Ryhävalas ilmoittautuu!

On ollut taas niin paljon ohjelmaa, etten ole kerennyt blogia avaamaan. Nyt on menossa rv 30. Aika menee ihan hurjaa vauhtia! Supistelua on vaihdellen päivän mittaan. Enemmän kivuttomia ja rasituksen jälkeen muutama kivuliaskin. Reilu 2vko sitten kävin äippäpolilla, jossa todettiin kanavan lyhentyneen sentin, ulkosuun olevan 2cm auki ja sisäsuun myötäävän. Ei tarvinnut vielä jäädä lepoon, mutta tänä torstaina on uusintakontrolli, jonka jälkeen olen viisaampi. Jännä tunne on tullut, ettei tämä kuitenkaan heinäkuun loppuun asti sisällä pysy. Tänään hain jo valmiiksi kaupasta pienen vaippapaketin ja sängyn ajattelin jo laittaa valmiiksi. Kun nyt pysyisi sinne 36 viikolle asti ainakin mukana!

Eino lähti kävelemään 1v1vko ikäisenä. Meillä asuu nyt virallisesti taapero ja maailman ihanin taapero onkin!♡ Autot kiinnostavat leluista kaikkein eniten ja kirjan sivujen kääntäminen on mieluista puuhaa. Olen niin ylpeä tuosta pienestä ilopilleristä. Päivä päivältä nautin vain enemmän siitä, että olen äiti. :)

Onko teillä aiheita, joista haluaisitte minun kirjoittavan? Voisi innostus kasvaa, kun on valmiit aiheet taskussa. 

Supistelua

Muutama päivä takaperin alkoi aamulla kivuliaat supistukset. Tunnin makasin sohvalla, kun oksettaa ja sattui niin paljon. Sen jälkeen helpotti hetkeksi. Muutaman tunnin päästä alkoi jomotus aina jos liikuin johonkin. Soitin sitten äippäpolille ja kysyin, mitä teen ja he pyysivät näytille. Käyrällä näkyi muutama supistus. Lääkäri tutki, mutta muminasta en paljoa saanut selvää. Kohdunsuu oli kuitenkin kiinni ja hyvä niin. Vauva painaa reilu 800g ja tyytyväisenä potkiskeli menemään. Lääkäri halusi kuitenkin minut seurantaan ja määräsi supistuksia estäviä lääkkeitä.

Seurannassa en oikein tiennyt, mitä siellä tein. Paikayät oli kiinni ja tilanteen piti olla hyvä. En loppujen lopuksi saanut edes lääkettä, kun supisteli vain kun lähti liikkumaan ja nekään ei enää sattuneet. Pääsin illalla kotiin. Onneksi ensi viikolla on neuvola niin saan ehkä hieman selvyyttä asiaan. Lääkäri tekee samalla myös sisätutkimuksen niin saan tietää, uskallanko liikkua samalla tavalla kuin aiemmin.

Nyt on ollut taas hirveää häsellystä ja tekemistä. Einon 1v synttärit on ensi viikonloppuna ja piha pitäisi laittaa kuntoon ja tapetoida kaksi seinää ennen sitä. Puhumattakaan kaikista leipomuksista! Illat olen pyhittänyt aina sohvannurkalle ja yrittänyt lepäillä. Onneksi Einokin on nyt nukkunut aamuisin 7.30 asti. Ensi postauksessa kerron enemmän Einon synttäreistä. :)

Aurinkoa päivään!

Tänään käytiin päivällä Juhon isällä tyhjentämässä taloa lisää ja mukaankin tarttui yhtä sun toista. Aurinko paistoi ja oli mielettömän lämmin. Ilman takkia pärjäsi paremmin kuin hyvin. Koiratkin sai olla ulkona ja touhuta omiaan.

Pari päivää olin miettinyt vauvan hiljaisia likkeitä, mutta ajattelin niiden johtuvan loppuraskaudesta. Nyt soitin kuitenkin synnärille ja pyysivät näytille varmuuden vuoksi. Käyrillä makoiltiin varmaan tunnin verran. Ensin kone alkoi hälyttämään, kun vauvan syke näytti 68. Se loppujen lopuksi johtuikin siitä, että anturi oli liikahtanut ja laskikin omaa sykettäni. Toisella kerralla kone hälytti liian korkeasta sykkeestä ja silloin irroitettiin käyriltä muutenkin. Supistuksia piirtyi taas tasaisesti, mutta voimakkuudeltaan korkeintaan 40. Eivät edes olleet juurikaan kipeitä, lähinnä puristivat keuhkoja ikävästi.

Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Kaikki hyvin ja painoarvio himpun alle 4kg. Supistukset olivat edes jotain tehneet ja auki olin 2cm. Lääkäri kehoitti nyt tekemään ahkerasti lenkkejä, joilla saadaan supistuksiin lisää tehoa, eli huomenna lähdetään taas kävelemään. Yliaikaisuuskontrolli saatiin 28.4 klo 10. Varmistin vielä kätilöltä, että onhan tämä deadline, että viimeistään silloin käynnistetään ja kätilö sanoi, että on. Silloin siis kamat mukaan ja sairaalaan. Ihanaa, ettei tarvitse enää elää sumussa sen kanssa, että koska sitten lähtevät käynnistämään jos lähtevät. Fiilis parani huomattavasti!

Kotiin tullessa olin jo vuotanut hieman verensekaista vuotoa, eli lääkärin ronklaaminen sai ehkä jotain aikaan! Nyt on selkeästi kipeämmin myös supistellut. Toivoakin siis edes vähän on! Hyvällä tuurilla meillä on vauva ennen vappua, jee! Viikko kulu nopeasti! Keskiviikkona vielä viimeiseen neuvolaan ja sitten onkin taas muutama päivä vain odottelua.

Äippäpoli ja turhautuminen

Eilen oli äippäpolin aika. Ensin taas käyrillä, johon jälleen piirtyi selvät supistukset säännöllisesti. Verenpaineet oli pikkaisen koholla, mutta eivät pahasti ja pissa puhdas. Erikoislääkäri kokeili vatsan päältä ja sanoi pään painuneen syvälle lantioon. Kohdunsuussa ei muutosta juurikaan. Sanoi, etteivät lähde ensimmäistä käynnistämään, mutta jos olisi toinen lapsi kyseessä niin olisivat jo käynnistäneet. Tavallaan siis todella turha sairaalakäynti. Oli kyllä taas hormooneille tilaa, kun teki mieli vaan itkeä turhautumista. Kai se on unenpuute, mikä tuon olon tekee. Osittain kai myös se, kun en tee päivisin mitään. Juho tekee pitkää päivää töissä ja sillä aikaa itse istun kotona seinää tuijottaen. Nyt on sen verran tiukempaa rahankin kanssa, etten voi lähteä mihinkään. Juho ehdotteli kauneushoitoja tai vyöhyketerapiaakin, mutta turhan tyyriitä ovat nyt.

En jaksaisi olla enää hetkeäkään raskaana. Vatsa painaa, kävely sattuu alapäähän. Tuntuu, kuin joku olisi potkaissut jalkoväliin ja sinne olisi tullut verenpurkauma. Kaikki mahdolliset kotikonstit on käyty läpi. En enää edes jaksa yrittää. Kaikki puhuvat siitä, ettei varmasti mene laskettuun asti, kun paikat ovat jo niin kypsät, mutta tavallaan olen ihan varma, että vasta vappuna syntyy. Nyt paino oli 3,6kg eli täysiaikaisena painaisi jo 4kg. Alkaa ahdistaa tuo iso kokokin. Ensimmäisestä lapsesta ei haluaisi saada pahoja traumojakaan synnytyksestä. Vaikka vain arvioita ovatkin.

Huomenna sentäs jotain ohjelmaa, kun lähdetään koirien kanssa mätsäriin. Voi päiväksi unohtaa kodin luuttuamisen ja kaappien järjestelyn. Tasan kaksi viikkoa laskettuun. Jätkä, tule jo!

Synnytysvalmennus

Eilen oli tosiaan synnytysvalmennus. Päästiin äitipolille, jossa hieman vanhempi kätilö kertoi alkuun itsestään ja kyseli kaikilta lasketut ajat, ovatko he mistä ja kuinka mones lapsi on kyseessä. Kaikkien paikalla olleiden perheiden laskettu aika oli huhtikuussa ja kaikille oli ensimmäinen lapsi. Kätilö kertoi alkuun synnytyskivusta ja siitä, kuinka se on hirveintä, raastavinta luonnollista kipua. Vähän alkoi naurattamaan joidenkin äitien ja isien ilmeet. Itse en tosiaan tuota kipua pelkää, niin en kai osaa ottaa sitä "tosissaan" jollakin tapaa. Tiedän sen sattuvan, mutta se on kuitenkin vain kipua ja loppuu aikanaan.

