Äippäpolin kontrolli

Eilen tuli käytyä äippäpolilla. Aikahan olisi ollut virallisesti vasta tänään, mutta eilen soitin neuvolaan liikkeiden vähyydestä ja lähettivät heti sinne. Veikka oli vuorokauden ollut todella hiljainen enkä saanut edes snickersin syömällä liikkumaan. Menin suoraan synnärille ja käyrille. Harjoittelija ähelsi pitkään remmejä kiinni ja sitten makoilin puoli tuntia. Loppuajasta tuli jo huono olo, kun alkoi hieman supistelemaankin. Käyrä kuitenkin näytti hyvältä ja siirryin synnäriltä äippäpolin puolelle, missä katsottiin ultra. Kanava ei ole enempää lyhentynyt, mutta sisäsuu myötäävän edelleen. Veikan painoarvio oli 1650g ja pää vastasi kahta viikkoa isompaa. Seuraava kontrolli rv 32 ja siitä seuraava rv 34 ja kuulemma sitten saa jo hyvin syntyä, jos haluaa syntyä, hui! Pääasia, että kaikki kuitenkin oli hyvin eikä tarvitse ihmeemmin lepäili, paitsi jos alkaa tuntumaan pahalta.

Supistuksia on toki päivittäin. Enemmän niitä harjoitusversioita, mutta muutama napakka selässä tuntuva myös. Pahinta on kumartelu tai pitkään kävely ja useamman kerran päivässä saakin jo ojentaa itsensä sohvalle pitkälleen. Eilen ostin ensimmäiset pienet vaatteet Veikalle ja löysin myös ihanan kesämekon masun päälle! Tänään alkoi myös vadelmanlehtiteen hörppiminen. Otan tavoitteeksi juoda nyt kolme kuppia päivässä. Einon raskaudessa teen juominen hieman jäi.

Uskomatonta, että kohta tämäkin raskaus on kuljettu loppuun. Aika menee huomattavasti nopeampaa kuin Einon aikana. Ehkä, koska nyt keskityn niin paljon Einoon ja hänen kanssaan olemiseen. Kohta meillä on jo kaksi pientä vekaraa ilostuttamassa.

Rv31

Ryhävalas ilmoittautuu!

On ollut taas niin paljon ohjelmaa, etten ole kerennyt blogia avaamaan. Nyt on menossa rv 30. Aika menee ihan hurjaa vauhtia! Supistelua on vaihdellen päivän mittaan. Enemmän kivuttomia ja rasituksen jälkeen muutama kivuliaskin. Reilu 2vko sitten kävin äippäpolilla, jossa todettiin kanavan lyhentyneen sentin, ulkosuun olevan 2cm auki ja sisäsuun myötäävän. Ei tarvinnut vielä jäädä lepoon, mutta tänä torstaina on uusintakontrolli, jonka jälkeen olen viisaampi. Jännä tunne on tullut, ettei tämä kuitenkaan heinäkuun loppuun asti sisällä pysy. Tänään hain jo valmiiksi kaupasta pienen vaippapaketin ja sängyn ajattelin jo laittaa valmiiksi. Kun nyt pysyisi sinne 36 viikolle asti ainakin mukana!

Eino lähti kävelemään 1v1vko ikäisenä. Meillä asuu nyt virallisesti taapero ja maailman ihanin taapero onkin!♡ Autot kiinnostavat leluista kaikkein eniten ja kirjan sivujen kääntäminen on mieluista puuhaa. Olen niin ylpeä tuosta pienestä ilopilleristä. Päivä päivältä nautin vain enemmän siitä, että olen äiti. :)

Onko teillä aiheita, joista haluaisitte minun kirjoittavan? Voisi innostus kasvaa, kun on valmiit aiheet taskussa. 

Supistelua

Muutama päivä takaperin alkoi aamulla kivuliaat supistukset. Tunnin makasin sohvalla, kun oksettaa ja sattui niin paljon. Sen jälkeen helpotti hetkeksi. Muutaman tunnin päästä alkoi jomotus aina jos liikuin johonkin. Soitin sitten äippäpolille ja kysyin, mitä teen ja he pyysivät näytille. Käyrällä näkyi muutama supistus. Lääkäri tutki, mutta muminasta en paljoa saanut selvää. Kohdunsuu oli kuitenkin kiinni ja hyvä niin. Vauva painaa reilu 800g ja tyytyväisenä potkiskeli menemään. Lääkäri halusi kuitenkin minut seurantaan ja määräsi supistuksia estäviä lääkkeitä.

Seurannassa en oikein tiennyt, mitä siellä tein. Paikayät oli kiinni ja tilanteen piti olla hyvä. En loppujen lopuksi saanut edes lääkettä, kun supisteli vain kun lähti liikkumaan ja nekään ei enää sattuneet. Pääsin illalla kotiin. Onneksi ensi viikolla on neuvola niin saan ehkä hieman selvyyttä asiaan. Lääkäri tekee samalla myös sisätutkimuksen niin saan tietää, uskallanko liikkua samalla tavalla kuin aiemmin.

Nyt on ollut taas hirveää häsellystä ja tekemistä. Einon 1v synttärit on ensi viikonloppuna ja piha pitäisi laittaa kuntoon ja tapetoida kaksi seinää ennen sitä. Puhumattakaan kaikista leipomuksista! Illat olen pyhittänyt aina sohvannurkalle ja yrittänyt lepäillä. Onneksi Einokin on nyt nukkunut aamuisin 7.30 asti. Ensi postauksessa kerron enemmän Einon synttäreistä. :)

Synnytyskertomus

28.4.2014
Maanantaina mentiin yliaikaiskontrolliin äippäpolille sairaalakassimme kera. Alkuun käyrille, jossa kaikki niinkuin pitikin. Pissatestissä oli proteiinit edelleen heikosti plussalla ja verenpaineet normaalit. Päästiin nopeasti lääkärille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, ettei sen kummempaa painoarviota tee, kun se on kymmenen päivää sitten katsottu. Kuitenkin mittaili ja sai tulokseksi 4,3kg, minkä sanoi olevan hieman yläkantissa. Lääkäri kysyi, mitä mieltä olemme. Vauvalla näytti kaikki olevan hyvin, joten voisimme kahden päivän päästä tulla uudestaan, mikäli ei ole ennen sitä syntynyt. Sanoin, että olimme varautuneet siihen, että tänään käynnistellään, kun viimeksi näin meille sanottiin. Niinpä lääkäri sanoi, että minut siirretään osastolle, mutta jos mitään ei tapahdu niin sitten vielä kotiin.

