Karhunpoika sairastaa...

Nyt meillekin rantautui räkätauti. Se alkoi eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eino meni tapansa mukaan klo 21 nukkumaan ja tunnin päästä heräsi itkemään. Hengitys rohisi ja paksu räkä sai pienen kakomaan. Itkua kesti tunnin eikä mikään auttanut. Juho tuli töistä ja sanoin, että pitää lähteä sairaalassa käymään, kun sängyn päädynkään nostaminen ei auttanut. Niinpä Eino inuiittipukuun ja autoon.

Lääkärissä Eino sai oman rannekkeen käteen ja meille sanottiin, että jonoa on aika paljon. Alkuun Eino jaksoi tosi hyvin, mutta sitten rupesi menemään jo yliväsymyksen puolelle, kun ei saanut nukuttua. Päästiin onneksi 1,5h päästä jo sisälle. Hoitaja ja lääkäri kehuivat Einoa mallipotilaaksi, kun oli niin nätisti. Einoa taisi enemmän ihmetyttää sairaalan laitteet. Lääkäri sanoikin, että taitaa Einosta tulla lääkäri. Keuhkot olivat kunnossa. Samoin kurkku, korvat ja nielu. Myös happisaturaatio hyvä. Ilmeisesti joku virus ja meidät vain passitettiin kotiin samoilla ohjeilla, mitä oltiin jo kokeiltu. Yö menikin 1/2h pätkissä. Aamulla otin Einon nukkumaan rintakehän päälle ja viereen, missä nukkui vielä vähän. Nyt jäädään toipumaan ja toivotaan, että uusi niistin ja tipat helpottaisi oloa!

Jälkitarkastus

Kirjoittelu on taas käynyt vähiin, kun ohjelmaa on ollut senkin edestä. Aloitetaan siis viime viikosta.

Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.

Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä! 

Hymypoika<3

Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan. 

Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti. 

Nyrkki maistuu

Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!

Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus. 

Maltti keinuttaa sitteriä

Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!

Päivystys

Eilen sain aikaiseksi soittaa äitipolille tuon kylkikivun takia. En ole muutamaan päivään syönyt paljon mitään, sillä kylkikipu pahenee syönnin jälkeen. Toissayönä heräsin mielettömään kylkikipuun ja nyt ajattelin selvittää, mikä ihme tämä on.

Äitipolilla vastasi kätilö, joka ei osannut sanoa oikein yhtään mitään. Kysyi vielä kaiken hyvän lisäksi olenko raskaana?! Herranen aika! Tuskin äitipolille soittaisin, jos en raskaana olisi. Niinpä aloin jonottamaan ensineuvoon, josta hoitaja käskikin sitten päivystykseen.

13:18 pääsin päivystykseen, missä ensin hoitaja haastatteli. Verenpaine oli vähän korkeampi kuin yleensä 129/96, lämpöä 37,4 ja verensokeri 7,1. Otettiin vielä verikokeet ja jäin odottamaan lääkäriä. Päivystyksessä oli kauhea ruuhka ja pääsin lääkärille vasta viiden aikaan. Lääkäri tosin pahoitteli myös paljon, kun olin joutunut odottamaan. Kyseli ja paineli. Verikokeissa kaikki muuten hyvin, mutta hb matala (mikä ei uutta olekaan) ja veren valkosolut koholla. Veikkasi joko alkavaa sappitulehdusta tai sappikiviä. Seuraavana aamuna pitäisi mennä kontrollikokeisiin ja ultraääneen ja sitten uudestaan lääkärille, niin keksittäisiin syy. 
Tänä aamuna siis uudestaan ensin verikokeisiin ja sitten odottelemaan ultraääneen pääsyä. Lähete ultraan oli kadonnut, mutta se tehtiin samantien uudestaan. Ultrassa sappi ja maksa olivat normaalit, mutta munuaisissa painetta. Sanoi, että johtuu usein siitä, kun vauva ja kohtu painaa, mutta kipu voi johtua juuri tuosta. Katsoi samalla vauvaakin ja sanoi, että alkaa pienellä olla aika ahtaat oltavat. Niinpä lääkärin odottelua. Odotustilassa vanha nainen alkoi juttelemaan ja kertomaan lapsuudestaan ja kyseli lasketusta ajasta.

