4kk neuvola

Eino täyttää huomenna 4kk ja tänään oli aika lääkärille. Paino oli tasoittunut eikä 10kg mennyt vielä rikki, 9350g. Pituus oli 68,1cm eli sitä oli venähtänyt kuukaudessa 4cm lisää!  Ei ihmekään, että kaikki vaatteet alkavat tuntumaan pieniltä. Pää oli 45,1cm ja kasvaa ihan ylälinjalla. Lääkäri tokaisi, että taitaa tulla isopäiseksi. Isänsä on, geenit periytyvät selvästi.  ;) Lääkäri sanoi heijasteiden olevan katoamassa ja Eino vierasti lääkäriä hirveästi! Rauhoittui aina hetkeksi jos helistintä heilutti, mutta nähdessään lääkärin alkoi taas hirveä itku. Kaikki oli kunnossa ja neuvolakorttiin kirjoitettiin:

"Komea poika. Kasvaa hyvin. Ääntelyä tulee. Tunnistaa äänen tulosuunnan. Varhaisheijasteet häviämässä. Vuorovaikutus vanhempiin hyvää."

Seuraava neuvola syyskuun lopussa ja sitten tuleekin taas rokotteet...

Jälkitarkastus

Kirjoittelu on taas käynyt vähiin, kun ohjelmaa on ollut senkin edestä. Aloitetaan siis viime viikosta.

Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.

Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä! 

Hymypoika<3

Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan. 

Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti. 

Nyrkki maistuu

Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!

Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus. 

Maltti keinuttaa sitteriä

Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!

Neuvolalääkäri ja uudet tropit

Eilen oli tosiaan neuvolalääkäriaika aamulla. Sain samalla myös tietää sokerirasituksen luvut, jotka olivat 0h: 4,8mmol/l, 1h: 5,4mmol/l ja 2h: 5,0mmol/l. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja pituus oli 3cm. Vauva on kuitenkin alkanut jo laskeutumaan ja neuvolalääkäri sanoi, että hyvin tuntee vauvan pään jo alvahaalta kokeiltaessa. Sf- mitta oli 27cm eli pikkaisen keskikäyrän yläpuolella. Paineet olivat kuitenkin korkeat 148/96 ja siksi varattiin ensi tiistaiksi kontrolliaika. Päänsärky ei ollut hellittänyt, joten soitettiin sitten synnärille ja kysyttiin, miten toimitaan. Synnäri kehotti tulemaan paikan päälle.

Synnärillä makoilin käyrillä taas puolisen tuntia. Käyrä oli hyvin katkonainen, kun jätkällä oli iltapäiväjumpat menossa ja kauhea meno päällä. Paineet olivat laskeneet 132/75, mutta lääkäri ultrasi vielä varmuuden vuoksi ja otatti verikokeet. Pääsin odottelemaan kokeiden tuloksia tarkkailuhuoneeseen, missä oli mukava pehmeä sänky. Verikokeet olivat kunnossa ja neurologi kävi vielä juttelemassa ja arveli, että migreenini on päässyt kroonistumaan, kun sitä ei ole päästy katkaisemaan. Konsultoi gynekologia ja määräsi lääkkeiksi panacodia, primperania ja tramalia tarvittaessa. Ei siis kaikkia samaan aikaan vaan jotakin noista. Luin vielä internetistä ja useille muillekin raskaana oleville on samoja lääkkeitä määrätty satunnaiseen käyttöön raskausaikana. Vaarallisimpia kaikki lääkkeet ovat yleensäkin alkuraskauden aikana.

Nyt päänsärky on jo hieman hellittänyt ja pystyy tekemään jopa jotakin, eikä vain murjottamaan.Tänään olen siivoillut ja heittänyt turhat vaatteet pois vaatekaapista. Näin siitä unta ja pitihän se sitten toteuttaa. Tuli jollakin tavalla haikea olo, kun katseli vaatteita ja muisti tilanteita, joissa niitä on pitänyt päällään. Intiassa tuli pidettyä vaikka mitä kivoja kesävaatteita. Olisipa jo kesä! Rintaliivejä pitää ostaa lisää, sillä kaikki ovat liian pieniä. Itseasiassa olivat jo ennen raskautta, mutta en vain ole saanut aikaan käydä ostamassa lisää. Ehkä muiden hankintojen kanssa voisi hieman skarpata.

