Eino 7kk

Nyt olisi paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, joten jaan asiat kahteen postaukseen. Aloitetaan Einon 7kk neuvolasta.

Neuvolatäti oli tyytyväinen Einon monipuoliseen syömiseen. Nyt ollaan alettu syömään myös enemmän sormiruokia, kuten maissinaksuja, kiiviä, luumua, porkkanaa, kurkkua, päärynää, banaania ja banaanimunakasta. Pienelle miehelle maistuu hyvin ja kaikki uusi on hirveän jännää. Päikkäreiden suhteen ollaan siirrytty melkein kokonaan kaksiin; aamulla klo 930-10 ja 16-18. Joskus myös nukutaan pienet powersnapit klo 12-1230. Yöunille käydään klo 20 ja herätään klo 630-730. Vatsallaan pyöritään lattialla, välillä nousee polvet alle, mutta kontata ei vielä osata. Eino kuitenkin seisoo itse tuettuna. Voi olla, että hyppykiikku on opettanut, miten seisotaan. Uskon, että Eino lähtee ennemmin kävelemään kuin konttaamaan. Istua osataan, jos lähettyvillä on jotain mielenkiintoista. Muuten ampaistaan saman tien lattialla vatsalleen ja jonkun lelun kimppuun. Kaksi hammasta suussa ja kuulo kunnossa. Osaa pinsettiotteen ja nappaa itse tutin pois tai laittaa suuhun, kun haluaa. Viime aikoina on opittu pudistamaan päätä, mikä on jostakin kumman syystä kauhean hauskaa. Eino tosin onkin kauhea rämäpää. Hirmuinen kikatus, kun heittelee ilmaan tai rokottaa pää alaspäin. Välillä Eino sylissä istuessaan oikein nojaa taaksepäin, että pääsisi roikkumaan. Kyllä meillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun tuo pieni mies lähtee liikkeelle. :D

Painoa on tällähetkellä 10,3kg ja pituutta 75,2cm. Kulkee tasaisesti isojen poikien käyrällä. Kaikin puolin kuulemma sopusuhtainen. Neuvolatäti myös kehui kauheasti taas meitä ja Einoa ja kuinka Einosta näkee, että häntä rakastetaan. "Eihän tuollaisia geenejä ole olemassa!" Kyllä sitä joka päivä on vain onnellisempi, kun on tuollaisen pojan äiti.♡

Nyt ajateltiin Juhon kanssa, että jään osittain hoitovapaalle ja vähennän töitä. Työt alkavat ottaa polvien päälle tosi paljon ja aina töiden jälkeen särkee joka paikkaan ja olen vain tosi kiukkuinen. Ei tällaisessa turhasta riitelyssä ole mitään ideaa ja työt ei mene ikinä parisuhteen edelle. Nyt Kela tarjoaa minulle kuntoutusta, joiden avulla pääsisin kouluttautumaan ammattiin, mikä olisi minulle polvien kannalta paras. Jään odottamaan innolla, mitä se tuo tullessaan.

Onko teillä kokemusta Kelan tarjoamasta kuntoutuksesta? 

Voihan isous!

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että on ISO, vaikka tämä vielä kasvaakin. Kenkien jalkaan laittaminen, kumartuminen, kaulitseminen, käveleminen, kantaminen, nukkuminen, tiskaaminen, lattioiden pesu... kaikki on niin hankalaa. Jopa sohvalla makaaminen tuntuu tukalalta. Alan melkein jo toivomaan, että aika menisi nopeasti ja pääsisin vatsasta eroon ja samalla se on kuitenkin jo iso osa identiteettiä.

Viime yönä sain kauhean paniikkikohtauksen. Näin unta hämähäkeistä, joita inhoan yli kaiken. Pienet ja suuret hämähäkit ovat ihan ok, mutta peukalonpään kokoiset jotain sietämätöntä. En muista unesta juurikaan mitään, mutta heräsin siihen, että haukoin henkeä. Meni hetki saada itsensä taas kasaan ja käperryin Juhon viereen hämähäkit unohtaen. Yh.

