Rakenneultra

Tänään oli vihdoin odotettu rakenneultra ja viikkona tänään 19+2. Ultraamiseen meni vain 15min ja kaikki näytti olevan mitä mainioimmin. Painoa oli 300g ja vastasi viikkoja 19+3 eli hyvinkin aikataulussa oleva pieni lapsi. Oli nukkumassa ja peitti käsillä pään, mutta heräsi loppupuolella vähän mönkimään. Potkaisipa kerran jopa niin kovaa, että ultraajakin tunsi sen. Sukupuoli ei jäänyt arvailujen varaan. ;) Ultraaja sanoi myös, että tässä raskaudessa seurataan nyt tarkkaan sitä päänkokoa, ettei tule niin isopäinen kuin veljensä ja synnytys olisi helpompi. Toivotaan parasta, mutta hyvä, että ottivat asian hoitoon. Einon kohdallahan vain sanottiin, että kyllä se helposti tulee vaikka iso pää onkin ja no, lopputuloshan nähtiin.

Ainoa asia mikä vähän harmittaa on se, ettei nyt pääse ostelemaan ja hamstraamaan mitään tavaroita, kun kaikki vaatteetkin jo on. Odottamisesta vähän tipahti pohja siltä osin. Mutta pääasia, että on terve mies. ♡ Ehkä meille joskus se tyttökin suodaan.

Vatsa on kasvanut taas hurjasti ja sf-käyrä oli neuvolassa yli yläkäyrän. Katsotaan miten lähtee tasoittumaan. Iskias vaivaa nyt niin paljon, että pakko mennä hetkeksi pitkälleen. Seuraavaksi postailen meidän uuden asunnon rempasta!

Rv 19+1

Raskausviikko 42 (!) ja viimeinen neuvola

Niin se vain on, että tänään pyörähti käyntiin rv42 eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu. Keskiviikkona kävin viimeisessä neuvolassa. Tutun terveydenhoitajan lisäksi paikalla oli harjoittelija, joka kirjasi kaikki arvot. Verenpaineet olivat kohonneet 135/95, mikä kuulemma loppua kohden on hyvin yleistä. Pissassa proteiini oli haalealla plussalla, mutta koska arvojen pitäisi olla lähtöarvoista 15 pykälää korkeammat, ei terveydenhoitaja epäillyt myrkytystä. Ei minulla tosin oireitakaan ole. Painoa oli tullut viikkoa kohden +544g ja kohdunpohjankorkeus noussut yhä sentillä eli on nyt 36cm. Hemoglobiini oli tipahtanut edelleen hieman ja nyt 85. Oma neuvolatäti sanoikin, että pitää tosiaan valmistautua veritankkaukseen sairaalassa ja synnytyksen jälkeen varmasti konsultoidaan vielä sisätautilääkäriä. Pyysi lähtiessämme ilmoittamaan, kun vauva on syntynyt niin katsotaan siitä sitten eteenpäin aikoja kotikäynnille.

Muutama päivä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ollaan kulutettu aikaa kävelemällä joka päivä ainakin 2h ja se onkin saanut hyvin napakoita supistuksia aikaan aina muutamaksi tunniksi, mutta aina ovat kuitenkin loppuneet Pandolilla ja suihkulla. Ovat ne kuitenkin aikaan saaneet hieman vereslimaista vuotoa, eli voidan olettaa kohdunsuun kypsyvän. Nyt oikeastaan vain odottelen maanantaita eikä haittaa, vaikka vauva ei syntyisikään ennen sitä. Ainakin saisi kodin siistiksi ennen kuin lähdetään ja tietää palaavansa puhtaaseen kotiin.

Tänään lueskeskelin erilaisista käynnistystavoista ja toivon nyt eniten kalvojen puhkaisua. Sen pitäisi onnistua, sillä kanavaa ei tosiaan ole, kohdunsuu on pehmeä ja 2cm auki. Olen myös kauhulla lukenut ihmisten synnytystarinoita käynnistettäessä. Synnytys voi olla todella raju ja nopea. Monen kertomuksen mukaan synnytyksen kesto on ollut parhaimmillaan 3h! Eipä paljoa ehdi ihmetellä!

Nyt alkaa melkein olemaan sellainen olo, ettei tiedä haluaako synnyttää. Tottakai haluan vatsasta eroon ja jätkän tähän maailmaan, mutta synnyttäminen tuntuu lähinnä enää etapilta. Ehkä maanantaina tosiaan asiat konkretisoituu ja voihan olla, että asiat tapahtuu hyvinkin nopeasti.

