Aurinkoa päivään!

Tänään käytiin päivällä Juhon isällä tyhjentämässä taloa lisää ja mukaankin tarttui yhtä sun toista. Aurinko paistoi ja oli mielettömän lämmin. Ilman takkia pärjäsi paremmin kuin hyvin. Koiratkin sai olla ulkona ja touhuta omiaan.

Pari päivää olin miettinyt vauvan hiljaisia likkeitä, mutta ajattelin niiden johtuvan loppuraskaudesta. Nyt soitin kuitenkin synnärille ja pyysivät näytille varmuuden vuoksi. Käyrillä makoiltiin varmaan tunnin verran. Ensin kone alkoi hälyttämään, kun vauvan syke näytti 68. Se loppujen lopuksi johtuikin siitä, että anturi oli liikahtanut ja laskikin omaa sykettäni. Toisella kerralla kone hälytti liian korkeasta sykkeestä ja silloin irroitettiin käyriltä muutenkin. Supistuksia piirtyi taas tasaisesti, mutta voimakkuudeltaan korkeintaan 40. Eivät edes olleet juurikaan kipeitä, lähinnä puristivat keuhkoja ikävästi.

Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Kaikki hyvin ja painoarvio himpun alle 4kg. Supistukset olivat edes jotain tehneet ja auki olin 2cm. Lääkäri kehoitti nyt tekemään ahkerasti lenkkejä, joilla saadaan supistuksiin lisää tehoa, eli huomenna lähdetään taas kävelemään. Yliaikaisuuskontrolli saatiin 28.4 klo 10. Varmistin vielä kätilöltä, että onhan tämä deadline, että viimeistään silloin käynnistetään ja kätilö sanoi, että on. Silloin siis kamat mukaan ja sairaalaan. Ihanaa, ettei tarvitse enää elää sumussa sen kanssa, että koska sitten lähtevät käynnistämään jos lähtevät. Fiilis parani huomattavasti!

Kotiin tullessa olin jo vuotanut hieman verensekaista vuotoa, eli lääkärin ronklaaminen sai ehkä jotain aikaan! Nyt on selkeästi kipeämmin myös supistellut. Toivoakin siis edes vähän on! Hyvällä tuurilla meillä on vauva ennen vappua, jee! Viikko kulu nopeasti! Keskiviikkona vielä viimeiseen neuvolaan ja sitten onkin taas muutama päivä vain odottelua.

Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvio tehtiinkin jo eilen synnärillä. Lääkäri oli venäläinen tomera nainen. Oli kyllä naurussa pidättelemistä! Ultrasi pitkään vauvaa ja kertoi tarkkaan kaikki osat. Kaikki oli rakenteellisesti kunnossa. Mittoja ottaessa pudisteli ja pyöritteli päätään useasti ja lopuksi sanoi, että vauva on tosi iso viikkoihin nähden. Kysyi, onko kummankaan suvussa diabetesta ja kun kielsimme asian, kysyi koska minulla on sokerirasitus. Minulla on hänen mukaansa radi, koska vauva on niin iso. Kerroin arvojen olleen ihanteelliset. Vauva vastasi siis kooltaan keskimäärin viikkoja 41+. Kaikki mitat olivat yläkanttiin, suurimpana pää. Lääkäri sanoi myös, että minulla on pieni maha vauvan kokoon nähden, mutta johtuu kuulemma siitä, että itse olen niin pitkä.

Nyt saatiin uusi painoarvio 10pvän päähän ja siellä lääkäri katsoo uudestaan, mitä tehdään. Jos kasvu näyttää yhtä kovalta, aion pyytää käynnistystä aiemmin. En ensisynnyttäjänä halua tunkea hervotonta vauvaa ulos väkisin.

Jätkällä on nyt tosi vähän tilaa ja itseänikin ahdistaa jo pelkkä oleminen. Kumartuminen alkaa oksettamaan ja sohvalla makaaminenkin on ikävää. Välillä kantapää tunkee kyljestä ulos ja sen saa tökkäisemällä takaisin. Raskausaika ei tunnu enää yhtään hehkeältä. Lähinnä tuntuu vain isolta. Ketterä kuin gepardi, kyllä!

