Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvio tehtiinkin jo eilen synnärillä. Lääkäri oli venäläinen tomera nainen. Oli kyllä naurussa pidättelemistä! Ultrasi pitkään vauvaa ja kertoi tarkkaan kaikki osat. Kaikki oli rakenteellisesti kunnossa. Mittoja ottaessa pudisteli ja pyöritteli päätään useasti ja lopuksi sanoi, että vauva on tosi iso viikkoihin nähden. Kysyi, onko kummankaan suvussa diabetesta ja kun kielsimme asian, kysyi koska minulla on sokerirasitus. Minulla on hänen mukaansa radi, koska vauva on niin iso. Kerroin arvojen olleen ihanteelliset. Vauva vastasi siis kooltaan keskimäärin viikkoja 41+. Kaikki mitat olivat yläkanttiin, suurimpana pää. Lääkäri sanoi myös, että minulla on pieni maha vauvan kokoon nähden, mutta johtuu kuulemma siitä, että itse olen niin pitkä.

Nyt saatiin uusi painoarvio 10pvän päähän ja siellä lääkäri katsoo uudestaan, mitä tehdään. Jos kasvu näyttää yhtä kovalta, aion pyytää käynnistystä aiemmin. En ensisynnyttäjänä halua tunkea hervotonta vauvaa ulos väkisin.

Jätkällä on nyt tosi vähän tilaa ja itseänikin ahdistaa jo pelkkä oleminen. Kumartuminen alkaa oksettamaan ja sohvalla makaaminenkin on ikävää. Välillä kantapää tunkee kyljestä ulos ja sen saa tökkäisemällä takaisin. Raskausaika ei tunnu enää yhtään hehkeältä. Lähinnä tuntuu vain isolta. Ketterä kuin gepardi, kyllä!

Muuten päivät ovat sujuneet hitaasti ja uneliaasti. Juho on pitkiä päiviä töissä ja itse en keksi kotona oikeastaan mitään tekemistä. Olen järjestänyt kaikki, mitä täällä voi järjestää ja siivonnut joka päivä. Pakkaseen en viitsi enempää leipoa, mutta en myöskään jaksaisi vain lukeakaan koko päivää. Vauvan vaatteet voisin vielä uudemman kerran järjestää ja kiinnittää hyllyihin kokojen numerot, jotta tietää mistä mitäkin löytää. Kohta alan varmaankin neuroottisesti hinkkaamaan seiniä hammasharjalla. :D

Huomenna olisi tarkoitus käydä Juhon äidillä syömässä ja auttamassa tietokoneen kanssa. Ensi viikolla onkin vain Maltin rokotukset tiistaina. Kovasti sitä haluaisi tehdä jotain, mutta en tiedä antaako oma jaksaminen periksi. Onneksi hyvä ystäväni lupasi tulla tänne pitämään seuraa minulle, niin en täysin turhaudu.<3 Muutenkin kyläilyseura olisi tervetullutta! Harmi, että kaikki hyvät ystävät asuvat niin kaukana...

Loppuun vielä pari kuvaa! Elikä uusin ultrakuva jätkän kasvoprofiilista ja tämän päivän masu (rv36+0.)

Dominoita ja smoothieita

Eilen kävin jälleen neuvolasss tarkistuttamassa paineet ja neuvolatäti päätti samalla katsoa kaiken muunkin. Pissanäyte oli puhdas ja paineet 127/79. Vauva oleilee yhä raivotarjonnassa ja toivottavasti siinä pysyykin! Syke kuului kauniisti +138. Ainoa, mikä nauratti oli painonnousuni. 31.1 se oli +1584g ja nyt 4.2 -2975g. Neuvolatäti sanoi, että näyttää niin hirveältä, ettei hän haluaisi edes kirjata tätä ylös! Painon äkillinen muutos johtuu kuitenkin varmaan vain nesteen lisääntymisestä ja nyt poistumisesta. Painoa on tullut raskauden alusta +3,9kg eli voin olla hyvillä mielillä raskauskilojen kanssa. Seuraava aika sovittiin kahden viikon päähän 17.2. Nyt viimeisellä kolmanneksella aletaan seurailla kahden viikon välein. Neuvolatäti oli todella ihmeissään myös vauvan suuresta koosta, sillä sokerirasitus oli ollut niin täydellinen. Jätkä on vain ottanut kasvuspurtin nyt. :)

Muutaman päivän on ahdistanut oma koko. Ei vatsan koko niinkään vaan yleisesti. Tosin tiedän, että sitten voi alkaa taas treenaamaan, kun vauva on maailmassa eikä tällä nyt pitäisi päätänsä vaivata sen enempää. Eikä minulle kuitenkaan ole tullut mitään +12kg vaikka en ole yhtään seurannut syömisiäni vaan syönyt aina sitä, mitä tekee mieli. Nyt on tehnyt kauheasti mieli dominokeksejä ja niitähän tuli sitten ostettua. Tänään leivotaan Juhon kanssa myös runebergin torttuja, runebergin päivän kunniaksi. Eilen intouduin tekemään smoothieta. Hedelmäsmoothieen tuli banaania, ananasta, omenaa, päärynää ja maitorahkaa. Toiseen smoothieen odottaa vielä ainekset kaapissa; mustikkaa ja persikkaa.