Käyrillä äippäpolilla

Osastolla odottelimme hetken hoitajaa, joka näytti huoneen ja paikan. Sain ensimmäisen Cytotecin klo 11 ja naureskelin, että tekeeköhän tämä mitään. Hetken päästä alkoikin tiheät supistukset, mutta ne eivät sattuneet ollenkaan. Niinpä sain toisen pillerin klo 13 ja viimeisen vielä klo 18. Käyrä piirsi hurjia supistuksia! Parhaimmillaan toco näytti 127 ja tunsin vain vatsan kovettumiset ilmapalloksi. Juho lähti kotiin illalla klo 2015, sillä osastolle hän ei voinut jäädä. Kätilö sanoi, että aamulla siirryn kuitenkin synnärille ja siellä puhkotaan sitten kalvot. Katselin huippumalli haussa ja sitten alkoikin kipeät supistukset klo 2230. Kätilö käski suihkuun. Pääsin suihkuhuoneeseen ja tipahdin polvilleni, kun oksetusaalto pyyhkäisi yli. Hetken mietin, miten edes tulen suihkun alle pääsemään, mutta vihdoin siellä hieman helpotti. Suihkun jälkeen kätilön sisätutkimus, jossa olin väljästi 2cm auki. Kätilö lähti siirtämään minua synnärin puolelle. Soitin Juholle klo 0120 ja sanoin, että siirryin synnärille, mutta vielä ei ole mitään hätää. Juho tuli kuitenkin nopeasti ja siinä vaiheessa supistukset yltyivätkin ja jouduin jo puhisemaan niiden tullessa. Kätilö toi kipulääkkeeksi Oxydornia ja helpotti hetkeksi. Synnärillä oli kauhea ruuhka, joten kätilöt eivät juurikaan käyneet katsomassa minua. Särkylääke auttoi ja sain torkuttua aamuun asti.

29.4.2014
Aamulla kätilö tuli pistämään minut taas käyrille klo 07 ja lähti sen jälkeen kotiin. 40min päästä soitan kelloa ja pyydän, että pääsisin jo irti. Hyvin tympeä kätilö irrottaa minut ja lähtee samalla pois. Myöhemmin toinen kätilö käy sanomassa, ettei tiedä kohtaloani ja että synnytyssalit ovat täynnä. Sanoi, että lääkäri tulee katsomaan, kunhan joskus kerkiää. Itkin turhautumisitkut kun oli niin epätietoinen olo koko päivästä ja olin äärettömän väsynyt. Klo 9 tulikin jo lääkäri ja teki sisätutkimuksen. Tilanne oli hyvin pehmeä, kahdelle sormelle reilusti auki. Ballonki ei kuulemma enää hyödyttäisi yhtään mitään, sillä se vain tipahtaisi pois. Sanoi, että iltapäivästä ruuhkan loppuessa puhkaistaan kalvot ja tarvittaessa vauhditetaan tipalla. Tavoite olisi kuulemma saada tänään lapsi syliin. Klo 13 käymme kysymässä väliaikatietoja ja kätilö toteaa tylysti, että ei ole saleja ja puhe oli, että EHKÄ puhkotaan kalvot. Itkin taas parit turhautumisitkut ja mietin, miksei täällä voi saada mistään mitään tietoa ja miksi kaikki puhuvat niin hiton ristiriitaisesti.

Suurimmat supistukset ilman kipua

Klo 14 saan iltapäiväteen ja pullan. Luen Torey Hadenin kirjaa ja juon teetä, kun kätilö ja lääkäri porhaltavat huoneeseen ja sanovat, että nyt siirrytään synnytyssaliin. Hämmennyin ja annoin Juhon juoda teeni lopun. Salissa vaihdoin vaatteet kaapuun ja kipusin pöydälle. Lääkäri laittoi pyllyni alle astian ja sitten olikin jo kalvot puhki. Vedet vain holisi kuppiin. Lääkäri totesi veden olevan hieman vihertävää ja toivotti onnea synnytykseen. Olo oli outo, kun aina pikkaisenkaan jännittäessä lihaksia, holahti lisää vettä. N. 10 minuutin päästä vihlaisi ensimmäisen kerran alavatsasta ja siitä se meno sitten lähtikin. Kätilöksi vaihtui juuri mukava hieman nuorempi nainen, joka kysyi mitä kivunlievitystä haluan. Vastasin, että kaikki kelpaa, kunhan ei vain satu. Kätilö naurahti ja antoi alkuun taas Oxydornia, neuvoi ilokaasun käytön ja ohjasi sitten suihkuun. Pääsin suihkuun ja pystyin istumaankin siellä hetken, mutta sitten kivut vyöryivät päälle toden teolla. Oksetti, pyörrytti ja sattui aivan mielettömästi. Kipu ei tullut supistusten mukana vaan oli kuin koko ajan olisi ollut supistus päällä. Olin kontillani lattialla ja Juho hälytti kätilön paikalle, joka auttoi minut sängylle ja sängyllä siirryttiin takaisin synnytyssaliin. Salissa kätilö totesi minun olevan aivan väritön kasvoilta ja tökkäsi ilokaasun taas käteen ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Sisätutkimuksessa olin jo 4cm auki ja vauva kiinnittynyt, joten epiduraalia lähdettiin tilaamaan. Olin niin tuskissani, etten pystynyt puhumaan juurikaan ja vetelin ilokaasua senkin edestä. Supistusten välissä vajosin jonkinasteiseen transsitilaan ja kuulin vain muutamia sanoja sieltä täältä. Selkä putsattiin ja kaikki laitettiin valmiiksi mutta anestesialääkäriä ei saatu kiinni. Meni kauan, (kuulemma tunnin verran), ennen kuin anestesialääkäri viimein tuli ja laittoi epiduraalin. Epiduraalin jälkeen vaivuin euforiaan. Oli ihanaa olla, kun ei enää sattunut ollenkaan. Sain syötyäkin yhden myslipatukan ja laitettiin synnytys-cd soimaan. Melkein heti epiduraalin laitoin jälkeen alkoi kamala painontunne pyllyssä. Sanoin siitä kätilölle ja kätilö teki sisätutkimuksen todeten, että täydet 10cm ollaan jo auki. Ei siis ihme, että sattui niin jumalattomasti, kun avautuminen vain humpsahti. Kysyin pitääkö minun laittaa vastaan painon tunteelle aina supistusten tullessa vai saanko jo ponnistaa. Kätilö vastasi, että varovasti voidaan aloitella ponnistaminen, sillä vauva oli saatava alaspäin vielä. Aluksi ponnisteltiin seisaalteen hetki ja sitten säkkituolin päällä synnytyssalin sängyllä. Sitten käännyin puoli-istuvaan ja alkoi kunnon ponnistaminen. Joka supistuksella kerkesin ponnistamaan aina kolme kertaa. Ponnistaminen ei sattunut ollenkaan, mutta kyllä siinä kunnon työ oli. Juho antoi aina väleissä juotavaa ja sitten taas uusi ponnistus. Kätilö sanoi minun tuntuvan kuumalta ja mittasi kuumeen, mikä oli 37,9. Tippaan lisättiin uusi pullo laskemaan kuumetta, ettei vauva häiriinny siitä. Epätoivo alkoi iskemään, sillä tuntui etten etene minnekään vaikka kuinka ponnistan. Kätilö sanoi, että pää aina pikkaisen ponnahtaa takaisin ja pitää vain ponnistaa pitkään joka ponnistuksella. Lopuksi saatiin pää siihen kohtaan, ettei se enää ponnahtanut takaisin ponnistusta lopettaessa. Tässä vaiheessa alkoi taas kipu. Ensin alkoi kiristämään ja ehdin miettimään, että miksi ihmeessä tämä näin sattuu. Kuitenkin apinanraivolla jatkettiin. Kätilö puudutti välilihan valmiiksi, jos se jouduttaisiin leikkaamaan. Kuitenkin hetken päästä saatiin pää ulos ja kätilöt puhdistivat vauvan ilmatiet. Vielä muutama ponnistus ja vauva oli kokonaan ulkona järjettömän kivun kanssa. Kätilö totesi vauvan syntyneen käsi poskella. Sain jätkän heti syliini ja olo parani heti. Tirautettiin pienet itkut Juhon kanssa ja vain siliteltiin pientä ihmettä. Kätilö sanoi, että joutuu ikävästi vähän painamaan, että saadaan istukka nopeasti ulos. Kun istukka saatiin ulos, totesi kätilö sen olevan jo hieman kalkkeutunut ja oli hyvä, että nyt syntyi. Kätilö otti valmiiksi ompelutarvikkeet ja alkoi ommella. Hetken aikaa katsellessaan alapäätäni hän ilmoitti, ettei pysty näitä ompelemaan ja soitti päivystävän kirurgin paikalle.