Sitten puhuttiin erilaisista kivunlievityksistä. Ns. pehmeitä keinoja oli amme, suihku, jääpussit, lämpöpussit, jumppapallo, keinutuoli yms. Itse voisin ehkä muuten kokeilla tuota ammetta, mutta sinne pääsee vasta kun on 4cm auki ja siellä saa tunnin oleskella yhtäjaksoisesti. En ehkä myöskään halua ihan ilkosen alasti olla synnytyshuoneessa vaikka kuinka luonnollista onkin. Jotenkin en vain osaisi olla. Mutta ajatuksena tuo kiehtoo. Lisäksi ammeeseen oli todella paljon rajoitteita; ei saa olla yli- eikä ennenaikainen, ei myrkytystä, ei leikkausuhkaa, ei puudutuksia yms. Joten en edes tiedä, olisiko tuo käytännössä mahdollista. Pallo ja lämpöpussit kuulostivat noista siis hyvinkin realistisilta itselleni.

Lääkkeellisistä kivunlievityksistä ajattelin kokeilla, (jos mahdollista), ilokaasua ja epiduraalia. Spinaalipuudutuskin olisi vaihtoehto, mutta haluaisin kuitenkin pystyä kävelemään suhteellisen normaalisti. Myös pudendaalipuudutus, eli häpyhermon puudutus, kuulosti ihan vaihtoehdolta.

Kätilö kertoi teoriassa, miten lapsi ponnistetaan ulos ja meille näytettiin erilaisia ponnistusasentoja. Myös isän roolista synnytyksessä keskusteltiin. Kätilö myös sanoi, että jollemme muista mitään muuta tästä valmennuksesta niin pitää muistaa ainakin, ettei laita vastaan supistuskivuille, koska se voi vain pahentaa oloa. Isää muistutettiin ottamaan mukaan evästä ja äidille herkkuja. Lohdullista oli myös kuulla, ettei täältä käännytettäisi kotiin, vaan sairaalaan pitää lähteä, kun olo kotona alkaa olla sietämätön. Ei siis tarvitse kellotella supistuksia ja hyvä niin!

Sitten käytiin kierroksella synnärillä. Alkuun käytiin vastaanottohuoneessa, jossa oltiinkin jo oltu käyrillä aiemmin. Sitten nähtiin tarkkailuhuoneet, missä yhdessä oli leveä runkopatjasänky, mikä näytti suhteellisen mukavalta. Synnytyssalit olivat ehkä kodikkaammat, kuin mitä olin kuvitellut. Tietenkin niissä näkyi, että sairaalassa ollaan, mutta yllätyin positiivisesti! Pitää vielä polttaa oma cd musiikkia synnäriä varten, niin pystyy keskittymään ehkä siihenkin paremmin. Saatiin hypisteltäväksi virkkuukoukku, jolla puhkaistaan kalvot, sydänäänianturi, mikä asetetaan lapsen päähän sekä erilaisia imukuppeja. Meinattiin Juhon kanssa kuolla nauruun, kun kävelimme yhden synnytyssalin ohi, jossa joku oli synnyttämässä ja huoneesta kuului luonnollisesti huutoa. Kaikki hiljenivät ja kätilön kasvoille levisi leveä hymy ja hän sanoi: "No niin! Ja jatketaan!" Aivan kuin suoraan brittikomediasta! Käytiin vielä pyörähtämässä olohuoneessa ja isien huoneessa ja sitten suunnattiin osastolle.

Osastolle on kuulemma alettu sijoittamaan muitakin, kuin synnyttäneitä. Kirurgisen puolen potilaat ja gynekologiset potilaat ovat myös osastolla. Kätilö kertoi, että osastolla voi olla kaiken ikäisiä ja kuoleviakin potilaita. Nice. Ei lohduttanut kauheasti. Muuten osasto oli ihan ok. En tietenkään sairaaloista pidä, mutta ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Tuolla on nykyään myös yksi perhehuone, jonne ajateltiin mennä, jos se vain mahdollisesti on vapaa silloin. Ei tarvisi olla kenenkään vieraan kanssa osastolla vaan saisi olla Juhon ja vauvan kanssa kolmistaan. Toivotaan, että päästään sinne, kun aika koittaa. Käväistiin vauvalassa, missä opetetaan vauvojen hoitoa ja nähtiin ovet vauvojen teholle. Usein kuulemma vauva joutuu sokeritippaan teholle, jos äidillä on raskausdiabetes. Se oli hurjaa kuultavaa, sillä en olisi ikinä kuvitellut sen noin konkreettisesti vaikuttavan, vaikka myöhemmin tajusikin kuinka loogista se on. Vauvahan on silloin vatsassa tottunut suurempaan sokeripitoisuuteen kuin syntyessään saa, jolloin sokeripitoisuudet lähtevät laskemaan. Kätilön mukaan täälläpäin on kauhean yleistä tuo lapsen sokeritippa nimenomaan raskausdiabeetikoille.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli mielestäni hyvin hyödyllinen. Nyt tuntuu ihan mukavalta lähteä synnyttämään, kun on nähnyt tilat ja tietää suunnilleen miten kaikki etenee.

