Terveiset sinne taivaaseen♡

Lauantaina mentiin Piinan kanssa eläinlääkäriin kuvauksiin. Heti selkäkuvien jälkeen tiesin, että se on nyt menoa. Kaksi selkänikamaa oli melkein kiinni toisissaan. Lisäksi kaulanikamat olivat ahtatuneet ja liikkuneet, lonkkamaljoissa oli rustokulumaa. Eli kasvuhäiriö, mikä Piinalla oli leuassa, oli siirtynyt myös muualle. Otettiin koira mukaan ja mentiin kotiin ja Juho meni töihin. Oli kauhea painostava olo koko ajan. Piina ei suostunut käymään makuulle ollenkaan vaan vain seisoi ja roikotti päätään. Myöhemmin kakkasi ja pissasi lattialle ja kun viimein meni maahan, huusi tuskaansa. Soitin itkien Juholle ja kasvattajalle, että en pysty katsomaan ja kuuntelemaan tuota. Kasvattaja oli jo aiemmin päivällä  sanonut, että varmaankin parasta antaa koiran nukkua pois. Juho soitti eläinlääkärille ja saatiin viedä koira sinne heti. Vietiin Eino hetkeksi hoitoon mummille ja autettiin koira autoon. Ei voitu kumpikaan tehdä muuta kuin itkeä eläinlääkärillä. Nuori koira ja tuollaisissa tuskissa joutuu olemaan. Rauhoitusaineen saatuaan Piina romahti syliini, mistä siirrettiin se lattialle makaamaan ja siihen se jäi. Itkettiin, Itkettiin ja Itkettiin.  Illalla ei voinut paljoa koirasta puhua ilman kyyneleitä. Eilen tuli viesti kännykkääni: "Hei. Olen tuhkannut lemmikkinne. Toimitan tuhkat metsäalueelle luonnonrauhaan. Voimia sinulle. "Nyt on Piina paremmassa paikassa ja saa juosta veljensä kanssa sateenkaarisillalla. Enää ei itketä vaan suru on muuttunut kaipaukseksi. Jokainen päivä kerrallaan.

"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."♡

Nyt saa Piina juosta veljensä kanssa sateenkaarisillalla ilman kipuja. Liian lyhyt oli yhteinen matka, mutta kivut vei koiran mukanaan. Nyt itketään tuska ja ikävä pois ja jätetään jäljelle hyvät muistot. ♡

R.I.P Piina "Riverwolf Bobby Ewing" 15.1.2014-10.9.2014

Lensit tähtiin
valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa.
ilon toisit
jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa.

tuulet vinkuu
kuin sisään hinkuu
ehkä sinä mua kutsut.
Vaan voimas tunnen ja surunkin
kun en päässyt kanssas enää kulkemaan.

 Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan.
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen.
yhtä taivas ja maa sut vielä nähdä saan.

Kuljet siellä kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
ne mua kantaa, luo taivaanrantaa
siksi kuollutkaan koskaan et.

On iltarukoukset viimeiset luetut
kun enkelit saapuu ne mustiin puetut nään.
 En elämästä luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
mä jään.
-Ilpo Kaikkonen - terveiset sinne taivaaseen-

Piina pakkolevossa

Piina on nyt muutaman viikon ulahtanut mennessään makaamaan tai noustessaan ylös. Muutama päivä takaperin sen olo vain paheni ja alkoi huutamaan kunnolla. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja hän käski mitata lämmön ja soittaa parin tunnin päästä uudestaan. Kuumetta ei ollut ja eläinlääkäri pyysi tuomaan näytille. Samalla otin pissanäytteen lääkärille.