Pitäisi ehkä kirjoittaa välillä jostain mukavastakin. Tuntuu, että vain valitan kaikesta jatkuvasti. Kuitenkin ollaan jo viimeisellä kolmanneksella ja olisi ehkä outoa, jos olo olisi mitä mainioin. Viikosta 37 otan kyllä käyttöön kaikki keinot, millä synnytyksen käynnistymistä voi jouduttaa. Siihen olisi aikaa vielä pikkaista alle 9vko. Reilu 2kk siis. Mihin tämä aika oikein hukkuu?

Tänään käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Koirat telmivät tyytyväisinä lumihangessa, kun pakkanenkin oli lauhtunut. Aamulla tosin kiukuttelin taas Juholle kaikesta, kun joka paikka oli kipeä. Se saa jotenkin karvani pystyyn. Pieni, ärsyttävä ja jatkuva kipu. Onneksi huomenna on edessä hölläilypäivä ja sitten ti-to taas töitä. Perjantaina on neuvolalääkäri ja saa kuulla, saanko jatkaa normaalisti töitä. Nyt on muutama ilta tuntunut ikäviä vihlaisuja alapäässä, joten toivotaan, ettei paikat ole pehmenneet ainakaan vielä!

Kivut

En lähtenytkään uimisen jälkeen enää joogaamaan, koska alkoi hieman taas supistelemaan. Uiminenkin oli hieman hassua. Tottakai painopiste on sen verran edessä, että se muuttaa koko uima-asennon. Ja vesikin oli kylmää. Palelin porealtaassakin.

Viime yönä nukuin taas tosi katkonaisesti. Näin mitä ihmeellisimpiä unia ja heräilin vähän väliä. Selkä ja kyljet särkivät, enkä meinannut löytää mitään hyvää asentoa. Ei tämä onneksi samanlaista selkäkipua ole kuin viimeksi, mutta ikävää silti. Varsinkin, kun unentarpeen huomaa. Yli 9h kun saa nukuttua niin olo on aamulla paljon parempi.

Pakkaset ovat olleet armottomat. Eilen aamulla auto ei meinannut käynnistyä, vaikka oli ollut tolpassa kiinni. Ja itse kun ei saa puettua niin paljon, että olisi lämmin. Onneksi tänä aamuna mittari näyttää vain -10, niin on parempi fiilis hypätä autoon ja suunnata töihin. Tänään tj 11 työpäivää äitiyslomaan. Hurjaa! Kohta sitä pääseekin vain oleilemaan. Pitää kehittää jotakin tekemistä loman ajaksi. Onko kenelläkään vinkkejä?

Eilen töissä asiakas hämmensi kysymällä: "Onko toukokuun lapsi?" Hetken jouduin miettimään, että kuka ja mies kertoi itse syntyneensä toukokuun 15. Jännää, että alle 3kk ja toisen pitäisi syntyä. Kyllä aika menee nopeasti!

Äitiyspakkaus saapui

Eilen käytiin hakemassa äitiyspakkaus postista. Postissa virkailija hymyili ja sanoi, että tämäpä onkin sitten mukava pakkaus. Kotona avattiin yhdessä paketti. Ihan sama mikä paketti on, niin sen avaaminen on aina yhtä mieluista! Vaatetta oli paljon! Erityisen innoissani olin kuitenkin sammakko-lakanoista! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Harsoja oli kuitenkin vain yksi, joten niitä pitää hankkia sitten maaliskuun Ikea-reissulla. Muuten oltiin kyllä tyytyväisiä pakkaukseen. Rattaisiin kiinnitin eilen pienen sydämen, jossa lukee baby. Juho korjasi vaunujen kuomun,mikä oli väärin koottu ja nyt sekin pelittää. Loppuilta menikin television ääressä supernaturalia katsellen ja laskiaispullia syöden.