Muuten päivät ovat sujuneet hitaasti ja uneliaasti. Juho on pitkiä päiviä töissä ja itse en keksi kotona oikeastaan mitään tekemistä. Olen järjestänyt kaikki, mitä täällä voi järjestää ja siivonnut joka päivä. Pakkaseen en viitsi enempää leipoa, mutta en myöskään jaksaisi vain lukeakaan koko päivää. Vauvan vaatteet voisin vielä uudemman kerran järjestää ja kiinnittää hyllyihin kokojen numerot, jotta tietää mistä mitäkin löytää. Kohta alan varmaankin neuroottisesti hinkkaamaan seiniä hammasharjalla. :D

Huomenna olisi tarkoitus käydä Juhon äidillä syömässä ja auttamassa tietokoneen kanssa. Ensi viikolla onkin vain Maltin rokotukset tiistaina. Kovasti sitä haluaisi tehdä jotain, mutta en tiedä antaako oma jaksaminen periksi. Onneksi hyvä ystäväni lupasi tulla tänne pitämään seuraa minulle, niin en täysin turhaudu.<3 Muutenkin kyläilyseura olisi tervetullutta! Harmi, että kaikki hyvät ystävät asuvat niin kaukana...

Loppuun vielä pari kuvaa! Elikä uusin ultrakuva jätkän kasvoprofiilista ja tämän päivän masu (rv36+0.)

Raskausviikko 32 alkaa!

Huh, taas ollaan askelta lähempänä etappia. Eilen illalla juttelin Juhon kanssa, että parhaimmassa tapauksessa vauva voisi syntyä jo kuuden viikon päästä täysiaikaisena. Mikä olisikaan sen parempaa!

En ole taas vähään aikaan saanut lisättyä masukuvia tänne, mutta tässä olisi nyt viime keskiviikolta eli 30+5. Kauhea möllykkähän se alkaa olemaan. Kääntymiset näkyy todella hyvin, samoin kuin venyttelyt. Eilen vatsaa rasvatessa vauvan jalka oli keskellä vatsaa pystyssä. Vatsani oli siis päältä kuin nuuskamuikkusen teltta hetken aikaa! Kyllä nauratti! Aina välillä ei edes "muista", kuinka iso tuo jo on. Siitä on tullut niin tavallinen asia. Sitten jää vatsastaan kiinni jonnekin ja todellisuus paljastuu!

Tänään käyn Tokmannilta ostamassa kaksi tuttia ja tuttipullon. Siellä on perjantai-sunnuntai alennuksessa Leijona-tuotteita ja nyt haetaan jätkälle vaaleansiniset Leijona-tutit ja pullo! Sitten on nekin hankittu. Rupeaahan tässä pikkuhiljaa tulemaan kiire muiden tavaroiden hankkimiseen. Onneksi kaikki kriittiset on suht koht hankittu.

Tarkoitus oli kirjoittaa ällösöpö parisuhdepostaus näin ystävänpäivän kunniaksi, mutta siirretään sitä nyt sitten hieman eteenpäin! Hyvää ystävänpäivää kaikille! Muistakaa näyttää, ettei se toinen ihminen vieressäsi ole mikään itsestäänselvyys vaan henkilö, jota rakastatte ja jonka kanssa on hyvä olla. 

Taas on mennyt muutama päivä, ettei ole ehtinyt kirjoittaa. Mukamas niin kauhea kiire koko ajan. No olenhan toki tällä viikolla 5 päivää töissä eli siihen se suurin osa ajasta sitten meneekin. Tänäänkin töihin taas klo 13-17, toisin sanoen tosi turhaan vuoroon!

Ps. nenäni näyttää ankan nokalta.

 Eilen oli vapaapäivä ja näin yhtä työkaveria kahvilla. Käytiin läpi Intian kuvia ja tuli kauhea kaipuu takaisin sinne. Ehkä vielä joku päivä taaperon kanssa. Käytiin samalla ostamassa Juhon kanssa koiraportti rappusiin, sekä koiraa että vauvaa ajatellen, muutama lelu koiralle, hihna ja näyttelypanta ja kanille aktivointipallo. Se olikin ihan hullu sen pallon perään, kun kerrankin saa luvan kanssa nököttää jotakin rikki! Maanantaina käyn vielä koiran kanssa hakemassa talvimanttelin, niin pärjää ensimmäisen talven ulkona. Kasvattajallemme oli eilen syntynyt uusi pentue, josta 12 oli jäänyt henkiin ja kaksi kuollut! Hurja määrä! Edellinen koira teki mustia pentuja ja tämä vaaleita. Sitten, kun asutaan joskus omakotitalossa niin meillekin tulee vielä blondi.

