Lattioiden puhdistus lapsiperheessä + arvonta!

Sain Siniltä  mahdollisuuden yhteistyöhön ja pääsin kokeilemaan heidän mikrokuitusettiään lattioiden pesuun. Mitenkäs se lattioiden puhdistaminen  sitten onnistui?

Lattiamateriaalina meillä on tuollainen tumma laminaatti, mikä on sinällään helppo pitää puhtaana. Tietenkin välillä lattialle roiskahtaa maitoa tuttipullosta tai Eino nappaa kahvikupin reunasta kiinni. Tietenkin lisäkoristeensa tuo koirankarvat, mitkä meidän koiralla on lyhyet ja mustat. Varisee  siis kuin joulukuusi. Alkuun kokeilimme staattisia  liinoja, mitkä kiinnitettiin mikrosettiin kätevästi. Oli suorastaan yllätys, kun olimme käyneet kaikki lattiat läpi ja katsahdimme liinaa, mikä oli täynnä koirankarvoja! Eli ainakin meidän tarkoitukseen aivan loistava keksintö ja varmasti muihinkin kotieläintalouksiin. Liina on kertakäyttöinen ja se heitetään roskiin siis käytön jälkeen. Kokeilimme muuten liinaa myös pölyjen  pyyhintään ja liina keräsi kuivana kätevästi pölyt.

Seuraavaksi siirryimme keittiön lattiaan, mikä meillä on ainakin suuri ongelma, sillä Juho kun on kokki, niin siellä tulee vietettyä aikaa senkin edestä. Ja valitettavasti myös sotkettua senkin edestä. Keittiön lattiaan kokeilimme mikrokuitumoppia, jonka luvattiin olevan erityisen hyvä lian ja rasvan poistamiseen. Kastelimme mopin siis nihkeäksi ja kävimme lattioiden kimppuun. Nihkeä moppi  luisti hyvin lattialla ja se mahtui hyvin jopa meidän keittiökaappien alle, minne ei normaali karvamoppi  mahdu millään. Rasva irtosi todella hyvin ja lattia oli pitkästä aikaa puhdas!

Sitten siirryimme olohuoneeseen. Olohuoneen lattiaan kokeilimme mikrokuitulaminaattipyyhintä. Tuotetiedoissa luvattiin sen poistavan tehokkaasti lian myös ilman pesuainetta. Suihkimme suikepullolla mopin nihkeäksi eikä se jäänyt raskaaksi työntää vaikka moppi näyttikin sellaiselta materiaalilta, että se jäisi nihkeäksi. Moppi mahtui myös kätevästi meidän sohvan alle, minne ei edes meidän imuri mahdu! Tahrat poistuivat kätevästi ilmankin pesuainetta, mutta vedimme lattiat lisäksi vielä pesuaineella, sillä halusimme kotiin hyvän tuoksun. 

Makkarin  ja Einon huoneen puhdistimme mikrokuitulattialiinalla. Sitä voi käyttää nihkeänä tai kosteana ja se kiinnitetään vain toisesta päästä kiinni mikrosettiin, jolloin liinan toinen pää jää laahaamaan perään kuivaten lattian. Liina oli ainoa, mihin petyin. Se oli raskas työntää ja itse koin lattioiden puhdistamisen  vaikeaksi liinan laahatessa perässä. Plussaa kuitenkin kivasta kuosista liinassa!

Levymopilla pesimme sekä wc:n että kylpyhuoneen lattian ja seinät. Tuotetiedoissa lukee mopin olevan erityisen hyvä nimenomaan kosteutta kestävien tilojen puhdistamiseen. Moppi jäikin suht kosteaksi, vaikka yritin kuinka puristaa sen nihkeäksi. Se kuitenkin sopi erittäin hyvin tarkoitukseensa ja tulipa ensimmäistä kertaa ikinä putsattua  kylpyhuoneen seinätkin!

Kätevää muuten kaikissa mopeissa on se, että ne voi pestä 60 asteessa pesukoneessa! Ja nyt siihen arvontaan! Palkintona siis mikrosetti Siniltä, mikä sisältää kaiken tämän:

Arvontaan voit osallistua seuraavilla tavoilla:

1. Yhden arvan saat olemalla blogini lukija ja kommentoimalla alle spostiosoitteesi ja monellako arvalla olet mukana kisassa.