Tänään olisi tarkoitus käydä uimassa ennen mammajoogaa. Pitää vain testailla kaikki uimapuvut, missä näytän edes kutakuinkin fiksulta. En ole käynyt uimahallissa pitkään aikaan. Kesälläkin pulahdin vain pari kertaa järveen, kun en kylmästä vedestä pidä. Intiassa kävin kyllä useammin uimassa, mutta siellä vesi olikin jatkuvasti sen +30. Laivalla oltiin porealtaassa ja huomasi kyllä, kuinka jätkä nautti siitä. Joten voi tehdä ihan hyvää sekä itselleni, että vauvalle.

Huomenna taas aamuvuoroon, samoin lauantaina. Onneksi nyt on vain 3vuoroa/viikko niin ei tunnu niin pahalta. Polvet rupeaa olemaan suhteellisen kipeät, jos kauan seisoo paikoillaan.

Loppuun nyt vihdoin tämä masukuva eiliseltä 27+5. Aikamoinen rantapallo jo!

Taas on mennyt muutama päivä, ettei ole ehtinyt kirjoittaa. Mukamas niin kauhea kiire koko ajan. No olenhan toki tällä viikolla 5 päivää töissä eli siihen se suurin osa ajasta sitten meneekin. Tänäänkin töihin taas klo 13-17, toisin sanoen tosi turhaan vuoroon!

Ps. nenäni näyttää ankan nokalta.

 Eilen oli vapaapäivä ja näin yhtä työkaveria kahvilla. Käytiin läpi Intian kuvia ja tuli kauhea kaipuu takaisin sinne. Ehkä vielä joku päivä taaperon kanssa. Käytiin samalla ostamassa Juhon kanssa koiraportti rappusiin, sekä koiraa että vauvaa ajatellen, muutama lelu koiralle, hihna ja näyttelypanta ja kanille aktivointipallo. Se olikin ihan hullu sen pallon perään, kun kerrankin saa luvan kanssa nököttää jotakin rikki! Maanantaina käyn vielä koiran kanssa hakemassa talvimanttelin, niin pärjää ensimmäisen talven ulkona. Kasvattajallemme oli eilen syntynyt uusi pentue, josta 12 oli jäänyt henkiin ja kaksi kuollut! Hurja määrä! Edellinen koira teki mustia pentuja ja tämä vaaleita. Sitten, kun asutaan joskus omakotitalossa niin meillekin tulee vielä blondi.

Ed nukkuu

Eilen oli tosi outo olo. Ei jotenkin kai innostanut oikein mikään. Juho yritti kysellä painaako joku, mutta ei mielestäni. Ainakaan en keksi yhtäkään sellaista asiaa. Eilen minulla oli harvinaisen kiva olo ja tuntui, että kaikki menee nyt harvinaisen putkeen.Työt vähän turhauttaa, kun tuntuu etten osaa taas vaihteeksi tehdä mitään oikein. Putsasin toissapäivänä yhden kaapin ovia polvillani lattialla, kun vuoropäällikkö tuli sanomaan, etten saisi olla polvillani, koska se näyttää asiakkaille hassulta. Siis mitä hittoa? En minä ainakaan asiakkaana katso, miten joku putsaa jotakin kaappia. Kysyin, miten minun sitten pitäisi olla, kun en pysty kyykyssäkään olemaan ja minua vain kehoitettiin sitten olemaan ottamatta niitä. No selvä. Tulipas harvinaisen turha olo! Varsinkin, kun yhtäkään asiakasta ei ollut, niin seisoin sitten ja tuijotin tyhjää salia. Huokaus. Ehkä tuo oli jokin hormonimyrsky.

