Imetyksen ahdistus

"Imetys on maailman luonnollisin asia." Olen yrittänyt hokea tuota lausetta itselleni vaikka kuinka monta kertaa. Maito nousi sairaalassa toisena päivänä enkä muistanut, kuinka kipeätä se tekee. Kummatkin rinnat olivat turvonneet ja kuumat ja imetys sattui aina vauvan ahmaistessa kiinni. Kotona imetys sujui alkuun ihan hyvin. Sitten alkoi rinnanpäät menemään rikki. Ensin vasen meni verille ja imetin pelkästään oikeasta. Sitten meni oikea rikki ja imetin pelkästään vasemmasta. Olin melkein epätoivoinen, kun imetys teki niin kipeää ja veri valui. Kyselin imetyksen tuki-yhteisöstä tukiäidiltä apuja ja hän neuvoi pitämään rinnanpäät kosteana ja imettämään vaikka verta tuleekin. Ajatus tuntui kuitenkin vieraalta, että antaisin Veikalle veristä maitoa, joten vain pumppasin toista tyhjäksi.

Tilanne helpottui ja pystyin taas hetken imettämään kummastakin rinnasta. Sitten alkoi tiheänimun-kausi. Veikka käytännössä asui tissillä. Yksi ilta istuin 5h putkeen sohvalla imettämässä. Oikeaan rintaan tuli haava, mikä ei mennyt umpeen millään ja imetys tuntui aivan hirveältä. Olisin voinut purskahtaa itkuun joka kerta siitä rinnasta imettäessäni. Kipu jatkui koko imetyksen ajan ja monta tuntia imetyksen jälkeenkin. Imetys alkoi ahdistamaan. Joka kerta, kun Veikka heräsi tuntui pahalta, kun tiesin joutuvani imettämään. Alkoi ahdistamaan ja tuli niin huono olo, etten nauti siitä, että pystyn ruokkimaan oman lapseni. Pari päivää olin aivan maassa, sillä henkinen olo oli vain niin kamala.

Otin sitten yhteyttä meidän alueemme imetystukihenkilöön, joka tuli meillä käymään. Sanoin hänelle, että uskon Veikalla olevan kapea imuote, mutta en saa sitä korjautumaan mitenkään. Pohdin myös voisiko kipu johtua sammaksesta, sillä Veikalla hieman on vaaleaa kielessä. Tukiäiti sanoi imuotteen tosiaan olevan hieman kapea. Otin nännin pois Veikan suusta, että voisimme korjata otteen ja maitoa lähti oikein roiskumaan kaaressa. Tukiäiti sanoikin silloin, että kapea imuote johtuu varmaankin siitä, että Veikka pitää otteen itse kapeana, ettei tukehdu maitoon. No vasemmasta imettäessä ei ole kipua, joten itseäni kapea imuote ei häiritse. Oikeasta tukiäiti epäili myös sammasta ja nyt aloin vichyllä hoitaa sekä rintojen päitä, että Veikan suuta. Viime yön pumppasin vielä oikeaa tyhjäksi, mutta tänään sain vihdoin imetettyä myös siitä.

Tuntuu pahalta kuulla joka paikasta, kuinka imettäminen on niin helppoa ja luonnollista ja joillakin imetyksen kanssa kamppaillaan ja jos joutuu antamaan korviketta saa vähintäänkin paheksuvia katseita. Kaikille se imetys ei ole itsestäänselvyys. Itse yritän nyt imettää ainakin siihen 6kk asti, mutta toivotaan parasta! Älkää pelätkö kysyä neuvoa, jos olette epävarmoja. Imetys voi olla välillä hankalaa eikä mitenkään itsestäänselvyys!

Soseiden sekametelisoppa!

Meillä ollaan aloitettu soseiden maistelu neuvolan ohjeiden mukaan. Vellejähän meillä on mennyt jo kuukauden päivät ja edelleen syödään iltavelli ja aamuvelli. Iltavelli syödään klo 20-23 aikaan ja aamuvelli ensimmäisenä kun herätään, eli klo 06-08. Vellejä vaihdellaan aina ja nyt syödään maissia, riisiä ja peruna-porkkanaa.

