Päivystys

Eilen sain aikaiseksi soittaa äitipolille tuon kylkikivun takia. En ole muutamaan päivään syönyt paljon mitään, sillä kylkikipu pahenee syönnin jälkeen. Toissayönä heräsin mielettömään kylkikipuun ja nyt ajattelin selvittää, mikä ihme tämä on.

Äitipolilla vastasi kätilö, joka ei osannut sanoa oikein yhtään mitään. Kysyi vielä kaiken hyvän lisäksi olenko raskaana?! Herranen aika! Tuskin äitipolille soittaisin, jos en raskaana olisi. Niinpä aloin jonottamaan ensineuvoon, josta hoitaja käskikin sitten päivystykseen.

13:18 pääsin päivystykseen, missä ensin hoitaja haastatteli. Verenpaine oli vähän korkeampi kuin yleensä 129/96, lämpöä 37,4 ja verensokeri 7,1. Otettiin vielä verikokeet ja jäin odottamaan lääkäriä. Päivystyksessä oli kauhea ruuhka ja pääsin lääkärille vasta viiden aikaan. Lääkäri tosin pahoitteli myös paljon, kun olin joutunut odottamaan. Kyseli ja paineli. Verikokeissa kaikki muuten hyvin, mutta hb matala (mikä ei uutta olekaan) ja veren valkosolut koholla. Veikkasi joko alkavaa sappitulehdusta tai sappikiviä. Seuraavana aamuna pitäisi mennä kontrollikokeisiin ja ultraääneen ja sitten uudestaan lääkärille, niin keksittäisiin syy. 
Tänä aamuna siis uudestaan ensin verikokeisiin ja sitten odottelemaan ultraääneen pääsyä. Lähete ultraan oli kadonnut, mutta se tehtiin samantien uudestaan. Ultrassa sappi ja maksa olivat normaalit, mutta munuaisissa painetta. Sanoi, että johtuu usein siitä, kun vauva ja kohtu painaa, mutta kipu voi johtua juuri tuosta. Katsoi samalla vauvaakin ja sanoi, että alkaa pienellä olla aika ahtaat oltavat. Niinpä lääkärin odottelua. Odotustilassa vanha nainen alkoi juttelemaan ja kertomaan lapsuudestaan ja kyseli lasketusta ajasta.

Lääkärille pääsin viimein. Arvot olivat pysyneet samana kuin eilen ja kuulemma pientä hydronefroosin oiretta olisi munuaisissa, mutta ei mitenkään varmaa, kun raskaudessa kohtu kuitenkin painaa. Niinpä määräsi haponestäjiä ja pyysi sanomaan neuvolassa ensi ma, jos vielä jatkuu. Sitten pitää kuulemma miettiä keuhkoröntgeniä, mihin en tule suostumaan, joten tämän kivun kanssa sitten kärvistellään. Tättärää. Jos vielä kolme viikkoa jaksaisi ja jos vaikka syntyisi jo silloin. Sormet ja varpaat ristiin!

Synnytysvalmennus

Eilen oli tosiaan synnytysvalmennus. Päästiin äitipolille, jossa hieman vanhempi kätilö kertoi alkuun itsestään ja kyseli kaikilta lasketut ajat, ovatko he mistä ja kuinka mones lapsi on kyseessä. Kaikkien paikalla olleiden perheiden laskettu aika oli huhtikuussa ja kaikille oli ensimmäinen lapsi. Kätilö kertoi alkuun synnytyskivusta ja siitä, kuinka se on hirveintä, raastavinta luonnollista kipua. Vähän alkoi naurattamaan joidenkin äitien ja isien ilmeet. Itse en tosiaan tuota kipua pelkää, niin en kai osaa ottaa sitä "tosissaan" jollakin tapaa. Tiedän sen sattuvan, mutta se on kuitenkin vain kipua ja loppuu aikanaan.

Sitten puhuttiin erilaisista kivunlievityksistä. Ns. pehmeitä keinoja oli amme, suihku, jääpussit, lämpöpussit, jumppapallo, keinutuoli yms. Itse voisin ehkä muuten kokeilla tuota ammetta, mutta sinne pääsee vasta kun on 4cm auki ja siellä saa tunnin oleskella yhtäjaksoisesti. En ehkä myöskään halua ihan ilkosen alasti olla synnytyshuoneessa vaikka kuinka luonnollista onkin. Jotenkin en vain osaisi olla. Mutta ajatuksena tuo kiehtoo. Lisäksi ammeeseen oli todella paljon rajoitteita; ei saa olla yli- eikä ennenaikainen, ei myrkytystä, ei leikkausuhkaa, ei puudutuksia yms. Joten en edes tiedä, olisiko tuo käytännössä mahdollista. Pallo ja lämpöpussit kuulostivat noista siis hyvinkin realistisilta itselleni.