Teho tuli viereen<3

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin jossain vaiheessa vatsakipuun, enkä saanut käännyttyä oikein mihinkään viisaaseen asentoon. Niinpä vain pyörin sängyssä muutaman tunnin. Aamulla Juho nosti Tehon sänkyyn ja heräsin, kun se nukkui kainalossani tyytyväisenä. Harvemmin se edes jää sänkyyn nukkumaan. Nyt on vähän huolestuttanut, kun jätkä ei ole potkinut kunnolla, mutta voihan olla, että se vain nukkuu. (Ja juuri edellisen kirjoitettuani, alkoi kauhea jytä vatsassa! :D) Toissapäivänä oli syntynyt ensimmäinen huhtikuinen tyttö. Hänellä oli ollut laskettuaika 6.4 ja jouduttiin käynnistämään, koska napavirtaus oli heikentynyt. Pieni oli painanut vain alle 600g. Ja vau.fin sovellus kertoi tänään, että meidän jätkä painaa jo kilon! Hurjaa vauhtia se aika meneekin. Tänään kuulin myös tapauksesta, jossa erään tutun veljen täti (34v) oli ollut raskaana ja suunniteltu sektioaika olisi ollut 2.2. Yöllä oli hakeutunut lääkäriin vatsakipujen takia ja istukka oli irronnut ja vauva kuollut. Kauheaa jo pelkästään yksittäisenä tapauksena, mutta tämä oli heidän toinen kuollut vauvansa. Edellinen oli kuollut synnytyksessä. En haluaisi enää lukea yhtäkään kauheaa tarinaa, kun alkaa samantien itsekin murehtimaan, että entä jos meille käy noin? Kuinka tuosta pääsisi yli? Hyi kamala.

Nyt on hyvä tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja kasvu on ollut normaalia. Välillä tuntuu, ettei tämä vatsa kasva mihinkään ja kaikki vain kummastelevat, kuinka iso se jo on. Jollakin tapaa olen kateellinen ihmisille, joilla on jo iso vatsa ja tavallaan onnellinen siitä, että pystyn suhteellisen hyvin vielä tekemään asioita. Ristiriitaista, I know. Päätin jättää mammajoogan kokonaan väliin, sillä en töiltä ehdi jokaiseen joogaan. Tänäänkin olisi jooga klo 1630, mutta pääsen vasta klo 1700. Ja äitiyslomaan on kuitenkin vielä kuukausi aikaa.

Päätettiin Juhon kanssa, että tehdään itse soseet vauvalle, kun aika koittaa. Pakkaseen voidaan jo valmiiksi keitellä erilaisia soseita. Tulee paljon halvemmaksi ja tietää, mitä mikäkin sose varmasti sisältää. Lainasin kirjastosta pari hyvää vauvanruoka-kirjaa, jossa on reseptejä. Nyt joku päivä aletaan kokkailemaan yhdessä. Laitan siitä sitten enemmän informaatiota ja kuvia, kun sinne asti päästään.

Onko muuten jotakin, mistä haluaisitte minun erityisesti kirjoittavan tai mikä kiinnostaisi? Nyt olen lähinnä kirjoittanut päivien kulusta. Ehdotelkaa toki aiheita!

Tehon kanssa aamulenkillä.

TJ 100!

Tänään jäljellä tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja 42päivää äitiysloman alkuun. Etappipäivä siis kaikin puolin. Eilen kävin kaupungilla hakemassa eilisessä postauksessa mainitsemaani rasvaa ja tuoksuu muuten niin paljon paremmalta kuin bio-oil ja oli muutaman euron halvempaakin. Samalla tuli haettua tulevalle koiranpennulle D-vitamiinitipat ja matolääkkeet. Kirjastosta bongasin Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen", mikä kertoo lapsettomuudesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tänään alkaa ahkera lukeminen taas ennen töitä. Kirpputorilla pyörähtäessä löytyi kasa vaatteita ja vauvan leikkimatto. Yhteensä 10€. On kyllä tullut ihastuttua kirpputorilla käymiseen ainakin lastenvaatteita etsiessä. Noistakin melkein kaikki vaatteet maksoivat 0,20-0,50€.

