Ihana aamu!

Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa. Avasin verhot ja sitten ikkunan ja aurinko paistoi. Takapihamme näytti kutsuvalta ja teki mieli alkaa heti aamusta tekemään sille jotain. Ehkä kuitenkin jätän rakentamiset vähän pysyvämpään asuntoon sitten. Kiipesin rappuset ylös ja hieroin kivistävää vatsaa ja kylkiä. Olin kai nukkunut jotenkin ihmeellisessä asennossa, mutta en valita! Kerrankin nukuin hyvin! Puin päälleni ja päästin koirat ulos ovesta ja kierrettiin metsälenkki. Oli kivan valoista ja koirat juoksivat into pinkeänä koko matkan. Sitten aamupala sekä minulle että koirille! Kani meillä syökin aina öisin.

Tänään ajattelin siivota hieman ja hinnoitella kirpputorituotteita, jos joskus saataisiin aikaiseksi viedä nekin sinne. Ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Voi mennä ihan omalla ajallaan tai olla menemättä. Lauantaina onkin sitten edessä pitkä automatka mummolle ja kummitädille ja sunnuntaina menen viimein otattamaan ne rastani takaisin! Lupasin Juholle, että sitten ei ole enää hiuskriisiä ainakaan puoleen vuoteen. Pitää pitää siitä sitten kiinni!

Katselin myös matchshowta Maltille ja 6.4 olisi Lappeenrannassa yksi minne mennään, jos olen vielä yhdessä osassa. Pakko päästä treenaamaan kunnon ympäristössä ennen virallisia kehiä. Hyvin tuo poika malttaa jo nyt seistä paikallaan, mutta pitää pidentää aikaa ennestään. Onhan se vielä ihan eri asia, kun kehässä on monta koiraa vielä samaan aikaan. Saa nähdä, mitä tulee!

Nyt on tosiaan päivittäin ollut supistuksia ja sukkapuikkovihlaisuja alapäässä. En tiedä sitten ovatko paikkoja kypsytelleet mihinkään suuntaan. Ensi maanantaina neuvola ja siellä sovitaan sitten neuvolalääkäri, joka seuraavaksi katsoo paikat. Yliaikaiseksi en tosiaan toivo, että tämä menisi. Vaikka kuulostaa ehkä kauhealta sanoa, niin en tiedä nautinko raskausajasta. Hetkittäin se on mukavaa ja hetkittäin ihan hirveää. Kyllä silti haluan vielä raskaaksi, kun sen aika tulee.

Katsoin eilen yhteishakua ja pohdin, laitanko paperit vetämään eläinlääketieteelliseen. Päädyin siihen, etten kerkeä lukemaan kemiaa ja fysiikkaa niin hyvin ennen kokeita. Biologia pitäisi sen verran olla hallussa, mutta onhan tuosta lukion suorittamisesta jo aikaa sen 6 vuotta, että kaikki eivät tuoreessa muistissa ole. Ehkä pysyn vanhassa suunnitelmassa ja haen sinne Kajaaniin pieneläinklinikka hoitajaksi. Silloin opiskelu alkaisi tammikuussa 2015.

Harjoitussupistuksia ja sairaalakassia

Viime päivät on supistanut aika hurjasti. Myös levossa ollessa menee vatsa ihan kivikovaksi, puhumattakaan kävelystä tai vaikka tiskaamisesta. Turhauttaa, kun oikein mitään ei pysty tekemään, vaan pitää vain maata sohvalla aloillaan. Välillä myös tulee sukkapuikkovihlaisuja. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan kypsyttäisi paikkoja liikaa. Pieni kypsyttäminen ei haittaisikaan, niin tietäisi ettei ainakaan mene yliaikaiseksi! ;) Muuten päivät onkin koostuneet kirjan lukemisesta, (vain yksi osa Myyttihovia jäljellä, nyyh!), leipomisesta ja telkkarin katsomisesta. Koirien kanssa kävelen joka aamu metsäreitin ja Maltin kanssa treenataan seisomista, minkä poika osaa jo todella hienosti! Tänään treenasin myös vähän ravaamista, mikä sekin menee jo yllättävän hienosti. Paljoahan en voi juosta, ilman vatsan kiristymisiä, mutta edes vähän. Niin ja onhan tuolla ulkona ihan tappoliukastakin.

Uusi äitiyspakkaus julkistettiin tänään ja olen ihan tyytyväinen, ettei saatu sitä. Pidän enemmän viime vuoden siilimakuupussista ja tietenkin niistä sammakkolakanoista! Onni onnettomuudessa siis näin päin! Tässä vielä kuva uudesta paketista.