2. Kaksi arpaa saat olemalla lisäksi blogini facebook-seuraaja.

Arvonta suoritetaan 12.7.2016 klo 15 ja ilmoitan voittajan tänne sekä sähköpostiin henkilökohtaisesti. Onnea kaikille arvontaan! 

Raskauskysely

Ikäsi? 
25 vuotta

Onko lapsia?
Esikoinen Eino Ilmari 1v2kk

Raskaus viikot tällä hetkellä?
35+1

Miltä odottaminen tuntuu?
Välillä maailman ihanimmalta ja sitä pysähtyy oikein ajattelemaan, että Hei sisällä kasvaa uusi ihminen. Välillä aika menee niin nopeasti tai tehtävää on niin paljon, ettei edes muista olleensa raskaana. Välillä on päiviä, kun ei jaksaisi olla enää hetkeäkään raskaana, kun joka paikkaa särkee ja ahdistaa liikkuminen. Yhteenvetona voisi sanoa, että hyvin vaihtelevalta, mutta pääosin upealta.

Seurusteletko/avoliitossa/avioliitossa? Kuinka kauan?
Avoliitossa ja toukokuun lopussa 2016 astellaan avioon. Seurusteltu ollaan alkuvuodesta 2013 asti ja kihloihin mentiin aikalailla tasan vuosi sitten.

Mitä negatiivisia/positiivisia asioita huomaat raskaudessa?
Negatiivisia on kaikki säryt ja kolotukset. Myös alkuraskauden pahoinvointi oli kamalaa. Nyt loppua kohden vatsa alkaa painaa niin paljon, että kumarteleminen tuntuu ikävältä ja yleisesti liikkuminen on tukalaa.
Alkuun vatsan kasvaminen oli ihanaa, mutta nyt ei enää! Positiivista on myös, että saa luvan kanssa syödä kaikkea mitä tekee mieli. Potkut olivat ihania, kunnes tila alkoi vatsassa loppua. :D Eniten kuitenkin ehkä nautin siitä, ettei ole kuukautisia!

Tupakoitko tai käytätkö alkoholia?
En. En tupakoi muutenkaan ja alkoholiakin olen aina käyttänyt hyvin vähän. Pakko kuitenkin myöntää, että odotan syksyä, jotta pääsen maistamaan uutta somersbyn siideriä!

Onko ruokavaliosi muuttunut raskauden aikana?
Eipä juurikaan. Olen kyllä yrittänyt syödä nyt hieman paremmin aamupalaa ja iltapalaa, mutta varsinaisesti ei ole muuttunut.

Kuinka paljon olet saanut lisää painoa raskauden aikana? 
Nyt taitaa olla n.13kg. Siihen saisi jäädäkin!

Erityisiä himoja/herkkuja?
Kaikki makea aikalailla! Kinder buenot erityisesti. Myös mansikat. Enemmänkin on sellaisia ohimeneviä mielitekoja. Comfortin mansikka-huuhteluaine tuoksuu taivaalliselta, samoin bensa tankatessa!

Liikutko? 
Joka päivä käydään Einon kanssa 1-2h vaunulenkillä. Vauhti on vähän hidastunut, mutta muuten ei juurikaan tunnu ikävältä. Hieman vatsa kovettuu pidemmillä lenkeillä ja välillä tekisi mennä pissalle puska, mutta normaaleja vaivojahan nuo ovat.

Pelottaako tuleva synnytys?
Moni on kysynyt tuota, kun edellinen synnytys oli kaikkea muuta kuin mukava. Pakko kuitenkin sanoa, ettei itse synnytys pelota. Tottakai sitä miettii, että jos repeäisi yhtä pahasti kuin Einon aikana, mutta yritän ajatella sen olevan kuitenkin epätodennäköistä. Ja nyt tuota päätä ei edes pitäisi päästää niin isoksi kuin Einolla oli.

Oletteko miettineet nimeä valmiiksi?
Kaksi vaihtoehtoa on etunimeksi. Toista nimeä ei olla vielä kuin pyöritelty.