Eilen, kun katseltiin telkkaria, vatsani päältä näki kun jätkä käänsi kylkeä. Oikealle puolelle ilmestyi kohouma ja Juhokin naureskeli asialle. Oli jännää huomata, kuinka kääntyminen näkyy noin helposti ulospäin. Illalla taas kun mentiin nukkumaan niin jätkä potki kuin julmettu. Rauhottui tosin heti, kun Juho laittoi käden vatsan päälle ja höpötti vauvalle.

Nyt olen sairaslomalla tämän viikon ja yritän parannella migreeniä. Aina välillä näen lentäviä valopisteitä, mutta muuten olen melkein jo oppinut elämään säryn kanssa. Jos tänään vielä lämmittelisi miedon saunan ja illalla teetä ja runebergin torttuja!

TJ 100!

Tänään jäljellä tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja 42päivää äitiysloman alkuun. Etappipäivä siis kaikin puolin. Eilen kävin kaupungilla hakemassa eilisessä postauksessa mainitsemaani rasvaa ja tuoksuu muuten niin paljon paremmalta kuin bio-oil ja oli muutaman euron halvempaakin. Samalla tuli haettua tulevalle koiranpennulle D-vitamiinitipat ja matolääkkeet. Kirjastosta bongasin Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen", mikä kertoo lapsettomuudesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tänään alkaa ahkera lukeminen taas ennen töitä. Kirpputorilla pyörähtäessä löytyi kasa vaatteita ja vauvan leikkimatto. Yhteensä 10€. On kyllä tullut ihastuttua kirpputorilla käymiseen ainakin lastenvaatteita etsiessä. Noistakin melkein kaikki vaatteet maksoivat 0,20-0,50€.

Työilta meni suhteellisen nopeasti, vaikka olikin hiljaista. Vain muutama venäläislauma teki pieniä ruuhkia. Yksi venäläismies seisoi ja tuijotti vatsaani pitkään ja hymyili. Vatsa aiheuttaa hupia myös työkavereiden keskuudessa. Paras oli eilen, kun kaksi työkaveria kiusoitteli toisiaan. Miespuolinen lähinnä naista. Nainen kysyi mieheltä: "Mikset kiusaa Sannaa vaan koko ajan mua?" Mies vähän hämmentyneenä vastasi: "No kun... Sanna on raskaana." Saatiin päivän parhaat naurut. Vatsakin kesti mukana hyvin koko illan. Vähän kävely alkaa pistämään tuonne oikealle alavatsaan, mutta muuten olo oli ihan mukava. Tänään taas töihin klo 16-21. Tekisi kyllä mieli ennen sitä käydä ostamassa korttipohjat valmiiksi, mutta ehkä kiltisti odotan äitiyloman alkuun, etten innostu ennen aikojani! 

Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin miettimään asioita. On todella outoa, ettei enää oikeastaan edes tunnu siltä, että olisi raskaana. Tai oikeammin kaikki tuntuu kauhean epätodelliselta. Kyllähän minulla on faktoja asiasta, että se on todella totta, mutta mieli ei jotenkin osaa prosessoida sitä välillä. Jätkä potkii minkä jaksaa ja vatsa kasvaa. Puhumattakaan siitä, kuinka huonossa kunnossa olen normaaliin verrattuna. Toisaalta mitenpä asiat voisivatkaan konkretisoitua, kun ei ole koskaan aiemmin käynyt tällaista läpi? Ehkä asiat konkretisoituvat vasta, kun synnytyssairaalassa saa lapsen rinnalleen ja tajuaa, että nyt se pieni nyytti sitten oikeasti on siinä, eikä vain vatsassa piilossa. Kyllä tämä silti on jännää aikaa kaikinpuolin. Eniten nyt kuitenkin toivon, ettei synnytys käynnisty syystä tai toisesta ainakaan ennen sitä viikkoa 35. Paras olisi jos kestäisi mukana viikolle 39. Juho jää kuitenkin kotiin silloin viikolla 39 ja on siitä kaksi viikkoa. Sitten toivotaan, että tämän aikavälin sisällä syntyy tai sitten kehitetään varasuunnitelma. Itsekseni en lähde synnyttämään ja se on varma! Enkä kyllä ketään muuta siihen mukaan haluakaan. Synnytyksestä toivon myös normaalia alateitse syntymistä, mutta sen saamme tietää paremmin sitten synnytystapa-arvioinnissa, joka on joskus helmi-maaliskuun taitteessa. Sektiossa on kuitenkin aina tulehdusriski ja siitä parantuminen vie aikansa. En minä repeämiä pelkää. En ole koskaan mikään kipuherkkä ollut. Jos repeää niin sitten repeää. Eiköhän se unohdu, kun toimitus on ohi! Kipulääkkeitä vastaan en ole, enkä ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat synnyttää ilman mitään kipulääkkeitä. Avuksihan ne on kehitetty. Sairaalassa toivon joutuvani olemaan mahdollisimman vähän aikaa senkin takia, että Juho joutuu menemään aina kotiin, koska täällä ei ole perhehuoneita. Eli toivottavasti selvitään sillä kolmella päivällä eikä yllätyksiä tule!