Lääkärissä lääkäri paineli Piinan läpi ja totesi, että se aristaa kaularankaa ja selkää. Saatiin lääkepiikki ja viikoksi särkylääkettä. Nyt kaksi viikkoa ehdoton pakkolepo. Ei leikkimistä muiden kanssa, ei pään heiluttelua, ei pitkiä lenkkejä, ruoka syödään tasolta ja valjaat käyttöön. Kahden viikon päästä mennään röntgeniin, jos ei ala parantumaan. Toivotaan siis, että olisi vain pahat kasvukivut. :/

Tasan 100 ja ransujen kuulumiset

Päädyinkin kirjoittamaan jo nyt illasta, kun Eino nukahti jo. Tämä onkin näköjään jo 100 postaus! Tasan sata omistetaan nyt siis ransuille,  Maltille ja Piinalle.

MALTTI
-ikää 8,5kk
-säkä n. 84cm
-paino on tuntematon käsite.  Pitää käydä punnitsemassa ensi viikolla

Maltti 

Maltti on ihan impulsiivinen kohelo,  joka on nyt teini-iän lähestyessä kadottanut korvansa. Vapaana ollessa ja luokse huutaessa vain  tuhahtaa ja jatkaa matkaa. Ulkona ollessa kiinnostaisi kaikki ja kauhea meno olisi joka suuntaan. Nyt ollaan alettu treenaamaan Maltin kansaa kontaktia. Namin saa nyrkistä aina kun katsoo silmiin. Tällä saavutettiin se, että ravatessa Maltti juoksee nyt pää pystyssä eikä pää maata laahaten, jolloin selkä köyristyy.  Treenaus jatkuu ja ensimmäiset junnukehät ovat 23.-24.8 Kouvolassa ja Heinolassa. Pentukehissä menestystä ei tullut juurikin epätasaisen juoksun takia, joten treeniä treeniä! Odotukset on kovat ja periksi ei anneta!

PIINA
-ikää 6,5kk
-säkä n.82cm
-paino yhtä tuntematon kuin Maltillakin.

Piina

Piina on alusta asti ollut täysin Maltin vastakohta. Piina on rauhallinen, kiltti ja tottelevainen. Näyttelytreeneissä Piina kulkee kuin unelma. Seisoo kuin puujumala ja juoksee kiltisti pää pystyssä. Yksi iso ongelma on Piinan alaleuka, jossa on kasvuhäiriö.  Leukojen väliin jää 9mm rako. Aluksi rako paheni ja pahimmillaan oli 12mm. Nyt parannusta on 3mm. Voi olla, että leuka kasvaa mukaan, kun pää alkaa kasvamaan. Siksi Piinan kanssa ei olla käyty nyt näyttelyissä vaan treenataan toistaiseksi vielä mätsäreissä. Piina on myös kasvanut hieman turhankin nopeasti. Pojilla on 2kk ikäeroa ja 2cm säkäkorkeudessa eroa! Nyt Piinalle on tullut kasvukipujakin. Kasvu saisi nyt hieman alkaa hidastua ja tasaantua ja leuka kasvaa.

Poikien kanssa ollaan käyty nyt melkein joka päivä koirapuistossa juoksemassa ja he tykkäävät siitä mielettömästi. Tänään puistossa aloitin Piinan armottoman turkin nyppimisen. Niska ja osa kyljestä nypitty ja ainakin miljoona karvaa jäljellä! Maltin turkki on suht kuosissa. Vielä muutama harmaa läiskä ja se on siinä. Nyt siis jäädään odottelemaan poikien kasvamista ja näyttelykausi aloitetaan tod. näköisesti ensi vuonna. :)

Reissussa

Perjantaina lähdettiin reissuun kahden koiran ja Eikan kanssa. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka paljon tällainen porukka tarvitsee mukaan ja huh, että ahdistikin pakkaaminen. Onneksi on tila-auto, niin tavarat mahtui kyytiin ihan kivasti. Tosin lisätilakaan ei olisi ollut pahitteeksi. Ajettiin ensin äidin kautta hakemaan näyttelyteltta kyytiin. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa syöttämään Eikka, vaihtamaan vaippa ja lisäämään öljyä autoon. Äidin koirat olivat ihan sekaisin vauvasta, kun eivät sellaista ole aiemmin nähneet. Pikainen pysähdy, koirien pissatus ja matka jatkui kohti Forssaa.

