"Varhaisultra"

Eilen kävin gynellä ns. varhaisultrassa. Ensin näkyi ruskuaispussi ja tiivistymää ja hetken päästä saatiin näyttöön alkiokin. Se tosin oli ihan seinämässä vielä kiinni, joten mittojen ottaminen oli vaikeaa. Alkuun ei nähty sykettä, mutta oikeassa kohdassa erottui selvästi pieni väpätys, mikä myös virtauksissa näkyi. :) pää-perämitta oli 3,1mm ja laskettu on 29.7.2015 näillä näkymin. Tosin voihan  se vielä Np-ultrassa muuttua. Gyne muistuttikin, että pitää varata ultra nimenomaan sille 12+0 viikolle, koska tämä eka mittaus voi heittää hyvinkin 5-6 päivää. Lähtiessäni muistutti vielä, että sitten kun ei haluta enää lapsia niin pitää muista, että minä olen erittäin hedelmällinen. :D

Pahoinvointi on valitettavasti tullut takaisin. Viime yönä oksensin kahdesti taas. Aamuisin on hyvä, kun sängystä ylös pääsen. Seaband-rannekkeet auttaa jonkin verran, samoin sitruunavichy. Kauheasti tekisi mieli kaikkea ja etenkin lihaa, mutta ulos tulee samantien. Harmittaa, kun en pysty tekemään mitään tai käymään töissä, mutta juoksisin vain vessassa jatkuvasti. Tänään varasin ajan lääkärille jos saisin vaikka pahoinvointilääkkeet, mitkä auttaisi edes hieman.

Silti on huojentunut olo, että ainakin vielä kaikki on hyvin. Huokaisen vasta rv 12+ viikoilla.

Nyt parhaimmat konstit pahoinvointia vastaan! 

Synnytyskertomus

28.4.2014
Maanantaina mentiin yliaikaiskontrolliin äippäpolille sairaalakassimme kera. Alkuun käyrille, jossa kaikki niinkuin pitikin. Pissatestissä oli proteiinit edelleen heikosti plussalla ja verenpaineet normaalit. Päästiin nopeasti lääkärille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, ettei sen kummempaa painoarviota tee, kun se on kymmenen päivää sitten katsottu. Kuitenkin mittaili ja sai tulokseksi 4,3kg, minkä sanoi olevan hieman yläkantissa. Lääkäri kysyi, mitä mieltä olemme. Vauvalla näytti kaikki olevan hyvin, joten voisimme kahden päivän päästä tulla uudestaan, mikäli ei ole ennen sitä syntynyt. Sanoin, että olimme varautuneet siihen, että tänään käynnistellään, kun viimeksi näin meille sanottiin. Niinpä lääkäri sanoi, että minut siirretään osastolle, mutta jos mitään ei tapahdu niin sitten vielä kotiin.

Käyrillä äippäpolilla

Osastolla odottelimme hetken hoitajaa, joka näytti huoneen ja paikan. Sain ensimmäisen Cytotecin klo 11 ja naureskelin, että tekeeköhän tämä mitään. Hetken päästä alkoikin tiheät supistukset, mutta ne eivät sattuneet ollenkaan. Niinpä sain toisen pillerin klo 13 ja viimeisen vielä klo 18. Käyrä piirsi hurjia supistuksia! Parhaimmillaan toco näytti 127 ja tunsin vain vatsan kovettumiset ilmapalloksi. Juho lähti kotiin illalla klo 2015, sillä osastolle hän ei voinut jäädä. Kätilö sanoi, että aamulla siirryn kuitenkin synnärille ja siellä puhkotaan sitten kalvot. Katselin huippumalli haussa ja sitten alkoikin kipeät supistukset klo 2230. Kätilö käski suihkuun. Pääsin suihkuhuoneeseen ja tipahdin polvilleni, kun oksetusaalto pyyhkäisi yli. Hetken mietin, miten edes tulen suihkun alle pääsemään, mutta vihdoin siellä hieman helpotti. Suihkun jälkeen kätilön sisätutkimus, jossa olin väljästi 2cm auki. Kätilö lähti siirtämään minua synnärin puolelle. Soitin Juholle klo 0120 ja sanoin, että siirryin synnärille, mutta vielä ei ole mitään hätää. Juho tuli kuitenkin nopeasti ja siinä vaiheessa supistukset yltyivätkin ja jouduin jo puhisemaan niiden tullessa. Kätilö toi kipulääkkeeksi Oxydornia ja helpotti hetkeksi. Synnärillä oli kauhea ruuhka, joten kätilöt eivät juurikaan käyneet katsomassa minua. Särkylääke auttoi ja sain torkuttua aamuun asti.

