Jos ylipaino on ylivoimaa niin alipaino on...?

Päivä alkoi kauhean hyvin. En ollut väsynyt aamulla lähtiessäni töihin ja töissäkin oli kiva fiilis. Juho ja Eino tulivat vastaan töihin ja aurinko paistoi. Siitä se alamäki sitten alkoi.

Kotiin oli tullut kirje sairaanhoitopiiriltä. Avatessani sen huomasin sen olevan vain sanelu kirurgilta, joka oli tutkinut polveni. Luin samat jupatukset uudestaan, kunnes pysähdyin lauseeseen: "10kg painonpudotus voisi lievittää oireita." Suutuin ja saatoin muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Olen juuri päässyt yli ulkonäköpaineista ja pitkästä aikaa ollut tyytyväinen siihen, miltä kroppani näyttää. Olen oppinut hyväksymään vielä hieman pehmeän vatsani raskausarpineen ja nyt tulee joku, joka rivien välistä haukkuu ylipainoiseksi. En ole ylipainoinen minkään käyrän mukaan. Painan 70kg ja olen yli 170cm pitkä. Minun pitäisi siis laihduttaa 60kg asti.

Samantien alkoi kauheat itsesyytökset. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Juoksisin varmaan lenkkejä, jos polvet kestäisi. Miksi tämän sairaan valtion pitää ihannoida langanlaihoja malleja, jotka elävät vitamiineilla ja vedellä. Malleilla, joita ei tunnistaisi naisiksi, jollei heilläkin pitkät hiukset ja meikkiä. Jos olet normaalipainoinen, olet xl-malli. M-koko on kriisi, puhumattakaan koosta 40!

Pakko tunnustaa, että olen itsekin syyllistynyt tuohon kriiseilyyn. Vaikka paitani ovatkin kokoa s ja housut kokoa 38 koen kriisiksi, jos koko suurentuisi. Miksi? Minulla on rakastava avomies ja ihana poika, jotka rakastavat minua tällaisena. Enkä mielestäni ole ollut seksuaalisestikaan vähemmän haluttavampi. Ja Herranen aika! Minä olen synnyttänyt 6kk sitten! Pitäisikö äidin olla jo 1kk synnytyksen jälkeen täysin kunnossa ja freesin näköinen.

Välillä tekisi mieli nostaa kytkintä ja muuttaa ulkomaille. Aloittaa kokonaan uusi elämä uudessa kulttuurissa, missä ei länsimaalaisten sairas medianäkökulma tule esille.

Nyt sitten alkaa dieetti ja katsotaan tuoko se helpotusta sitten polvikipuihin. Ei kai tässä muukaan auta.

Korvatulehdus

Einolle rantautui korvatulehdus. Viikon verran oli hengitys rohissut ja ollut yskää, mutta ei kuumetta. Sitten yksi aamu alkoi haromaan oikeaa korvaa ja soitin lääkärille ajan. Lääkärissä Eino oli hyväntuulinen itsensä ja ihmetteli paljon kaikkea ympärillä. Kiltisti antoi katsoa korvat ja toisessa korvassa olikin tulehdus. Saatiin siis antibioottikuuri ja särkylääkettä. Edelleenkin korva vähän häiritsee, mutta suurimmaksi osaksi ollaan tyytyväisiä.

Kirjoittteleminen on jäänyt hieman, kun työt pitävät kiireisenä. Kaksi päivää olen ollut pitkässä aamuvuorossa ja kyllä tuntuu polvissa. Ilta on kulunut sohvan nurkassa kaurapussi polvissa. Saatiin eilen vietyä tavaraa kirpputorille myyntiin ja nyt sormet ristiin, että saadaan vähän taskurahaa!

Lomasuunnitelmat muuttuivat, eikä lähdetä nyt etelään vaan pienemmälle lomalle. Ajateltiin ensin risteily ja sitten miniloma Helsinkiin. Muutama päivä ihan vain oman perheen kesken. Tuntuu, että on ollut niin paljon kaikkea stressattavaa, että ei ole kunnolla pystynyt hengähtämään. Loma on siis enemmän kuin tarpeellinen.

Onko teillä ehdotuksia minilomalle? 

Ristiäiset

Huhhuh, kun on tullut pitkä tauko kirjoittamiseen, pahoittelen!