Hetken päästä saapui kirurgi ja pyysi erilaisia välineitä ja alkoi puuduttamaan alapäätäni. Kätilö kehoitti minua ottamaan ilokaasua ja ehdin miettimään miksi, sillä olihan alapääni kuitenkin jo puudutettu. Hetken päästä syy selvisi, kun kirurgi alkoi painelemaan alapäätäni ja kipu vyöryi yli. Kolmas kätilö soitettiin paikalle ja Juhoa pyydettiin pitämään lamppua kirurgille. Kävi sääliksi Juhoa, kun hän katsoi minua niin säälien. Myöhemmin hän kertoi, miltä olin näyttänyt alapäästä enkä yhtään ihmettele, että oli myötätunto noussut pintaan. Vetelin ilokaasua kuin viimeistä päivää. Kolmas kätilö ilmoitti, ettei pysty olemaan paikalla ja lähti äkkiä pois. Selitin kirurgillekin, kuinka tuntuu, kuin olisin mielettömässä kännissä ja Juholle, ettei taida vähään aikaan olla purrpurr makuuhuoneen puolella. Kirurgi ilmoitti, että lähdetään leikkaussaliin, kun näitä haavoja ei saa paikattua salissa. Juho sai vauvan syliinsä ja minua lähdettiin kiireellä kärräämään leikkaussaliin. Salissa olin jotenkin täysin hämmentynyt koko tilanteesta. Sain spinaalipuudutuksen, enkä tuntenut mitään rintakehästä alaspäin. Minua alettiin operoimaan ja kirurgi totesi paikkojen olevan "tuhannen pillun päreinä." Vauriot ulottuivat kuulemma virtsaputkeen ja hyvin syvälle. Tikkaukseen meni tunti ja koko sen ajan olin ihan itkuun pillahtamassa.

Viimein pääsin takaisin synnytyssaliin, missä Juho oli. Vauva nukkui omassa kopassaan vieressä. Aloin itkemään hysteerisesti, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. En tiennyt vauvan painoa, pituutta, pisteitä... En yhtään mitään. Kätilö toi meille onnittelukahvit, leivät ja pullat. Niiden syömiseen meni aikaa kyyneleiltä. Kätilö katsoi säälien ja kysyi onko kaikki hyvin, enkä edes muista mitä vastasin. Muistin sentäs kysyä mitat. Juhokaan ei niitä muistanut, kun oli ollut myös niin sumussa. Aamuyöstä Juho joutui lähtemään ja jäin itsekseni saliin. Kätilö kävi nostamassa jätkän viereeni ja torkuin joten kuten aamuun.


Kaiken kaikkiaan kokemus oli järkyttävä. Ei ehkä niinkään kipujen osalta, vaan sen sumun osalta, kun kaikki kävi niin nopeasti. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopputuloksena siis III-IV asteen repeämät. Nyt joudun olemaan ainakin kaksi viikkoa istumakiellossa. Sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, samoin syöminen makuullaan. Muuten olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä. Toivon, ettei tästä jää traumaattista kokemusta vaan vielä joskus haluaisin alakautta synnyttää. Aika kultaa muistot, sanotaan. Toivotaan, että myös tässä asiassa. Kuitenkin nyt meillä vihdoin on maailmassa meidän jätkä.<3 Oli kyllä kaiken kivun arvoinen.

Ps. Juho on kauheasti kehunut ja sanoi ihmetelleensä, kun en koko synnytyksen aikana kertaakaan huutanut tai kiroillut. Taisin olla niin omissa maailmoissani, etten tajunnut!

Osastolla odotellaan käynnistystä

Raskausviikko 42 (!) ja viimeinen neuvola

Niin se vain on, että tänään pyörähti käyntiin rv42 eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu. Keskiviikkona kävin viimeisessä neuvolassa. Tutun terveydenhoitajan lisäksi paikalla oli harjoittelija, joka kirjasi kaikki arvot. Verenpaineet olivat kohonneet 135/95, mikä kuulemma loppua kohden on hyvin yleistä. Pissassa proteiini oli haalealla plussalla, mutta koska arvojen pitäisi olla lähtöarvoista 15 pykälää korkeammat, ei terveydenhoitaja epäillyt myrkytystä. Ei minulla tosin oireitakaan ole. Painoa oli tullut viikkoa kohden +544g ja kohdunpohjankorkeus noussut yhä sentillä eli on nyt 36cm. Hemoglobiini oli tipahtanut edelleen hieman ja nyt 85. Oma neuvolatäti sanoikin, että pitää tosiaan valmistautua veritankkaukseen sairaalassa ja synnytyksen jälkeen varmasti konsultoidaan vielä sisätautilääkäriä. Pyysi lähtiessämme ilmoittamaan, kun vauva on syntynyt niin katsotaan siitä sitten eteenpäin aikoja kotikäynnille.

Muutama päivä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ollaan kulutettu aikaa kävelemällä joka päivä ainakin 2h ja se onkin saanut hyvin napakoita supistuksia aikaan aina muutamaksi tunniksi, mutta aina ovat kuitenkin loppuneet Pandolilla ja suihkulla. Ovat ne kuitenkin aikaan saaneet hieman vereslimaista vuotoa, eli voidan olettaa kohdunsuun kypsyvän. Nyt oikeastaan vain odottelen maanantaita eikä haittaa, vaikka vauva ei syntyisikään ennen sitä. Ainakin saisi kodin siistiksi ennen kuin lähdetään ja tietää palaavansa puhtaaseen kotiin.