29.4.2014
Aamulla kätilö tuli pistämään minut taas käyrille klo 07 ja lähti sen jälkeen kotiin. 40min päästä soitan kelloa ja pyydän, että pääsisin jo irti. Hyvin tympeä kätilö irrottaa minut ja lähtee samalla pois. Myöhemmin toinen kätilö käy sanomassa, ettei tiedä kohtaloani ja että synnytyssalit ovat täynnä. Sanoi, että lääkäri tulee katsomaan, kunhan joskus kerkiää. Itkin turhautumisitkut kun oli niin epätietoinen olo koko päivästä ja olin äärettömän väsynyt. Klo 9 tulikin jo lääkäri ja teki sisätutkimuksen. Tilanne oli hyvin pehmeä, kahdelle sormelle reilusti auki. Ballonki ei kuulemma enää hyödyttäisi yhtään mitään, sillä se vain tipahtaisi pois. Sanoi, että iltapäivästä ruuhkan loppuessa puhkaistaan kalvot ja tarvittaessa vauhditetaan tipalla. Tavoite olisi kuulemma saada tänään lapsi syliin. Klo 13 käymme kysymässä väliaikatietoja ja kätilö toteaa tylysti, että ei ole saleja ja puhe oli, että EHKÄ puhkotaan kalvot. Itkin taas parit turhautumisitkut ja mietin, miksei täällä voi saada mistään mitään tietoa ja miksi kaikki puhuvat niin hiton ristiriitaisesti.