Työilta meni suhteellisen nopeasti, vaikka olikin hiljaista. Vain muutama venäläislauma teki pieniä ruuhkia. Yksi venäläismies seisoi ja tuijotti vatsaani pitkään ja hymyili. Vatsa aiheuttaa hupia myös työkavereiden keskuudessa. Paras oli eilen, kun kaksi työkaveria kiusoitteli toisiaan. Miespuolinen lähinnä naista. Nainen kysyi mieheltä: "Mikset kiusaa Sannaa vaan koko ajan mua?" Mies vähän hämmentyneenä vastasi: "No kun... Sanna on raskaana." Saatiin päivän parhaat naurut. Vatsakin kesti mukana hyvin koko illan. Vähän kävely alkaa pistämään tuonne oikealle alavatsaan, mutta muuten olo oli ihan mukava. Tänään taas töihin klo 16-21. Tekisi kyllä mieli ennen sitä käydä ostamassa korttipohjat valmiiksi, mutta ehkä kiltisti odotan äitiyloman alkuun, etten innostu ennen aikojani! 

Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin miettimään asioita. On todella outoa, ettei enää oikeastaan edes tunnu siltä, että olisi raskaana. Tai oikeammin kaikki tuntuu kauhean epätodelliselta. Kyllähän minulla on faktoja asiasta, että se on todella totta, mutta mieli ei jotenkin osaa prosessoida sitä välillä. Jätkä potkii minkä jaksaa ja vatsa kasvaa. Puhumattakaan siitä, kuinka huonossa kunnossa olen normaaliin verrattuna. Toisaalta mitenpä asiat voisivatkaan konkretisoitua, kun ei ole koskaan aiemmin käynyt tällaista läpi? Ehkä asiat konkretisoituvat vasta, kun synnytyssairaalassa saa lapsen rinnalleen ja tajuaa, että nyt se pieni nyytti sitten oikeasti on siinä, eikä vain vatsassa piilossa. Kyllä tämä silti on jännää aikaa kaikinpuolin. Eniten nyt kuitenkin toivon, ettei synnytys käynnisty syystä tai toisesta ainakaan ennen sitä viikkoa 35. Paras olisi jos kestäisi mukana viikolle 39. Juho jää kuitenkin kotiin silloin viikolla 39 ja on siitä kaksi viikkoa. Sitten toivotaan, että tämän aikavälin sisällä syntyy tai sitten kehitetään varasuunnitelma. Itsekseni en lähde synnyttämään ja se on varma! Enkä kyllä ketään muuta siihen mukaan haluakaan. Synnytyksestä toivon myös normaalia alateitse syntymistä, mutta sen saamme tietää paremmin sitten synnytystapa-arvioinnissa, joka on joskus helmi-maaliskuun taitteessa. Sektiossa on kuitenkin aina tulehdusriski ja siitä parantuminen vie aikansa. En minä repeämiä pelkää. En ole koskaan mikään kipuherkkä ollut. Jos repeää niin sitten repeää. Eiköhän se unohdu, kun toimitus on ohi! Kipulääkkeitä vastaan en ole, enkä ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat synnyttää ilman mitään kipulääkkeitä. Avuksihan ne on kehitetty. Sairaalassa toivon joutuvani olemaan mahdollisimman vähän aikaa senkin takia, että Juho joutuu menemään aina kotiin, koska täällä ei ole perhehuoneita. Eli toivottavasti selvitään sillä kolmella päivällä eikä yllätyksiä tule!

Tähän mennessä kaikki on ollut vauvalla niin hyvin, että on suhteellisen vakaa pohja tulevaisuuteen. Kasvu on ollut tasaista, kaikki rakenteet kunnossa, liikkeet tuntuvat ja sydän lyö. Mitään poikkeavuuksia ei ole ollut. Ja jo nyt syntyvällä lapsella on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Käpälät ristiin siis, että kaikki menee loppuun asti hyvin! 

Nyt hieman kullan leipomaa Mango-tuorejuustokakkua ja teetä sekä hyvä kirja tämän etappipäivän kunniaksi!