Tänään lueskeskelin erilaisista käynnistystavoista ja toivon nyt eniten kalvojen puhkaisua. Sen pitäisi onnistua, sillä kanavaa ei tosiaan ole, kohdunsuu on pehmeä ja 2cm auki. Olen myös kauhulla lukenut ihmisten synnytystarinoita käynnistettäessä. Synnytys voi olla todella raju ja nopea. Monen kertomuksen mukaan synnytyksen kesto on ollut parhaimmillaan 3h! Eipä paljoa ehdi ihmetellä!

Nyt alkaa melkein olemaan sellainen olo, ettei tiedä haluaako synnyttää. Tottakai haluan vatsasta eroon ja jätkän tähän maailmaan, mutta synnyttäminen tuntuu lähinnä enää etapilta. Ehkä maanantaina tosiaan asiat konkretisoituu ja voihan olla, että asiat tapahtuu hyvinkin nopeasti.

Loppuun vielä viimeinen masukuva 41+0. :) Tämä väsynyt mamma lähtee käyttämään koirat ja rentoutuu sitten auringonpaisteeseen. Tämän viikonlopun ajattelin ottaa rennosti ja kerätä voimia maanantaille. Palailen kirjoittelemaan viikonlopun aikana, jos jotain muutosta tulee, mutta muuten taidan palata ruudun äärelle vasta, kun meillä on pieni nyytti sylissämme.<3 Tai mahdollisesti kärvistelen monta päivää sairaalassa ja tulen tänne avautumaan. Peukut pystyyn!

Aurinkoa päivään!

Tänään käytiin päivällä Juhon isällä tyhjentämässä taloa lisää ja mukaankin tarttui yhtä sun toista. Aurinko paistoi ja oli mielettömän lämmin. Ilman takkia pärjäsi paremmin kuin hyvin. Koiratkin sai olla ulkona ja touhuta omiaan.

Pari päivää olin miettinyt vauvan hiljaisia likkeitä, mutta ajattelin niiden johtuvan loppuraskaudesta. Nyt soitin kuitenkin synnärille ja pyysivät näytille varmuuden vuoksi. Käyrillä makoiltiin varmaan tunnin verran. Ensin kone alkoi hälyttämään, kun vauvan syke näytti 68. Se loppujen lopuksi johtuikin siitä, että anturi oli liikahtanut ja laskikin omaa sykettäni. Toisella kerralla kone hälytti liian korkeasta sykkeestä ja silloin irroitettiin käyriltä muutenkin. Supistuksia piirtyi taas tasaisesti, mutta voimakkuudeltaan korkeintaan 40. Eivät edes olleet juurikaan kipeitä, lähinnä puristivat keuhkoja ikävästi.

Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Kaikki hyvin ja painoarvio himpun alle 4kg. Supistukset olivat edes jotain tehneet ja auki olin 2cm. Lääkäri kehoitti nyt tekemään ahkerasti lenkkejä, joilla saadaan supistuksiin lisää tehoa, eli huomenna lähdetään taas kävelemään. Yliaikaisuuskontrolli saatiin 28.4 klo 10. Varmistin vielä kätilöltä, että onhan tämä deadline, että viimeistään silloin käynnistetään ja kätilö sanoi, että on. Silloin siis kamat mukaan ja sairaalaan. Ihanaa, ettei tarvitse enää elää sumussa sen kanssa, että koska sitten lähtevät käynnistämään jos lähtevät. Fiilis parani huomattavasti!

Kotiin tullessa olin jo vuotanut hieman verensekaista vuotoa, eli lääkärin ronklaaminen sai ehkä jotain aikaan! Nyt on selkeästi kipeämmin myös supistellut. Toivoakin siis edes vähän on! Hyvällä tuurilla meillä on vauva ennen vappua, jee! Viikko kulu nopeasti! Keskiviikkona vielä viimeiseen neuvolaan ja sitten onkin taas muutama päivä vain odottelua.

Laskettuaika oli ja meni

Tänään siis rv 40+1. To-pe yönä supisteli jo koko yön suhteellisen säännöllisesti, mutta ei niin kipeästi etteikö sitä olisi kestänyt. Aamulla oli taas jo hyvä olo.

Eilen kävin alkuun juoksemassa Maltin kanssa match showssa. Tuomari kysyi kehässä pystynkö juoksemaan ja vastasin, että sen takia tänne tultiin. Jouduin suhteellisen hiljaa juoksemaan, ettei Maltti olisi laukannut. Pitää siis treenata sitä vielä enemmän. Loppujen lopuksi oltiil kuitenkin sinisten 4, eli ihan hyvä sijoitus. Tuomari olisi halunnut Maltin liikkuvan reippaammin. Kolmanneksi tuli belgianpaimenkoira, jonka esittäjä oli myös raskaana. Naureskeltiin, että tullaankohan olemaan samaan aikaan sitten synnärillä.

Match showsta jatkettiin Juhon isälle, jossa Juho ja Juhon veli kavereineen olivat auttamassa Juhon isän tilan tyhjentämisessä. Syötiin pääsiäisruokaa ja sitten lähdettiinkin ajamaan jo kotiin. Kotona oli niin väsynyt olo, että mentiin nukkumaan päiväunet ja illalla katsottiin elokuva Prisoners, mikä oli hyvin positiivinen yllätys.

Tänään Vilma lähtee kotiin päivällä ja me mennään Juhon kanssa käymään Juhon veljen ja hänen naisystävänsä tupareissa. Kiva, että on vaihteeksi jotain tekemistä, eikä tarvitse vain möllöttää kotona ja odotella. Katselin tosin tuota neuvolakorttia ja ihan ensimmäisessä ultrassa rv 13+0 on sikiön koko vastannut joko rv 12+6 tai rv 12+4. Tekstistä ei kunnolla saa selvää. Jos siis noihin olisi uskominen niin voisi syntyä maanantaina tai tänään. :D Epäilen, mutta aina voi toivoa.

Olo rupeaa muuten olemaan aika "ihan sama." Enää ei osaa odottaa niin paljoa ja siksi ei varsinaisesti paina, että edelleen kannan tätä etureppua mukanani. Ainoa ikävä puoli on tuo vatsalihasten repiminen ja turvotus. Ja eilen iltana alkanut jumalaton päänsärky. Meinasin itkeä eilen nukkumaan mennessä, kun pää tuntui räjähtävän. Tänä aamuna jouduin taas ottamaan särkylääkkeet. Toivotaan, ettei tämä kauaa kestäisi.

Nyt siis starttasi rv 41. Huh! No, kyllä se sieltä viimeistään vappuna ulos tulee. Eli max kaksi viikkoa enää!