24.5 meillä juhlittiin ristiäisiä. Meillä oli kirkossa kastetilaisuus ja sitten juhlat Juhon isän tilalla. Oli aurinkoinen ja kuuma päivä ja omenapuut kukki. Täydellistä! Kastetilaisuudessa jätkä vähän nurisi kuumuttaan, mutta tutti onneksi auttoi pahimpaan hätään. Vettä päähän valettaessa tuhisi tyytyväisenä, kun viilensi kivasti. Pieni suuri miehemme sai siis nimekseen Eino Ilmari.<3 Nimi tuntui meistä kummastakin hyvältä ja tykästyimme siihen oitis! Ei siis mitenkään sukulaispohjalta. Nyt olemmekin Einoa kutsuneet kotona välillä Eikaksi tai Eikka Veikka Gustavsson. :D

Vieraita meillä oli reilu 30 ja tarjolla oli vaikka mitä syötävää. Ei sinänsä mikään yllätys, kun tuo mies on kokki. Suolaisia oli korvasienikeitto, voileipäkakku, kanasalaatti, vihreä salaatti, patonkia, karjalanpiirakoita, lihapullia ja nakkeja. Makeina taas kaksi täytekakkua ja keksejä. Alkumaljat olimme itse tehneet sitruunasiirapista, mihin oli sekoitettu kivennäisvettä. Sai muuten paljon kehuja! Ruokaa oli juuri oikea määrä eikä paljon mitään jäänyt ylitse.

Lahjoiksi tuli paljon vaatteita, peitto, lahjakortti lastenvaateliikkeeseen, pehmolelu, kirjoja, valokuva-albumi, valokuvakehys, kastekoriste, taulu, vauvalle cd:t, kengät, säilytysrasiat, apina-lakanat... Kaikkea en enää edes muista, mutta kaikki olivat tosi käytännöllisiä!

Onneksi ristiäiset on vain kerran/lapsi. Hirveästi stressaamista, tekemistä ja siivoamista! Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan.

Isyyden tunnustaminen ja neuvolatädin kyläily

Eilen käytiin lastenvalvojalla tunnustamassa isyys. Täti oli hiukan kuivakan oloinen ja luki paperit suoraan meille, mitkä allekirjoitettiin. Hän myös kysyi, olenko ollut sukupuoliyhteydessä jonkun muun kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Melkein alkoi naurattaa, sillä se olisikin ollut pelkästään aikamoinen saavutus mökillä ollessa keskellä metsää. :D Paperit saatiin kirjoitettua ja vahvistus tulee viimeistään kahden viikon päästä. Sitten päästään antamaan pojalle isän sukunimi. Ehkä minäkin sitten joskus saan saman nimen. :)

Eilen tuli myös neuvolatäti käymään. Saatiin paljon erilaisia lippusia ja lappusia mm. vauvan unesta, soseista ja vauvan ravistelusta. Neuvolatäti katsoi napatyngän ja sanoi sen olevan jo tosi paljon irti ja että tippuu kohta. Jätkän paino oli kasvanut enemmän kuin hyvin! Sairaalasta lähtiessä paino oli 3750g ja nyt painoa oli viikossa tullut melkein 200g eli 3920g! Eipä tarvitse stressata riittääkö oma maito.

Jätkä on ollut suhteellisen tiheästi syömässä. Onneksi yöt on nyt nukkunut hyvin ja herännyt 4-5h välein syömään. On itselläkin virkeä olo, kun saa nukuttua. Olen kyllä sohvallakin tosin päivisin torkkunut.

Eilen oltiin rupeamassa syömään ja jätkä oli vielä hereillä Juhon sylissä. Juho kysyi, mikä mahtaa olla jätkän suunnitelma. Meni ehkä minuutin verran ja sitten plörähti housuun sellainen satsi että. Kyllä naurettiin!

Seuraava neuvola on ensi keskiviikkona klo 15 ja siitä seuraava kerta onkin jälkitarkastus. Tikit kiristävät vielä vähän, mutta ovat vähemmän kipeät kuitenkin. Juholla alkaa työt ensi viikon perjantaina niin sinne asti on hieman helpompaa. Sitten pitäisi yrittää jo pärjätä itsekseen vauvan ja koirien kanssa, hui! No ei se muuten ongelma ole, kunhan nuo tikit saa vain pois.

Tänään posti yllätti mukavasti ja toi ystävältäni paketin, missä oli vauvan vaatteita. Lisäksi uusin vauva-lehti odotti laatikossa. :) Harkittiin mökille lähtöä viikonlopuksi, mutta auto ei taida olla niin hyvässä kunnossa, että pystyttäisiin niin pitkälle ajamaan. Kohta pitäisi uusi auto hankkia. Voi stressi...