Perhevalmennus osa 1/5

Eilen illalla oli ensimmäinen perhevalmennus, minkä aiheena oli "Meistä tulee perhe." Odotin aika innolla ajatuksia herättäviä keskusteluja. Päästiin paikalle ja aulassa nainen ohjasi meidät sisälle ja näytti wct ja kysyi, mistä päin tulemme. Koko tilaisuus pidettiin isossa juhlasalissa, missä oli tosi huono akustiikka ja haisi vahvalta pesuaineelta. Paikalla oli eilen psykologit ja perhetyöntekijät. Positiivista oli, että meille oli varattu mehua, porkkanoita, viinirypäleitä ja keksejä valmennuksen ajaksi. Jossain kohtaa meinaan alkoi heittää päästä aivan mielettömästi sen pesuaineen haju ja kaikki näkyi kuin savun keskeltä.

Aluksi keskusteltiin vierekkäisen pariskunnan kanssa siitä, miten vauva tulee muuttamaan perhe-elämäämme ja arkea ja kokosimme kaikkien vastaukset yhteen:

-Lemmikkieläimet:
Maltti pitää opettaa kävelemään kauniisti, että pääsen rattaiden kanssa liikkumaan ja Teho niin, ettei sotkeennu jalkoihin. En muuten usko, että koirien kanssa tulee ongelmia. Teho pysyttelee omissa oloissaan, jos ei välitä lapsista eikä varmasti äsähdä lapselle tai kellekään ihmiselle. Ainoa kysymysmerkki on kani. Tosin sekin pysyttelee omissa oloissaan, mutta saattaa esim. juosta päin tai hypätä syliin. Ja kyllähän se 10kg kanin elopainoa tuntuu. Ratkaisu voi olla kanin häkin siirtäminen tilaan, jossa vauva ei ole.

-Kotitöiden jakaminen:
Ei tule olemaan meillä ongelma. Ollaan kummatkin niin huolettomia ja selvitään kyllä, vaikka kämppä ei hohtaisikaan puhtauttaan. Eikä meillä ole kotitöitä, jotka olisi jotenkin jaettu. Kumpikin tekee vähän kaikkea, mikä on hyvä. En voisi edes ikinä kuvitella, että tästä voisi tapella.

-Unirytmin puuttuminen:
Alkuun varmasti rasittaa, mutta onneksi sen pitäisi tasoittua suhteellisen nopeasti. Tällä vain mennään.

-Yhteisen ajan puuttuminen:
Mielestäni voi aikaa viettää yhdessä myös vauvan kanssa. Voidaan harrastaa kolmistaan tai käydä kävelyllä yhdessä. Ja onhan noita koiranäyttelyreissujakin suunniteltu kolmistaan.

Sitten alkoi outo osuus, josta en oikein saanut mitään irti. Kyseltiin, millaisia odotuksia meillä on vauvasta. Miltä se näyttää? Millainen persoona? En ole edes ajatellut tuollaisia, enkä ymmärrä miksi edes pitäisi. Sen näkee sitten. Ei tuollaisia voi tietää, eikä minulla päässäni ole mitään toivevauvaa.

Lopuksi listattiin vielä hyviä ominaisuuksia, mitä pitäisi omata ja käytiin läpi kaupungin tarjoamia palveluita ja ilta oli pulkassa. Ensi viikolla on suuhygienia ja ravinto, joka antaa toivottavasti enemmän kuin tämä.

Tänään haetaan viimein äitiyspakkaus postista! Pääsee hypistelemään. Olen nyt muutaman yön nukkunut tosi huonosti, kun herään tosi pieneenkin ääneen. Nyt päätettiin siirtää koirat yläkertaan yöksi, niin pystyy nauttimaan yöstä kunnolla. Katsotaan, miten lähtee rullaamaan.

Maltti is in the house

En ole vähään aikaan taas päässyt kirjoittamaan, kun läppäri sanoi itsensä irti. Kummankaan meidän läppäri ei toimi, mutta onneksi kännyköissä on netti. Tällä on vaan todella huono lisätä kuvia.

Lauantaina lähdettiin töiden jälkeen ajamaan kohti Oulua. Juho toi töistä tullessaan minulle kukkakimpun. Se oli todella suloista. Olen ihmisenä tosi huono näyttämään innostusta tai kiitollisuutta kauhean hyvin ja matkalla puhuttiinkin asiasta. Juho onneksi sanoi näkevänsä sen minusta kuitenkin ja hyvä niin. Olisi kauheaa loukata jotakin vain, koska se on osa luonnettani.

Matka oli pitkä! Onneksi autossa oli hyvät penkin, niin selkä ei pahemmin alkanut särkeä. Pysähdyttiin pari kertaa vessaan ja ostamaan kahvia/teetä, mutta ajettiin silti suhteellisen yhtämittaa. Lähdettiin täältä kahden jälkeen ja perillä oltiin seitsemän jälkeen. Pentu kyytiin ja paluumatka alkoi. Minä ajoin Ouluun ja Juho takaisin. Paluumatkalla alkoi väsyttämään mielettömästi ja nukahdin pari kertaa. Kuopiossa käytiin mäkkäristä hakemassa ruokaa ja siitähän se riemu repesi. Jätkä alkoi potkimaan tuhottomasti, kun söi ja minulla alkoi olla jo tuskallinen olo. Potkut osuivat suoraan rakkoon ja kylkiluihin ja seuraavaan vessaan olisi 50km matkaa. Lopuksi löydettiin P-paikka, missä oli wc, (Mihin en kyllä olisi mennyt jos ei olisi ihan pakko ollut,hyi!) Loppumatka meni kuin koomassa. Kaikki tuntui todella epätodelliselta ja kotiin päästessä yöllä klo kaksi, oltiin jo ihan puolikuolleita. Sänkyyn peiton alle ja kuuntelemaan koiran uikutusta, mikä onneksi loppui todella nopeasti.

Eilinen päivä meni kotona ollessa ja siivotessa. Tehtiin suklaachip-cookieita ja kukkakaaligratiinia ja haettiin Teho Juhon äidiltä. Pojat tulikin samantien toimeen, eikä kanikaan ollut ongelma. Toisaalta Maltti tuskin ymmärsi, mikä se edes on. Illalla olin taas todella väsynyt ja huonolla päällä. Ihan itseäkin ärsyttää, kun koko ajan olen niin ärtynyt. Ei tarkoitukseni oli tiuskahdella, mutta en vain mahda sille mitään. Väsymys on lisääntynyt selvästi ja unentarve lisääntynyt. Ruokahalu taas on kasvanut.

Huomenna olisi aamuvuoro ja illalla perhevalmennus. Tänään ajattelin ottaa ihan rauhassa ja käydä ehkä vähän koiria kuvaamassa ulkona. Pääsevät riehumaan yhdessä. Ihan mahdottomia sisällä. Lisään tähän nyt kännykällä muutaman kuvan, mutta ne asettuvat varmasti tyhmästi tekstiin. Katsoo, jos jossain vaiheessa saisi uuden läppärin hankittua!