Rv 34+6

Juhannus 2015

Meidän juhannus sujui rauhallisissa merkeissä. Eino oli to-pe yökylässä mummin luona ja meillä oli Juhon kanssa parisuhdeilta. Käytiin juhannusostoksilla ja illasta katsottiin 50 shades of grey. Siskoni tuli yöllä bussilla meille ja hain hänet asemalta autolla yöllä. Perjantaina lähdettiin aamusta kansainvälisille suurmarkkinoille. Myyjiä oli 30 eri maasta. Oli paljon ruokakauppiaita ja erityisesti rakastuin kreikkalaisten myyjien gyroksiin. Tuoksu oli yhtä hyvä kuin Kreikassa 2011. Lisäksi markkinoilla oli ihana brittiläinen mies, joka myi juustoja, teetä ja teekuppeja. Ihana brittiläinen aksentti kaikui pitkälle: "the strongest cheese in the whole world! " Samalla kujalla oli saksalaisia myymässä makkaroita: "maista maista saksalaista! " Pitkään aikaan ei ole tullut naurettua yhtä paljon. Oltiin varauduttu huonolla käteismäärällä, joten päätettiin tulla lauantaina uudemman kerran. Illalla ihan vain oltiin ja grillailtiin kotona ja katsottiin huono leffa, minkä nimeäkään en enää edes muista.

Taavi markkinoilla - suorastaan innostuneena!

Eino oli jo kaupassa maistanut kurkkua :D

Lauantaina takaisin markkinoille ostoksille. Ostettiin meille englantilaista fudgea, joista ainoastaan lakritsi oli hyvää. Italiaiselta kojulta mukaan tarttui oliiveja. Hollantilaiselta kukkakauppiaalta ostettiin paprikapuu. Nepalilaiselta kauppiaalta löysin haaremihousut ja pitkän tunikan, minne saan vatsani ahdettua ja thaimaalaiselta ostin nimikorun, missä on "EINO". Illasta mentiin katsomaan kokkoa Kenkäveroon ja käytiin leikkipuistossa leikkimässä. Hyttysiä oli kauheasti, joten pitkään ei viihdytty. Illasta jälleen grillailtiin ja juhlistettiin meidän 1v kihlajaisia alkoholittomalla skumpalla. Vähän alta vuoden päästä tanssitaankin jo häitä.

Näinkin voi n

Siskokset ja Eino

Leikkipuistossa lapsetti

Sosiaalinen media aka some

Olen vihannut sanaa "some" siitä lähtien, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Vihaan monia muitakin uusia sanoja, kuten selfie (ja monet muut sen muodot), twerkkaus ja yolo. Tuntuu kuin suomenkielestä olisi tulossa teinikieli.

Sosiaalinen media on tuonut paljon hyvää ja varmaan myös yhtä paljon pahaa. Somen avulla helpotetaan kadonneiden eläimien ja tavaroiden löytymistä, sillä se tavoittaa monia ihmisiä hyvinkin nopeasti. Tosin esimerkiksi ihmisten katoamisilmoituksia on kritisoitu. Tosiaan, mistäpä sitä tietää, onko ruudun takana oikeasti huolestunut läheinen vai vaikkapa väkivaltainen avo-/aviopuoliso? Varastetut esineet saatetaan huomata tai vaikkapa tavata se yhdenyön juttu uudestaan. Uutiset liikkuvat nopeammin ja saavuttavat aina oikean kohderyhmänsä. Juorut kulkeutuvat eteenpäin. Shokeeraavat kuvat liikkuvat netin ihmeellisessä maailmassa.

On muutama asia, mitä en kuitenkaan ymmärrä. Yhtenä esimerkkinä Twitter, joka mahdollistaa joidenkin tv-ohjelmien kommentoinnin. Henkilökohtaisesti katsoisin mielummin itse ohjelmaa enkä muiden ihmisten kommentointia siihen. Varsinkin, kun toisten ihmisten mollaaminen ja haukkuminen on helpompaa netissä, jossa voit piiloutua anonyymiksi tai toisen nimen alle kokonaan. Nettikiusaaminen on valitettavan yleistä ja toisten tapaa elää arvostellaan kiihkeästi, melkein kansankohuksi saakka. Ymmärrän siksi, miksi jotkut bloggaajista tarkistavat kommentit ennen niiden julkaisemista.