Suurimmat supistukset ilman kipua

Klo 14 saan iltapäiväteen ja pullan. Luen Torey Hadenin kirjaa ja juon teetä, kun kätilö ja lääkäri porhaltavat huoneeseen ja sanovat, että nyt siirrytään synnytyssaliin. Hämmennyin ja annoin Juhon juoda teeni lopun. Salissa vaihdoin vaatteet kaapuun ja kipusin pöydälle. Lääkäri laittoi pyllyni alle astian ja sitten olikin jo kalvot puhki. Vedet vain holisi kuppiin. Lääkäri totesi veden olevan hieman vihertävää ja toivotti onnea synnytykseen. Olo oli outo, kun aina pikkaisenkaan jännittäessä lihaksia, holahti lisää vettä. N. 10 minuutin päästä vihlaisi ensimmäisen kerran alavatsasta ja siitä se meno sitten lähtikin. Kätilöksi vaihtui juuri mukava hieman nuorempi nainen, joka kysyi mitä kivunlievitystä haluan. Vastasin, että kaikki kelpaa, kunhan ei vain satu. Kätilö naurahti ja antoi alkuun taas Oxydornia, neuvoi ilokaasun käytön ja ohjasi sitten suihkuun. Pääsin suihkuun ja pystyin istumaankin siellä hetken, mutta sitten kivut vyöryivät päälle toden teolla. Oksetti, pyörrytti ja sattui aivan mielettömästi. Kipu ei tullut supistusten mukana vaan oli kuin koko ajan olisi ollut supistus päällä. Olin kontillani lattialla ja Juho hälytti kätilön paikalle, joka auttoi minut sängylle ja sängyllä siirryttiin takaisin synnytyssaliin. Salissa kätilö totesi minun olevan aivan väritön kasvoilta ja tökkäsi ilokaasun taas käteen ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Sisätutkimuksessa olin jo 4cm auki ja vauva kiinnittynyt, joten epiduraalia lähdettiin tilaamaan. Olin niin tuskissani, etten pystynyt puhumaan juurikaan ja vetelin ilokaasua senkin edestä. Supistusten välissä vajosin jonkinasteiseen transsitilaan ja kuulin vain muutamia sanoja sieltä täältä. Selkä putsattiin ja kaikki laitettiin valmiiksi mutta anestesialääkäriä ei saatu kiinni. Meni kauan, (kuulemma tunnin verran), ennen kuin anestesialääkäri viimein tuli ja laittoi epiduraalin. Epiduraalin jälkeen vaivuin euforiaan. Oli ihanaa olla, kun ei enää sattunut ollenkaan. Sain syötyäkin yhden myslipatukan ja laitettiin synnytys-cd soimaan. Melkein heti epiduraalin laitoin jälkeen alkoi kamala painontunne pyllyssä. Sanoin siitä kätilölle ja kätilö teki sisätutkimuksen todeten, että täydet 10cm ollaan jo auki. Ei siis ihme, että sattui niin jumalattomasti, kun avautuminen vain humpsahti. Kysyin pitääkö minun laittaa vastaan painon tunteelle aina supistusten tullessa vai saanko jo ponnistaa. Kätilö vastasi, että varovasti voidaan aloitella ponnistaminen, sillä vauva oli saatava alaspäin vielä. Aluksi ponnisteltiin seisaalteen hetki ja sitten säkkituolin päällä synnytyssalin sängyllä. Sitten käännyin puoli-istuvaan ja alkoi kunnon ponnistaminen. Joka supistuksella kerkesin ponnistamaan aina kolme kertaa. Ponnistaminen ei sattunut ollenkaan, mutta kyllä siinä kunnon työ oli. Juho antoi aina väleissä juotavaa ja sitten taas uusi ponnistus. Kätilö sanoi minun tuntuvan kuumalta ja mittasi kuumeen, mikä oli 37,9. Tippaan lisättiin uusi pullo laskemaan kuumetta, ettei vauva häiriinny siitä. Epätoivo alkoi iskemään, sillä tuntui etten etene minnekään vaikka kuinka ponnistan. Kätilö sanoi, että pää aina pikkaisen ponnahtaa takaisin ja pitää vain ponnistaa pitkään joka ponnistuksella. Lopuksi saatiin pää siihen kohtaan, ettei se enää ponnahtanut takaisin ponnistusta lopettaessa. Tässä vaiheessa alkoi taas kipu. Ensin alkoi kiristämään ja ehdin miettimään, että miksi ihmeessä tämä näin sattuu. Kuitenkin apinanraivolla jatkettiin. Kätilö puudutti välilihan valmiiksi, jos se jouduttaisiin leikkaamaan. Kuitenkin hetken päästä saatiin pää ulos ja kätilöt puhdistivat vauvan ilmatiet. Vielä muutama ponnistus ja vauva oli kokonaan ulkona järjettömän kivun kanssa. Kätilö totesi vauvan syntyneen käsi poskella. Sain jätkän heti syliini ja olo parani heti. Tirautettiin pienet itkut Juhon kanssa ja vain siliteltiin pientä ihmettä. Kätilö sanoi, että joutuu ikävästi vähän painamaan, että saadaan istukka nopeasti ulos. Kun istukka saatiin ulos, totesi kätilö sen olevan jo hieman kalkkeutunut ja oli hyvä, että nyt syntyi. Kätilö otti valmiiksi ompelutarvikkeet ja alkoi ommella. Hetken aikaa katsellessaan alapäätäni hän ilmoitti, ettei pysty näitä ompelemaan ja soitti päivystävän kirurgin paikalle.

Hetken päästä saapui kirurgi ja pyysi erilaisia välineitä ja alkoi puuduttamaan alapäätäni. Kätilö kehoitti minua ottamaan ilokaasua ja ehdin miettimään miksi, sillä olihan alapääni kuitenkin jo puudutettu. Hetken päästä syy selvisi, kun kirurgi alkoi painelemaan alapäätäni ja kipu vyöryi yli. Kolmas kätilö soitettiin paikalle ja Juhoa pyydettiin pitämään lamppua kirurgille. Kävi sääliksi Juhoa, kun hän katsoi minua niin säälien. Myöhemmin hän kertoi, miltä olin näyttänyt alapäästä enkä yhtään ihmettele, että oli myötätunto noussut pintaan. Vetelin ilokaasua kuin viimeistä päivää. Kolmas kätilö ilmoitti, ettei pysty olemaan paikalla ja lähti äkkiä pois. Selitin kirurgillekin, kuinka tuntuu, kuin olisin mielettömässä kännissä ja Juholle, ettei taida vähään aikaan olla purrpurr makuuhuoneen puolella. Kirurgi ilmoitti, että lähdetään leikkaussaliin, kun näitä haavoja ei saa paikattua salissa. Juho sai vauvan syliinsä ja minua lähdettiin kiireellä kärräämään leikkaussaliin. Salissa olin jotenkin täysin hämmentynyt koko tilanteesta. Sain spinaalipuudutuksen, enkä tuntenut mitään rintakehästä alaspäin. Minua alettiin operoimaan ja kirurgi totesi paikkojen olevan "tuhannen pillun päreinä." Vauriot ulottuivat kuulemma virtsaputkeen ja hyvin syvälle. Tikkaukseen meni tunti ja koko sen ajan olin ihan itkuun pillahtamassa.