Loppuun vielä viimeinen masukuva 41+0. :) Tämä väsynyt mamma lähtee käyttämään koirat ja rentoutuu sitten auringonpaisteeseen. Tämän viikonlopun ajattelin ottaa rennosti ja kerätä voimia maanantaille. Palailen kirjoittelemaan viikonlopun aikana, jos jotain muutosta tulee, mutta muuten taidan palata ruudun äärelle vasta, kun meillä on pieni nyytti sylissämme.<3 Tai mahdollisesti kärvistelen monta päivää sairaalassa ja tulen tänne avautumaan. Peukut pystyyn!

Neuvola ja Ikea reissu

Maanantaina oli siis neuvola, missä kaikki oli hyvin jälleen. Pissa oli puhdas, RR 126/77 ja sf-mitta 30cm. Mitta ei kuulemma ole paljoa kasvanut, kun vauva on jo laskeutunut niin alas. Terveydenhoitaja kehoitti kantamaan neuvolakorttia mukana, jos synnytys lähtee käynnistymään pikku hiljaa.

Eilen lähdettiin käymään Ikeassa. Huh, mikä reissu oli. Kun vihdoin oltiin saatu kaikki ostettua ja päästiin illasta kotiin, piti kaikki vielä järjestää paikoilleen. Olin totaalisen loppu ja istuin vain lattialla. Tuli melkein itkupotkuraivari, kun oli niin ikävä olla. Kirosin loppuraskauden maan alimpaan helvettiin kaikkien kipujensa kanssa. Onneksi Juho ymmärtää hetkelliset ärtymykseni ja paineli jalkoja ja hartioita ja olo parani edes hieman. Yöllä sitten veti kummastakin pohkeesta suonta vuorotellen ja meinasi taas usko loppua. Aamulla olinkin huonolla päällä taas. Ajettiin toinen auto huoltoon ja heitin Juhon töihin.

Tänään alkoi oikeasti kipeät supistukset. Hyvä, että tiellä pysyi, kun ajoin takaisin kaupungilta. Onneksi näitä on nyt tullut vain n. tunnin välein. Tiskasin ja leivoin vielä kotona ja laitoin saunan päälle, että pääsisin hetkeksi rentoutumaan. Juho naureskeli jo, että katsotaan ollaanko ensi yönä synnyttämässä, mutta tuskinpa nämä vielä siihen johtavat. Nyt vain lepoa ja rentoutumista ilta.

Neuvolakuulumisia 31+3

Eilen oli neuvola. Istuin odottamaan vuoroani ja samassa odotustilassa oli nuori nainen kahden lapsen kanssa. Vanhempi oli n. 3-vuotias poika. Poika teki hellalla ruokaa ja tarjosi minullekin "makaroonia." Ensimmäistä kertaa koko raskausaikana hellyin ajatukselle, että kohta meilläkin taapertaa pieni poika keittämässä makaroonia. Ainakin, jos yhtään isäänsä tulee!

Aluksi terveydenhoitaja kyseli, olinko ottanut jo influenssarokotteen ja kerroin ottaneeni sen jo syksyllä. Nythän keskustelut käyvät kuumana, kun uusi sikainfluenssa-aalto on pyyhkäisemässä Suomessa. Juteltiin sitten rokotuksista jonkin aikaa. Sanoin, että minusta on hölmöä, että yksi uusi rokote saa koko väestön aivan sekaisin ja media pyörittää tätä fiaskoa vielä enemmän. Olen toki samaa mieltä, että uusia rokotteita vastaan on hyvä olla vähän skeptinen, mutta sitä en ymmärrä, etteivät jotkut vanhemmat halua rokottaa lapsiaan MRP-rokotteella, jota on pistetty ihmiseen jo niinkin kauan. Luulisi, että tämän ajan sisällä olisi jo löydetty tuon rokotteen haitat, jos niitä on. HPV-rokotteesta on itsekin skeptinen, samoin sikainfluenssasta, mutta esim. perus influenssarokote on vuosi vuodelta sama. Vain vasta-aineita muokataan sen mukaan, millaista virusta odotetaan. Aikanaan en itsekään ottanut sikainfluenssaa ja sairastinkin sen pois. Tosin sain jälkitautina aivokalvontulehduksen, mutta tulipahan sairastettua. Hoitaja kysyi myös, onko kummankaan lähisuvussa ollut tuberkuloosia. En usko, en ainakaan ole kuullut. Niinpä rastittiin neuvolakorttiin, ettei BCG-rokotusta suositella lapselle. Rokotusta suositeltaisiin, jos olisimme muuttamassa vuoden sisään ulkomaille. Kyllä houkuttaisi muuttaa Intiaan, mutta sitä byrokratian määrää ei jaksa kukaan täysjärkinen ihminen. Jo pelkkä vuoden oleskelu vaati ainakin 20 reissua poliisiasemalle ja pinkan papereita. Enkä kyllä haluaisi kasvattaa lastani Intiassa. "Äiti kato! Mä löysin pytonin metsästä!" Huhhuh!