Äitiyspakkaus 2014

Saatiin vihdoin lähes pakattua sairaalalaukku. Minun sairaalalaukkuni sisältää:

-Vauvan kotiintulovaatteet (New Baby-body, housut, sukat, pipo ja pehmoinen ja lämmin nalle-fleecehaalari)

- Omat vaatteet (Huppari, t-paita, haaremihousut, omia alusvaatteita, sukkia)

- Imetysliivit (Mitkä pitäisi vielä käydä ostamassa)

- Villasukat

- Shampoo, hoitoaine, dödö, hammasharja ja tahna, hiusharja

- Kamera + laturi

- Liivinsuojukset

- Kännykän laturi

- Neuvolakortti 

Mitään ajavietettä en aikonut ottaa mukaan. En usko, että pitkästyn kuitenkaan niin pahasti ja onhan Juho sitten siellä aikaa tappamassa myös. Tietenkin jos näyttää siltä, että joudun olemaan pidempään sairaalassa. niin voin pyytää Juhoa tuomaan jotakin lukemista ja tekemistä. Nyt on jo vähän helpottuneempi olo kun tietää, että kassi on lähtövalmiina!

Tänään skarppaan ja lähden kaupungille pitkästä aikaa. Käyn kirpputorilla tekemässä toivottavasti hyviä löytöjä tulevalle pienelle, käyn ostamassa kastekorttien pohjat, apteekista ostamassa lisää särkylääkkeitä ja Maltille D-vitamiinia ja kirjastosta lainaamassa muutaman kirjan lisää. Tänään vau.fi kertoi, että pitäisi alkaa lukemaan synnytyksestä ja ehkä pitäisi jokin kirja senkin kannalta lukea. Saisi itseänsä vähän psyykattua siihenkin. Lisäksi Juhon äiti ilmoitti, että ostaa meille tänään itkuhälyttimen. 

Perjantaina suunnistamme pääkaupunkiseudulle vanhemmilleni. Siskoni palaa lomalle Suomeen ja pystyn vihdoin esittelemään Juhon hänellekin. Siskoni on siis matkaoppaana ollut ulkomailla jo muutaman vuoden ja näkemiset ikävästi rajoittuu vain hetkiin silloin tällöin. Nyt ainakin tulevalla pojallamme ja siskolla on syntymäpäivät huhtikuussa molemmilla. Tai no. Eihän sitä tosiaan tiedä, koska tuo haluaa maailmaan tuolta tulla. 8.päivä  suuntaamme sitten Tampereelle mummolleni ja käymme Ikeassa samalla ja mahdollisesti myös kummitädilläni. Onhan tässä yllättävän paljon ohjelmaa maaliskuulle. Ainakaan ei aika käy kamalan pitkäksi. 

Ainiin! Alle 5viikkoa, niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Kohta meillä on jo oma nyytti sylissä.<3

Miten raskaus on muuttanut minua?

Olen nyt jo hyvän aikaa pyöritellyt tätä aihetta päässäni, kun Elsa pyysi minua kirjoittamaan tästä. Alkuun ajattelin, ettei mitenkään, mutta sitten aloin ryhmittelemään asioita henkisiin ja konkreettisiin asioihin.

Konkreettiset asiat:
- Kahvin ja energiajuomat olen jättänyt lähes kokonaan. Energiajuomia en ole muutenkaan juurikaan juonut, mutta sekin vähä on pannassa nyt. Kahvin haju teki todella pahaa alkuraskaudessa ja se jäi kokonaan sekä minulta, että Juholta. Nyt tykkään haistella töissä kahvipapupusseja ja silloin tällöin voin erikoiskahvin juoda. Korkeintaan sen kerran kuukaudessa, jos silloinkaan.

- Olen alkanut nukkumaan enemmän. Aiemmin liika nukkuminen sai minut ahdistumaan, mutta nyt voisin nukkua vuorokauden ympäri hyvällä omallatunnolla. Olen myös alkanut näkemään mitä erikoisempia unia. Olen aiemminkin ihmetellyt outoja uniani, mutta nyt niistä on tullut hyvin todentuntuisia. Voin lisäksi nähdä kymmeniä unia yössä ja muistaa aamulla niistä jokaisen. Väsymys on alkanut myös painamaan, vaikka aiemmin en ole ollut juuri koskaan väsynyt. Nyt kaiken aloittaminen tuntuu ponnistelulta.

