Remonttia ja hautajaisia

Aikani on ollut todella kortilla. Uudessa asunnossa on meneillään keittiöremontti. Onneksi ollaan jo plussan puolella. Tänään saadaan viimeiset etulevyt ja sitten puuttuu enää listat ja pari hyllyä. Käytännössä 1,5kk ilman keittiötä on aina omanlaisensa homma. Olihan meillä väliaikainen keittiö tuvassa ja ruoka tehtiin leivinuunissa, mutta kyllä sitä paistettua ruokaa jo kaipasikin. Uudessa keittiössä meillä on kaasuliesi ja olen rakastunut sen helppouteen ja nopeuteen. Muuten keittiö on ihan omanlaisensa. Vaikutteita ollaan otettu Intiasta ja maalaiskeittiöistä ja yhdistelty vapaasti. Tuloksena on uniikki keittiö. Lisäilen kuvia, kun keittiö saadaan lopullisesti valmiiksi.

Isäpuoleni kuoli pari viikkoa sitten. Hän sairasti 1,5v haimasyöpää. Tänään matkataan hautajaisiin pk-seudulle. Eino meni mummille yöksi ja otetaan vain Toivo mukaan. Eino ei jaksaisi niin pitkää päivää ahtaissa tiloissa, joten tämä on paras ratkaisu.

Pojat ovat kasvaneet hurjasti. Einolle on tullut nyt kunnon 2v uhma. Se mitä kielletään pitää tietenkin kokeilla. Kyllä on saanut tuhanteen laskea muutamaankin otteeseen. Toivo täytti jo 7kk. Soseita ja puuroja syödään hyvillä mielin ja imetän edelleen aktiivisesti. Yöt ovat katkonaisia. Meillä herätään 3-10 kertaa joka yö. Olen ollut aamuisin kauhean äreä, kun olen nukkunut niin huonosti. Pitää yrittää vain ajatella, ettei tämä ikuisuuksia kestä. Muuten Toivo on perustyytyväinen itsensä. Hirveän kovaa mennään eteenpäin ryömien ja nyt vastavuoroisesti jo. Yrittää nousta istuvalteen itse, mutta vielä ei onnistu. Istuu itse ilman tukea. Toivo myös hokee usein hättä-ättä. Meidän pieni hipsi-sipsi. ❤

Kävin tällä viikolla aloittamassa syntymäpäivälahjaksi saamaani tatuointia. Aloitettiin puolihihan tekeminen ja siihen on varattu vielä kaksi kertaa lisää, että saadaan valmiiksi. Käteen tulee siis Intia-teemainen kuva ja siihen poikien nimet sekä tuleva hääpäivämme.

Palaan seuraavaan postaukseen kirjoittamaan häävalmisteluistamme. Nyt latasin bloggerin kännykkään, niin kerkiän paremmin blogia päivittämään. Pyrin nyt siihen, että saisin ainakin 3 postausta/viikko!

Elämää remontin ja muuton keskellä

Kulunut puolisen viikkoa on kulunut remontin ja muuton keskellä. Itsellä on ollut tosi huono olo, kun en ole selän takia pystynyt juuri mitään tekemään, mutta onneksi ollaan saatu paljon apuja. Nyt on osa tavaroista uudessa kodissa ja sunnuntaista asti ollaan täällä asuttu. Seinät ja katto on maalattu, lattia ja listat paikallaan. Tapetit tulee maaliskuun lopussa ja niistä tuleekin vain tehosteseinät. Suihkuhuone laatoitetaan uudelleen varmaan ensi kuussa. Sillä ei sinällään  ole kiire. Vessaan vaihdettiin istuin, mutta sitä vaihtaessa huomattiin koko pytyn olevan rikki, joten nyt on vessassa täysin uusi pytty. Keittiö haettiin tiistaina Ikeasta ja kaappien rungot on jo seinässä. Kaapeista puuttuu vielä ovet. Keittiö on muutenkin vielä vaiheessa, sillä myös altaat, uuni ja liesi vaihdettiin. Meidän väliaikainen keittiö on olohuoneessa ja se käsittää mikron, kahvinkeittimen ja vedenkeittimen. Vauvan kanssa ne tärkeimmät siis!