Lääkkeellisistä kivunlievityksistä ajattelin kokeilla, (jos mahdollista), ilokaasua ja epiduraalia. Spinaalipuudutuskin olisi vaihtoehto, mutta haluaisin kuitenkin pystyä kävelemään suhteellisen normaalisti. Myös pudendaalipuudutus, eli häpyhermon puudutus, kuulosti ihan vaihtoehdolta.

Kätilö kertoi teoriassa, miten lapsi ponnistetaan ulos ja meille näytettiin erilaisia ponnistusasentoja. Myös isän roolista synnytyksessä keskusteltiin. Kätilö myös sanoi, että jollemme muista mitään muuta tästä valmennuksesta niin pitää muistaa ainakin, ettei laita vastaan supistuskivuille, koska se voi vain pahentaa oloa. Isää muistutettiin ottamaan mukaan evästä ja äidille herkkuja. Lohdullista oli myös kuulla, ettei täältä käännytettäisi kotiin, vaan sairaalaan pitää lähteä, kun olo kotona alkaa olla sietämätön. Ei siis tarvitse kellotella supistuksia ja hyvä niin!

Sitten käytiin kierroksella synnärillä. Alkuun käytiin vastaanottohuoneessa, jossa oltiinkin jo oltu käyrillä aiemmin. Sitten nähtiin tarkkailuhuoneet, missä yhdessä oli leveä runkopatjasänky, mikä näytti suhteellisen mukavalta. Synnytyssalit olivat ehkä kodikkaammat, kuin mitä olin kuvitellut. Tietenkin niissä näkyi, että sairaalassa ollaan, mutta yllätyin positiivisesti! Pitää vielä polttaa oma cd musiikkia synnäriä varten, niin pystyy keskittymään ehkä siihenkin paremmin. Saatiin hypisteltäväksi virkkuukoukku, jolla puhkaistaan kalvot, sydänäänianturi, mikä asetetaan lapsen päähän sekä erilaisia imukuppeja. Meinattiin Juhon kanssa kuolla nauruun, kun kävelimme yhden synnytyssalin ohi, jossa joku oli synnyttämässä ja huoneesta kuului luonnollisesti huutoa. Kaikki hiljenivät ja kätilön kasvoille levisi leveä hymy ja hän sanoi: "No niin! Ja jatketaan!" Aivan kuin suoraan brittikomediasta! Käytiin vielä pyörähtämässä olohuoneessa ja isien huoneessa ja sitten suunnattiin osastolle.

Osastolle on kuulemma alettu sijoittamaan muitakin, kuin synnyttäneitä. Kirurgisen puolen potilaat ja gynekologiset potilaat ovat myös osastolla. Kätilö kertoi, että osastolla voi olla kaiken ikäisiä ja kuoleviakin potilaita. Nice. Ei lohduttanut kauheasti. Muuten osasto oli ihan ok. En tietenkään sairaaloista pidä, mutta ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Tuolla on nykyään myös yksi perhehuone, jonne ajateltiin mennä, jos se vain mahdollisesti on vapaa silloin. Ei tarvisi olla kenenkään vieraan kanssa osastolla vaan saisi olla Juhon ja vauvan kanssa kolmistaan. Toivotaan, että päästään sinne, kun aika koittaa. Käväistiin vauvalassa, missä opetetaan vauvojen hoitoa ja nähtiin ovet vauvojen teholle. Usein kuulemma vauva joutuu sokeritippaan teholle, jos äidillä on raskausdiabetes. Se oli hurjaa kuultavaa, sillä en olisi ikinä kuvitellut sen noin konkreettisesti vaikuttavan, vaikka myöhemmin tajusikin kuinka loogista se on. Vauvahan on silloin vatsassa tottunut suurempaan sokeripitoisuuteen kuin syntyessään saa, jolloin sokeripitoisuudet lähtevät laskemaan. Kätilön mukaan täälläpäin on kauhean yleistä tuo lapsen sokeritippa nimenomaan raskausdiabeetikoille.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli mielestäni hyvin hyödyllinen. Nyt tuntuu ihan mukavalta lähteä synnyttämään, kun on nähnyt tilat ja tietää suunnilleen miten kaikki etenee.