Soseista ollaan nyt keritty maistamaan luumua, maissia ja bataatti-kesäkurpitsaa. Kaikki muut kelpasivat, mutta maissi oli yök. Tänään lipaistiin myös ruusunmarja-vadelmaa, mikä pienelle miehelle maistui. Tulee siis äitiinsä. Vauvana lempisoseeni oli kuulemma juurikin ruusunmarja.

Olen päättänyt, että me teemme itse soseet Einolle. Eilen käytiin kaupassa ostamassa bataattia, perunaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Porkkanaa meiltä löytyy valmiiksi jo kaapista. Tänään sitten surrautin parsakaalin soseeksi ja pakastin jääpalamuoteissa. Nyt löytyvät valmiiksi pakkasesta, kun sitä aletaan syömään. Hedelmistä ja marjoista en ajatellut itse tehdä soseita vaan ne ostan valmiina.

Soseet valmiina pakastamista varten

On ollut kiva huomata, ettei korviketta ole mennyt enää niin paljoa kuin aiemmin. Yksi paketti riittää pidemmäksi aikaa ja Einon nälkä pysyy kauemmin poissa. Nyt jaksetaan seurustella paljon pidempään kuin aiemmin ilman, että nälkä yllättää.

Teettekö itse soseet vai ostatteko valmiina kaupasta? Miksi, miksi ei?

Jälkitarkastus

Kirjoittelu on taas käynyt vähiin, kun ohjelmaa on ollut senkin edestä. Aloitetaan siis viime viikosta.

Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.

Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä! 

Hymypoika<3

Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan. 

Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti. 

Nyrkki maistuu

Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!

Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus. 

Maltti keinuttaa sitteriä

Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!

Mikä on kun ei maito riitä...

Masentaa. Olen yrittänyt aktiivisesti imettää kummastakin rinnasta, mutta paljoa ei tuolta ulos tule. Nykyään saan pumpattuakin alle 50ml yhteensä kummastakin rinnasta. Jätkä taas vetää korviketta/syöttökerta vähintään 90ml. Kyllä sitä kovasti miettii, missä voi olla vika. Yöllä on pari tuntia tyytyväinen tissin jälkeen.

Joka paikassa lukee ja toitotetaan, että imetys on paras vaihtoehto lapselle ja samaa mieltä olen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, ettei tästä mitään tule. Vielä en kuitenkaan täysin heitä hanskoja hyllylle, mutta lähellä ollaan. Yritän edelleen aina ensin imettää ja sitten annetaan loput korvikkeella.

Eilen jätkällä oli kitkutus päivä. Mikään ei ollut hyvin. Kyllä itselle tulee epätoivoinen olo, kun vauva itkee eikä itse voi tehdä mitään. Sanoin Juholle tänään, että melkeinpä mielummin olisin itse töissä ja tuli samantien huono omatunto. Ihmeen ikäviä fiiliksiä ilmassa taas vaihteeksi.

Huomenna ystäväni tulee meille ja ensi viikko on muutenkin aika hulinaa, kun viikonloppuna on ristiäiset. Pitäisi leipoa ja siivoilla ja pappikin tulee meille torstaina. Onneksi Juholla on pari vapaata ensi viikolla niin saa itsekin vähän hengähdettyä.

Imetys vs korvike

Eilen illalla ei meinattu saada ukkoa millään rauhoittumaan. Yritettiin kaikkemme ja imetinkin monta kertaa, mutta kitkutus jatkui silti. Meinasi jo usko loppua kesken, kunnes kokeiltiin antaa hieman korviketta. Kappas, huuto loppui samantien ja ukko nukahti. Johtopäätös: jätkä ei ollutkaan saanut tarpeeksi maitoa! Oli tosin viihtynyt tissillä koko illan.

Tulihan siinä sitten tirautettua itkut. "Huono äiti"-fiilis nousi pintaan väistämättäkin, kun ei voinut ruokkia toista kylläiseksi. Kuitenkin pääasia, että jätkä sai itsensä kylläiseksi ja pääsi nukkumaan.