Ed nukkuu

Eilen oli tosi outo olo. Ei jotenkin kai innostanut oikein mikään. Juho yritti kysellä painaako joku, mutta ei mielestäni. Ainakaan en keksi yhtäkään sellaista asiaa. Eilen minulla oli harvinaisen kiva olo ja tuntui, että kaikki menee nyt harvinaisen putkeen.Työt vähän turhauttaa, kun tuntuu etten osaa taas vaihteeksi tehdä mitään oikein. Putsasin toissapäivänä yhden kaapin ovia polvillani lattialla, kun vuoropäällikkö tuli sanomaan, etten saisi olla polvillani, koska se näyttää asiakkaille hassulta. Siis mitä hittoa? En minä ainakaan asiakkaana katso, miten joku putsaa jotakin kaappia. Kysyin, miten minun sitten pitäisi olla, kun en pysty kyykyssäkään olemaan ja minua vain kehoitettiin sitten olemaan ottamatta niitä. No selvä. Tulipas harvinaisen turha olo! Varsinkin, kun yhtäkään asiakasta ei ollut, niin seisoin sitten ja tuijotin tyhjää salia. Huokaus. Ehkä tuo oli jokin hormonimyrsky.

Teho tuli viereen<3

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin jossain vaiheessa vatsakipuun, enkä saanut käännyttyä oikein mihinkään viisaaseen asentoon. Niinpä vain pyörin sängyssä muutaman tunnin. Aamulla Juho nosti Tehon sänkyyn ja heräsin, kun se nukkui kainalossani tyytyväisenä. Harvemmin se edes jää sänkyyn nukkumaan. Nyt on vähän huolestuttanut, kun jätkä ei ole potkinut kunnolla, mutta voihan olla, että se vain nukkuu. (Ja juuri edellisen kirjoitettuani, alkoi kauhea jytä vatsassa! :D) Toissapäivänä oli syntynyt ensimmäinen huhtikuinen tyttö. Hänellä oli ollut laskettuaika 6.4 ja jouduttiin käynnistämään, koska napavirtaus oli heikentynyt. Pieni oli painanut vain alle 600g. Ja vau.fin sovellus kertoi tänään, että meidän jätkä painaa jo kilon! Hurjaa vauhtia se aika meneekin. Tänään kuulin myös tapauksesta, jossa erään tutun veljen täti (34v) oli ollut raskaana ja suunniteltu sektioaika olisi ollut 2.2. Yöllä oli hakeutunut lääkäriin vatsakipujen takia ja istukka oli irronnut ja vauva kuollut. Kauheaa jo pelkästään yksittäisenä tapauksena, mutta tämä oli heidän toinen kuollut vauvansa. Edellinen oli kuollut synnytyksessä. En haluaisi enää lukea yhtäkään kauheaa tarinaa, kun alkaa samantien itsekin murehtimaan, että entä jos meille käy noin? Kuinka tuosta pääsisi yli? Hyi kamala.

Nyt on hyvä tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja kasvu on ollut normaalia. Välillä tuntuu, ettei tämä vatsa kasva mihinkään ja kaikki vain kummastelevat, kuinka iso se jo on. Jollakin tapaa olen kateellinen ihmisille, joilla on jo iso vatsa ja tavallaan onnellinen siitä, että pystyn suhteellisen hyvin vielä tekemään asioita. Ristiriitaista, I know. Päätin jättää mammajoogan kokonaan väliin, sillä en töiltä ehdi jokaiseen joogaan. Tänäänkin olisi jooga klo 1630, mutta pääsen vasta klo 1700. Ja äitiyslomaan on kuitenkin vielä kuukausi aikaa.