Goa beachin auringonlasku 2013

Ja asiaan. Painoa oli tullut viikkoa kohden +969g. Viimeksi pudotus oli niin roima, että tämä on kuulemma oikein hyvä. Nyt alkuraskaudesta painoa tullut +5,7kg. Verenpaine jatkaa samassa linjassa, kuin aiemminkin 131/78 ja pissa edelleen puhdas. Hemoglobiini myös pysynyt lähes samana ja nyt oli tasan 100. Vauva oleilee edelleen pää alaspäin ja kohddunpohjan korkeus 28cm, mikä menee täsmälleen keskikäyrällä. On meillä sitten ainakin keskivertovauva. :D

Seuraava neuvola varattiin reilu 2vkon päähän. Välissä meillä on käynti synnärillä synnytysvalmennuksessa. Kaikki siis enemmän kuin hyvin ja tällä on hyvä jatkaa viikkoa.

Neuvolalääkäri ja uudet tropit

Eilen oli tosiaan neuvolalääkäriaika aamulla. Sain samalla myös tietää sokerirasituksen luvut, jotka olivat 0h: 4,8mmol/l, 1h: 5,4mmol/l ja 2h: 5,0mmol/l. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja pituus oli 3cm. Vauva on kuitenkin alkanut jo laskeutumaan ja neuvolalääkäri sanoi, että hyvin tuntee vauvan pään jo alvahaalta kokeiltaessa. Sf- mitta oli 27cm eli pikkaisen keskikäyrän yläpuolella. Paineet olivat kuitenkin korkeat 148/96 ja siksi varattiin ensi tiistaiksi kontrolliaika. Päänsärky ei ollut hellittänyt, joten soitettiin sitten synnärille ja kysyttiin, miten toimitaan. Synnäri kehotti tulemaan paikan päälle.

Synnärillä makoilin käyrillä taas puolisen tuntia. Käyrä oli hyvin katkonainen, kun jätkällä oli iltapäiväjumpat menossa ja kauhea meno päällä. Paineet olivat laskeneet 132/75, mutta lääkäri ultrasi vielä varmuuden vuoksi ja otatti verikokeet. Pääsin odottelemaan kokeiden tuloksia tarkkailuhuoneeseen, missä oli mukava pehmeä sänky. Verikokeet olivat kunnossa ja neurologi kävi vielä juttelemassa ja arveli, että migreenini on päässyt kroonistumaan, kun sitä ei ole päästy katkaisemaan. Konsultoi gynekologia ja määräsi lääkkeiksi panacodia, primperania ja tramalia tarvittaessa. Ei siis kaikkia samaan aikaan vaan jotakin noista. Luin vielä internetistä ja useille muillekin raskaana oleville on samoja lääkkeitä määrätty satunnaiseen käyttöön raskausaikana. Vaarallisimpia kaikki lääkkeet ovat yleensäkin alkuraskauden aikana.

Nyt päänsärky on jo hieman hellittänyt ja pystyy tekemään jopa jotakin, eikä vain murjottamaan.Tänään olen siivoillut ja heittänyt turhat vaatteet pois vaatekaapista. Näin siitä unta ja pitihän se sitten toteuttaa. Tuli jollakin tavalla haikea olo, kun katseli vaatteita ja muisti tilanteita, joissa niitä on pitänyt päällään. Intiassa tuli pidettyä vaikka mitä kivoja kesävaatteita. Olisipa jo kesä! Rintaliivejä pitää ostaa lisää, sillä kaikki ovat liian pieniä. Itseasiassa olivat jo ennen raskautta, mutta en vain ole saanut aikaan käydä ostamassa lisää. Ehkä muiden hankintojen kanssa voisi hieman skarpata.