Koirat pääsivät tänään taas metsälenkille. Ollaan otettu tavaksi pyörähtää nyt metsälenkki joka aamu ja ilta. On ihana nähdä, kuinka koirat nauttivat, kun saavat vapaana juoksennella ja telmiä. Koiran ilo välittyy jotenkin niin aidosti ja vilpittömästi. Maltille on rokotusaikakin varattu nyt 19.2 klo 10. Tänään myös punnittiin Maltti ja painoa oli reilu 14kg jo. Muutama kuukausi niin meidän pentu ei ole enää pennun mitoissa. Huhhuh, kun aika juoksee.

Eilen illalla Juho naureskeli, kun juttelin vatsalleni ja sanoin, että jätkä saa luvan syntyä maaliskuun 28.-30. viikonloppuna. Silloin pidän teekestit ja juon vadelmanlehtiteetä saunoessani! Sitä pitää kyllä alkaa juomaan kuulemma jo viikolla 34, eli kuukauden päästä. Kyllä sitä vaan alkaa toivomaan, että syntyisipä jo. Tietenkin niin, että pärjäisi jo itsekseen eikä keskoseksi jäisi. Tuolloin maaliskuun lopussa olisi jo 37 viikkoa täynnä ja hän olisi täysiaikainen. Ajattelin kokeilla myös välilihan rasvausta ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä varten pitäisi käydä ostamassa Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä. Rasvaus alkaa samoilla viikoilla teen kanssa.

Sairaalalaukun ajattelin pakata maaliskuun lopussa varmuuden vuoksi. Ikinä ei tiedä millaisia yllätyksiä sitä voi tulla ja sitten on hyvä, että kaikki tavarat on valmiiksi pakattuna. Olen jo alustavasti miettinyt sairaalasta lähtö-vaatteitakin. Muutama pikku juttu pitää vielä hommata maaliskuun alussa ja sitten on bebe vapaa tulemaan. Toisaalta minun tuurillani menee niin yliaikaiseksi, että ehdin jo monta kertaa turhautumaan.

Tässä vielä vähän tavaralistan täydennystä kuvineen:

- Pikkupyyhkeitä Ikeasta 

- Harsoja Ikeasta

- Säilyskorit Ikeasta

- Säilytysrasiat hoitopöydän alle Ikeasta

- Lokerikko hoitopöydälle myös Ikeasta

- Seinälokerikko Ikeasta

- Kantoliina 

- Itkuhälytin

- Rintakumi (varmuuden vuoksi)

- Tutti x 2

- Vaippoja

- Imetysliivit x 2

- Rintaliivit x 2

- Talkkia

- Vanulappuja

- Kosteuspyyhkeitä

- Korviketta

- Vauvaöljyä

- Syöttötuoli

- Potta

- Unipussi? 

- Särkylääkettä vauvalle

- Sinkkivoidetta

- Tuttinauha

- Kaksi roskista

- Vadelmanlehtitee

- Weleda synnytykseen valmistautumisöljy

Kaikkiahan ei ihan heti alkuun tarvitsisi edes hankkia, mutta suurin osa näistä löytyy Ikean puolelta ja sinne kun on meiltä vähän matkaa, niin samalla hankkii sitten kaikkea mitä tarvitsee.

Voihan isous!

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että on ISO, vaikka tämä vielä kasvaakin. Kenkien jalkaan laittaminen, kumartuminen, kaulitseminen, käveleminen, kantaminen, nukkuminen, tiskaaminen, lattioiden pesu... kaikki on niin hankalaa. Jopa sohvalla makaaminen tuntuu tukalalta. Alan melkein jo toivomaan, että aika menisi nopeasti ja pääsisin vatsasta eroon ja samalla se on kuitenkin jo iso osa identiteettiä.