Päätettiin Juhon kanssa, että tehdään itse soseet vauvalle, kun aika koittaa. Pakkaseen voidaan jo valmiiksi keitellä erilaisia soseita. Tulee paljon halvemmaksi ja tietää, mitä mikäkin sose varmasti sisältää. Lainasin kirjastosta pari hyvää vauvanruoka-kirjaa, jossa on reseptejä. Nyt joku päivä aletaan kokkailemaan yhdessä. Laitan siitä sitten enemmän informaatiota ja kuvia, kun sinne asti päästään.

Onko muuten jotakin, mistä haluaisitte minun erityisesti kirjoittavan tai mikä kiinnostaisi? Nyt olen lähinnä kirjoittanut päivien kulusta. Ehdotelkaa toki aiheita!

Tehon kanssa aamulenkillä.

TJ 100!

Tänään jäljellä tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja 42päivää äitiysloman alkuun. Etappipäivä siis kaikin puolin. Eilen kävin kaupungilla hakemassa eilisessä postauksessa mainitsemaani rasvaa ja tuoksuu muuten niin paljon paremmalta kuin bio-oil ja oli muutaman euron halvempaakin. Samalla tuli haettua tulevalle koiranpennulle D-vitamiinitipat ja matolääkkeet. Kirjastosta bongasin Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen", mikä kertoo lapsettomuudesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tänään alkaa ahkera lukeminen taas ennen töitä. Kirpputorilla pyörähtäessä löytyi kasa vaatteita ja vauvan leikkimatto. Yhteensä 10€. On kyllä tullut ihastuttua kirpputorilla käymiseen ainakin lastenvaatteita etsiessä. Noistakin melkein kaikki vaatteet maksoivat 0,20-0,50€.

Työilta meni suhteellisen nopeasti, vaikka olikin hiljaista. Vain muutama venäläislauma teki pieniä ruuhkia. Yksi venäläismies seisoi ja tuijotti vatsaani pitkään ja hymyili. Vatsa aiheuttaa hupia myös työkavereiden keskuudessa. Paras oli eilen, kun kaksi työkaveria kiusoitteli toisiaan. Miespuolinen lähinnä naista. Nainen kysyi mieheltä: "Mikset kiusaa Sannaa vaan koko ajan mua?" Mies vähän hämmentyneenä vastasi: "No kun... Sanna on raskaana." Saatiin päivän parhaat naurut. Vatsakin kesti mukana hyvin koko illan. Vähän kävely alkaa pistämään tuonne oikealle alavatsaan, mutta muuten olo oli ihan mukava. Tänään taas töihin klo 16-21. Tekisi kyllä mieli ennen sitä käydä ostamassa korttipohjat valmiiksi, mutta ehkä kiltisti odotan äitiyloman alkuun, etten innostu ennen aikojani! 

Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin miettimään asioita. On todella outoa, ettei enää oikeastaan edes tunnu siltä, että olisi raskaana. Tai oikeammin kaikki tuntuu kauhean epätodelliselta. Kyllähän minulla on faktoja asiasta, että se on todella totta, mutta mieli ei jotenkin osaa prosessoida sitä välillä. Jätkä potkii minkä jaksaa ja vatsa kasvaa. Puhumattakaan siitä, kuinka huonossa kunnossa olen normaaliin verrattuna. Toisaalta mitenpä asiat voisivatkaan konkretisoitua, kun ei ole koskaan aiemmin käynyt tällaista läpi? Ehkä asiat konkretisoituvat vasta, kun synnytyssairaalassa saa lapsen rinnalleen ja tajuaa, että nyt se pieni nyytti sitten oikeasti on siinä, eikä vain vatsassa piilossa. Kyllä tämä silti on jännää aikaa kaikinpuolin. Eniten nyt kuitenkin toivon, ettei synnytys käynnisty syystä tai toisesta ainakaan ennen sitä viikkoa 35. Paras olisi jos kestäisi mukana viikolle 39. Juho jää kuitenkin kotiin silloin viikolla 39 ja on siitä kaksi viikkoa. Sitten toivotaan, että tämän aikavälin sisällä syntyy tai sitten kehitetään varasuunnitelma. Itsekseni en lähde synnyttämään ja se on varma! Enkä kyllä ketään muuta siihen mukaan haluakaan. Synnytyksestä toivon myös normaalia alateitse syntymistä, mutta sen saamme tietää paremmin sitten synnytystapa-arvioinnissa, joka on joskus helmi-maaliskuun taitteessa. Sektiossa on kuitenkin aina tulehdusriski ja siitä parantuminen vie aikansa. En minä repeämiä pelkää. En ole koskaan mikään kipuherkkä ollut. Jos repeää niin sitten repeää. Eiköhän se unohdu, kun toimitus on ohi! Kipulääkkeitä vastaan en ole, enkä ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat synnyttää ilman mitään kipulääkkeitä. Avuksihan ne on kehitetty. Sairaalassa toivon joutuvani olemaan mahdollisimman vähän aikaa senkin takia, että Juho joutuu menemään aina kotiin, koska täällä ei ole perhehuoneita. Eli toivottavasti selvitään sillä kolmella päivällä eikä yllätyksiä tule!