Koirat pääsivät tänään taas metsälenkille. Ollaan otettu tavaksi pyörähtää nyt metsälenkki joka aamu ja ilta. On ihana nähdä, kuinka koirat nauttivat, kun saavat vapaana juoksennella ja telmiä. Koiran ilo välittyy jotenkin niin aidosti ja vilpittömästi. Maltille on rokotusaikakin varattu nyt 19.2 klo 10. Tänään myös punnittiin Maltti ja painoa oli reilu 14kg jo. Muutama kuukausi niin meidän pentu ei ole enää pennun mitoissa. Huhhuh, kun aika juoksee.

Eilen illalla Juho naureskeli, kun juttelin vatsalleni ja sanoin, että jätkä saa luvan syntyä maaliskuun 28.-30. viikonloppuna. Silloin pidän teekestit ja juon vadelmanlehtiteetä saunoessani! Sitä pitää kyllä alkaa juomaan kuulemma jo viikolla 34, eli kuukauden päästä. Kyllä sitä vaan alkaa toivomaan, että syntyisipä jo. Tietenkin niin, että pärjäisi jo itsekseen eikä keskoseksi jäisi. Tuolloin maaliskuun lopussa olisi jo 37 viikkoa täynnä ja hän olisi täysiaikainen. Ajattelin kokeilla myös välilihan rasvausta ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä varten pitäisi käydä ostamassa Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä. Rasvaus alkaa samoilla viikoilla teen kanssa.

Sairaalalaukun ajattelin pakata maaliskuun lopussa varmuuden vuoksi. Ikinä ei tiedä millaisia yllätyksiä sitä voi tulla ja sitten on hyvä, että kaikki tavarat on valmiiksi pakattuna. Olen jo alustavasti miettinyt sairaalasta lähtö-vaatteitakin. Muutama pikku juttu pitää vielä hommata maaliskuun alussa ja sitten on bebe vapaa tulemaan. Toisaalta minun tuurillani menee niin yliaikaiseksi, että ehdin jo monta kertaa turhautumaan.

Tässä vielä vähän tavaralistan täydennystä kuvineen:

- Pikkupyyhkeitä Ikeasta 

- Harsoja Ikeasta

- Säilyskorit Ikeasta

- Säilytysrasiat hoitopöydän alle Ikeasta

- Lokerikko hoitopöydälle myös Ikeasta

- Seinälokerikko Ikeasta

- Kantoliina 

- Itkuhälytin

- Rintakumi (varmuuden vuoksi)

- Tutti x 2

- Vaippoja

- Imetysliivit x 2

- Rintaliivit x 2

- Talkkia

- Vanulappuja

- Kosteuspyyhkeitä

- Korviketta

- Vauvaöljyä

- Syöttötuoli

- Potta

- Unipussi? 

- Särkylääkettä vauvalle

- Sinkkivoidetta

- Tuttinauha

- Kaksi roskista

- Vadelmanlehtitee

- Weleda synnytykseen valmistautumisöljy

Kaikkiahan ei ihan heti alkuun tarvitsisi edes hankkia, mutta suurin osa näistä löytyy Ikean puolelta ja sinne kun on meiltä vähän matkaa, niin samalla hankkii sitten kaikkea mitä tarvitsee.

Neuvolakuulumisia!

Perjantaina aamulla oli sokerirasitus. Aamulla olin todella ärsyyntynyt, kun ei ollut saanut syödä eikä juoda. Syömättä oleminen ei ollut niin paha, mutta kuiva kurkku ei tehnyt hyvää. Kolautin pääni hattuhyllyyn ja olin valmis repimään koko hyllyn irti seinästä. Onneksi Juho oli mukana, niin en rikkonut mitään tuohuksissani. Pääsin jo ennen kahdeksaa ekaan labraan ja sain pahanmakuisen litkun eteeni. Kyllä se alas meni, mutta ei todellakaan ollut mikään nautinto. Labrahoitaja kertoi siinä olevan desin verran sokeria/kuppi. Yh. Sitten takaisin alas istumaan. Varsinaista heikotusta ei tullut, eikä pahaa oloa. Hieman etoi, kun muisti nesteen maun, mutta muuten oli suhteellisen hyvä olla.