Viimein pääsin takaisin synnytyssaliin, missä Juho oli. Vauva nukkui omassa kopassaan vieressä. Aloin itkemään hysteerisesti, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. En tiennyt vauvan painoa, pituutta, pisteitä... En yhtään mitään. Kätilö toi meille onnittelukahvit, leivät ja pullat. Niiden syömiseen meni aikaa kyyneleiltä. Kätilö katsoi säälien ja kysyi onko kaikki hyvin, enkä edes muista mitä vastasin. Muistin sentäs kysyä mitat. Juhokaan ei niitä muistanut, kun oli ollut myös niin sumussa. Aamuyöstä Juho joutui lähtemään ja jäin itsekseni saliin. Kätilö kävi nostamassa jätkän viereeni ja torkuin joten kuten aamuun.


Kaiken kaikkiaan kokemus oli järkyttävä. Ei ehkä niinkään kipujen osalta, vaan sen sumun osalta, kun kaikki kävi niin nopeasti. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopputuloksena siis III-IV asteen repeämät. Nyt joudun olemaan ainakin kaksi viikkoa istumakiellossa. Sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, samoin syöminen makuullaan. Muuten olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä. Toivon, ettei tästä jää traumaattista kokemusta vaan vielä joskus haluaisin alakautta synnyttää. Aika kultaa muistot, sanotaan. Toivotaan, että myös tässä asiassa. Kuitenkin nyt meillä vihdoin on maailmassa meidän jätkä.<3 Oli kyllä kaiken kivun arvoinen.

Ps. Juho on kauheasti kehunut ja sanoi ihmetelleensä, kun en koko synnytyksen aikana kertaakaan huutanut tai kiroillut. Taisin olla niin omissa maailmoissani, etten tajunnut!

Osastolla odotellaan käynnistystä

Väsymys

On tullut rampattua taas niin paljon lääkärissä, että huhhuh. Aina sama tilanne: käyrälle piirtyy säännölliset supistukset alle 5min välein, mutta paikat ovat vain 1,5cm auki. Kohdunkaula sentäs on kadonnut. Päivät ovat olleet vaikeita, kun öisin saan nukuttua max 4h vihlomisten takia. Päivällä ei meinaa jaksaa tehdä mitään.

Eilen kävin neuvolassa. Kaikki edelleen ok ja otettiin samalla streptokokkinäyte. Sieltä mentiin painoarvioon äippäpolille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, että lapsi kasvaa hienosti omalla käyrällään, vaikka pää onkin iso. Painoarvio oli nyt 3350g eli jos laskettuun menee niin tulee painamaan n. 4kg, hui! Kysyttiin, mitä voidaan tehdä sille, etten pysty nukkumaan, mutta ei kuulemma oikein mitään voi tehdä. Ehdotti, että tulisin osastolle pariksi päiväksi ja saisin vahvempaa kipulääkettä, mutta tyrmäsin ehdotuksen samantien. Ennne rv38 eivät kuulemma lähde käynnistämään ja nyt saatiin uusi aika polille torstaiksi ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Silloin onkin jo rv37+6. Tuli pienet hormoni-itkutkin itkettyä. Myöhemmin nolotti, mutta lähinnä turhautti tuo nukkumattomuus. Papereihin oli myös merkitty, että kun tulen synnyttämään, pitää ottaa verikokeet ja tilata valmiiksi lisäverta. Hemoglobiini on tosiaan taas laskenut ja on nyt 93. Millään sitä ei saa nousemaan.

Eilen kokeiltiin vielä illalla kaikki S:t ja Juho paineli lisäksi akupisteet jaloista läpi. Pisteet on vieläkin kipeet ja saivat tänään aikaan muutaman ikävän tuntuisen supistuksen, mutta muuten ei vielä edistystä. Laitettiin myös kämppä uuteen järjestykseen.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan ja turhaudutaan. Pahoinvointikin on alkanut uudestaan ja syöminen on mitä on. Jos saisi nukuttua niin en valittaisi! Vaikka tällä hetkellä turhauttaakin, että vain valitan jatkuvasti. Pahoittelut!