Lääkärille pääsin viimein. Arvot olivat pysyneet samana kuin eilen ja kuulemma pientä hydronefroosin oiretta olisi munuaisissa, mutta ei mitenkään varmaa, kun raskaudessa kohtu kuitenkin painaa. Niinpä määräsi haponestäjiä ja pyysi sanomaan neuvolassa ensi ma, jos vielä jatkuu. Sitten pitää kuulemma miettiä keuhkoröntgeniä, mihin en tule suostumaan, joten tämän kivun kanssa sitten kärvistellään. Tättärää. Jos vielä kolme viikkoa jaksaisi ja jos vaikka syntyisi jo silloin. Sormet ja varpaat ristiin!

Joulu

Maanantaina käytiin viimeisillä jouluostoksilla. Porukkaa oli vähemmän kuin oletin. Kaupassa kassamyyjä kuitenkin sanoi, kuinka on mukava nähdä iloisia ihmisiä kassajonossa. Piristi kummasti. Sää oli tasaisen harmaa, eikä kummallakaan ollut juurikaan joulufiilistä. Ajeltiin Juvalle Juhon siskon luo ja tehtiin valmiiksi jouluruokia aatoksi. Yö nukuttiin kaikki tosi huonosti. En tiedä miksi. Juho lähti aamulla kuuteen töihin ja itse sain vielä pari tuntia unta. Aamulla kävin siivoamassa tallit ja viimeistä kertaa ratsastamassa. Nyt se lysti saa jäädä hetkeksi! Pihalla onnistuin liukastumaan peilikirkkaalla tiellä ja tulin kylki/vatsa edellä jäähän. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tunnin päästä alkoi koskemaan vatsaan. Soitin neuvoon ja ohjasivat sieltä päivystykseen. Sairaalassa ei ollut juurikaan porukkaa ja pääsinkin melkein heti lääkärille. Lääkäri ei vaikuttanut tietävän oikein mistään mitään ja sanoi, että varmaankin vatsalihas revennyt. Ei päästy kuuntelemaan sydänääniä eikä ultraan vaikka neuvossa sanoivat, että voisi olla istukan repeytymä. Onneksi jätkä on nyt liikkunut hyvin ja tänään kuuntelin sydänääniäkin kotidopplerilla, mikä helpottaa. Oikean puolen lihakset ovat kaikki kipeät ja jumissa, samoin niska. Autossa istuminen ja liikkuminen on ihan tuskaa. Ehkä tämäkin tässä parin päivän sisällä helpottaa.

Joulukuusen epätoivoista pystytystä

Joulukuusi kiinni katossa paalinaruilla!

Juho on nyt koko joulun töissä, mutta onneksi meillä on sunnuntaina yhteinen vapaa. Eilinen molemminpuolinen väsymys ja turhautuminen lääkäriin sai pientä kitkaa ilmaan takaisin tullessa. Onneksi kumpikin tiedostaa, ettei se johtunut mistään muusta kuin juurikin väsymyksestä ja kipuilusta. Aattoiltana syötiin ja pukki kävi. Teho pelkäsi yli kaiken pukkia ja purisi ja haukkui pöydän alla. Saatiin Juhon veljen naisystävältä kanituikut, (kiitos Marjaana!) ja Juholta sain sammakkoavaimenperän, jolle seuraa kuulemma jatkoa tammikuussa. Emme kumpikaan ehtineet lahjoja ostelemaan töiden ja muun kiireen ohessa ja päädyimme ostavamme ne sitten myöhemmin. Illalla pelattiin piirrustuspeliä, jonka parissa tulikin naurettua! Scriblish! Suosittelen! Myös alkoholiton punaviini oli hyvää!

Melkein edustava parikuva meistä

Tehon kuvasta tehty joulukortti

Kauhea väsymys vieläkin päällä. Juho meni aamusta töihin ja minä tulin kotiin nukkumaan. Muuta en olekaan juuri saanut aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä välttämättä saadakaan? Illasta hakemaan kulta kotiin ja ehkä vähän elokuvan katselua illasta.

Joulu siis oli ja meni. Perjantaina takaisin töihin. Seuraavat odotuksen arvoiset asiat ovatkin uusi vuosi, koiranpennun tulo, syntymäpäiväni ja siitä sitten jo siskon Suomeen tulo ja jätkän maailmaan putkahtaminen. Kyllä aika menee nopeasti, pakko sanoa!