Tähän mennessä kaikki on ollut vauvalla niin hyvin, että on suhteellisen vakaa pohja tulevaisuuteen. Kasvu on ollut tasaista, kaikki rakenteet kunnossa, liikkeet tuntuvat ja sydän lyö. Mitään poikkeavuuksia ei ole ollut. Ja jo nyt syntyvällä lapsella on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Käpälät ristiin siis, että kaikki menee loppuun asti hyvin! 

Nyt hieman kullan leipomaa Mango-tuorejuustokakkua ja teetä sekä hyvä kirja tämän etappipäivän kunniaksi!

Reissailua

Nyt on ollut pieni blogitauko, kun ollaan oltu reissussa Juhon kanssa. Kävimme viime viikon torstaina ensin ystäväni lakkiaisissa ja sieltä menimme äidilleni ja täällä olemme edelleen. Maanantaina lähdimme laivalla Tukholmaan. Laivamatka oli mukava, vaikka taisinkin jonkin pienen ruokamyrkytyksen saada kananmunista ja koko tiistai oli ikävä olo. Tukholman näkeminen jäi siis hieman lyhyeksi. Toisaalta käveleminen rupesi repimään kohdun kiinnikkeitä ja loppumatkan lyllersinkin vain perässä. Ostin kuitenkin ihanan pehmeän ja lämpöisen alpakanvillasta tehdyn ponchon. Takaisin tullessamme kävimme yökerhossa katsomassa siellä esiintynyttä mieskuoroa, johon kuului neljä eri äänialaa omaavaa Etelä-Afrikkalaista miestä. Il Divo Ancora lauloi mm. Moulin Rougessa olevan kappaleen "Come what may" italiaksi. Kylmät väreet ja jätkäkin tykkäsi, kun potki kauheasti. Myös porealtaassa oleminen teki hyvää, kun hieroi mukavasti vatsaa.

Käytiin myös kirpputorilta ostamasta doppler ja nyt voidaan kotonakin kuunnella sydänääniä. Jännää!

Vatsa on nyt pompahtanut kunnolla näkyviin. Ainakin omiin silmiin! Ensi viikolla olisi neuvola, niin näkee sielläkin miten on arvot lähtenyt nousemaan.

Vatsa pulpahti!

 Huomenna olisi tarkoitus lähteä koiranäyttelyihin ja sunnuntaina sitten vihdoin kotiin. Kiva mennä taas vaihteeksi kotiin, kun aina oma koti on oma koti.

Andranada Leonora "Noppa"

Tällainen pikapostaus tänne väliin. Kirjoittelen uudemman kerran varmaankin maanantain puolella, kun ollaan taas kotiin asetuttu.

Sairasloma

Tänään kävin sitten lääkärissä supistusten takia. Lääkäri kysyi, tunnenko liikkeet normaalisti ja kyllähän tuo jätkä tuolla kovaa vauhtia potkii. Mittasi sitten sf-mitan, joka oli viikossa kasvanut 6cm! Sanoikin, että tuosta hurjasta kasvusta voi supistelut johtua. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja potkaisi jätkä anturiakin muutaman kerran. Kohdunsuu oli kiinni, joten sen kanssa ei hätää. Kirjoitti sairaslomaa ensi sunnuntaihin ja sanoi, että pitää vähän rauhallisemmin ottaa, muttei kuitenkaan tarvitse vuodelevossa olla, luojan kiitos! Huomenna pitää mennä vielä antamaan pissanäyte laboratorioon niin tarkistavat, ettei mitään bakteeria ole. Se kun joskus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia.

Huomenna ystävän lakkiaisiin! Pe-su olisi ollut töitä, mutta nyt en sitten tiedä, mitä niille päiville kehittää.

Supistuksia, auts!

Tänään aamulla alkoi supistukset. Ihan raskauden alkuvaiheessa ajattelin, että mistä sitä ikinä voi tietää, miltä ne supistukset tuntuvat. No, nyt voin tietää. Repii mielettömästi alaselkää ja vatsa muuttuu ihan kovaksi. Kun makaa tai istuu, niin tuntuu ihan hyvältä, mutta seisomaan noustessa ja kävellessä alkaa kipu. Näytin varmasti 80-vuotiaalta mummolta, kun käytin koiran aamulla ulkona!

Soitin neuvolaan ja kysyin, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä ja hän ohjasi neuvolalääkärille huomenna klo 13, ettei vain olisi lähtenyt avautumaan liian aikaisin tms. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin!

Järkyttävä päänsärky häiritsee edelleen. Ehkä niskani vain ovat totaalisen lukossa. Rupee jo tympimään 24/7 jatkuva särky. Jätkä kuitenkin potkii kovin, joten sen asian puolesta voi olla rauhallinen.

Kirjoittelen huomenna lisää, kun lääkäristä pääsen. Nyt takaisin vaaka-asentoon ja särkylääkkeet päänsärkyyn.