Tähän mennessä kaikki on ollut vauvalla niin hyvin, että on suhteellisen vakaa pohja tulevaisuuteen. Kasvu on ollut tasaista, kaikki rakenteet kunnossa, liikkeet tuntuvat ja sydän lyö. Mitään poikkeavuuksia ei ole ollut. Ja jo nyt syntyvällä lapsella on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Käpälät ristiin siis, että kaikki menee loppuun asti hyvin! 

Nyt hieman kullan leipomaa Mango-tuorejuustokakkua ja teetä sekä hyvä kirja tämän etappipäivän kunniaksi!

Vatsassa heiluu

Eilen illalla onnistuin ottamaan videokuvaa siitä, kun vauva möyri vatsassa. Koko vatsa heilu kovaa vauhtia! Jännä ajatella, että joskus odotin innolla sitä, että alan tuntemaan liikkeet ja nyt niihin jo melkein väsyy. Myös jätkän kääntyminen on alkanut tuntumaan. Siitä aiheutuu jatkuva paine alavatsalle. Liikkeet tuntuvat siis päivittäin ja öittäin melkein koko ajan. Potkut ovat alkaneet tuntua hyvin ylhäällä kylkiluissa ja välillä osuvat kipeästi jonkin hermon kohdalle niin, että ihan hypähtää ilmaan.

Pari päivää on sattunut jännästi vatsaan. Kipu kestää hetken ja loppuu taas. Lämmin tekee hyvää ja helpottaa ja voisinkin jäädä suihkuun istumaan. Myös alaselkä alkaa muistuttelemaan kasvavasta vatsasta. Muuten ei ole väsyttänyt erityisemmin. Hieman ärsyttää, kun ei pääse kävelemään niin paljon kuin aiemmin, mutta töissä pystyy vielä olemaan ja nautinkin siitä.

Tänään iski hiuskriisi kunnolla ja päädyin siihen, että haluan rastani takaisin. Tänään aloitan urakan ja katsoo nyt, koska saan sen valmiiksi. Sitten voi pikkujätkä kiskoa hiuksista vapaasti!

Huomenna meillä olisi Juhon kanssa vuosipäivä. Vuosi sitten tulin Mikkeliin tapaamaan lähes tuntematonta miestä ja nyt tuntuu, että ollaan koettu jo niin paljon hyvää ja huonoa yhdessä. Kaikki tämä on vain lujittanut suhdettamme, enkä voisi kuvitella eläväni kenenkään muun kanssa tai odottavani lasta kenellekään muulle.<3