Illalla Juhon sisko ja hänen lapsensa tulivat meille. Tehtiin ruokaa, katsottiin Putous ja pelattiin lautapelejä. Tuli naurettua aivan liikaa koko päivänä ja se kostautui illalla, kun alkoi repivä kylkikipu. Lämpöpussikin auttoi vain hetken. Kun menin nukkumaan alkoi myös aaltomainen reisikipu! Kipu meni aalloissa alas vasenta reittä, kesti hetken ja loppui sitten. Ja hetken päästä alkoi taas. Tätä onneksi kesti ehkä vain 10min ja pääsin jotenkin nukkumaan. En nukkunut taaskaan hyvin, mutta ainakin kipu on nyt ohi.

Tänään vielä Juhon äidille auttamaan koulutyössä ja ostoksille. Tarvitsen rintaliivit, imetysliivit ja alushousuja. Lisäksi joku uusi paita voisi olla kiva! Lähinnä kuitenkin lähdetään hakemaan nuo tarpeelliset. Pitkä päivä tulossa siis tästäkin, huhhuh. Onneksi voi sitten koko viikon vain olla ja lauantaina lähteä ajamaan kohti Tamperetta!

Siskoilua!

Eilen käytiin tosiaan pyörähtämässä pääkaupunkiseudulla. Haettiin sisko kyytiin äitini luota ja mentiin kahville. Oli mukava istua ja jutella pitkästä aikaa. Saatiin myös tuliaisia Dubaista: vauvan vaatteita ja erikoisia karkkeja. Vaatteet olivat kivoilla kuoseilla ja kangas oli mukavaa. Kaiken kaikkiaan kivat! Käytiin myös kaupassa valmiiksi tätä päivää varten. Sitten mentiin äidille tutustuttamaan Maltti äidin hurjiin bernhardilaisiin. Hiukan oli poika paniikissa alkuun, mutta rauhottui sitten lopulta. Automatkatkin meni tosi hyvin ja Maltti nukkui auton takakontissa koko matkan. Itsellä kylki alkoi taas särkeä, mutta muuten suht kivuton matka. Tosin kotiin päästessä oli taas koko vatsa ihan kosketusherkkä.

Aamulla herättiin jo 7:30 ja alettiin siivoamaan. Siivottiin koko kämppä ja käytiin koirien kanssa lenkillä nätissä metsässä. Siivoaminen otti koville ja hetken aikaa oksetti tosi paljon, mutta meni onneksi ohi. Poksautettiin myös tulehtunut karvatuppi Maltilta. Nyt kello on jo 10:30 ja kohta lähdetään liikkumaan kohti kaupunkia ja synnytysvalmennusta. Jännää, kun ei yhtään tiedä, mitä odottaa!

Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Ärrin murrin!

Olisi kiva kirjoittaa siitä, kuinka mukavaa raskausaika on, mutta pikku hiljaa aletaan kyllä olemaan siinä pisteessä ettei enää jaksaisi. Kylki- ja selkäsärky on äitynyt järjettömäksi. Öisin ei pysty nukkumaan kivun takia ja pyörin vain kyljeltä kyljelle. Päivän seisominen aiheuttaa järjettömät kivut ja kaupassa joudun puhisemaan ja vaappumaan. Iso vatsa alkaa olemaan edessä joka paikassa. Tänään töissä työhousut repesivät. Taisi olla liian iso vatsa edessä. Onneksi enää kaksi vuoroa töitä ja sitten alkaisi loma.

Jatkuva pieni kipu, saa minut todella räjähdysherkäksi. Suutun todella helposti ja todella pienistä asioista. Tämä ärsyttää tilanteessa jopa itseänikin, mutta ei sille vain yksinkertaisesti mahda mitään. Onneksi Juho on ollut ihana ja ymmärtää, vaikka tiuskinkin ja kiukuttelen jatkuvasti. Mikään ei tunnu olevan hyvin, ärh.

Nyt voin todellakin sanoa, että loma tulee tarpeeseen. Haluaisin vain käpertyä peiton alle sohvalle ja lukea kirjaa. Aloitin kirjasarjan "Myyttihovi", jonka on kirjoittanut Brandon Mull. Loistavaa fantasiaa kertakaikkiaan. Nyt menossa kolmas kirja viidestä. Sen jälkeen pitää keksiä lisää luettavaa.

Ainiin! Värjäsin hiukseni taas. Nyt olen taas punatukkainen ja hiuskriisi helpottikin kummasti. Jotenkin punainen vain on se minun värini. En näytä enää kalpealta, eikä kulmakarvani liian vaaleilta. Yritän viimeistään ensi viikolla lisäillä kuvia hieman. Huomenna vielä töitä 1100-1700 ja lauantaina 0830-1330. Sunnuntaina kohti Jyväskylän koiranäyttelyä, joten taidan olla niin väsynyt, että kirjoittaminen jää väkisinkin ensi viikkoon.