Eikka ABClla

Pysähdyttiin taas matkalla pari kertaa ja viimein saavuttiin majoitukseemme. Tien varressa oli jonkun ihmisen pihalla kaksi hervottoman kokoista hirvipatsasta, joita tuli hieman säikyttyä! Varmaan isäntä vetää rastin seinään aina, kun joku ajaa kaarteessa ulos. Majoitus ei ihan vastannut kuvia. Yhteishuoneistossa ei ovissa ollut lukkoja. Wc-pytty oli irti lattiasta. Wc-paperia yksi rulla ja keittiön varustetaso mitä oli. Myöhemmin samaan huoneistoon tulivat myös toiset meidän kanssa majoittuvat eli meitä oli yhteensä siellä 5 henkeä, vauva ja 4 koiraa. Toisessa samankokoisessa huoneistossa oli yksi ihminen. Verrattiin sitten laskuja ja huomattiin, että meiltä oli veloitettu maksu/henkilö ja heiltä/huone. Kaikkein hauskinta tässä oli se, että heitä oli 3 ja heille oli varattu 3 hengen huone, mikä oli täsmälleen samankokoinen kuin meidän huoneemme. Maksoi vain tuplaten meihin verrattuna. En siis voi suositella Kuuman Maatilamajoitusta!

Maltti meni piiloon

Lauantaina meidän piti mennä katsomaan ryhmänäyttelyä, mutta jäätiinkin vain köllimään sänkyyn. Päivemmällä skarpattiin ja lähdettiin käymään makkarafestivaaleilla. Kaikenlaisia makkaroita siellä olikin! Ostettiin kassillinen makkaraa (10e!) ja oliiveja pussillinen. Sitten mentiinkin takaisin majoitukseen ja tehtiin ruuaksi täytettyjä paprikoita ja vain oleskeltiin loppuilta. Tosin samassa huoneistossa majoittuneilla ihmisillä oli "bileet" joten yöllä tuli nukuttua vain pari tuntia.

Sunnuntaina pakattiin tavarat ja lähdettin erikoisnäyttelyyn. Siellä näkyikin jos minkälaista ransua! Laitettiin teltta pystyyn ja jätkä vaunuihin. Mietittiin pitkään Juhon kanssa viedäänkö Piina kehään, kun alaleuka on mikä on, mutta päädyttiin kuitenkin kehässä käydä kokemusta kasvattamassa. Pentuja oli viisi ja kolme oli ulkomaalaista. Maltilla oli taas kohelluspäivä eikä suostunut liikkumaan kauniisti, kun piti vain hökeltää jatkuvasti. Olin jo valmis tekemään rukkaset tuosta otuksesta! Piina meni Juhon kanssa nätisti, mutta ei sijoittunut sen alaleuan takia. Maltti oli PEK 4 ja saatiin hieno ruusuke ja pieni pokaali. Piinan kaksi siskoa Kerttu ja Sylvi olivat narttujen PEK 3 ja  PEK 4.

Tässä vielä arvostelut:

Maltti
Tuomari: Ian Finney, Irlanti
"Rangy puppy. Still needs some leash training. Ok bite. Muzzle bit short. Ok neck. Front a little straight. Croup ja little flat. Could have some more angulation behind. Movement typical for puppy of his age. He is enjoying himself."
PEK 4

Piina
Tuomari: Ian Finney, Irlanti
"Friendly puppy. Lower teeth is inside uppergum. Ok head. Good ears. Nice lenght of neck. Front is bit straight. Topline ok. Nicely angulated. Still needs to learn coordinational moving."

Piina jää nyt kotiin kasvamaan ja Maltin kanssa kierrellään näyttelyitä. Seuraava näyttely on parin viikon päästä Juvalla ja heinäkuussa onkin joka viikonloppu joku näyttely. Toivotaan siis parasta, että alkaa tuo hökellys loppumaan! Kokemus tuo varmuutta. ;)

Pojat oli vähän väsyneitä