Turhia odotuksia

Viime yönä tuli taas hyvin kipeitä supistuksia. En edes kellottanut vaan päätin, että huomaan kyllä jos liikaa sattuu. Heräilin ja pyörin monta kertaa ja oli kaiken kaikkiaan tosi tukala olla.

Aamulla herätessä oli olo taas ihan "ok." Väsytti aivan mielettömästi, mutta muuten ei erityistä kipuilua. Sohvalla maatessa alkoi vihlomaan alavatsa silloin tällöin ja vatsa tyhjeni. Useathan mieltävät nuo synnytystä edeltäviksi oireiksi, mutta itse en jotenkin osaa ajatella, että ne mitään enteilisivät. Olen asennoitunut siihen, että yli mennään ja reippaasti. Pessimisti ei pety.

Olo alkaa olla kohtalaisen tukala. Eilen istuin suihkussa pitkän aikaa vain, koska se tuntui hyvältä. Istuminen ja nouseminen ärsyttää. Makaaminen ärsyttää. Syöminen ärsyttää. Mikäpä ei ärsyttäisi?

Huomenna alkaa rv40. Hurjaa. Ja ensi perjantaina olisi laskettuaika. Tiistaina olisi neuvola ja sieltä pitäisi saada lähete äitipolille lasketuksi. Tosin en tiedä, tulenko saamaan sitä silloin, kun pyhät ovat kuitenkin välissä eli pitäisi odottaa siitä vielä viikon päähän tiistaiksi, huoh. Miksi tämä aika onkin näin pitkä? Eniten kuitenkin ärsyttää ja ahdistaa tämä tekemättömyys. Tai ehkä se, ettei mitään voi tehdä. Olo on jotenkin tosi turha. Makaan vain sohvalla ja juon mansikkasmoothieta, (minkä aineksetkin loppui kaapista.)

Näillä mietteillä kohti viikonloppua pikku hiljaa. Huomenna päivittelen masukuvaa 39+0.

Rv38+3 ja neuvola

Tänään aamulla oli taas neuvola. Pissa ja paineet olivat hyvät, mutta turvotus oli aikaan saanut reilu 2kg painonnousun viikkoa kohden, oho. Streptokokki oli positiivinen, joten antibioottitippaan joudutaan synnytyksessä. Hemoglobiini oli laskenut ennestään ja oli nyt 88. Pikkuhiljaa se kapuaa alaspäin. Neuvolantäti toivoikin, että synnytys lähtisi nyt pian käyntiin. Uusi käynti olisi sitten viikon päästä tiistaina, jolloin jo 39+4. Toivon, että lähtisi syntymään ennen sitä, mutta pahoin pelkään toivovani liikoja.

Olen alkanut tulla skeptiseksi supistusten ja kivun kanssa. Tuntuu, että kipu on niin jatkuvaa, etten enää erota sitä supistuksiksi. Neuvolassakin kohtu oli kuulemma kivikova, enkä itse tuntenut mitään. Hormoonit heittelevät ja tekisi mieli vain itkeä koko ajan. Tai sitten itkeä tätä oloa, en tiedä.

Kysyin neuvolasta, koska lähtevät viimeistään käynnistämään, jos synnytys ei lähde käyntiin. Olen kuullut, että raja olisi 41+6, mutta täälläpäin kuulemma lasketun ajan jälkeen lähdetään jo äippäpolille. Parhaimmassa tapauksessa siis jo ensi viikolla!

Tänään taidan sukeltaa sohvan uumeniin piiloon ja juoda mansikkahilejuomaa, (poistaa kuulemma nesteitä.) Huomisen on pakko olla parempi päivä.

Väsymys

On tullut rampattua taas niin paljon lääkärissä, että huhhuh. Aina sama tilanne: käyrälle piirtyy säännölliset supistukset alle 5min välein, mutta paikat ovat vain 1,5cm auki. Kohdunkaula sentäs on kadonnut. Päivät ovat olleet vaikeita, kun öisin saan nukuttua max 4h vihlomisten takia. Päivällä ei meinaa jaksaa tehdä mitään.

Eilen kävin neuvolassa. Kaikki edelleen ok ja otettiin samalla streptokokkinäyte. Sieltä mentiin painoarvioon äippäpolille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, että lapsi kasvaa hienosti omalla käyrällään, vaikka pää onkin iso. Painoarvio oli nyt 3350g eli jos laskettuun menee niin tulee painamaan n. 4kg, hui! Kysyttiin, mitä voidaan tehdä sille, etten pysty nukkumaan, mutta ei kuulemma oikein mitään voi tehdä. Ehdotti, että tulisin osastolle pariksi päiväksi ja saisin vahvempaa kipulääkettä, mutta tyrmäsin ehdotuksen samantien. Ennne rv38 eivät kuulemma lähde käynnistämään ja nyt saatiin uusi aika polille torstaiksi ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Silloin onkin jo rv37+6. Tuli pienet hormoni-itkutkin itkettyä. Myöhemmin nolotti, mutta lähinnä turhautti tuo nukkumattomuus. Papereihin oli myös merkitty, että kun tulen synnyttämään, pitää ottaa verikokeet ja tilata valmiiksi lisäverta. Hemoglobiini on tosiaan taas laskenut ja on nyt 93. Millään sitä ei saa nousemaan.

Eilen kokeiltiin vielä illalla kaikki S:t ja Juho paineli lisäksi akupisteet jaloista läpi. Pisteet on vieläkin kipeet ja saivat tänään aikaan muutaman ikävän tuntuisen supistuksen, mutta muuten ei vielä edistystä. Laitettiin myös kämppä uuteen järjestykseen.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan ja turhaudutaan. Pahoinvointikin on alkanut uudestaan ja syöminen on mitä on. Jos saisi nukuttua niin en valittaisi! Vaikka tällä hetkellä turhauttaakin, että vain valitan jatkuvasti. Pahoittelut!

Vihloo, vihloo

Eilen alkoi kunnon vihlominen. Koko päivän iski kipupiikit alaselkään, alavatsaan ja siitä sitten takareisiin. Välillä makasin vain myttynä sohvan nurkassa ja yritin keskittyä telkkariin. Ei kipu kuitenkaan ollut niin pahaa, että olisin puuskutellut tai muuten kauheammin kärsinyt. Yölläkin sain ihan hyvin nukuttua vaikka aina herätessä huomasinkin, että vihloo edelleen.

Vatsa on koko ajan pinkeä, joten ota tästä nyt selvää ovatko supistuksia vai eivät. Tänään aamulla ne alkoivat uudestaan. En oikeastaan osaa edes sanoa, kuinka paljon aikaa niiden välissä on vai onko niissä ollenkaan väliä. 1g paratabsin otin aamulla, mutta eihän se mitään auttanut. Nyt kokeillaan kauratyynyä. Synnärille en kyllä turhaan lähde, ennen kuin alkaa olemaan aivan käsittämätöntä kipua. Tai sitten synnytän tien päälle. :D

Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.