En tiedä onko somesta tullut jonkinlainen väline, jolla pystyy lisäämään sulkia hattuunsa, vai olenko itse vain turhan skeptinen. Aina jos näen jonkun postanneen sivulleen pitkän tekstin siitä, kuinka antoi kassajonossa edellään olevalle 20 senttiä tai jäi juttelemaan niin yksinäiselle mummolle, alkaa minua enemmänkin ärsyttämään. Kerätäänkö tällä sympatiaa vai halutaanko ihan oikeasti vain kertoa, mitä omaan päivään kuuluu? Itselleni ei ole tullut ikinä mieleen, että postaisin siitä, kuinka avasin kipeälle vanhukselle oven tai kannoin hänen kauppakassinsa kotiin. Tai neuvoin ulkomaalaisille tien paikkaan x, koska suomalaisten nyt on hieman hankalaa pysähtyä ja neuvoa asioita englanniksi.

En tiedä, miten some tulee vielä kehittymään, mutta en jaksa uskoa, että hyvään suuntaan. Olin aikoinaan pidemmän ajan pois Facebookista kokonaan ja se oli ihanan virkistävää aikaa. Tosin ihmiset eivät osaa juurikaan pitää enää yhteyttä ilman tuota ihmekirjaa. Kännykät on käytössä nykyään lähinnä vain netin takia. Harvoinpa enää näkee ihmisiä kirjoittamassa tekstiviestejä kaupungilla. Kahvilassa kaikki istuvat uppoutuneena sosiaaliseen mediaan, vaikka se sosiaalinen media istuisi siinä 20cm päässä. Myönnän itsekin olevani turhan koukuttunut kännykkään ja sieltä löytyykin kaikki tärkeä. Paperinen kalenteri minulla tosin vielä on, sillä en luota kännykkään niin paljon, että se pitäisi kaiken tallessa. Uusi kännykkä onkin ostoslistalla heti, kun ylimääräistä on sen verran.

Mitä mieltä olette? Onko sosiaalinen media hyväksi vai ei? Pärjäisittekö itse ilman puhelinta ja nettiä vaikkapa kuukauden?

Yhteistyöpostaus: Bambuhaalari

Aloitin yhteistyön suomalaisen Myllymuksut oy:n kanssa. Myllymuksut on suomalainen yritys, joka tarjoaa vaatteita, asusteita ja arjen käyttötekstiilejä koko perheelle, kankaita ja ompelutarvikkeita, kestovaippoja ja muita kestotuotteita ekologisuutta arvostaville. Itse olen aina ollut hyvin "hippi-henkinen", joten monetkin eri tuotteet kiinnostavat minua kovasti. Lapsen kanssa eläminen, kun ei yleensä kohtaa ekologisuuden kanssa valitettavasti.

Liskokuvio haalarissa

Sain yhteistyön merkeissä Einolle ihanan limenvihreän bambuhaalarin koossa 90 ja liskopainatuksella. Myllymuksujen sivuilla lukee tuotteesta näin:

"Pehmeä, päällä mukavaakin mukavampi unihaalari on mitä mainion uniasu niille taaperoille, jotka potkivat yöllä peiton pois tai eivät tykkää nukkua peiton alla. Pitkät, käännettävät resorit hihansuissa ja punteissa takaavat haalarin pitkän käyttöiän. Toimii myös kivana oloasuna iltaisin isommillekin lapsille.

Bambua vaatteeksi

Bambukuitu on silkkisen pehmeätä, niinpä bambukangas on loistava valinta ihoa vasten olevaksi kankaaksi. Bambu siirtää kosteutta iholta haihduttaen kosteutta. Riippumattomien testien perusteella bambun on todettu säilyttävän luonnollisen antibakteerisuutensa koko kankaan elinkaaren ajan. Bambun on todistettu sitovan kosteutta erittäin hyvin, imukyvyltään se on 40 prosenttia puuvillaa tehokkaampi.

Bambukuidun rakenne on ontelomainen eli kankaaseen jää ilmatilaa, sen ansiosta bambukangas lämmittää kylmällä ja viilentää lämpimällä. Bambukangas on todella miellyttävä kangas ihoa vasten, joten siitä valmistuu vaatteita koko perheelle. Bambukankaan upeista käyttöominaisuuksista nauttii taatusti niin piltti kuin isompikin käyttäjä!

Bambukangas on myös ekologinen valinta. Bambu on yksi maapallon nopeimmin kasvavista kasveista, rikkaruohon kaltaisesti kasvava bambu on itsessään luomukasvi sen vuoksi, että se kasvaa ilman lannoitteita ja sen teollinen käsittely on ympäristöystävällistä. Bambukankaaseen käytetään viljeltyä bambua, joka kasvatetaan pääosin kiinalaisilla ekomaatiloilla. Bambu kuolee kukittuaan. Viljelty bambu ei ole pois pandan ravinnosta. Lisäksi bambu on yksi maapallon nopeimmin kasvavista kasveista. Kankaan voi kompostoida.

