Elämää remontin ja muuton keskellä

Kulunut puolisen viikkoa on kulunut remontin ja muuton keskellä. Itsellä on ollut tosi huono olo, kun en ole selän takia pystynyt juuri mitään tekemään, mutta onneksi ollaan saatu paljon apuja. Nyt on osa tavaroista uudessa kodissa ja sunnuntaista asti ollaan täällä asuttu. Seinät ja katto on maalattu, lattia ja listat paikallaan. Tapetit tulee maaliskuun lopussa ja niistä tuleekin vain tehosteseinät. Suihkuhuone laatoitetaan uudelleen varmaan ensi kuussa. Sillä ei sinällään  ole kiire. Vessaan vaihdettiin istuin, mutta sitä vaihtaessa huomattiin koko pytyn olevan rikki, joten nyt on vessassa täysin uusi pytty. Keittiö haettiin tiistaina Ikeasta ja kaappien rungot on jo seinässä. Kaapeista puuttuu vielä ovet. Keittiö on muutenkin vielä vaiheessa, sillä myös altaat, uuni ja liesi vaihdettiin. Meidän väliaikainen keittiö on olohuoneessa ja se käsittää mikron, kahvinkeittimen ja vedenkeittimen. Vauvan kanssa ne tärkeimmät siis!

Yhteishaku alkoi ja laitoin hakemuksen menemään metsätalousinsinööriksi ammattikorkeaan. Opiskelu alkaisi tosin vasta 2016 syksyllä, kun möttiäinen on tarpeeksi vanha jäämään hoitoon. Täällä uudella paikalla on onneksi päiväkoti melkein meidän takapihalla ja Juho on pienenä ollut samassa päiväkodissa hoidossa.

Neurologilla kävin selän takia ja hän ohjasi ENMG-tutkimukseen ja fysiatrille. Sitä odotellessa, jos selän saisi kuntoon. Särkylääkkeiden avulla pystyn toimimaan sen kanssa jotenkuten, mutta esimerkiksi öiksi se jää jomottamaan niin, etten saa kunnolla nukuttua. Eilinenkin päivä meni aika pitkälti sohvalla torkkuessa.

Raskaus on muuten sujunut nyt ihan hyvin ja nyt ollaankin jo yli puolenvälin! Tänään rv 22. Potkut tuntuu nyt ja Juhokin tunsi ekat potkut vatsan läpi. Joinakin päivinä käy mieletön mylläys vatsassa ja joinakin päivinä vain yksittäisiä potkuja. Olihan noita jo ikävä. ♡ Vatsa on kasvanut hillitöntä vauhtia ja kaikki ovat ihmetelleet isoa vatsaani jo tässä vaiheessa.

Eino oppii joka päivä jotakin uutta. Oma tahto alkaa näkyä. Hirveä kiukuttelu jos ei saa jotakin, mitä haluaisi. Onneksi hän on kuitenkin yleensä aina yhtä aurinkoinen kuin aiemminkin. Herra aurinkoinen. Kohtahan meillä juhlitaan Einon 1v synttäreitä. Huh, onko siitä jo kohta vuosi kun näin ensimmäisen kerran rakkaan lapseni. ♡

Ps. Meitä voi seurata instagramissa nimimerkillä sannakkona. 

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Pitkään aikaan en ole ehtinyt kirjoittamaan, kun koko ajan on ollut jotain menoa. Meillä on muutto edessä nyt ensi kuun puolessa välissä. Sitä ennen pitäisi uusi asunto rempata, hankkia materiaalit jne ja sen kanssa ollaankin oltu kiinni. Nyt ollaan päätetty keittiön kaapisto, laminaatti, maalit ja tapetit. Talo on siis 1942 rakennettu pari-/rintamamiestalo. Neliöitä reilu 70 ja 3h+k. Sijainti ihanalla puistoalueella ja päiväkoti vieressä. Kaupunkiin kävelykin vie hurjat 5 - 10 min. Ollaan ajateltu vaalean keltaisia seiniä ja joko tummaa tai harmaata laminaattia. Katto maalataan valkoiseksi ja jokaiseen huoneeseen tulee tehosteseiniksi tapetit.

Raskaus on sujunut kohtalaisen hyvin. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys on väistynyt ja nyt odotellaan rakenneultraa, mikä on 6.3. Muutaman kerran on supistellut ja pari kertaa ihan vertakin holahdellut, mutta kaikki onneksi hyvin. Istukka edessä, joten liikkeitä on vain välillä tuntunut pieninä hipaisuina. Vatsa on alkanut kasvaa ihan hurjasti! Tänään rv 17+5

Eino oppii koko ajan uutta. Yläkulmahammas puhkesi helmikuun puolessavälissä ja nyt Herra aurinkoinen vilkuttelee, taputtaa ja nousee seisomaan aivan KAIKKEA vasten! Pieni touhumies.

Kertokoon kuvat loput. Yritän skarpata nyt kirjoittamisen kanssa. :)

Pelonsekaista iloa

Minulle nousi lämpö viime viikon alussa. Alkuun ajattelin olevani vilustunut, mutta mitään nuhan oireita ei ollut. Sitten aloin pohtimaan raskauden mahdollisuutta, mikä kuitenkin olisi häviävän pieni. Eihän minulla leikkauksen jälkeen ole ollut edes kuukautisia. Kierrosta en osaa siis sanoa yhtään mitään. No päätin kuitenkin testata varmuuden vuoksi.

Apteekin testi näytti heti testin teon jälkeen negatiivista, mutta 3min myöhemmin testissä virnisti haamu. En kuitenkaan luottanut tuohon haamuun ja testasin seuraavana aamuna clearbluen digitaalisella. Näytössä teksti: "Raskaana 1-2". Alan kohta olemaan sitä mieltä, että raskaudun pelkästään Juhoa tuijottamalla. :D

Soitin neuvolaan ja pyysin aikaa ultraan, sillä kohdunulkoisen jälkeen riski uuteen on suuri. Sehän tästä puuttuisi, että toinenkin munanjohdin vaurioituisi ja jouduttaisiin poistamaan. Sitten ei enää lapsia saisi kuin koeputkilla. Huh, pelkkää ajatusta. En siis vielä hypi riemusta, vaan hieman varaudun siihen, että voi mennä tämäkin kesken. Toivotaan kuitenkin parasta!<3

Ps. Tuttuja pyydän vielä olemaan hiljaa, sillä kaikki on niin epävarmaa vielä.