Eilen alkoivat kunnon supistukset iltapäivästä. En tehnyt koko päivänä mitään, mutta silti tunnissa tuli useampi kipeä supistus. Välillä joutui ihan miettimään, miten pystyy hengittämään.

Illalla kellottelin supistuksia ja tunnissa niitä tulikin jopa neljä. Soitin synnärille ja kysyin, miten tässä tilanteessa toimitaan. Kätilö pyysi ottamaan sairaalalaukun varaksi mukaan ja käymään tarkistuttamassa, onko synnytys käynnistynyt.

Käyrillä oltiin tunnin verran ja supistuksia piirtyi käyrälle muutama kappale. Epäsäännöllisen säännöllisesti. Pissassa oli heikko + proteiineissa ja verenpaine 130/80. Tosin verenpaineen ottaminen sattui supistuksen kanssa yhteen, niin hieman väärensi arvoa. Kohdunsuu ei kuitenkaan ollut lähtenyt avautumaan enempää. Kätilö palaveerasi lääkärin kanssa pitkän tovin ja loppujen lopuksi sanoi, että voidaan lähteä kotiin jos uskallamme. Sanoi, että tuskin syöksyen lähtee kuitenkaan syntymään. Sitten takaisin synnärille, jos napakoituu entisestään.

Nyt siis jännätään, päättääkö jätkä lähteä syntymään jo ennen aikojaan. Onneksi ollaan jo rv35+3, joten vauvan pitäisi pärjätä oikein hyvin. Tämä viikko taitaakin mennä siis makoillessa ja kirjaa lukiessa. Juho lupasi päivystää kännykän äärellä töissä, jos tuleekin lähtö. Ikävää tässä on vain tällainen epätietoisuus. En tiedä olisiko helpompaa huomata, että lapsivettä lorisisi jatkuvasti, kuin alkavat supistukset. Alan pikkuhiljaa epäilemään, olenko supistuksia tuntenutkaan. Toisaalta nytkin maatessa paikallaan, supistuksia tulee tuon tuosta. Ei kuitenkaan juurikaan kivuliaita.

Huomasin muuten tänään, että napakorun reikä on edelleen auki! Sain työnnettyä hiuspinnin koko reiän läpi, eli se on vain isontunut. Olin ihan varma, että se menisi umpeen.

Neuvola ja Ikea reissu

Maanantaina oli siis neuvola, missä kaikki oli hyvin jälleen. Pissa oli puhdas, RR 126/77 ja sf-mitta 30cm. Mitta ei kuulemma ole paljoa kasvanut, kun vauva on jo laskeutunut niin alas. Terveydenhoitaja kehoitti kantamaan neuvolakorttia mukana, jos synnytys lähtee käynnistymään pikku hiljaa.

Eilen lähdettiin käymään Ikeassa. Huh, mikä reissu oli. Kun vihdoin oltiin saatu kaikki ostettua ja päästiin illasta kotiin, piti kaikki vielä järjestää paikoilleen. Olin totaalisen loppu ja istuin vain lattialla. Tuli melkein itkupotkuraivari, kun oli niin ikävä olla. Kirosin loppuraskauden maan alimpaan helvettiin kaikkien kipujensa kanssa. Onneksi Juho ymmärtää hetkelliset ärtymykseni ja paineli jalkoja ja hartioita ja olo parani edes hieman. Yöllä sitten veti kummastakin pohkeesta suonta vuorotellen ja meinasi taas usko loppua. Aamulla olinkin huonolla päällä taas. Ajettiin toinen auto huoltoon ja heitin Juhon töihin.

Tänään alkoi oikeasti kipeät supistukset. Hyvä, että tiellä pysyi, kun ajoin takaisin kaupungilta. Onneksi näitä on nyt tullut vain n. tunnin välein. Tiskasin ja leivoin vielä kotona ja laitoin saunan päälle, että pääsisin hetkeksi rentoutumaan. Juho naureskeli jo, että katsotaan ollaanko ensi yönä synnyttämässä, mutta tuskinpa nämä vielä siihen johtavat. Nyt vain lepoa ja rentoutumista ilta.

Reissua ja synnytyspelästys!

Lauantaina ajeltiin aurinkoiselle Tampereelle. Käytiin kummitädillä kahvilla ja pyörähdettiin maltillisesti Ikeassa. Hankittiin muutama tarjoilukulho, soppakauha, pari tuoksukynttilää, pikkupyyhkeitä, pari nokkamukia, vaipparoskis, yövalo ja hylly. Oli rankkaa kävellä niinkin isossa kaupassa, mutta päätettiin hakea kuun lopussa vielä vähän keittiötarpeita. Sitten mentiin mummolle, jossa pöydät taas notkuivat ruokaa. Syötiin hyvin ja katseltiin kuvia meidän Intian reissulta ja mentiin lopuksi nukkumaankin suht myöhään. Tai no meidän myöhään. Ei kello ollut kuin 2130. :)

Lauantaina menin laitattamaan itselleni rastat ja Juho meni sillä aikaa kaverillensa. Kyllä oli rankkaa istua reilu 6h paikallaan! Loppujen lopuksi kävin vessassa ja kun olin lähdössä, holahti housut märäksi! Melkein tragikoominen tilanne! Hyppäsin autoon ja sanoin Juholle, että joko pissasin housuuni tai sitten humahti vähän lapsivettä. Naureskelin kuitenkin, ettei ole mikään kiire ja niinpä ajettiin takaisin kotikaupunkiin. Siellä soitin sitten synnärille ja kysyin, miten pitäisi toimia. Alkuun sanoi, että voin rauhassa yön yli odottaa ja tarkistuttaa asian huomenna neuvolassa, mutta vähäisten viikkojen takia pyysi lopulta näytille. Sanoi myös, että pitäisi ottaa sairaalakassi mukaan, jos joudun sinne jäämään. Ensiavusta sairaanhoitaja ohjasi meidät iloisesti synnytyssalien oville ja höpötteli ihanasta maalisvauvasta. Oli pakko sanoa, että toivotaan että on väärä hälyytys, kun laskettuun on kuitenkin vielä reilu kuukausi. Synnärillä mentiin käyrille, jossa jätkällä oli kivaa möyriä. Hyvä käyrä kuitenkin ja muutama supistus, mitä en edes tuntenut. Kätilö teki varovaisen sisätutkimuksen ja edelleen olen kuulemma sormelle auki. Pää ja sikiökalvot tuntuivat selvästi, eli tosi alhaalla kyllä oleilee jo. Onneksi tikkutesti näytti negatiivista eikä kyseessä siis ollut lapsivesi vaan varmaankin vesittynyt valkovuoto! Kyllä säikäytti! Sanoin käyrillä maatessa Juholle, etten aio vielä synnyttää, kun en ole henkisesti valmis! Ja parempihan olisi, että täysiaikaisena syntyisi vaikka nytkin on vauva jo hyvässä kunnossa. Juttelin kotiin mennessä vauvalle, että kaksi viikkoa saisi vielä sisällä olla ja sitten tervetuloa! Katsotaan ottaako oppiin.