Myllymuksut suosittelee bambu-, hamppu- ja luomukankaita. Kokemuksemme perusteella arvostamme näiden erityiskankaiden ihoystävällisyyttä."

Käännetty resori

Kangas tosiaan on ihanan pehmeää ja huokoista! Resorit saa kätevästi käännettyä, jos haluaa eikä haalari vaikuta kiristävän mistään kohtaa, vaikka Eino miten kiipeilisi tai mönkisi. Kangas ei omiin käsiin kutita ja se näyttääkin mielestäni hyvältä!

Eino nukahti tyytyväisenä haalareissa

Ensimmäisenä iltana, kun haalarin Einolle puimme, hän nukahti Juhon syliin maidon jälkeen. Eino on aina ollut kova hikoilemaan ja lämpimän maidon juominen saa normaalisti koko pojan pään ihan märäksi. Juho sanoikin, kuinka ihanaa oli, kun poika ei hikoillut yhtään sylissä eikä yölläkään ollut hikinen! Meillä kun vielä on kotona suhteellisen lämmin (+22-23).

Voidaan siis koko perhe suositella lämpimästi näitä bambuhaalareita taaperoille ja tulemme varmasti käyttämään tulevaisuudessakin bambua vaatteissa! Myllymuksujen verkkokauppaan pääsette joko klikkaamalla heidän logoaan blogin sivupaneelissa tai tästä!

Tuhansia töitä, valvottuja öitä

Eilen järjestin makkariin uuteen uskoon ja valmiiksi Veikkaa ajatellen. Pinnasänky on nyt sängyn vieressä sivuvaununa ja Veikan oma hoitopöytä on sängyn toisella laidalla. Kiinnitin myös kaksi taulua seinään ja järjestelin tavarat uusiin paikkoihin muutenkin. Tilaamamme sisarusvaunut saapuivat iltapäivästä ja päästiin  kasaamaan ja kokeilemaan ne illasta ja ainakin Eino viihtyi! Teen vaunuista myöhemmin erillisen postauksen arvosteluineen. Päivän riehuminen tuntui kyllä vatsassa ja muutama todella kipeä supistus tuli levossa. Einon nukkuessa päikkäreitä toivoin vain, ettei hän herää kesken supistuksen, mutta onneksi laantuivat kuitenkin nopeasti. Illalla pyörähdettiin kaupungilla ostamassa uusi suihku, sillä edellinen halkesi tippuessaan lattialle ja käytiin samalla kaupassa. Eino sammuikin yöunille heti kaupasta kotiin päästyämme klo 20.

Katsottiin telkkaria hetki ja syötiin ja sitten painuttiin sänkyyn. Ehdittiin naurahtamaan, että kerrankin mentiin aikaisin nukkumaan. Mitä vielä. Eino heräsi itkemään klo 23. Juho meni tarjoamaan tuttua, mutta ei auttanut ja kävin itse lämmittämässä maidon. Ei auttanut sekään. Loppujen lopuksi pieni mies sammui, kun hetken aikaa silitteli selästä. Pääsin takaisin sänkyyn ja torkuin tunnin ja taas huutoa. Tällä kertaa oli pissat tulleet vaipasta läpi. Ei muuta kuin vaipanvaihtoon, haalarit vaihtoon ja lakanoiden vaihtaminen. Nappasin Einon syliin ja menin sohvalle istumaan ja nukuttamaan Einoa uudestaan ja n.tunnin kuluttua Eino taas nukahtikin. Vein takaisin sänkyyn ja kömmin tyytyväisenä peiton alle ja ei kun taas huutoa. Niinpä keräsin kiltisti kaksi peittoa ja möngin Einon huoneen lattialle nukkumaan, pää pehmolelujen päällä. Ja selvisi mihin Eino oli herännyt. Ihana naapuri rymisteli yläkerrassa jotakin. Onneksi Eino nukahti ja nukuin itsekin tunnin verran lattialla. Aamulla veti suonta pohkeesta niin hurjasti, että tuli kyllä huomattua nukkuneensa lattialla!