Joulu

Maanantaina käytiin viimeisillä jouluostoksilla. Porukkaa oli vähemmän kuin oletin. Kaupassa kassamyyjä kuitenkin sanoi, kuinka on mukava nähdä iloisia ihmisiä kassajonossa. Piristi kummasti. Sää oli tasaisen harmaa, eikä kummallakaan ollut juurikaan joulufiilistä. Ajeltiin Juvalle Juhon siskon luo ja tehtiin valmiiksi jouluruokia aatoksi. Yö nukuttiin kaikki tosi huonosti. En tiedä miksi. Juho lähti aamulla kuuteen töihin ja itse sain vielä pari tuntia unta. Aamulla kävin siivoamassa tallit ja viimeistä kertaa ratsastamassa. Nyt se lysti saa jäädä hetkeksi! Pihalla onnistuin liukastumaan peilikirkkaalla tiellä ja tulin kylki/vatsa edellä jäähän. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tunnin päästä alkoi koskemaan vatsaan. Soitin neuvoon ja ohjasivat sieltä päivystykseen. Sairaalassa ei ollut juurikaan porukkaa ja pääsinkin melkein heti lääkärille. Lääkäri ei vaikuttanut tietävän oikein mistään mitään ja sanoi, että varmaankin vatsalihas revennyt. Ei päästy kuuntelemaan sydänääniä eikä ultraan vaikka neuvossa sanoivat, että voisi olla istukan repeytymä. Onneksi jätkä on nyt liikkunut hyvin ja tänään kuuntelin sydänääniäkin kotidopplerilla, mikä helpottaa. Oikean puolen lihakset ovat kaikki kipeät ja jumissa, samoin niska. Autossa istuminen ja liikkuminen on ihan tuskaa. Ehkä tämäkin tässä parin päivän sisällä helpottaa.

Joulukuusen epätoivoista pystytystä

Joulukuusi kiinni katossa paalinaruilla!

Juho on nyt koko joulun töissä, mutta onneksi meillä on sunnuntaina yhteinen vapaa. Eilinen molemminpuolinen väsymys ja turhautuminen lääkäriin sai pientä kitkaa ilmaan takaisin tullessa. Onneksi kumpikin tiedostaa, ettei se johtunut mistään muusta kuin juurikin väsymyksestä ja kipuilusta. Aattoiltana syötiin ja pukki kävi. Teho pelkäsi yli kaiken pukkia ja purisi ja haukkui pöydän alla. Saatiin Juhon veljen naisystävältä kanituikut, (kiitos Marjaana!) ja Juholta sain sammakkoavaimenperän, jolle seuraa kuulemma jatkoa tammikuussa. Emme kumpikaan ehtineet lahjoja ostelemaan töiden ja muun kiireen ohessa ja päädyimme ostavamme ne sitten myöhemmin. Illalla pelattiin piirrustuspeliä, jonka parissa tulikin naurettua! Scriblish! Suosittelen! Myös alkoholiton punaviini oli hyvää!

Melkein edustava parikuva meistä

Tehon kuvasta tehty joulukortti

Kauhea väsymys vieläkin päällä. Juho meni aamusta töihin ja minä tulin kotiin nukkumaan. Muuta en olekaan juuri saanut aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä välttämättä saadakaan? Illasta hakemaan kulta kotiin ja ehkä vähän elokuvan katselua illasta.

Joulu siis oli ja meni. Perjantaina takaisin töihin. Seuraavat odotuksen arvoiset asiat ovatkin uusi vuosi, koiranpennun tulo, syntymäpäiväni ja siitä sitten jo siskon Suomeen tulo ja jätkän maailmaan putkahtaminen. Kyllä aika menee nopeasti, pakko sanoa!

Sairasloma

Tänään kävin sitten lääkärissä supistusten takia. Lääkäri kysyi, tunnenko liikkeet normaalisti ja kyllähän tuo jätkä tuolla kovaa vauhtia potkii. Mittasi sitten sf-mitan, joka oli viikossa kasvanut 6cm! Sanoikin, että tuosta hurjasta kasvusta voi supistelut johtua. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja potkaisi jätkä anturiakin muutaman kerran. Kohdunsuu oli kiinni, joten sen kanssa ei hätää. Kirjoitti sairaslomaa ensi sunnuntaihin ja sanoi, että pitää vähän rauhallisemmin ottaa, muttei kuitenkaan tarvitse vuodelevossa olla, luojan kiitos! Huomenna pitää mennä vielä antamaan pissanäyte laboratorioon niin tarkistavat, ettei mitään bakteeria ole. Se kun joskus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia.

Huomenna ystävän lakkiaisiin! Pe-su olisi ollut töitä, mutta nyt en sitten tiedä, mitä niille päiville kehittää.