Illalla Juhon sisko ja hänen lapsensa tulivat meille. Tehtiin ruokaa, katsottiin Putous ja pelattiin lautapelejä. Tuli naurettua aivan liikaa koko päivänä ja se kostautui illalla, kun alkoi repivä kylkikipu. Lämpöpussikin auttoi vain hetken. Kun menin nukkumaan alkoi myös aaltomainen reisikipu! Kipu meni aalloissa alas vasenta reittä, kesti hetken ja loppui sitten. Ja hetken päästä alkoi taas. Tätä onneksi kesti ehkä vain 10min ja pääsin jotenkin nukkumaan. En nukkunut taaskaan hyvin, mutta ainakin kipu on nyt ohi.

Tänään vielä Juhon äidille auttamaan koulutyössä ja ostoksille. Tarvitsen rintaliivit, imetysliivit ja alushousuja. Lisäksi joku uusi paita voisi olla kiva! Lähinnä kuitenkin lähdetään hakemaan nuo tarpeelliset. Pitkä päivä tulossa siis tästäkin, huhhuh. Onneksi voi sitten koko viikon vain olla ja lauantaina lähteä ajamaan kohti Tamperetta!

Äitiyspoli ja ylimääräinen neuvolakäynti

Tänään kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, kun harjoitussupistuksia on ollut nyt hurjasti. Kaikki arvot olivat hyviä ja ottivat vielä labraan pissanäytteen, jos sieltä vaikka tulehdus löytyisi, mikä voisi supistukset selittää. Terveydenhoitaja laittoi kuitenkin lähetteen äitipolille, kun ennenaikaisuuden riski on kuitenkin aina olemassa.

Polilla pääsin melkein suoraan käyrille. Alkuun kätilö ei meinannut löytää hyvää kohtaa anturille, kun jätkä mönki menemään minkä kerkesi. Lopuksi käyrästä tuli niin kaunis, ettei olisi kuulemma halunnut minua edes irrottaa. Muutama supistuskin piirtyi nauhalle. Lääkäri katsoi kohdunsuun. Kiinteä, mutta auki 1cm ja kanava oli lyhentynyt vain 0,5cm eli ei mitään hätää. Painoarvio oli 2,2kg ja kaikki kasvu menee keskikäyrällä. PAITSI, pää... Pään koko vastasi viikkoja 38+3. Vähän alkoi pelottamaan, että tästä tuleekin vielä sektiovauva, jos tuo pää tuosta rupeaa kasvamaan hurjastikin vielä. Toivon, että synnytystapa-arviossa laittavat käynnistyspäivän, jos näyttää siltä. Minähän repeän hurjasti vielä! :D Tässä vaiheessa se vielä naurattaa. Sanoi, että pitää nyt lepäillä. Ei tässä tosin enää kauhean kovaa pääsekään. Sanoi tosin vielä, että jos alkaa olla napakoita supistuksia tai lapsivettä alkaa lorahdella niin sitten takaisin. No, jos malttaisi olla avautumatta enempää ja pysyisi vatsassa ainakin kaksi viikkoa vielä, mieluiten neljä.

Nyt olen aika varma, että otan rastat takaisin. Hiuskriisi on alkanut alusta. En jaksa laittaa hiuksia aina ikuisuutta ennen ulos lähtöä. Ja pitkät punaiset rastat olisi jotain niin, ah!<3 Katsoo, miten on aikaa ja missä laittaa!

Kesä 2013

Huomenna lähdetään siis Helsinkiin ja lauantaina on synnytysvalmennus. Taidan siis palailla blogiin lauantain tai sunnuntain aikana.