Remonttia ja hautajaisia

Aikani on ollut todella kortilla. Uudessa asunnossa on meneillään keittiöremontti. Onneksi ollaan jo plussan puolella. Tänään saadaan viimeiset etulevyt ja sitten puuttuu enää listat ja pari hyllyä. Käytännössä 1,5kk ilman keittiötä on aina omanlaisensa homma. Olihan meillä väliaikainen keittiö tuvassa ja ruoka tehtiin leivinuunissa, mutta kyllä sitä paistettua ruokaa jo kaipasikin. Uudessa keittiössä meillä on kaasuliesi ja olen rakastunut sen helppouteen ja nopeuteen. Muuten keittiö on ihan omanlaisensa. Vaikutteita ollaan otettu Intiasta ja maalaiskeittiöistä ja yhdistelty vapaasti. Tuloksena on uniikki keittiö. Lisäilen kuvia, kun keittiö saadaan lopullisesti valmiiksi.

Isäpuoleni kuoli pari viikkoa sitten. Hän sairasti 1,5v haimasyöpää. Tänään matkataan hautajaisiin pk-seudulle. Eino meni mummille yöksi ja otetaan vain Toivo mukaan. Eino ei jaksaisi niin pitkää päivää ahtaissa tiloissa, joten tämä on paras ratkaisu.

Pojat ovat kasvaneet hurjasti. Einolle on tullut nyt kunnon 2v uhma. Se mitä kielletään pitää tietenkin kokeilla. Kyllä on saanut tuhanteen laskea muutamaankin otteeseen. Toivo täytti jo 7kk. Soseita ja puuroja syödään hyvillä mielin ja imetän edelleen aktiivisesti. Yöt ovat katkonaisia. Meillä herätään 3-10 kertaa joka yö. Olen ollut aamuisin kauhean äreä, kun olen nukkunut niin huonosti. Pitää yrittää vain ajatella, ettei tämä ikuisuuksia kestä. Muuten Toivo on perustyytyväinen itsensä. Hirveän kovaa mennään eteenpäin ryömien ja nyt vastavuoroisesti jo. Yrittää nousta istuvalteen itse, mutta vielä ei onnistu. Istuu itse ilman tukea. Toivo myös hokee usein hättä-ättä. Meidän pieni hipsi-sipsi. ❤

Kävin tällä viikolla aloittamassa syntymäpäivälahjaksi saamaani tatuointia. Aloitettiin puolihihan tekeminen ja siihen on varattu vielä kaksi kertaa lisää, että saadaan valmiiksi. Käteen tulee siis Intia-teemainen kuva ja siihen poikien nimet sekä tuleva hääpäivämme.

Palaan seuraavaan postaukseen kirjoittamaan häävalmisteluistamme. Nyt latasin bloggerin kännykkään, niin kerkiän paremmin blogia päivittämään. Pyrin nyt siihen, että saisin ainakin 3 postausta/viikko!

Kiirettä pitää

Pahoittelen heti alkuun blogihiljaisuuttani. Pojat pitävät kiireisinä päivät. Silloin kun Eino nukkuu päiväunia, on Toivo tissillä ja silloin kun Toivo nukkuu, niin yritän Einon kanssa leikkiä. Juho tulee aina klo 17-18 kotiin töistä ja saan hetken huokaista ja istahtaa alas. Tällöinkin yleensä tissi Toivon suussa. Mutta en valita. Pojat ovat ihania. Eino oppii koko ajan uusia asioita ja höpöttelee jo jonkin verran. Uskomatonta, kuinka tuon ikäinen ymmärtää jo niin paljon! Ja Toivon kanssa olen onnellinen, että imetys onnistuu.

Ensi kuussa on poikien kanssa neuvola. Einon 1,5v ja Toivon 3kk. En odota rokotuksia yhtään innolla. Einon ensimmäisten rokotusten kohdalla meinasin purskahtaa itkuun itsekin. Eino tekee hampaita tasaiseen tahtiin ja yöt ovat olleet hieman rikkinäisiä. Silti on niin ihana tunne, kun saa oikaista itsensä sänkyyn illalla, vaikka tietääkin nousevan 2h päästä taas ylös. Toivo syö yöllä 1-2h välein, joten voisin sanoa kärsiväni jonkinasteisesta kroonisesta univajeesta - heh.

Lupaan kirjoittaa seuraavaan postaukseen kunnon väliaikatietoja kummastakin ja luonnos-laatikossa odottaa liuta muitakin postauksia. Pyydän olemaan kärsivällinen. :) Nyt uppoudun Dexterin pauloihin ja syön ansaitun kebabin, kun kummatkin pojat nukkuvat.

Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Taas on mennyt muutama päivä, ettei ole ehtinyt kirjoittaa. Mukamas niin kauhea kiire koko ajan. No olenhan toki tällä viikolla 5 päivää töissä eli siihen se suurin osa ajasta sitten meneekin. Tänäänkin töihin taas klo 13-17, toisin sanoen tosi turhaan vuoroon!

Ps. nenäni näyttää ankan nokalta.

