Remonttia ja hautajaisia

Aikani on ollut todella kortilla. Uudessa asunnossa on meneillään keittiöremontti. Onneksi ollaan jo plussan puolella. Tänään saadaan viimeiset etulevyt ja sitten puuttuu enää listat ja pari hyllyä. Käytännössä 1,5kk ilman keittiötä on aina omanlaisensa homma. Olihan meillä väliaikainen keittiö tuvassa ja ruoka tehtiin leivinuunissa, mutta kyllä sitä paistettua ruokaa jo kaipasikin. Uudessa keittiössä meillä on kaasuliesi ja olen rakastunut sen helppouteen ja nopeuteen. Muuten keittiö on ihan omanlaisensa. Vaikutteita ollaan otettu Intiasta ja maalaiskeittiöistä ja yhdistelty vapaasti. Tuloksena on uniikki keittiö. Lisäilen kuvia, kun keittiö saadaan lopullisesti valmiiksi.

Isäpuoleni kuoli pari viikkoa sitten. Hän sairasti 1,5v haimasyöpää. Tänään matkataan hautajaisiin pk-seudulle. Eino meni mummille yöksi ja otetaan vain Toivo mukaan. Eino ei jaksaisi niin pitkää päivää ahtaissa tiloissa, joten tämä on paras ratkaisu.

Pojat ovat kasvaneet hurjasti. Einolle on tullut nyt kunnon 2v uhma. Se mitä kielletään pitää tietenkin kokeilla. Kyllä on saanut tuhanteen laskea muutamaankin otteeseen. Toivo täytti jo 7kk. Soseita ja puuroja syödään hyvillä mielin ja imetän edelleen aktiivisesti. Yöt ovat katkonaisia. Meillä herätään 3-10 kertaa joka yö. Olen ollut aamuisin kauhean äreä, kun olen nukkunut niin huonosti. Pitää yrittää vain ajatella, ettei tämä ikuisuuksia kestä. Muuten Toivo on perustyytyväinen itsensä. Hirveän kovaa mennään eteenpäin ryömien ja nyt vastavuoroisesti jo. Yrittää nousta istuvalteen itse, mutta vielä ei onnistu. Istuu itse ilman tukea. Toivo myös hokee usein hättä-ättä. Meidän pieni hipsi-sipsi. ❤

Kävin tällä viikolla aloittamassa syntymäpäivälahjaksi saamaani tatuointia. Aloitettiin puolihihan tekeminen ja siihen on varattu vielä kaksi kertaa lisää, että saadaan valmiiksi. Käteen tulee siis Intia-teemainen kuva ja siihen poikien nimet sekä tuleva hääpäivämme.

Palaan seuraavaan postaukseen kirjoittamaan häävalmisteluistamme. Nyt latasin bloggerin kännykkään, niin kerkiän paremmin blogia päivittämään. Pyrin nyt siihen, että saisin ainakin 3 postausta/viikko!

Tatuoinnit äidillä, OMG!

Netissä olen monta kertaa törmännyt teksteihin, missä tatuoituja ihmisiä arvostellaan. Leimataan tatuoitu ihminen huoraksi, lesboksi,  narkkariksi tai muuten vain halvaksi ihmiseksi. Ihmisen arvo siis määritellään sillä, minkälaisia ja montako kuvaa on ihossa. Myönnän, että itsekin saatan katsoa oudoksien ja hieman varauksella tietynlaisia tatuointeja. Tällöin puhutaan esim. pääkalloista, aseista, teräaseista tms. Ehkä, koska yhdistän ne negatiiviseen asiaan. Samoin vaikuttavat alkoholipullot, tupakat ja neulat. Tällä tarkoitan kyseisiä asioita yksittäisinä kuvina, en isojen kuvien lomassa/niihin liitettynä.

Tatuointeja on ollut kautta aikojen ja monissa eri kulttuureissa. Esimerkiksi vuonna 1991 löydetyllä jäämies Ötzillä oli tatuointeja ja hänen arvellaan olevan 5300 vuotta vanha!  Japanissa tatuoinnella on pitkät perinteet ja Euroopassa niitä oli tiettävästi ainakin kelteillä. Löytöretkeilijät toivat tatuoinnit takaisi  Eurooppaan 1600-1700 -luvuilla, jolloin he tatuoivat mm. alkuaikoina. 1800-luvulla tatuoinnit alkoivat olla muotia ja jopa Tanskan kuningas Frederikillä oli tatuointi! 1920-luvulla tatuointien suosio laski ja niitä käyttivät pääasiassa enää rikolliset ja merimiehet.

Tatuoinneilla on tosiaan merkitty aikoinaan sotilaita, vankeja ja prostituoituja (vrt. Natsi-Saksan ihmiset vankileireillä tatuoitiin.) Voi olla, että nykyiset tatuointivastaiset ovat ammentaneet tietonsa tästä. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Miksi siis itse hankin tatuointeja? Ensimmäisen tatuointini otin muutaman päivän päästä 18-vuotis syntymäpäivistäni. Äitini sanoi aikoinaan, että nahkani kuuluu hänelle kunnes täytän 18! :D Niinpä marssin Itäkeskuksen Duck's tattoo liikkeeseen ja hakkautin pienen pikku Myyn lapaluuhuni. Olen aina nähnyt itseäni Pikku Myyssä ja siksi tuon kuvan halusin.  Ei kai sillä sen ihmeempää tarinaa. Ei mennyt kauaakaan ja tatuointikuume iski jälleen. Tämän jälkeen ideoita alkoi satelemaan yhä enemmän ja enemmän. Viimeisin tatuointi iskettiin ihooni joulukuussa 2013.

Pikku Myy. Ensimmäinen tatuointini. 

Käden käärme ja rinnassa S J. Minä siskoni ja veljeni. 

Kylkitatuoinnit. 

Lantion live your life. 

Nilkka.

Korvantaus. 

Sääri. 

Toinen ranne. Toisessa sama öttiäinen eri asennossa.

Käden sammakot ja numerokoodi.

Kuvaamatta on selkäni, missä on iso ihmisen sydän. En löytänyt edes mitään selvää kuvaa ja yksin on mahdotonta kuvata. Pidän jokaisesta kuvastani enkä kadu niistä yhtäkään. Nyt on suunnitteilla kuva ranteeseen, mihin saisin myös Einon nimen ja syntymäajan. 

En koe olevani huono äiti vaikka minulla tatuointeja onkin. En koe olevani myöskään halpa, huora tai prostituoitu. En ole rikollinenkaan. Olen tavallinen poikaansa, miestänsä ja koiriansa rakastava nuori nainen, joka haluaa koristaa itseään kuvilla, jotka jollain tavalla kuvastavat häntä itseään. 

Onko teillä tatuointeja? Oletteko mitä mieltä niistä?