Limatulppa

Tänä aamuna irtosi limatulppa. Hetken aikaa piti netistä lueskennella, että onkohan tämä nyt sitä, mutta eihän tuosta voi erehtyä. Joillakin limatulppa irtoaa päivän tai kaksi ennen synnytystä ja toisilla voi mennä monta viikkoa. En nyt elättele toiveita synnytyksen alkamisesta, mutta kelpaisi kyllä! 36cm päänympärykseltään riittää kyllä minulle, kiitos!

Viime yönä sai taas tosi huonosti nukuttua, kun vatsaan sattui koko vatsan seudulta. Pyörin koko yön ja puhisin. Tänä aamuna taas oksetti niin paljon, etten juuri mitään pystynyt tekemään. En usko, että tänään saan mitään aikaan. Huomenna pitäisi viedä Maltti rokotuksille ja käydä koirapuistossa pyörähtämässä ainakin. Ja kaupassa. Huh.

No, odotellaan ja katsellaan tapahtuuko mitään vai ei. :)

Siskoilua!

Eilen käytiin tosiaan pyörähtämässä pääkaupunkiseudulla. Haettiin sisko kyytiin äitini luota ja mentiin kahville. Oli mukava istua ja jutella pitkästä aikaa. Saatiin myös tuliaisia Dubaista: vauvan vaatteita ja erikoisia karkkeja. Vaatteet olivat kivoilla kuoseilla ja kangas oli mukavaa. Kaiken kaikkiaan kivat! Käytiin myös kaupassa valmiiksi tätä päivää varten. Sitten mentiin äidille tutustuttamaan Maltti äidin hurjiin bernhardilaisiin. Hiukan oli poika paniikissa alkuun, mutta rauhottui sitten lopulta. Automatkatkin meni tosi hyvin ja Maltti nukkui auton takakontissa koko matkan. Itsellä kylki alkoi taas särkeä, mutta muuten suht kivuton matka. Tosin kotiin päästessä oli taas koko vatsa ihan kosketusherkkä.

Aamulla herättiin jo 7:30 ja alettiin siivoamaan. Siivottiin koko kämppä ja käytiin koirien kanssa lenkillä nätissä metsässä. Siivoaminen otti koville ja hetken aikaa oksetti tosi paljon, mutta meni onneksi ohi. Poksautettiin myös tulehtunut karvatuppi Maltilta. Nyt kello on jo 10:30 ja kohta lähdetään liikkumaan kohti kaupunkia ja synnytysvalmennusta. Jännää, kun ei yhtään tiedä, mitä odottaa!

Miten raskaus on muuttanut minua?

Olen nyt jo hyvän aikaa pyöritellyt tätä aihetta päässäni, kun Elsa pyysi minua kirjoittamaan tästä. Alkuun ajattelin, ettei mitenkään, mutta sitten aloin ryhmittelemään asioita henkisiin ja konkreettisiin asioihin.

Konkreettiset asiat:
- Kahvin ja energiajuomat olen jättänyt lähes kokonaan. Energiajuomia en ole muutenkaan juurikaan juonut, mutta sekin vähä on pannassa nyt. Kahvin haju teki todella pahaa alkuraskaudessa ja se jäi kokonaan sekä minulta, että Juholta. Nyt tykkään haistella töissä kahvipapupusseja ja silloin tällöin voin erikoiskahvin juoda. Korkeintaan sen kerran kuukaudessa, jos silloinkaan.

- Olen alkanut nukkumaan enemmän. Aiemmin liika nukkuminen sai minut ahdistumaan, mutta nyt voisin nukkua vuorokauden ympäri hyvällä omallatunnolla. Olen myös alkanut näkemään mitä erikoisempia unia. Olen aiemminkin ihmetellyt outoja uniani, mutta nyt niistä on tullut hyvin todentuntuisia. Voin lisäksi nähdä kymmeniä unia yössä ja muistaa aamulla niistä jokaisen. Väsymys on alkanut myös painamaan, vaikka aiemmin en ole ollut juuri koskaan väsynyt. Nyt kaiken aloittaminen tuntuu ponnistelulta.