Onneksi näitä heräämisiä on todella harvoin. Ensi yönä Juho lupasi antaa minun nukkua, jos sama härdelli toistuu. On nimittäin aikainen lähtö aamulla kohti koiranäyttelyä.

Herääkö teidän lapset montako kertaa yössä ja millä saatte heidät uudestaan nukahtamaan? 

Meidät löytää nyt myös Facebookista!

Nyt voit seurata meitä myös facebookin puolella, minne tulen päivittämään aina, kun tännekin ilmestyy tekstiä! Käykäähän siis tykkäämässä sivusta täältä! 

Myös instagrammin puolelta löytää nimimerkillä sannakkona.

Julki-imetyksen kauheus

Netissä on ollut nyt tapetilla julki-imetys. Monet ihmiset ovat saaneet vähintäänkin pitkiä katseita, jollei jopa sanallisia kommentteja imettäessään jossakin julkisella paikalla. Eräs nainen oli ravintolassa imettänyt lastaan ja häntä oli pyydetty siirtymään vessaan. Anteeksi, mutta kuka haluaa itse ruokailla vessassa? Varsinkaan jos sinne on juuri joku tyhjentänyt berberinsä. Toinen nainen oli imettänyt bussissa ja bussikuskin huomatessa naisen imettävän, oli pyytänyt tätä poistumaan seuraavalla asemalla.

Eino 1vrk

Mitä pahaa sitten imettämisessä sitten on? No on totta, että naisen rinnathan siinä näkyy enemmän tai vähemmän. Mutta samalla tavalla näkyy kaduilla paidattomia miehiä tai vesirajahameisia naisia, puhumattakaan kamelinvarpaista. Tuskin kukaan niistäkään niin ylettömästi kiihottuu, että se häiritsisi esim. kauppareissua. Toisaalta en usko, että kukaan julki-imettäjä haluaa hoitaa imettämistä niin, että tissit lämäistään tiskiin retostellen.

Imettäminen on ennen kaikkea luonnollisin tapa ruokkia lastaan. Ja sen päätarkoitus on nimenomaan tarjota ravintoa lapselle. Nisäkkäät eri eläinlajeissakin imettävät poikasiaan. En voi ymmärtää kuinka jotkut häiriintynyt siitä. En minäkään häiriinny, vaikka vieressäni lihavahko mies söisi lihapiirakkaa sinappi ja ketsuppi suupielistä valuen. Itseasiassa se on minusta vielä vastenmielistä.

Itse olen muutaman kerran julki-imettänyt Einoa. Tosin meidän imetystaipaleemme kesti harmillisen vähän aikaa. Kerran imetin puistossa viltillä makoillen ja kerran jäätelökioskilla satamassa. Ainiin ja kerran pysäköin auton huoltoasemalle ja imetin kuskin paikalla istuen. Nyt Veikan kanssa yritän panostaa mahdollisimman paljon imetykseen. Olenkin syönyt kalkkilisää raskauden alusta lähtien ja juonut n.2l vettä/päivä. Parin viikon päästä aloitan juomaan imetysteetä, josta postaus sitten erikseen.

Olkaa naiset rohkeita ja imettäkää lastanne. Se on yhtä luonnollista kuin se lihiksen syöminenkin torilla!

Oletko sinä julki-imettänyt? Millaisia kokemuksia sinulla on?

Helsingin reissu taaperon kanssa

Torstaina lähdettiin kohti Helsinkiä. Juna lähti aamulla klo 7:09 ja jouduin herättämään Einon ajoissa. Juho kantoi matkasängyn ja laukun junaan ja minä roudasin hoitolaukun, oman laukun ja Einon vaunuineen junaan. Istumapaikat oli junan yläkerrassa leikkialueen vieressä ja Eino oli enemmän kuin innoissaan. Välillä juostiin käytävää päästä päähän, käytiin kurkkimassa muiden matkustajien paikoilla ja ikkunoissa. Oli tällä mammalla masunsa kanssa hieman juostavaa! Ravintolavaunussa kävin pikaisesti juomassa teetä ja Eino joi maitonsa samalla sylissä. Omalla paikalla katsottiin fröbelin palikoita tabletilta ja sitten Eino nukahtikin syliin. Junamatka oli pirun raskas, mutta mitäpä muuta sitä voi olettaa viimeisellä kolmanneksella raskaana.

Oma junalippu maistui hyvältä!

