Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Taas on mennyt muutama päivä, ettei ole ehtinyt kirjoittaa. Mukamas niin kauhea kiire koko ajan. No olenhan toki tällä viikolla 5 päivää töissä eli siihen se suurin osa ajasta sitten meneekin. Tänäänkin töihin taas klo 13-17, toisin sanoen tosi turhaan vuoroon!

Ps. nenäni näyttää ankan nokalta.

 Eilen oli vapaapäivä ja näin yhtä työkaveria kahvilla. Käytiin läpi Intian kuvia ja tuli kauhea kaipuu takaisin sinne. Ehkä vielä joku päivä taaperon kanssa. Käytiin samalla ostamassa Juhon kanssa koiraportti rappusiin, sekä koiraa että vauvaa ajatellen, muutama lelu koiralle, hihna ja näyttelypanta ja kanille aktivointipallo. Se olikin ihan hullu sen pallon perään, kun kerrankin saa luvan kanssa nököttää jotakin rikki! Maanantaina käyn vielä koiran kanssa hakemassa talvimanttelin, niin pärjää ensimmäisen talven ulkona. Kasvattajallemme oli eilen syntynyt uusi pentue, josta 12 oli jäänyt henkiin ja kaksi kuollut! Hurja määrä! Edellinen koira teki mustia pentuja ja tämä vaaleita. Sitten, kun asutaan joskus omakotitalossa niin meillekin tulee vielä blondi.

Ed nukkuu

Eilen oli tosi outo olo. Ei jotenkin kai innostanut oikein mikään. Juho yritti kysellä painaako joku, mutta ei mielestäni. Ainakaan en keksi yhtäkään sellaista asiaa. Eilen minulla oli harvinaisen kiva olo ja tuntui, että kaikki menee nyt harvinaisen putkeen.Työt vähän turhauttaa, kun tuntuu etten osaa taas vaihteeksi tehdä mitään oikein. Putsasin toissapäivänä yhden kaapin ovia polvillani lattialla, kun vuoropäällikkö tuli sanomaan, etten saisi olla polvillani, koska se näyttää asiakkaille hassulta. Siis mitä hittoa? En minä ainakaan asiakkaana katso, miten joku putsaa jotakin kaappia. Kysyin, miten minun sitten pitäisi olla, kun en pysty kyykyssäkään olemaan ja minua vain kehoitettiin sitten olemaan ottamatta niitä. No selvä. Tulipas harvinaisen turha olo! Varsinkin, kun yhtäkään asiakasta ei ollut, niin seisoin sitten ja tuijotin tyhjää salia. Huokaus. Ehkä tuo oli jokin hormonimyrsky.

Teho tuli viereen<3

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin jossain vaiheessa vatsakipuun, enkä saanut käännyttyä oikein mihinkään viisaaseen asentoon. Niinpä vain pyörin sängyssä muutaman tunnin. Aamulla Juho nosti Tehon sänkyyn ja heräsin, kun se nukkui kainalossani tyytyväisenä. Harvemmin se edes jää sänkyyn nukkumaan. Nyt on vähän huolestuttanut, kun jätkä ei ole potkinut kunnolla, mutta voihan olla, että se vain nukkuu. (Ja juuri edellisen kirjoitettuani, alkoi kauhea jytä vatsassa! :D) Toissapäivänä oli syntynyt ensimmäinen huhtikuinen tyttö. Hänellä oli ollut laskettuaika 6.4 ja jouduttiin käynnistämään, koska napavirtaus oli heikentynyt. Pieni oli painanut vain alle 600g. Ja vau.fin sovellus kertoi tänään, että meidän jätkä painaa jo kilon! Hurjaa vauhtia se aika meneekin. Tänään kuulin myös tapauksesta, jossa erään tutun veljen täti (34v) oli ollut raskaana ja suunniteltu sektioaika olisi ollut 2.2. Yöllä oli hakeutunut lääkäriin vatsakipujen takia ja istukka oli irronnut ja vauva kuollut. Kauheaa jo pelkästään yksittäisenä tapauksena, mutta tämä oli heidän toinen kuollut vauvansa. Edellinen oli kuollut synnytyksessä. En haluaisi enää lukea yhtäkään kauheaa tarinaa, kun alkaa samantien itsekin murehtimaan, että entä jos meille käy noin? Kuinka tuosta pääsisi yli? Hyi kamala.

