Eino 7kk

Nyt olisi paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, joten jaan asiat kahteen postaukseen. Aloitetaan Einon 7kk neuvolasta.

Neuvolatäti oli tyytyväinen Einon monipuoliseen syömiseen. Nyt ollaan alettu syömään myös enemmän sormiruokia, kuten maissinaksuja, kiiviä, luumua, porkkanaa, kurkkua, päärynää, banaania ja banaanimunakasta. Pienelle miehelle maistuu hyvin ja kaikki uusi on hirveän jännää. Päikkäreiden suhteen ollaan siirrytty melkein kokonaan kaksiin; aamulla klo 930-10 ja 16-18. Joskus myös nukutaan pienet powersnapit klo 12-1230. Yöunille käydään klo 20 ja herätään klo 630-730. Vatsallaan pyöritään lattialla, välillä nousee polvet alle, mutta kontata ei vielä osata. Eino kuitenkin seisoo itse tuettuna. Voi olla, että hyppykiikku on opettanut, miten seisotaan. Uskon, että Eino lähtee ennemmin kävelemään kuin konttaamaan. Istua osataan, jos lähettyvillä on jotain mielenkiintoista. Muuten ampaistaan saman tien lattialla vatsalleen ja jonkun lelun kimppuun. Kaksi hammasta suussa ja kuulo kunnossa. Osaa pinsettiotteen ja nappaa itse tutin pois tai laittaa suuhun, kun haluaa. Viime aikoina on opittu pudistamaan päätä, mikä on jostakin kumman syystä kauhean hauskaa. Eino tosin onkin kauhea rämäpää. Hirmuinen kikatus, kun heittelee ilmaan tai rokottaa pää alaspäin. Välillä Eino sylissä istuessaan oikein nojaa taaksepäin, että pääsisi roikkumaan. Kyllä meillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun tuo pieni mies lähtee liikkeelle. :D

Painoa on tällähetkellä 10,3kg ja pituutta 75,2cm. Kulkee tasaisesti isojen poikien käyrällä. Kaikin puolin kuulemma sopusuhtainen. Neuvolatäti myös kehui kauheasti taas meitä ja Einoa ja kuinka Einosta näkee, että häntä rakastetaan. "Eihän tuollaisia geenejä ole olemassa!" Kyllä sitä joka päivä on vain onnellisempi, kun on tuollaisen pojan äiti.♡

Nyt ajateltiin Juhon kanssa, että jään osittain hoitovapaalle ja vähennän töitä. Työt alkavat ottaa polvien päälle tosi paljon ja aina töiden jälkeen särkee joka paikkaan ja olen vain tosi kiukkuinen. Ei tällaisessa turhasta riitelyssä ole mitään ideaa ja työt ei mene ikinä parisuhteen edelle. Nyt Kela tarjoaa minulle kuntoutusta, joiden avulla pääsisin kouluttautumaan ammattiin, mikä olisi minulle polvien kannalta paras. Jään odottamaan innolla, mitä se tuo tullessaan.

Onko teillä kokemusta Kelan tarjoamasta kuntoutuksesta? 

Jälkitarkastus

Kirjoittelu on taas käynyt vähiin, kun ohjelmaa on ollut senkin edestä. Aloitetaan siis viime viikosta.

Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.

Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä! 

Hymypoika<3

Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan. 

Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti. 

Nyrkki maistuu

Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!

Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus. 

Maltti keinuttaa sitteriä

Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!

Neuvolakuulumisia!

Perjantaina aamulla oli sokerirasitus. Aamulla olin todella ärsyyntynyt, kun ei ollut saanut syödä eikä juoda. Syömättä oleminen ei ollut niin paha, mutta kuiva kurkku ei tehnyt hyvää. Kolautin pääni hattuhyllyyn ja olin valmis repimään koko hyllyn irti seinästä. Onneksi Juho oli mukana, niin en rikkonut mitään tuohuksissani. Pääsin jo ennen kahdeksaa ekaan labraan ja sain pahanmakuisen litkun eteeni. Kyllä se alas meni, mutta ei todellakaan ollut mikään nautinto. Labrahoitaja kertoi siinä olevan desin verran sokeria/kuppi. Yh. Sitten takaisin alas istumaan. Varsinaista heikotusta ei tullut, eikä pahaa oloa. Hieman etoi, kun muisti nesteen maun, mutta muuten oli suhteellisen hyvä olla.