 Eilen oli vapaapäivä ja näin yhtä työkaveria kahvilla. Käytiin läpi Intian kuvia ja tuli kauhea kaipuu takaisin sinne. Ehkä vielä joku päivä taaperon kanssa. Käytiin samalla ostamassa Juhon kanssa koiraportti rappusiin, sekä koiraa että vauvaa ajatellen, muutama lelu koiralle, hihna ja näyttelypanta ja kanille aktivointipallo. Se olikin ihan hullu sen pallon perään, kun kerrankin saa luvan kanssa nököttää jotakin rikki! Maanantaina käyn vielä koiran kanssa hakemassa talvimanttelin, niin pärjää ensimmäisen talven ulkona. Kasvattajallemme oli eilen syntynyt uusi pentue, josta 12 oli jäänyt henkiin ja kaksi kuollut! Hurja määrä! Edellinen koira teki mustia pentuja ja tämä vaaleita. Sitten, kun asutaan joskus omakotitalossa niin meillekin tulee vielä blondi.

Ed nukkuu

Eilen oli tosi outo olo. Ei jotenkin kai innostanut oikein mikään. Juho yritti kysellä painaako joku, mutta ei mielestäni. Ainakaan en keksi yhtäkään sellaista asiaa. Eilen minulla oli harvinaisen kiva olo ja tuntui, että kaikki menee nyt harvinaisen putkeen.Työt vähän turhauttaa, kun tuntuu etten osaa taas vaihteeksi tehdä mitään oikein. Putsasin toissapäivänä yhden kaapin ovia polvillani lattialla, kun vuoropäällikkö tuli sanomaan, etten saisi olla polvillani, koska se näyttää asiakkaille hassulta. Siis mitä hittoa? En minä ainakaan asiakkaana katso, miten joku putsaa jotakin kaappia. Kysyin, miten minun sitten pitäisi olla, kun en pysty kyykyssäkään olemaan ja minua vain kehoitettiin sitten olemaan ottamatta niitä. No selvä. Tulipas harvinaisen turha olo! Varsinkin, kun yhtäkään asiakasta ei ollut, niin seisoin sitten ja tuijotin tyhjää salia. Huokaus. Ehkä tuo oli jokin hormonimyrsky.

Teho tuli viereen<3

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin jossain vaiheessa vatsakipuun, enkä saanut käännyttyä oikein mihinkään viisaaseen asentoon. Niinpä vain pyörin sängyssä muutaman tunnin. Aamulla Juho nosti Tehon sänkyyn ja heräsin, kun se nukkui kainalossani tyytyväisenä. Harvemmin se edes jää sänkyyn nukkumaan. Nyt on vähän huolestuttanut, kun jätkä ei ole potkinut kunnolla, mutta voihan olla, että se vain nukkuu. (Ja juuri edellisen kirjoitettuani, alkoi kauhea jytä vatsassa! :D) Toissapäivänä oli syntynyt ensimmäinen huhtikuinen tyttö. Hänellä oli ollut laskettuaika 6.4 ja jouduttiin käynnistämään, koska napavirtaus oli heikentynyt. Pieni oli painanut vain alle 600g. Ja vau.fin sovellus kertoi tänään, että meidän jätkä painaa jo kilon! Hurjaa vauhtia se aika meneekin. Tänään kuulin myös tapauksesta, jossa erään tutun veljen täti (34v) oli ollut raskaana ja suunniteltu sektioaika olisi ollut 2.2. Yöllä oli hakeutunut lääkäriin vatsakipujen takia ja istukka oli irronnut ja vauva kuollut. Kauheaa jo pelkästään yksittäisenä tapauksena, mutta tämä oli heidän toinen kuollut vauvansa. Edellinen oli kuollut synnytyksessä. En haluaisi enää lukea yhtäkään kauheaa tarinaa, kun alkaa samantien itsekin murehtimaan, että entä jos meille käy noin? Kuinka tuosta pääsisi yli? Hyi kamala.

Nyt on hyvä tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja kasvu on ollut normaalia. Välillä tuntuu, ettei tämä vatsa kasva mihinkään ja kaikki vain kummastelevat, kuinka iso se jo on. Jollakin tapaa olen kateellinen ihmisille, joilla on jo iso vatsa ja tavallaan onnellinen siitä, että pystyn suhteellisen hyvin vielä tekemään asioita. Ristiriitaista, I know. Päätin jättää mammajoogan kokonaan väliin, sillä en töiltä ehdi jokaiseen joogaan. Tänäänkin olisi jooga klo 1630, mutta pääsen vasta klo 1700. Ja äitiyslomaan on kuitenkin vielä kuukausi aikaa.

Päätettiin Juhon kanssa, että tehdään itse soseet vauvalle, kun aika koittaa. Pakkaseen voidaan jo valmiiksi keitellä erilaisia soseita. Tulee paljon halvemmaksi ja tietää, mitä mikäkin sose varmasti sisältää. Lainasin kirjastosta pari hyvää vauvanruoka-kirjaa, jossa on reseptejä. Nyt joku päivä aletaan kokkailemaan yhdessä. Laitan siitä sitten enemmän informaatiota ja kuvia, kun sinne asti päästään.

Onko muuten jotakin, mistä haluaisitte minun erityisesti kirjoittavan tai mikä kiinnostaisi? Nyt olen lähinnä kirjoittanut päivien kulusta. Ehdotelkaa toki aiheita!

Tehon kanssa aamulenkillä.