Nyt on hyvä tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja kasvu on ollut normaalia. Välillä tuntuu, ettei tämä vatsa kasva mihinkään ja kaikki vain kummastelevat, kuinka iso se jo on. Jollakin tapaa olen kateellinen ihmisille, joilla on jo iso vatsa ja tavallaan onnellinen siitä, että pystyn suhteellisen hyvin vielä tekemään asioita. Ristiriitaista, I know. Päätin jättää mammajoogan kokonaan väliin, sillä en töiltä ehdi jokaiseen joogaan. Tänäänkin olisi jooga klo 1630, mutta pääsen vasta klo 1700. Ja äitiyslomaan on kuitenkin vielä kuukausi aikaa.

Päätettiin Juhon kanssa, että tehdään itse soseet vauvalle, kun aika koittaa. Pakkaseen voidaan jo valmiiksi keitellä erilaisia soseita. Tulee paljon halvemmaksi ja tietää, mitä mikäkin sose varmasti sisältää. Lainasin kirjastosta pari hyvää vauvanruoka-kirjaa, jossa on reseptejä. Nyt joku päivä aletaan kokkailemaan yhdessä. Laitan siitä sitten enemmän informaatiota ja kuvia, kun sinne asti päästään.

Onko muuten jotakin, mistä haluaisitte minun erityisesti kirjoittavan tai mikä kiinnostaisi? Nyt olen lähinnä kirjoittanut päivien kulusta. Ehdotelkaa toki aiheita!

Tehon kanssa aamulenkillä.

Neuvolakuulumisia!

Perjantaina aamulla oli sokerirasitus. Aamulla olin todella ärsyyntynyt, kun ei ollut saanut syödä eikä juoda. Syömättä oleminen ei ollut niin paha, mutta kuiva kurkku ei tehnyt hyvää. Kolautin pääni hattuhyllyyn ja olin valmis repimään koko hyllyn irti seinästä. Onneksi Juho oli mukana, niin en rikkonut mitään tuohuksissani. Pääsin jo ennen kahdeksaa ekaan labraan ja sain pahanmakuisen litkun eteeni. Kyllä se alas meni, mutta ei todellakaan ollut mikään nautinto. Labrahoitaja kertoi siinä olevan desin verran sokeria/kuppi. Yh. Sitten takaisin alas istumaan. Varsinaista heikotusta ei tullut, eikä pahaa oloa. Hieman etoi, kun muisti nesteen maun, mutta muuten oli suhteellisen hyvä olla.

Ensimmäisen verikokeen jälkeen käytiin neuvolassa. Pissanäytettä en pystynyt antamaan, kun mitään en ollut juonutkaan. Painoa oli tullut +122g/vko eli ei mitään hurjaa nousua. Nyt alkuraskaudesta painoa on tullut +1,3kg, mikä kuulostaa järjettömän vähältä, ainakin mitä muiden odottavien ihmisten blogeja olen lukenut. Joillakin on tässä vaiheessa jo +10kg. Ainakaan minulla ei ole sitten vaikea saada raskauskiloja pois! Verenpaine oli hyvä 120/67, itseasiassa alimmilla koskaan. Hemoglobiini oli taas laskenut ja oli nyt 101, mutta netistä luettuani haitallinen raja olisi vasta 80, joten en turhaan huolestu. Rautaa olen syönyt, mutta se ei ole koskaan nostanut rauta-arvojani. Joskus kun ne testattiin huomattiin, ettei minulla ole tarpeeksi rautavarastoja. Kohdunpohjankorkeus oli 23cm eli ihan täsmälleen keskikäyrällä menee kasvu. Sydänäänet kuului hyvin ja jätkä potki anturia antaumuksella. Syke oli 138. Neuvolatäti naureskeli, ettei ole nähnyt yhtä eloisaa vauvaa, kun toinen on koko ajan liikkeessä. Seuraava käynti onkin sitten vasta 31.1 ja silloin on neuvola ja neuvolalääkäri, joka tekee alatutkimuksen. Varasin myös ajan synnytystapa-arviointiin rv36, maaliskuun loppuun.

Sitten vielä kahdet verikokeet ja päästiin lähtemään. Alkuun oli suunnitelmissa, että menisimme syömään, mutta ei sitten jaksetukaan lähteä niin aikaisin vielä kaupunkiin. Niinpä tultiin kotiin katselemaan Grimmiä ja odottelemaan molempien töiden alkua. Oli kyllä helpotus päästä juomaan ja syömään pitkästä aikaa! Sokerirasituksen arvot saan tietää ensiviikolla. Siihen asti jännätään. Vaikka tuskinpa noissa arvoissa mitään on. Niin ainakin neuvolassa sanottiin.