-  Ulkonäkökriittisyyteni on tasoittunut. Aiemmin olin todella tarkka siitä, mitä söin ja peili oli painajainen. Nyt omaa kehoaan on oppinut arvostamaan ja ymmärtämään enemmän. Ei se tosin ikuista hiuskriisiä ole poistanut! Iho-ongelmia raskaus ei ole mukanaan tuonut, eikä niitä minulla aiemminkaan ole ollut.

- Limakalvot kuivuvat. Yöllä tuntuu, ettei meinaa saada henkeä ja aamulla on nenäontelot täynnä kuivunutta verta. Ikävä osuus raskaudessa. Myös lysyssä istuminen tai selällään makaaminen estävät hapen kulun.

Henkiset asiat:
- Olen aina kokenut olevani kauhean tasainen persoona, mutta nyt olen huomannut, kuinka saatan räjähtää hyvinkin pienestä asiasta. Huomaan itsekin ärsyyntyväni siitä, että ärsyynnyn jostakin. Maiskuttaminen, ryystäminen ja muut häiritsevät äänet saavat minut ihan tolaltaan, ja täysin syyttä suotta! Mielialat hyppivät myös ylionnellisesta surkeaan ja ärtyneeseen. Onneksi töissä on pystynyt pitämään pään suhteellisen tasapainossa. Itkenyt en ole sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka alkuraskaudessa jotkut tv-ohjelmat saivat kyyneleet silmiin. En ole ikinä muutenkaan pitänyt itseäni herkistelijänä.

- Perhe ja sukulaiset ovat tulleet eri tavalla tärkeiksi. Sitä osaa arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä ihan eri tavalla. Harmi, että meidän pieni suku on hajaantunut vähän ympäriinsä tällä hetkellä.

- Tunteiden syventyminen. Jotenkin sitä vain nauttii Juhon seurasta myös pieninä lyhyinä hetkinä todella vahvasti. Itsekseen oleminen saa taas ajattelemaan yhdessä oloa. Vauvat eivät vielä aiheuta "aww"- kohtauksia kadulla. Ainoa, mistä olen ollut innoissani on, kun on nähnyt aivan pienen vauvan. Silloin sitä ajattelee, että kohta meilläkin on tuollainen. Ei muiden lapset saa sellaista tunneryöppyä, mutta oma lapsi on aina oma lapsi.

- Olen käynyt koko tunneskaalan läpi siitä, millainen äiti minusta tulee. Olenko hyvä, myötätuntoinen ja osaanko kasvattaa lapsen oikein? Osaanko näyttää rakastavani häntä? Varmasti kaikki käyvät nämä samat tunteet läpi odottaessaan. En kuitenkaan ole epävarma tai epätietoinen. Lähinnä olemme Juhon kanssa miettineet, miten tietyistä asioista kerrotaan lapselle. Vaikka siihen onkin vielä monta vuotta aikaa. Esim. Mitä on kuoleman jälkeen? Meistä kumpikaan ei osaa ihan kunnolla itsekään vastata tuohon, mutta kummatkin uskomme, ettei elämä lopu kuoleman jälkeen, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Raamatun taivaaseen en usko, enkä uudelleensyntymään. Silti haluaisin lapselle kertoa enkeleistä ja siitä, ettei kuolema ole lopullista, mutta Juho ateistina ei taas enkeleihin usko. Enkä nyt sano itsekään uskovani, mutta se jollakin tasolla on rinnastettavissa Joulupukkiin, pääsiäispupuun ja hammaskeijuun, mitkä ehdottomasti haluan lapsen elämään tuoda. Lapsen pitää saada olla lapsi ja kokea nuo juhlapyhät juhlapyhinä.

Ristiäisten mietintää

Ollaan nyt Juhon kanssa muutama päivä mietitty ristiäisiä ja niiden järjestämistä. Helpottaa omaakin stressiä, kun suunnittelee jo valmiiksi jotakin.

Kastehan on evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentti, jossa lapsi kastetaan seurakunnan yhteyteen. Ennen kasteen yhteydessä uskottiin lapsesta häädettävän paholainen, mutta kirkko luopui tästä tavasta. Risitäiset sanaa käytetään, koska kastaessa pappi tekee ristinmerkin lapsen otsaan ja rintaan. Väestörekisteriin lapsen nimi on ilmoitettava kahden kuukauden sisällä syntymästä ja tämäm jälkeen pidetään yleensä juhla.