-  Ulkonäkökriittisyyteni on tasoittunut. Aiemmin olin todella tarkka siitä, mitä söin ja peili oli painajainen. Nyt omaa kehoaan on oppinut arvostamaan ja ymmärtämään enemmän. Ei se tosin ikuista hiuskriisiä ole poistanut! Iho-ongelmia raskaus ei ole mukanaan tuonut, eikä niitä minulla aiemminkaan ole ollut.

- Limakalvot kuivuvat. Yöllä tuntuu, ettei meinaa saada henkeä ja aamulla on nenäontelot täynnä kuivunutta verta. Ikävä osuus raskaudessa. Myös lysyssä istuminen tai selällään makaaminen estävät hapen kulun.

Henkiset asiat:
- Olen aina kokenut olevani kauhean tasainen persoona, mutta nyt olen huomannut, kuinka saatan räjähtää hyvinkin pienestä asiasta. Huomaan itsekin ärsyyntyväni siitä, että ärsyynnyn jostakin. Maiskuttaminen, ryystäminen ja muut häiritsevät äänet saavat minut ihan tolaltaan, ja täysin syyttä suotta! Mielialat hyppivät myös ylionnellisesta surkeaan ja ärtyneeseen. Onneksi töissä on pystynyt pitämään pään suhteellisen tasapainossa. Itkenyt en ole sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka alkuraskaudessa jotkut tv-ohjelmat saivat kyyneleet silmiin. En ole ikinä muutenkaan pitänyt itseäni herkistelijänä.

- Perhe ja sukulaiset ovat tulleet eri tavalla tärkeiksi. Sitä osaa arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä ihan eri tavalla. Harmi, että meidän pieni suku on hajaantunut vähän ympäriinsä tällä hetkellä.

- Tunteiden syventyminen. Jotenkin sitä vain nauttii Juhon seurasta myös pieninä lyhyinä hetkinä todella vahvasti. Itsekseen oleminen saa taas ajattelemaan yhdessä oloa. Vauvat eivät vielä aiheuta "aww"- kohtauksia kadulla. Ainoa, mistä olen ollut innoissani on, kun on nähnyt aivan pienen vauvan. Silloin sitä ajattelee, että kohta meilläkin on tuollainen. Ei muiden lapset saa sellaista tunneryöppyä, mutta oma lapsi on aina oma lapsi.

- Olen käynyt koko tunneskaalan läpi siitä, millainen äiti minusta tulee. Olenko hyvä, myötätuntoinen ja osaanko kasvattaa lapsen oikein? Osaanko näyttää rakastavani häntä? Varmasti kaikki käyvät nämä samat tunteet läpi odottaessaan. En kuitenkaan ole epävarma tai epätietoinen. Lähinnä olemme Juhon kanssa miettineet, miten tietyistä asioista kerrotaan lapselle. Vaikka siihen onkin vielä monta vuotta aikaa. Esim. Mitä on kuoleman jälkeen? Meistä kumpikaan ei osaa ihan kunnolla itsekään vastata tuohon, mutta kummatkin uskomme, ettei elämä lopu kuoleman jälkeen, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Raamatun taivaaseen en usko, enkä uudelleensyntymään. Silti haluaisin lapselle kertoa enkeleistä ja siitä, ettei kuolema ole lopullista, mutta Juho ateistina ei taas enkeleihin usko. Enkä nyt sano itsekään uskovani, mutta se jollakin tasolla on rinnastettavissa Joulupukkiin, pääsiäispupuun ja hammaskeijuun, mitkä ehdottomasti haluan lapsen elämään tuoda. Lapsen pitää saada olla lapsi ja kokea nuo juhlapyhät juhlapyhinä.

26. raskausviikko

Olo on huomattavasti helpottunut. Selkä on edelleen välillä suhteellisen kipeä, mutta helpottaa, kun makaa paikallaan. Iltaisin on vaikea saada unta, kun alkaa kylkeen pistämään eikä muissa asennoissa meinaa kunnolla saada happea! Kaasua on alkanut kerääntymään elimistöön ja vatsa on siitä johtuen välillä kipeä. Syömisten kanssa on joutunut olemaan todella tarkka, että olisi edes suhteellisen mukava olla. Töissä on vatsa alkanut kiristämään ja pitää muistata rasvata yhä useammin, että on helpompi olla. Heihei mukava ja helppo keskiraskaus! Taitaa olla raskauden ainoa mukava aika. Alkuraskaudessa kauhea pahoinvointi ja loppuraskaudessa hengenahdistukset ja selkäkipu. Melkein naurattaa jo!