Tänään järjestin vauvan tavarat paremmin ja roudasin kaikki steriloitavat tavarat yläkertaan. Vaunuihin asensin kosteussuojan, mutta pinnasänkyyn jäi vielä laittamatta. Samoin hylly ja yölamppu jää Juhon asennettaviksi. Ärsyttävät naulat ja ruuvit ja pah!

Nyt on muuten virallisesti lähtenyt maitobaari käyntiin! Rapsuttelin tossa yksi ilta tissin alusta, kun huomasin rintojen alkavan vuotaa tällöin. Hurjaa!

Nyt nokka kohti neuvolaa! Päivittelen sitten sieltä saadut tiedot tänne.

Ihana aamu!

Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa. Avasin verhot ja sitten ikkunan ja aurinko paistoi. Takapihamme näytti kutsuvalta ja teki mieli alkaa heti aamusta tekemään sille jotain. Ehkä kuitenkin jätän rakentamiset vähän pysyvämpään asuntoon sitten. Kiipesin rappuset ylös ja hieroin kivistävää vatsaa ja kylkiä. Olin kai nukkunut jotenkin ihmeellisessä asennossa, mutta en valita! Kerrankin nukuin hyvin! Puin päälleni ja päästin koirat ulos ovesta ja kierrettiin metsälenkki. Oli kivan valoista ja koirat juoksivat into pinkeänä koko matkan. Sitten aamupala sekä minulle että koirille! Kani meillä syökin aina öisin.

Tänään ajattelin siivota hieman ja hinnoitella kirpputorituotteita, jos joskus saataisiin aikaiseksi viedä nekin sinne. Ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Voi mennä ihan omalla ajallaan tai olla menemättä. Lauantaina onkin sitten edessä pitkä automatka mummolle ja kummitädille ja sunnuntaina menen viimein otattamaan ne rastani takaisin! Lupasin Juholle, että sitten ei ole enää hiuskriisiä ainakaan puoleen vuoteen. Pitää pitää siitä sitten kiinni!

Katselin myös matchshowta Maltille ja 6.4 olisi Lappeenrannassa yksi minne mennään, jos olen vielä yhdessä osassa. Pakko päästä treenaamaan kunnon ympäristössä ennen virallisia kehiä. Hyvin tuo poika malttaa jo nyt seistä paikallaan, mutta pitää pidentää aikaa ennestään. Onhan se vielä ihan eri asia, kun kehässä on monta koiraa vielä samaan aikaan. Saa nähdä, mitä tulee!

Nyt on tosiaan päivittäin ollut supistuksia ja sukkapuikkovihlaisuja alapäässä. En tiedä sitten ovatko paikkoja kypsytelleet mihinkään suuntaan. Ensi maanantaina neuvola ja siellä sovitaan sitten neuvolalääkäri, joka seuraavaksi katsoo paikat. Yliaikaiseksi en tosiaan toivo, että tämä menisi. Vaikka kuulostaa ehkä kauhealta sanoa, niin en tiedä nautinko raskausajasta. Hetkittäin se on mukavaa ja hetkittäin ihan hirveää. Kyllä silti haluan vielä raskaaksi, kun sen aika tulee.

Katsoin eilen yhteishakua ja pohdin, laitanko paperit vetämään eläinlääketieteelliseen. Päädyin siihen, etten kerkeä lukemaan kemiaa ja fysiikkaa niin hyvin ennen kokeita. Biologia pitäisi sen verran olla hallussa, mutta onhan tuosta lukion suorittamisesta jo aikaa sen 6 vuotta, että kaikki eivät tuoreessa muistissa ole. Ehkä pysyn vanhassa suunnitelmassa ja haen sinne Kajaaniin pieneläinklinikka hoitajaksi. Silloin opiskelu alkaisi tammikuussa 2015.

Äitiyspoli ja ylimääräinen neuvolakäynti

Tänään kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, kun harjoitussupistuksia on ollut nyt hurjasti. Kaikki arvot olivat hyviä ja ottivat vielä labraan pissanäytteen, jos sieltä vaikka tulehdus löytyisi, mikä voisi supistukset selittää. Terveydenhoitaja laittoi kuitenkin lähetteen äitipolille, kun ennenaikaisuuden riski on kuitenkin aina olemassa.

Polilla pääsin melkein suoraan käyrille. Alkuun kätilö ei meinannut löytää hyvää kohtaa anturille, kun jätkä mönki menemään minkä kerkesi. Lopuksi käyrästä tuli niin kaunis, ettei olisi kuulemma halunnut minua edes irrottaa. Muutama supistuskin piirtyi nauhalle. Lääkäri katsoi kohdunsuun. Kiinteä, mutta auki 1cm ja kanava oli lyhentynyt vain 0,5cm eli ei mitään hätää. Painoarvio oli 2,2kg ja kaikki kasvu menee keskikäyrällä. PAITSI, pää... Pään koko vastasi viikkoja 38+3. Vähän alkoi pelottamaan, että tästä tuleekin vielä sektiovauva, jos tuo pää tuosta rupeaa kasvamaan hurjastikin vielä. Toivon, että synnytystapa-arviossa laittavat käynnistyspäivän, jos näyttää siltä. Minähän repeän hurjasti vielä! :D Tässä vaiheessa se vielä naurattaa. Sanoi, että pitää nyt lepäillä. Ei tässä tosin enää kauhean kovaa pääsekään. Sanoi tosin vielä, että jos alkaa olla napakoita supistuksia tai lapsivettä alkaa lorahdella niin sitten takaisin. No, jos malttaisi olla avautumatta enempää ja pysyisi vatsassa ainakin kaksi viikkoa vielä, mieluiten neljä.

Nyt olen aika varma, että otan rastat takaisin. Hiuskriisi on alkanut alusta. En jaksa laittaa hiuksia aina ikuisuutta ennen ulos lähtöä. Ja pitkät punaiset rastat olisi jotain niin, ah!<3 Katsoo, miten on aikaa ja missä laittaa!

Kesä 2013

Huomenna lähdetään siis Helsinkiin ja lauantaina on synnytysvalmennus. Taidan siis palailla blogiin lauantain tai sunnuntain aikana.