Välillä katsellaan maisemia

Unet äidin sylissä

Helsingissä käytiin syömässä Memphisissä, josta Eino sai tarjoilijalta kumiankan. Kaupungilla käytiin ostamassa Einolle vaatteita ja tarttuipa mukaan Veikallekin kesäpuku. Sitten alkoi matka bussilla siskoni luokse. Matka kestää normaalisti 30 min, mutta nyt jäätiin ruuhkiin jumiin ja matkaan meni reilu tunti. Onneksi Eino nukkui koko matkan sylissä ja matka meni hyvin.

Tädin sylissä

Bussimatkan unet

Perjantaina lähdettiin Linnanmäelle. Eino oli aika väsynyt koko ajan, sillä siskollani ei ollut pimennysverhoja ja Eino nukkui huonosti. Käytiin vetämässä narua ja pelaamassa paria muuta peliä, mutta laitteisiin ei menty. Eino alkoi näyttää väsymisen merkkejä ja annoin maidon lastenhoitohuoneessa, mihin Eino nukahti syliin. Tuli siinä äidillekin hieman uni silmään samalla.

Karusellin kyydissä

Äiti ja äidin iso vatsa

Juho tuli pe-la yönä ja lauantaina päätettiin lähteä korkeasaareen. Eino tykkää kauheasti eläimistä ja aivan mieletön kokemus se olikin pienelle miehelle! Sormi oli pystyssä jatkuvasti ja osoiteltiin kaikkia eläimiä, mitä nähtiin innosta hihkuen. Parasta taisi olla valkoposkihanhet, mitkä pesivät ympäri saarta. Olivat myös hirveän kiukkuisia ja meinasivat monta kertaa käydä päälle. Juho joutui kerran humauttamaan yhtä hoitolaukulla, kun ei oltaisi muuten päästy niiden ohi. Äiti kutsui kovaan ääneen riikinkukkoa fasaaniksi, (hups), ja siitäkös riemu repesi reissulla. Myös apinoista Eino tykkäsi kovasti ja matka takaisin tädille syötiinkin mansikoita ja nukuttiin.

Sunnuntaina oli koiranäyttely Riihimäellä, minne meidän koira oli ilmoitettu. Oltiin aamulla jo klo 9 paikalla ja Juho vaunuili Einon kanssa ympäri näyttelyaluetta. Eino viihtyi ja osoitteli koiria hihkuen. Koiramme oli rotunsa paras, joten piti jäädä odottelemaan ryhmäkehiä, mitkä alkaisivat klo 15. Käytiin abc:lla syömässä ja näyttelypaikalle takaisin tullessa laitettiin näyttelyteltta pystyyn. Oli muuten aikamoinen operaatio, kun tuuli oli puuskittaista ja kovaa. Teltassa oli mukava tuulensuoja ja Eino viihtyi kun sai tepastella nurmikolla ja leikkiä traktorilla. Nukahti loppujen lopuksi Juhon syliinkin. Tarkoitus oli lähteä vasta maanantaina kotiin, mutta koska Eino oli niin väsynyt niin päätettiin lähteä jo sunnuntaina illasta ja Eino saikin nukuttua melkein koko matkan eikä edes kotona herännyt vaikka vaihdettiin vaippa ja yöpuku päälle.

Tänään on podettu "matkalagia". On väsyttänyt ja etonut ja pää on särkenyt. Vatsa on tuntunut valtavalta ja nyt alkaa huomaamaan, kuinka vaivalloista alkaa kulkeminen olla. Kuitenkin reissu oli kaikinpuolin antoisa ja Eino viihtyi! Kuitenkin voisin lisätä muutaman vinkin matkalle taaperon kanssa:

- Pakkaa mukaan helposti syötäviä ruokia (meille hitiksi osoittautui välipalapussit, joista Eino sai itse imeskeltyä välipalan.

- Älä kiirehdi tai luo turhan tiukkaa aikataulua. Lapsi nukkuu, kun häntä väsyttää ja syö, kun on nälkäinen. 

- Muista hattu ja aurinkolasit, jos on aurinkoista!

- Varavaatteet pelastavat päivän, jos vaippa jostakin syystä vuotaa.

- Pienet helposti kannettavat lelut pelastavat oman ruokailusi. 

- Iloitse lapsesi kanssa, sillä pienetkin asiat tekevät heidät onnellisiksi. 

Onko teillä muita ohjeita listaan?