Ensimmäisen verikokeen jälkeen käytiin neuvolassa. Pissanäytettä en pystynyt antamaan, kun mitään en ollut juonutkaan. Painoa oli tullut +122g/vko eli ei mitään hurjaa nousua. Nyt alkuraskaudesta painoa on tullut +1,3kg, mikä kuulostaa järjettömän vähältä, ainakin mitä muiden odottavien ihmisten blogeja olen lukenut. Joillakin on tässä vaiheessa jo +10kg. Ainakaan minulla ei ole sitten vaikea saada raskauskiloja pois! Verenpaine oli hyvä 120/67, itseasiassa alimmilla koskaan. Hemoglobiini oli taas laskenut ja oli nyt 101, mutta netistä luettuani haitallinen raja olisi vasta 80, joten en turhaan huolestu. Rautaa olen syönyt, mutta se ei ole koskaan nostanut rauta-arvojani. Joskus kun ne testattiin huomattiin, ettei minulla ole tarpeeksi rautavarastoja. Kohdunpohjankorkeus oli 23cm eli ihan täsmälleen keskikäyrällä menee kasvu. Sydänäänet kuului hyvin ja jätkä potki anturia antaumuksella. Syke oli 138. Neuvolatäti naureskeli, ettei ole nähnyt yhtä eloisaa vauvaa, kun toinen on koko ajan liikkeessä. Seuraava käynti onkin sitten vasta 31.1 ja silloin on neuvola ja neuvolalääkäri, joka tekee alatutkimuksen. Varasin myös ajan synnytystapa-arviointiin rv36, maaliskuun loppuun.

Sitten vielä kahdet verikokeet ja päästiin lähtemään. Alkuun oli suunnitelmissa, että menisimme syömään, mutta ei sitten jaksetukaan lähteä niin aikaisin vielä kaupunkiin. Niinpä tultiin kotiin katselemaan Grimmiä ja odottelemaan molempien töiden alkua. Oli kyllä helpotus päästä juomaan ja syömään pitkästä aikaa! Sokerirasituksen arvot saan tietää ensiviikolla. Siihen asti jännätään. Vaikka tuskinpa noissa arvoissa mitään on. Niin ainakin neuvolassa sanottiin.

Eilen sain myös myöntävän päätöksen äitiysrahalle, vanhempainrahalle ja äitiyspakkaukselle. Nyt jäädään siis innolla odottamaan paketin saapumista meille.

Tänään on päivä jolloin tekisi mieli vain maata paikallaan tekemättä mitään. Olo on aika vetämätön, tosin onhan tässä takanakin neljän päivän työputki. Pennulle on nyt kaikki hankittu ja saatiin tänään kuulla, että päästään lainaamaan Juhon isän autoa koiranhakureissulle. Siinä on renkaat kunnossa ja mukavammat penkit minun selkääni ajatellen. Meneehän siinä edestakaiseen reissuun kuitenkin se 10h pelkästään ajaen. Muutaman kerran joudutaan kyllä pysähtelemään jaloittelemaan ja pitäähän pentukin käyttää ulkona.

Olen miettinyt, että voisi alkaa näyttelyiden lisäksi harrastamaan juoksua irliksen kanssa. Vinttikoira kun on. Voisi olla hyvää vaihtelua ja lisätä koirankin innostusta, kun välillä saa vetää pää kolmantena jalkana niin kovaa, kuin pääsee. Se on kuitenkin vasta tulevaisuuden suunnitelmissa, kun pentu on kasvanut.

Nyt laitan pyykit ja hieman siistin kämppää ja sitten taidan vain rentoutua ja ottaa aikaa itselleni. Väsyttää mielettömästi. Huomenna meillä kummallakin on vapaapäivä ja voidaan tehdä jotain kivaa yhdessä!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.