Päätimme, että haluamme lapsen kastettavan seurakuntaan ja hän saa sitten myöhemmin päättää eroaako kirkosta vai ei. Juho ei kirkkoon kuulu, mutta itse kuulun kyllä, vaikka en täysin varma uskonnollisesta vakaumuksestani ole. Olen kyllä sanonut, että Juho saa sitten joskus liittyä hetkeksi kirkkoon, kun naimisiin mennään! Haluamme myös, että lapsi pääsee rippikouluun ja konfirmoidaan.

Muistettavaa on yllättävän paljon. Pelkkä ajankohta on vaikea miettiä. Laskettuaika kun on 18.4 eli nimi on ilmoitettava viimeistään 18.6. Kesäkuun alussa ei haluta ristiäisiä, sillä Juhon siskon lapsi pääsee peruskoulusta silloin ja sitäkin sitten juhlitaan, joten parempi voisi olla ennen sitä toukokuun lopulla. Paikasta emme myöskään ole vielä yksimielisiä, mutta kummatkaan eivät pappia halua omaan kotiinsa. Asumme muutenkin niin kaukana, että olisi parempi, kun juhlapaikka olisi lähempänä keskustaa. Kirkko olisi toki hieno ja itse pitäisin siitä, mutta en tiedä, ajatteleeko Juho ihan täsmälleen samalla tavalla. Kastemekko saadaankin Juhon suvulta.

Omalta puoleltani olen kummit jo miettinyt valmiiksi ja kummatkin ovat olleet tietoisia asiasta jo hyvän aikaa. Toisen hyvän ystäväni kanssa puhuimme asiasta jo ennenkuin lapsenhankinta varsinaisesti oli edes mielessä. Juho on puhunut vaihtoehdoista myös. Sylikummi on siis vielä mietinnän alla.

Vieraat koostuvat varmasti pitkälti suvusta. Juhon puolelta siis äiti, isä ja hänen naisystävänsä, veljet ja siskot ja heidän puoliskonsa ja lapsensa, mummi ja pappa, tädit ja sedät jne. Omalta puoleltani äiti, isäpuoli, sisko (ja mahd. hänen miehensä, jos silloin Suomessa on), veli, kummitädit, mummo. Oman puolen suku ei kovin iso ole. Lisäksi muutama hyvä ystävä meidän kummankin puolelta, eli onhan tuossa jo aika paljon porukkaa.

Kutsukortit haluaisin tehdä itse aivan alusta asti ja niillä saisi ainakin vapaa-ajan hyvin kulumaan äitiyslomalla. Muutama idea minulla jo onkin, joten pitää varmaankin suunnata askarteluliikkeisiin helmikuussa. Minusta on kiva, että vieraat saavat sitten kutsun hyvissä ajoin, että työt voidaan sovittaa. Varsinkin, kun on paljon ihmisiä, joilla on vuorotyö.

Pappi tuo mukanaan kastekynttilän, mikä on seurakunnan lahja lapselle. Kastekynttilän voi sitten myöhemmin polttaa loppuun esim. konfirmaatiopäivänä. Kakun haluaisin tehdä Juhon kanssa kahdestaan, samoin muut ruuat. Kummatkin pidämme ruuanlaitosta ja saahan siinä samalla oman kätensä jäljen näkymään.

Musiikista olen aina ollut tarkka ja haluaisinkin nimenomaan yhden vanhan opettajani esittämään yhden kappaleen. Täytyy ottaa häneen yhteyttä ja kysyä, haluaisiko hän mahdollisesti esittää ko. kappaleen.

Loppuun laitan vielä muistilistan ristiäisistä:

- Kastepäivän päättäminen

- Yhteys kirkkoherranvirastoon kastetilaisuuden järjestelyiden sopimiseksi

- Kastepaikan varaaminen, mikäli juhlat pidetään muualla kuin kotona

- Valokuvauksesta sopiminen

- Nimen valinta, erikoisten nimien kohdalla tarkista nimilaki

- Rekisteröintilomakkeen täyttäminen ja lähettäminen

- Kummien valinta, varmista kirkkoon kuuluminen

- Toimituskeskustelu papin kanssa

- Virsien valinta

- Kastetilaisuuden tehtävien jako

- Kastepuvun hankinta

- Vieraiden kutsuminen

- Tarjoilun suunnittelu

- Ohjelman/musiikin/puheiden suunnittelu

Jos kastejuhla kotona:

- Kastepöytä

- Valkoinen pöytäliina

- Kastemalja (täytä lämpimällä vedellä hieman ennen kastetilaisuuden alkua)

- Raamattu

- Kynttilä

- Valkoinen liina pään kuivaamiseen

- Kukka-astelma