Ensimmäisen verikokeen jälkeen käytiin neuvolassa. Pissanäytettä en pystynyt antamaan, kun mitään en ollut juonutkaan. Painoa oli tullut +122g/vko eli ei mitään hurjaa nousua. Nyt alkuraskaudesta painoa on tullut +1,3kg, mikä kuulostaa järjettömän vähältä, ainakin mitä muiden odottavien ihmisten blogeja olen lukenut. Joillakin on tässä vaiheessa jo +10kg. Ainakaan minulla ei ole sitten vaikea saada raskauskiloja pois! Verenpaine oli hyvä 120/67, itseasiassa alimmilla koskaan. Hemoglobiini oli taas laskenut ja oli nyt 101, mutta netistä luettuani haitallinen raja olisi vasta 80, joten en turhaan huolestu. Rautaa olen syönyt, mutta se ei ole koskaan nostanut rauta-arvojani. Joskus kun ne testattiin huomattiin, ettei minulla ole tarpeeksi rautavarastoja. Kohdunpohjankorkeus oli 23cm eli ihan täsmälleen keskikäyrällä menee kasvu. Sydänäänet kuului hyvin ja jätkä potki anturia antaumuksella. Syke oli 138. Neuvolatäti naureskeli, ettei ole nähnyt yhtä eloisaa vauvaa, kun toinen on koko ajan liikkeessä. Seuraava käynti onkin sitten vasta 31.1 ja silloin on neuvola ja neuvolalääkäri, joka tekee alatutkimuksen. Varasin myös ajan synnytystapa-arviointiin rv36, maaliskuun loppuun.

Sitten vielä kahdet verikokeet ja päästiin lähtemään. Alkuun oli suunnitelmissa, että menisimme syömään, mutta ei sitten jaksetukaan lähteä niin aikaisin vielä kaupunkiin. Niinpä tultiin kotiin katselemaan Grimmiä ja odottelemaan molempien töiden alkua. Oli kyllä helpotus päästä juomaan ja syömään pitkästä aikaa! Sokerirasituksen arvot saan tietää ensiviikolla. Siihen asti jännätään. Vaikka tuskinpa noissa arvoissa mitään on. Niin ainakin neuvolassa sanottiin.

Eilen sain myös myöntävän päätöksen äitiysrahalle, vanhempainrahalle ja äitiyspakkaukselle. Nyt jäädään siis innolla odottamaan paketin saapumista meille.

Tänään on päivä jolloin tekisi mieli vain maata paikallaan tekemättä mitään. Olo on aika vetämätön, tosin onhan tässä takanakin neljän päivän työputki. Pennulle on nyt kaikki hankittu ja saatiin tänään kuulla, että päästään lainaamaan Juhon isän autoa koiranhakureissulle. Siinä on renkaat kunnossa ja mukavammat penkit minun selkääni ajatellen. Meneehän siinä edestakaiseen reissuun kuitenkin se 10h pelkästään ajaen. Muutaman kerran joudutaan kyllä pysähtelemään jaloittelemaan ja pitäähän pentukin käyttää ulkona.

Olen miettinyt, että voisi alkaa näyttelyiden lisäksi harrastamaan juoksua irliksen kanssa. Vinttikoira kun on. Voisi olla hyvää vaihtelua ja lisätä koirankin innostusta, kun välillä saa vetää pää kolmantena jalkana niin kovaa, kuin pääsee. Se on kuitenkin vasta tulevaisuuden suunnitelmissa, kun pentu on kasvanut.

Nyt laitan pyykit ja hieman siistin kämppää ja sitten taidan vain rentoutua ja ottaa aikaa itselleni. Väsyttää mielettömästi. Huomenna meillä kummallakin on vapaapäivä ja voidaan tehdä jotain kivaa yhdessä!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.

Sairasloma

Tänään kävin sitten lääkärissä supistusten takia. Lääkäri kysyi, tunnenko liikkeet normaalisti ja kyllähän tuo jätkä tuolla kovaa vauhtia potkii. Mittasi sitten sf-mitan, joka oli viikossa kasvanut 6cm! Sanoikin, että tuosta hurjasta kasvusta voi supistelut johtua. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja potkaisi jätkä anturiakin muutaman kerran. Kohdunsuu oli kiinni, joten sen kanssa ei hätää. Kirjoitti sairaslomaa ensi sunnuntaihin ja sanoi, että pitää vähän rauhallisemmin ottaa, muttei kuitenkaan tarvitse vuodelevossa olla, luojan kiitos! Huomenna pitää mennä vielä antamaan pissanäyte laboratorioon niin tarkistavat, ettei mitään bakteeria ole. Se kun joskus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia.

Huomenna ystävän lakkiaisiin! Pe-su olisi ollut töitä, mutta nyt en sitten tiedä, mitä niille päiville kehittää.