Eilen sain myös myöntävän päätöksen äitiysrahalle, vanhempainrahalle ja äitiyspakkaukselle. Nyt jäädään siis innolla odottamaan paketin saapumista meille.

Tänään on päivä jolloin tekisi mieli vain maata paikallaan tekemättä mitään. Olo on aika vetämätön, tosin onhan tässä takanakin neljän päivän työputki. Pennulle on nyt kaikki hankittu ja saatiin tänään kuulla, että päästään lainaamaan Juhon isän autoa koiranhakureissulle. Siinä on renkaat kunnossa ja mukavammat penkit minun selkääni ajatellen. Meneehän siinä edestakaiseen reissuun kuitenkin se 10h pelkästään ajaen. Muutaman kerran joudutaan kyllä pysähtelemään jaloittelemaan ja pitäähän pentukin käyttää ulkona.

Olen miettinyt, että voisi alkaa näyttelyiden lisäksi harrastamaan juoksua irliksen kanssa. Vinttikoira kun on. Voisi olla hyvää vaihtelua ja lisätä koirankin innostusta, kun välillä saa vetää pää kolmantena jalkana niin kovaa, kuin pääsee. Se on kuitenkin vasta tulevaisuuden suunnitelmissa, kun pentu on kasvanut.

Nyt laitan pyykit ja hieman siistin kämppää ja sitten taidan vain rentoutua ja ottaa aikaa itselleni. Väsyttää mielettömästi. Huomenna meillä kummallakin on vapaapäivä ja voidaan tehdä jotain kivaa yhdessä!

TJ 100!

Tänään jäljellä tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja 42päivää äitiysloman alkuun. Etappipäivä siis kaikin puolin. Eilen kävin kaupungilla hakemassa eilisessä postauksessa mainitsemaani rasvaa ja tuoksuu muuten niin paljon paremmalta kuin bio-oil ja oli muutaman euron halvempaakin. Samalla tuli haettua tulevalle koiranpennulle D-vitamiinitipat ja matolääkkeet. Kirjastosta bongasin Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen", mikä kertoo lapsettomuudesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tänään alkaa ahkera lukeminen taas ennen töitä. Kirpputorilla pyörähtäessä löytyi kasa vaatteita ja vauvan leikkimatto. Yhteensä 10€. On kyllä tullut ihastuttua kirpputorilla käymiseen ainakin lastenvaatteita etsiessä. Noistakin melkein kaikki vaatteet maksoivat 0,20-0,50€.

Työilta meni suhteellisen nopeasti, vaikka olikin hiljaista. Vain muutama venäläislauma teki pieniä ruuhkia. Yksi venäläismies seisoi ja tuijotti vatsaani pitkään ja hymyili. Vatsa aiheuttaa hupia myös työkavereiden keskuudessa. Paras oli eilen, kun kaksi työkaveria kiusoitteli toisiaan. Miespuolinen lähinnä naista. Nainen kysyi mieheltä: "Mikset kiusaa Sannaa vaan koko ajan mua?" Mies vähän hämmentyneenä vastasi: "No kun... Sanna on raskaana." Saatiin päivän parhaat naurut. Vatsakin kesti mukana hyvin koko illan. Vähän kävely alkaa pistämään tuonne oikealle alavatsaan, mutta muuten olo oli ihan mukava. Tänään taas töihin klo 16-21. Tekisi kyllä mieli ennen sitä käydä ostamassa korttipohjat valmiiksi, mutta ehkä kiltisti odotan äitiyloman alkuun, etten innostu ennen aikojani! 

Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin miettimään asioita. On todella outoa, ettei enää oikeastaan edes tunnu siltä, että olisi raskaana. Tai oikeammin kaikki tuntuu kauhean epätodelliselta. Kyllähän minulla on faktoja asiasta, että se on todella totta, mutta mieli ei jotenkin osaa prosessoida sitä välillä. Jätkä potkii minkä jaksaa ja vatsa kasvaa. Puhumattakaan siitä, kuinka huonossa kunnossa olen normaaliin verrattuna. Toisaalta mitenpä asiat voisivatkaan konkretisoitua, kun ei ole koskaan aiemmin käynyt tällaista läpi? Ehkä asiat konkretisoituvat vasta, kun synnytyssairaalassa saa lapsen rinnalleen ja tajuaa, että nyt se pieni nyytti sitten oikeasti on siinä, eikä vain vatsassa piilossa. Kyllä tämä silti on jännää aikaa kaikinpuolin. Eniten nyt kuitenkin toivon, ettei synnytys käynnisty syystä tai toisesta ainakaan ennen sitä viikkoa 35. Paras olisi jos kestäisi mukana viikolle 39. Juho jää kuitenkin kotiin silloin viikolla 39 ja on siitä kaksi viikkoa. Sitten toivotaan, että tämän aikavälin sisällä syntyy tai sitten kehitetään varasuunnitelma. Itsekseni en lähde synnyttämään ja se on varma! Enkä kyllä ketään muuta siihen mukaan haluakaan. Synnytyksestä toivon myös normaalia alateitse syntymistä, mutta sen saamme tietää paremmin sitten synnytystapa-arvioinnissa, joka on joskus helmi-maaliskuun taitteessa. Sektiossa on kuitenkin aina tulehdusriski ja siitä parantuminen vie aikansa. En minä repeämiä pelkää. En ole koskaan mikään kipuherkkä ollut. Jos repeää niin sitten repeää. Eiköhän se unohdu, kun toimitus on ohi! Kipulääkkeitä vastaan en ole, enkä ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat synnyttää ilman mitään kipulääkkeitä. Avuksihan ne on kehitetty. Sairaalassa toivon joutuvani olemaan mahdollisimman vähän aikaa senkin takia, että Juho joutuu menemään aina kotiin, koska täällä ei ole perhehuoneita. Eli toivottavasti selvitään sillä kolmella päivällä eikä yllätyksiä tule!

Tähän mennessä kaikki on ollut vauvalla niin hyvin, että on suhteellisen vakaa pohja tulevaisuuteen. Kasvu on ollut tasaista, kaikki rakenteet kunnossa, liikkeet tuntuvat ja sydän lyö. Mitään poikkeavuuksia ei ole ollut. Ja jo nyt syntyvällä lapsella on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Käpälät ristiin siis, että kaikki menee loppuun asti hyvin! 

Nyt hieman kullan leipomaa Mango-tuorejuustokakkua ja teetä sekä hyvä kirja tämän etappipäivän kunniaksi!

Päivien kulkua

Ajattelin kirjoittaa päiväni kuluista tälleen yleismaalisesti. Vuorotyössä ollessa päivien kulku on aina erilainen riippuen siitä, menenkö iltaan vai aamuun töihin vai jotakin siltä väliltä. Tänään olen menossa iltavuoroon ja siksi päiväni kulku on kutakuinkin tällainen.

Ed makaa keittiön nurkassa

Herään joskus klo 9 aikaan aamulla ja käännän kylkeä vielä tunniksi eteenpäin. Nyt olen nukkunut taas vähän vaihtelevasti ja yritän saada kaikesta unesta kiinni, mitä vain ikinä pystyn! Sänkyä en ole pitkään aikaan jaksanut pedata, jos emme odota vieraita. Siinä pitäisi ehkä hieman skarpata. Ylös rappusia ja Edi ulos häkistä. Tänä aamuna se ei yrittänyt repiä ovea auki, (suuri yllätys!), vaan makasi tyytyväisenä häkissään, kun oven avasin ja siitä 10min päästä lähtikin jo ulos.