Aamulla oli tissit taas aivan pinkeät ja yöllä söi kiltisti rinnalla ja nukahti samantien uudestaan. Käytiin kuitenkin varuiksi ostamassa tänään jauhekorvikepurkki kaappiin, jos samanlainen tilanne tulee. Pumpannut en ole uskaltanut vielä. Pelkään, että sitten tulee pumpattua kaikki maidot pois eikä jätkä kerkeä saamaan vatsaansa täyteen.

Tänään laitettiin myös kotikaljaa tulemaan. En todellakaan pidä sen mausta, mutta toivotaan sen saavan maidon lisääntymään entisestään.

Sairaalasta kotiin ja kontrollikäynti

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Aamulla kätilö kävi sanomassa, ettei varmaankaan ajateltu vielä kotiin lähteä ja sanoin, että kyllä mielelläni lähtisin heti kun mahdollista. Pääsin nopeasti ensin omalle lääkärilleni, joka tutki alapääni. Huh, sitä tuskan määrää. Sanoi, että tikit ovat hyvät, mutta ainakin kaksi viikkoa on istumakielto. Hemoglobiinini oli tippunut 75 ja lääkäri olisi halunnut tehdä verensiirron, mutta sanoin voivani hyvin. Niinpä sovimme, että seuraavana päivänä tulisin kontrolliin.

Sitten lastenlääkäri tutki jätkän. Kaikki oli muuten hyvin, mutta kuuloa ei saatu mitattua. Kätilö sanoi sen johtuvan korvan töhnästä, mikä kuivuu päivien kuluessa. Se kontrolloitaisiin myös seuraavana päivänä.

Kotona Juhon sisko tuli käymään ja toi kassin ruokaa, mikä piristi kummasti. Väsytti aivan mielettömästi kahden päivän univelat ja torkahtelin koko illan. En pysynyt hereillä edes uusimman Game Of Thronesin ajan. Yö meni suhteellisen hyvin. Jätkä heräsi pari kertaa ja rinnalla söi hyvin. Lopuksi kun olin kummastakin rinnasta ruokkinut, jätkä jäi silti itkuiseksi ja päädyttiin antamaan hieman korviketta lisäksi. En saanut tisseistä lypsämällä yhtäkään pisaraa ja nännit olivat niin kipeät, että melkein itku tuli imettäessä.

Aamulla nopea imetys ja jätkän tavaroiden pakkaus ja kohti sairaalaa. Sairaalassa otettiin ensin jätkän kuulo. Kaksi kätilöä mittasi anturilla useamman kerran eikä silti saanut testiä läpi. Aloin jo hormoonihuuruissani pelkäämään, että jätkä on kuuro. Yritin kuitenkin muistutella itselleni, että jätkä tuijottaa kotona innokkaasti soittolelua ja meitä kun höpötellään. Lopuksi testi meni läpi ja kätilö sanoi sen tosiaan kestäneen niin kauan, koska korvien töhnä on vielä kosteaa.
Lähdettiin alas labroihin. Juho jäi vauvan kanssa odottelemaan kanttiinin eteen. Seisoin ja nojasin labran seinään odotellessani vuoroani. Vieressäni istui mummo, joka kehoitti istumaan ja kun kerroin istumakiellostani, onnitteli kauheasti. Labroissa pääsin makaamaan, jotta verinäyte saatiin otettua. Labroissa ollessani toinen mummo oli tullut siunaamaan jätkän ja sanonut pojan olevan niin kaunis, että yhteen lapseen ei kuulemma saa jättää. Ei kyllä heti ole tulossa! :D

Hyvät uutiset: hemoglobiini oli noussut 85. Ensi tiistaina saan aloittaa raudan uudestaan. Osastolla sain rautalisää suoraan suoneen ja siksi vasta tiistaina saa uuden raudan aloittaa. Tänään on myös maito lähtenyt nousuun ja päivällä oli varmaan hieman lämpöäkin. Nyt vain tissit kuumottavat. Jätkä viihtyi illalla tississä kiinni pari tuntia ja nyt vihdoin sammui taas. Toivottavasti yö menee yhtä hyvin!