Yhteishaku alkoi ja laitoin hakemuksen menemään metsätalousinsinööriksi ammattikorkeaan. Opiskelu alkaisi tosin vasta 2016 syksyllä, kun möttiäinen on tarpeeksi vanha jäämään hoitoon. Täällä uudella paikalla on onneksi päiväkoti melkein meidän takapihalla ja Juho on pienenä ollut samassa päiväkodissa hoidossa.

Neurologilla kävin selän takia ja hän ohjasi ENMG-tutkimukseen ja fysiatrille. Sitä odotellessa, jos selän saisi kuntoon. Särkylääkkeiden avulla pystyn toimimaan sen kanssa jotenkuten, mutta esimerkiksi öiksi se jää jomottamaan niin, etten saa kunnolla nukuttua. Eilinenkin päivä meni aika pitkälti sohvalla torkkuessa.

Raskaus on muuten sujunut nyt ihan hyvin ja nyt ollaankin jo yli puolenvälin! Tänään rv 22. Potkut tuntuu nyt ja Juhokin tunsi ekat potkut vatsan läpi. Joinakin päivinä käy mieletön mylläys vatsassa ja joinakin päivinä vain yksittäisiä potkuja. Olihan noita jo ikävä. ♡ Vatsa on kasvanut hillitöntä vauhtia ja kaikki ovat ihmetelleet isoa vatsaani jo tässä vaiheessa.

Eino oppii joka päivä jotakin uutta. Oma tahto alkaa näkyä. Hirveä kiukuttelu jos ei saa jotakin, mitä haluaisi. Onneksi hän on kuitenkin yleensä aina yhtä aurinkoinen kuin aiemminkin. Herra aurinkoinen. Kohtahan meillä juhlitaan Einon 1v synttäreitä. Huh, onko siitä jo kohta vuosi kun näin ensimmäisen kerran rakkaan lapseni. ♡

Ps. Meitä voi seurata instagramissa nimimerkillä sannakkona. 

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Pitkään aikaan en ole ehtinyt kirjoittamaan, kun koko ajan on ollut jotain menoa. Meillä on muutto edessä nyt ensi kuun puolessa välissä. Sitä ennen pitäisi uusi asunto rempata, hankkia materiaalit jne ja sen kanssa ollaankin oltu kiinni. Nyt ollaan päätetty keittiön kaapisto, laminaatti, maalit ja tapetit. Talo on siis 1942 rakennettu pari-/rintamamiestalo. Neliöitä reilu 70 ja 3h+k. Sijainti ihanalla puistoalueella ja päiväkoti vieressä. Kaupunkiin kävelykin vie hurjat 5 - 10 min. Ollaan ajateltu vaalean keltaisia seiniä ja joko tummaa tai harmaata laminaattia. Katto maalataan valkoiseksi ja jokaiseen huoneeseen tulee tehosteseiniksi tapetit.

Raskaus on sujunut kohtalaisen hyvin. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys on väistynyt ja nyt odotellaan rakenneultraa, mikä on 6.3. Muutaman kerran on supistellut ja pari kertaa ihan vertakin holahdellut, mutta kaikki onneksi hyvin. Istukka edessä, joten liikkeitä on vain välillä tuntunut pieninä hipaisuina. Vatsa on alkanut kasvaa ihan hurjasti! Tänään rv 17+5

Eino oppii koko ajan uutta. Yläkulmahammas puhkesi helmikuun puolessavälissä ja nyt Herra aurinkoinen vilkuttelee, taputtaa ja nousee seisomaan aivan KAIKKEA vasten! Pieni touhumies.

Kertokoon kuvat loput. Yritän skarpata nyt kirjoittamisen kanssa. :)