Viime yönä sain kauhean paniikkikohtauksen. Näin unta hämähäkeistä, joita inhoan yli kaiken. Pienet ja suuret hämähäkit ovat ihan ok, mutta peukalonpään kokoiset jotain sietämätöntä. En muista unesta juurikaan mitään, mutta heräsin siihen, että haukoin henkeä. Meni hetki saada itsensä taas kasaan ja käperryin Juhon viereen hämähäkit unohtaen. Yh.

Pitäisi ehkä kirjoittaa välillä jostain mukavastakin. Tuntuu, että vain valitan kaikesta jatkuvasti. Kuitenkin ollaan jo viimeisellä kolmanneksella ja olisi ehkä outoa, jos olo olisi mitä mainioin. Viikosta 37 otan kyllä käyttöön kaikki keinot, millä synnytyksen käynnistymistä voi jouduttaa. Siihen olisi aikaa vielä pikkaista alle 9vko. Reilu 2kk siis. Mihin tämä aika oikein hukkuu?

Tänään käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Koirat telmivät tyytyväisinä lumihangessa, kun pakkanenkin oli lauhtunut. Aamulla tosin kiukuttelin taas Juholle kaikesta, kun joka paikka oli kipeä. Se saa jotenkin karvani pystyyn. Pieni, ärsyttävä ja jatkuva kipu. Onneksi huomenna on edessä hölläilypäivä ja sitten ti-to taas töitä. Perjantaina on neuvolalääkäri ja saa kuulla, saanko jatkaa normaalisti töitä. Nyt on muutama ilta tuntunut ikäviä vihlaisuja alapäässä, joten toivotaan, ettei paikat ole pehmenneet ainakaan vielä!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.

Sairasloma

Tänään kävin sitten lääkärissä supistusten takia. Lääkäri kysyi, tunnenko liikkeet normaalisti ja kyllähän tuo jätkä tuolla kovaa vauhtia potkii. Mittasi sitten sf-mitan, joka oli viikossa kasvanut 6cm! Sanoikin, että tuosta hurjasta kasvusta voi supistelut johtua. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja potkaisi jätkä anturiakin muutaman kerran. Kohdunsuu oli kiinni, joten sen kanssa ei hätää. Kirjoitti sairaslomaa ensi sunnuntaihin ja sanoi, että pitää vähän rauhallisemmin ottaa, muttei kuitenkaan tarvitse vuodelevossa olla, luojan kiitos! Huomenna pitää mennä vielä antamaan pissanäyte laboratorioon niin tarkistavat, ettei mitään bakteeria ole. Se kun joskus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia.

Huomenna ystävän lakkiaisiin! Pe-su olisi ollut töitä, mutta nyt en sitten tiedä, mitä niille päiville kehittää.

Supistuksia, auts!

Tänään aamulla alkoi supistukset. Ihan raskauden alkuvaiheessa ajattelin, että mistä sitä ikinä voi tietää, miltä ne supistukset tuntuvat. No, nyt voin tietää. Repii mielettömästi alaselkää ja vatsa muuttuu ihan kovaksi. Kun makaa tai istuu, niin tuntuu ihan hyvältä, mutta seisomaan noustessa ja kävellessä alkaa kipu. Näytin varmasti 80-vuotiaalta mummolta, kun käytin koiran aamulla ulkona!

Soitin neuvolaan ja kysyin, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä ja hän ohjasi neuvolalääkärille huomenna klo 13, ettei vain olisi lähtenyt avautumaan liian aikaisin tms. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin!

Järkyttävä päänsärky häiritsee edelleen. Ehkä niskani vain ovat totaalisen lukossa. Rupee jo tympimään 24/7 jatkuva särky. Jätkä kuitenkin potkii kovin, joten sen asian puolesta voi olla rauhallinen.

Kirjoittelen huomenna lisää, kun lääkäristä pääsen. Nyt takaisin vaaka-asentoon ja särkylääkkeet päänsärkyyn.