Sitten aamiainen. Olen aina ollut todella huono syömään aamupalaa, mutta nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä tässä asiassa. Aamupalaani kuuluu aina tee, yleensä Twiningsin Earl Grey. Olen kauhea teehamstraaja ja kaapeistamme löytyy valehtelematta ainakin 30 eri lajia teetä, vaikka juonkin melkein aina tuota samaa. Vain tietyissä mielentiloissa juon jotakin muuta. Ennen synnytystä pitää ostaa vielä Clipperin vadelmateetä, jota on kehuttu teeksi, mitä kannattaa juoda ennen synnytystä. Vähentää kuulemma synnytyskipuja ja edesauttaa synnytystä. No, tulipahan eksyttyä taas aiheesta. Viime aikoina olen juonut paljon omenatäysmehua, mutta nyt hemmottelin itseäni ja ostin god morgon-mehua. Eko-mehussa on porkkanaa, sitruunaa, omenaa ja appelsiinia ja on muuten hyvää! Kunnon vitamiinipommi. Nyt ostin Olo-jogurttia, kun on röyhtäyttänyt koko ajan ja röyhtäilyt ovat loppuneet. Lisäksi Ladyvita Mama-lisäravinteet aamuun x 3. Aiemmin oli käytössä Multivita raskaus, mutta olen näistä pitänyt enemmän, vaikka ovatkin kalliimpia, sillä niiden sisältämät määrät ovat suurempia. Tuossa pakkauksessa on 120 tablettia ja niitä otetaan 3 x päivässä. Eli kestää sen reilu kuukauden. Multivita raskaus sisältää kanssa 120 tablettia ja niitä otetaan vain yksi/päivä, eli kestää huomattavasti pidempään. Tosin uskon syöväni noita vitamiineja vain synnytykseen asti ja sitten lopettavani, jos arvot näyttävät hyvältä.

Sitten koiran kanssa ulos tuohon harmaaseen ja sateiseen säähän. Naapureiden kanssa höpöttelyä ja postin haku, joka toi vain mainoksia onneksi. Koira tekee tarpeensa ja takaisin sisälle. Nyt en ole pystynyt tekemään pitkiä lenkkejä, sillä selkäni on ollut niin kipeä. Pitää hommata se tukivyö, että pennun kanssa pääsee sitten liikkumaan. Tosin ison koiran kanssa ei alkuun mennäkään mitään maratonmatkoja onneksi. Olemme Juhon kanssa sopineet, että Maltti koulutetaan alusta lähtien siihen, että se kävelee kauniisti, jotta voin sitten vaunujen ja koirien kanssa kulkea äitiyslomalla.

Sisällä aukeaa tietokone ja kirjoitan blogin. En muuten kauhean kauaa viihdy tietokoneella. Kaiken muun tarvittavan teen aina kännykän välityksellä. Tuntuu, että läppäreistäkin on tullut jotenkin kömpelöitä käyttää. Kännykällä pystyn selaamaan samat asiat läpi. Vain kirjoittaminen on mukavampaa läppärillä.

Eilen loppiaisena siivottiin koko kämppä Juhon kanssa, joten siitä ei tarvitse tänään huolehtia. Pyykit laitan vielä narulle ja Juho lupasi illalla tiskata, joten siinä tämän päivän siivoukset. Eilen järjestettiin myös pinnasänky makkariin ja laitettiin vauvanvaatteet järjestykseen kaappiin. Muutama 50cm vaate pitää vielä hommata, samoin sukkia ja housuja kokoon 60cm. Tämän lisäksi harsoja ja pieniä froteepyyhkeitä. Ikea-reissu tulee vastaan maaliskuun alussa, kun Juholle tulee opintolaina. Silloin haetaan portti portaisiin ja säilytyslaatikot hoitopöydän alle. Tänään käyn vielä ennen töitä Bodyshopilla katsomassa kaakaorasvaa vatsaani. Yksi työkaveri suositteli sitä kosteuttajana ja uskon sen tuoksuvan paremmalta kuin bio-oil. Vatsassani tai rinnoissani ei ole yhtään raskausarpea! Jopa neuvolantäti sanoi, että minulla on todella kaunis maha, kun arpia ei ole ilmestynyt. En tosin noita arpia olisi stressannut, sillä käteni ovat niin täynnä arpia, että tuskinpa muutama arpi vatsassa enää missään tuntuisi.

Sitten pitäisi alkaa harkita jo töihin menoa, jotka alkavat klo 16. Meillä menee Juhon kanssa ikävästi ristiin koko viikon työvuorot, kun olen iltavuorossa ti-pe ja Juholla on koulua ja perjantaina lisäksi iltavuoro. Perjantaina tosin mennään yhdessä aamulla siihen sokerirasitukseen ja neuvolaan ja sieltä sitten töihin. Ensi listoissa minulla on onneksi aika pitkälti aamua, niin voidaan kulkea samalla autollakin, ettei turhaan tarvitse kahdella kulkea.

Paljon olisi aiheita kirjoittaa, mutta taidan huomenna kirjoittaa enemmän ja nyt laittaa pyykit kuivumaan ja rentoutua hetken. Sitten kaupungille ja pikkuhiljaa töihin. Mukavaa arkiviikon alkua kaikille!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.