Neuvolaa talven keskellä

Keskiviikkona oli siis neuvola. Jännitti mielettömästi lähinnä painonnousun takia. Neuvolatäti oli oma itsensä ja hoki jälleen joka väliin "ihanaa!" Pakko myöntää, että alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään! Pissanäyte oli puhdas ja verenpaine 133/77 eli hyvinkin sama kuin muina kertoina. Ennen puntarille nousua terveydenhoitaja naureskeli, että olenkohan pikkukiviä laittanut taskuun tätä punnituskertaa varten. Vastasin, ettei minulla ole taskuja ja siihen taas tuttu "Ihanaa!" Paino oli noussut 2,2kg eli +884g/vko. Kuitenkin paino on edelleen melkein 2kg alle lähtöpainon. Ehkä tämä vielä kiritään! Kohdunpohjan korkeus oli 14cm ja piirtää jo nyt hyvin tasaista käyrää. Ihan keskikasvussa mennään. Sydämensyke löytyi heti ja oli 144 ja kyllähän tuo jätkä taas kovasti potki anturia! Sanoin, että minua on vaivannut 5 päivää järjetön päänsärky ja lähetti sitten neuvolasta suoraan päivystykseen. Seuraava neuvola olisi 18.12.

Masu 20+2. Alkaa se pikkuhiljaa pyöristymään!

Päivystyksessä menikin pieni ikuisuus. Paineet otettiin ja olihan ne hieman nousseet. Aloin jo turhautua odottamiseen ja päänsärkyyn ja kun lopulta pääsin lääkärille hän totesi, ettei särylle oikein voi tehdä mitään, kun raskaana lääkkeiden otto on niin rajoitettua. Otti vielä verikokeet, mitkä nekin puhtaat. Hemoglobiini tosi 113, vaikka olenkin syönyt nyt 3krt/vko lisärautaa. Pitää seuraavan neuvolan jälkeen alkaa syömään joka päivä, jos ei ole korjaantunut. Ensi kerralla kirjoitellaan neuvolassa Kelan paperit ja varataan aika sokerirasitukseen sekä puolenvälin lääkärille. Niitä odotellessa! Toivon vain, etten joudu sitä banaaninmakuista litkua syömään, tai oksennan samantien! Intiassa ainoa vatsatauti, (mikä sekin oli Suomesta mukaan napattu), ja siihen yhdistettynä syödyt friteeratut banaanit ja nutella. Hyi hitto vie! En ole sen jälkeen pystynyt syömään mitään banaaniin viittaavaakaan!

Viikko on muuten mennyt todella nopeasti. Perjantaina alkoi taas mieletön pahoinvointi ja töissä pärjäsin miten kuten. Lauantaina aamulla mittasin kuumeen 38,4 ja ilmoitin töihin, että minulla on kai mahatauti tai joku vastaava. Kävin lääkärissä, jossa lääkäri sanoi, että jos taas kuivaksi menen niin pitää lähteä sairaalaan tiputukseen. Nyt tämä päivä on ollut vähän helpompi. Kuumetta oli vielä aamulla ja välillä pientä pahoinvointia, mutta olen kuitenkin syömään pystynyt edes hieman. Kyllä tämä tästä voitetaan!

Viikolla ostettin myös alkoholitonta punaviiniä, Light Live. Kyllä siitä erotti punaviinin maun, mutta olihan se vähän kuin olisi vedellä lantrattu. Jouluksi pitää löytää paremman makuista alkoholitonta!

Nyt alkaa odotus viikon päässä odottavaan Tukholman risteilyyn! Ihana ottaa pieni irtiotto arjesta oman kullan kanssa! Varsinkin, kun kummallakin olisi kauhea matkakuume päällä. Samalla viikolla olisi myös messukeskuksen koiranäyttely, missä juoksen kahden koiran kanssa kehässä.

Tänne on tullut lunta! Tuli tänne jo aiemmin, mutta sitten satoi vettä ja suurin osa lumesta suli. Nyt viimeyön ja tämän päivän aikana on satanut lisää! Ihanat lumivaipat ulkona. Harmi, ettei vielä pääse siitä kunnolla nauttimaan.

Neuloin jätkälle myös tossut. Harmi, että ovat hieman isot, kun lanka oli niin paksua!

Vieressämme virtaava koski on jo hieman jäässä