Rakenneultraa ja tarvikelistaa

Eilen käytiin rakenneultrassa. Kumpikaan meistä ei nukkunut edellistä yötä kauhean hyvin - johtuneeko siitä, että jännitti niin kauheasti!Kätilö, joka otti meidät vastaan, vaikutti aluksi kauhean tylyltä, mutta olikin todella mukava. Kysyi, onko liikkeitä tuntunut jo ja, että tämä viittaa aika varmasti siihen, että istukka on takana. Kertoi, että otetaan aika paljon läpimittoja, mistä nähdään, kuinka kasvu on edistynyt. Napsautti alkuun 4D-kuvan päälle ja tulosti monta kuvaa, sillä harvoin kuulemma sai niin selkeitä kuvia, kuin mitä meidän vauva päätti esitellä. Liekö hänestä tulossa filmitähti isona! Ainakin linssilude, se on varmaa! Pikkuaivot, munuaiset ja vatsalaukku näkyivät hyvin ja koko vastasi viikkoja. Paino oli 280g, mikä on kolme päivää pienempi kuin viikot, mutta kätilö sanoi, ettei se merkitse mitään. Kysyi, haluammeko sukupuolta tietää ja kyseli aavistuksia. Vastasimme, että kummatkin poikaa veikkaavat ja poikahan se oli. Hyvin selvä kuulemma. Nyt meillä siis odotellaan pienen prinssin syntymistä. Synnytysvalmennus saatiin 1.3 klo 13-15 ja sitten olisi jäljellä vielä yksi ultra ennen syntymää. Silloin tehdään synnytystapa-arviointi.

Pieni jätkä<3

Kaikkea on tässä välissä ehditty hankkia. Juhon veli, hänen naisystävänsä ja Juhon sisko ostivat meille yhdistelmävaunut ja  nyt onkin sitten kaikki vähän isompi hankittu. Äiti lupasi katsella meille vielä mahdollisesti turvakaukaloa joululahjaksi. Eilen oli vielä pakko käydä kirpputorilla, kun sukupuoli selvisi ja muutama vaate tarttui sieltä mukaan.

Bio-oilia ollaan nyt hierottu vatsaan joka ilta ehkäisemään arpia

Juhon isän ostaman pinnasänky 

Vaunut

Eilen hankittuja vaatteita ja sammakko-syöttökaukalo

Tehtiin aiemmin jo listaa kaikesta, mitä tarvitaan vauvaa varten ja nyt päätin kirjoittaa sen tännekin, niin ei ainakaan huku! Hankkimatta siis vielä ainakin:

-Hoitoalusta hoitopöydälle

- Vaippoja

- Tuttipullot x 2

- Tutit x 2

- Harsoliinoja

- Liivinsuojuksia

- Imetysliivit x 2

- Isoja terveyssiteitä

- Mobile

- Itkuhälytin

- Talkkia

- Vanulappuja

- Korviketta

- Vauvaöljyä

- Portti rappusiin (sekä koiranpennun että vauvan turvallisuudeksi)

-Sitteri

- Kosteuspyyhkeitä

- Puuhamatto

- Syöttötuoli

- Vaatteita

- Potta

-Ensileluja

Tänä aamuna oli ihmeellinen turvotus poskipäissä ja ranteissa. Pystyi kuopan oikein painamaan. Viisi päivää on jatkunut järkyttävä päänsärky sahalaitakuviolla. Toisaalta on minulla pieni flunssakin päällä. Onneksi ei kuitenkaan kuumetta. Tänään on neuvola, niin pitää kysellä, mistä mahtaa johtua. Muutenkin pieni huimaus on alkanut palaamaan arkeen. Eilen Juhon äiti värjäsi ja leikkasi hiuksiani hieman. Alkoi jo ärsyttää tyvikasvu, mikä irvisti ikävästi.

Uudet hiukset

Liikkeet tuntuvat enemmän kuin selvästi. Juhokin tunsi liikkeet ensimmäisen kerran kolmisen päivää sitten ja eilen uudestaan, kun mentiin nukkumaan. Nytkin prinssi möyrii vatsassa tuhatta ja sataa!

Nyt pitäisi alkaa valmistautumaan neuvolaan pikku hiljaa! Ilmoittelen taas, kun kirjoittamaan ehdin!