Harjoitussupistuksia ja sairaalakassia

Viime päivät on supistanut aika hurjasti. Myös levossa ollessa menee vatsa ihan kivikovaksi, puhumattakaan kävelystä tai vaikka tiskaamisesta. Turhauttaa, kun oikein mitään ei pysty tekemään, vaan pitää vain maata sohvalla aloillaan. Välillä myös tulee sukkapuikkovihlaisuja. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan kypsyttäisi paikkoja liikaa. Pieni kypsyttäminen ei haittaisikaan, niin tietäisi ettei ainakaan mene yliaikaiseksi! ;) Muuten päivät onkin koostuneet kirjan lukemisesta, (vain yksi osa Myyttihovia jäljellä, nyyh!), leipomisesta ja telkkarin katsomisesta. Koirien kanssa kävelen joka aamu metsäreitin ja Maltin kanssa treenataan seisomista, minkä poika osaa jo todella hienosti! Tänään treenasin myös vähän ravaamista, mikä sekin menee jo yllättävän hienosti. Paljoahan en voi juosta, ilman vatsan kiristymisiä, mutta edes vähän. Niin ja onhan tuolla ulkona ihan tappoliukastakin.

Uusi äitiyspakkaus julkistettiin tänään ja olen ihan tyytyväinen, ettei saatu sitä. Pidän enemmän viime vuoden siilimakuupussista ja tietenkin niistä sammakkolakanoista! Onni onnettomuudessa siis näin päin! Tässä vielä kuva uudesta paketista.

Äitiyspakkaus 2014

Saatiin vihdoin lähes pakattua sairaalalaukku. Minun sairaalalaukkuni sisältää:

-Vauvan kotiintulovaatteet (New Baby-body, housut, sukat, pipo ja pehmoinen ja lämmin nalle-fleecehaalari)

- Omat vaatteet (Huppari, t-paita, haaremihousut, omia alusvaatteita, sukkia)

- Imetysliivit (Mitkä pitäisi vielä käydä ostamassa)

- Villasukat

- Shampoo, hoitoaine, dödö, hammasharja ja tahna, hiusharja

- Kamera + laturi

- Liivinsuojukset

- Kännykän laturi

- Neuvolakortti 

Mitään ajavietettä en aikonut ottaa mukaan. En usko, että pitkästyn kuitenkaan niin pahasti ja onhan Juho sitten siellä aikaa tappamassa myös. Tietenkin jos näyttää siltä, että joudun olemaan pidempään sairaalassa. niin voin pyytää Juhoa tuomaan jotakin lukemista ja tekemistä. Nyt on jo vähän helpottuneempi olo kun tietää, että kassi on lähtövalmiina!

Tänään skarppaan ja lähden kaupungille pitkästä aikaa. Käyn kirpputorilla tekemässä toivottavasti hyviä löytöjä tulevalle pienelle, käyn ostamassa kastekorttien pohjat, apteekista ostamassa lisää särkylääkkeitä ja Maltille D-vitamiinia ja kirjastosta lainaamassa muutaman kirjan lisää. Tänään vau.fi kertoi, että pitäisi alkaa lukemaan synnytyksestä ja ehkä pitäisi jokin kirja senkin kannalta lukea. Saisi itseänsä vähän psyykattua siihenkin. Lisäksi Juhon äiti ilmoitti, että ostaa meille tänään itkuhälyttimen. 

Perjantaina suunnistamme pääkaupunkiseudulle vanhemmilleni. Siskoni palaa lomalle Suomeen ja pystyn vihdoin esittelemään Juhon hänellekin. Siskoni on siis matkaoppaana ollut ulkomailla jo muutaman vuoden ja näkemiset ikävästi rajoittuu vain hetkiin silloin tällöin. Nyt ainakin tulevalla pojallamme ja siskolla on syntymäpäivät huhtikuussa molemmilla. Tai no. Eihän sitä tosiaan tiedä, koska tuo haluaa maailmaan tuolta tulla. 8.päivä  suuntaamme sitten Tampereelle mummolleni ja käymme Ikeassa samalla ja mahdollisesti myös kummitädilläni. Onhan tässä yllättävän paljon ohjelmaa maaliskuulle. Ainakaan ei aika käy kamalan pitkäksi. 

Ainiin! Alle 5viikkoa, niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Kohta meillä on jo oma nyytti sylissä.<3

Toimelias keskiviikko!

Kerrankin voin sanoa tehneeni kunnolla jotakin äitiysloman aikana! Ensin aamulla napattiin Maltti kyytiin ja vietiin rokotuksille. Vähän se aristeli uutta paikkaa, mutta rokotuspiikkiä ei edes huomannut. Otettiin samalla myös passi, kun ulkomaille aiotaan kuitenkin jossain vaiheessa suunnata näyttelyihin. Juho meni kouluun ja itse lähdin kaupungille koiran kanssa kävelemään ja sosiaalistamaan. Käveltiin toria edestakaisin ja tulihan siinä paljonkin ihmisiä silittelemään. Pelottavin oli Maltin mielestä mies, joka ajoi kolmipyöräisellä polkupyörällä, mutta lopulta uskalsi häntäkin haistella. Autot vielä vähän pelottaa, mutta muuten reissu meni tosi hyvin! Käveleminen vain sai aikaan supistelun ja oli pakko istua autossa jokunen tovi, ennenkuin jatkoin matkaa.

Maltti 12vko

Sitten käytiin pyörähtämässä Mustissa&Mirrissä. Ostin lisää koulutusnameja koirille ja röhkivän possun leluksi. Tuon Mustin&Mirrin yhteydessä on Isku ja siellä oli menossa jokin remppa. Kamala meteli, mutta ei Maltti onneksi liiemmin pelännyt.

Pojat leikkii 

Sitten pyörähdys kaupassa. Kassalla edessäni oli vanhempi pariskunta, jotka laittoivat kassahihnalle tavaraa korista. Mies tipautti vahingossa verigreipin lattialle kassahihnan väliin. Hetken aikaa yritti sitä jaloilla saada potkittua takaisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä sukelsin kassan alle ja nostin verigreipin hihnalle. Pariskunta oli todella otettu ja kiiteli kauheasti. Olivat palkkiotakin maksamassa, kun yritin selittää ettei tuollaisesta nyt mitään tarvitse. Kyllä sitä tällaisen pallon kanssa edelleen pystyy!

Illalla leivottiin Juhon kanssa valkosuklaa-mustikkamuffinsseja! Tehtiin tupla-annos taikinaa, niin saadaan pakastettua osa tulevaa varten. Ensimmäisistä muffinsseista tuli liiloja ja lopuista ruskeita. :D Ei tainnut taikina olla kunnolla sekoittunut noissa jälkimmäisissä. Tässä kuitenkin vielä ohje, jos joku innostuu leipomaan! Ovat muuten hyviä!

Valkosuklaa-mustikkamuffinit

3 munaa

1 1/4 dl sokeria

100 g voita tai margariinia

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl Flora vanillaa

80 g valkosuklaata (tai mustikka-valkosuklaata)

1 1/2-2 dl mustikoita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekä murusiksi leikattu tai rouhittu suklaa ja jäähtynyt rasva.

Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.

4. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

Valmiina menemään uuniin

Juho pursuttaa muotteihin

Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.