Eilen kävin Tehon kanssa Kuopiossa Match Showssa. Kun oli pihaan ajettu tajusin, että olin unohtanut rokotustodistuksen kotiin! Melkein alkoi itkettämään. En yleensä ole tällainen hatarapää ja nyt uhohdan noinkin oleellisen asian! Päätin, että kokeilen kuitenkin kysyvätkö jokaiselta rokotukset ja pääsin luikahtamaan sisään. Normaalisti en ikinä tekisi mitään tuollaista, mutta kuitenkin koiran rokotukset ovat ajantasalla, joten en aiheuttanut vaaraa kellekään muulle. Koiria oli aivan mielettömästi ja me pääsimme kehään vasta n. 4h odottelun jälkeen. Menestyttiinkin vielä! Oltiin n.40:stä koirasta neljänsiä! On minulla hieno pieni mies! Seuraavaksi suunnataankin Tehon kanssa Jyväskylän Ryhmänäyttelyyn 16.2. Katsoo, pystynkö itse esittämään koiraa vai joudunko etsimään varahandlerin. Takaisin tultaessa selkä oli jo todella kipeä istumisesta. Vähän itkettää jo valmiiksi koiranhakureissu kahden viikon päästä, kun joutuu autossa istumaan 8h. Voi olla, että selkää ei enää sen jälkeen ole!

Teho poseeraa

Maltti 6vko

Olen alkanut näkemään yhä enemmän unia siitä, kun vauva on maailmassa. Vaikka eihän sitä ikinä täydellisesti voi tietää, millaista elämä tulee olemaan. On kuitenkin mukava yrittää edes varautua hieman siihen, mitä tuleman pitää.

Tuntuu, että vatsa on kasvanut taas aivan mielettömästi. Töissä pitää jo ähistä ja puhista, kun kaikki on suhteellisen hankalaa. Miten muiden mahat ovat kasvaneet? Tässä viimeisin kuva tältä aamulta. Ja nyt siis tosiaan rv 25+2.

Neuvolaa talven keskellä

Keskiviikkona oli siis neuvola. Jännitti mielettömästi lähinnä painonnousun takia. Neuvolatäti oli oma itsensä ja hoki jälleen joka väliin "ihanaa!" Pakko myöntää, että alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään! Pissanäyte oli puhdas ja verenpaine 133/77 eli hyvinkin sama kuin muina kertoina. Ennen puntarille nousua terveydenhoitaja naureskeli, että olenkohan pikkukiviä laittanut taskuun tätä punnituskertaa varten. Vastasin, ettei minulla ole taskuja ja siihen taas tuttu "Ihanaa!" Paino oli noussut 2,2kg eli +884g/vko. Kuitenkin paino on edelleen melkein 2kg alle lähtöpainon. Ehkä tämä vielä kiritään! Kohdunpohjan korkeus oli 14cm ja piirtää jo nyt hyvin tasaista käyrää. Ihan keskikasvussa mennään. Sydämensyke löytyi heti ja oli 144 ja kyllähän tuo jätkä taas kovasti potki anturia! Sanoin, että minua on vaivannut 5 päivää järjetön päänsärky ja lähetti sitten neuvolasta suoraan päivystykseen. Seuraava neuvola olisi 18.12.

Masu 20+2. Alkaa se pikkuhiljaa pyöristymään!

Päivystyksessä menikin pieni ikuisuus. Paineet otettiin ja olihan ne hieman nousseet. Aloin jo turhautua odottamiseen ja päänsärkyyn ja kun lopulta pääsin lääkärille hän totesi, ettei särylle oikein voi tehdä mitään, kun raskaana lääkkeiden otto on niin rajoitettua. Otti vielä verikokeet, mitkä nekin puhtaat. Hemoglobiini tosi 113, vaikka olenkin syönyt nyt 3krt/vko lisärautaa. Pitää seuraavan neuvolan jälkeen alkaa syömään joka päivä, jos ei ole korjaantunut. Ensi kerralla kirjoitellaan neuvolassa Kelan paperit ja varataan aika sokerirasitukseen sekä puolenvälin lääkärille. Niitä odotellessa! Toivon vain, etten joudu sitä banaaninmakuista litkua syömään, tai oksennan samantien! Intiassa ainoa vatsatauti, (mikä sekin oli Suomesta mukaan napattu), ja siihen yhdistettynä syödyt friteeratut banaanit ja nutella. Hyi hitto vie! En ole sen jälkeen pystynyt syömään mitään banaaniin viittaavaakaan!

Viikko on muuten mennyt todella nopeasti. Perjantaina alkoi taas mieletön pahoinvointi ja töissä pärjäsin miten kuten. Lauantaina aamulla mittasin kuumeen 38,4 ja ilmoitin töihin, että minulla on kai mahatauti tai joku vastaava. Kävin lääkärissä, jossa lääkäri sanoi, että jos taas kuivaksi menen niin pitää lähteä sairaalaan tiputukseen. Nyt tämä päivä on ollut vähän helpompi. Kuumetta oli vielä aamulla ja välillä pientä pahoinvointia, mutta olen kuitenkin syömään pystynyt edes hieman. Kyllä tämä tästä voitetaan!

Viikolla ostettin myös alkoholitonta punaviiniä, Light Live. Kyllä siitä erotti punaviinin maun, mutta olihan se vähän kuin olisi vedellä lantrattu. Jouluksi pitää löytää paremman makuista alkoholitonta!

Nyt alkaa odotus viikon päässä odottavaan Tukholman risteilyyn! Ihana ottaa pieni irtiotto arjesta oman kullan kanssa! Varsinkin, kun kummallakin olisi kauhea matkakuume päällä. Samalla viikolla olisi myös messukeskuksen koiranäyttely, missä juoksen kahden koiran kanssa kehässä.

Tänne on tullut lunta! Tuli tänne jo aiemmin, mutta sitten satoi vettä ja suurin osa lumesta suli. Nyt viimeyön ja tämän päivän aikana on satanut lisää! Ihanat lumivaipat ulkona. Harmi, ettei vielä pääse siitä kunnolla nauttimaan.

Neuloin jätkälle myös tossut. Harmi, että ovat hieman isot, kun lanka oli niin paksua!

Vieressämme virtaava koski on jo hieman jäässä

Viikot juoksevat vauhdilla

Kirjoitin jo aiempaa blogia raskaudestani, mutta nyt päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ja kirjoittaa tänne hieman useammin, kuin edelliseen. Aloitan siis ihan perustiedoilla. Olen 23-vuotias nuori nainen ja odottelemme poikaystäväni kanssa esikoistamme, jonka laskettuaika on 18.4.2014 eli pitkäperjantaina. Tänään alkoi 16+0 ja kävimme sairaalassa tarkistuttamassa tilanteen, sillä olin vuotanut hieman verta. Tämä johtui loppujen lopuksi onneksi vain siitä, että istukka on niin kohdunsuulla, että oli onnistunut alkamaan vuotaa. Sikiöllä kuitenkin kaikki hyvin. Sydän löi kovaa tahtia ja hän liikkui hyvinkin vilkkaasti. Pää-perämitta oli n. 10cm. Seuraavan kerran pääsemmekin kurkistamaan vatsaan rakenneultrassa, mikä on 26.11.

Edellinen raskaus meni kesken viikoilla 5+ juhannuksen jälkeen ja siksi tämän raskauden alku oli suhteellisen raskasta henkisellä puolella. Oli vaikea ajatella koko ajan positiivisesti, kun jotenkin odotti verenvuodon alkavan joka aamu. Nyt sitä alkaakin jo pikkuhiljaa uskomaan, että kyllä se siellä pysyy! Alkuraskaus oli myös fyysisesti tosi vaikeaa. Kauhea pahoinvointi seurasi rv12 asti ja laihduin 7kg. Kerran olin tiputuksessakin, koska en saanut edes nestettä alas. Nyt pahoinvointi on onneksi hellittänyt, vaikka paino on silti laskussa. Viime neuvolassa mitattiin -200g/vko. Ehkä ensi viikolle paino olisi jo hieman noussut! Rinnat ovat kuitenkin kasvaneet painonlaskusta huolimatta. Viime viikolla jouduin käydä ostamassa koon D rintaliivit, mistä olen enemmän kuin järkyttynyt! Katsoo, kuinka isoksi nämä vielä paisuvat.

Yritän siis nyt kirjoitella hieman tiuhempaan ja kertoa oloista ja tuntemuksista.