Veikka 2vko ja arki alkoi

Veikka täytti tänään tasan 2vko ja sen "kunniaksi" käytiin tänään neuvolassa. Poika kasvaa hyvin rintamaidolla. Paino oli nyt 3910g ja pituus 51,2cm. Iho on hieman kellertävä, mutta omasta mielestäni yhtä kellertävä kun on aina ollut. Terveydenhoitaja pyysi vain seurailemaan, että poika on virkeä ja herää itse syömään. Eipä ole tämän kanssa ongelmia ollut!

Alkuun nännit oli tosi kipeät imettämisestä. Toinen meni alkuun verille ja jätin sen lepäämään ja imetin vain toisesta ja pumppasin toista. Lopulta aukesi toinenkin, mutta onneksi toinen oli ehtinyt paranemaan siinä välissä. Vieläkään imettäminen ei tunnu mukavalta, mutta ei ole ylitsepääsemätöntäkään. Monesti olen miettinyt imetyksen lopettamistakin, mutta en halua enkä aio luovuttaa. Terveydenhoitaja epäili, että nännit ovat niin isot, ettei Veikka saa kunnon otetta vaan ote jää kapeaksi. Muuten ote kuulemma näyttää oikealta. Otin nyt yhteyttä oman alueeni imetystukihenkilöönkin ja hänen kanssaan sovitaan kotikäynti, jos saataisiin sillä imetys täysin kivuttomaksi. Muuten maitoa kyllä tulee ja kun Veikka saa tissin herumaan, ollaan kummatkin pojan kanssa läpimärkiä. Maidonkerääjät on päällä 24/7 ja keskimäärin päivässä tulee niihin n.200ml maitoa. Osan olenkin pakkaseen saanut ja osan antaa Juho aina Veikalle. Oppii Veikka samalla myös pulloon.

Kohtutulehdus iski 5päivää synnytyksen jälkeen. Sain tajuttomia vatsakramppeja enkä päässyt 45min liikkumaan mihinkään, kun vain itkin sängyssä. Kävin äippäpolilla ja siellä lääkäri teki epämielyttävän sisätutkimuksen ja irroitteli jääneitä kalvonpalasia ja irrotti myös yhden hematooman, mikä oli jäänyt kohdunsuun eteen. 10pvä antibioottikuuri kahta eri antibioottia. Nyt ollaan jo plussan puolella, vaikkakin jälkivuoto on koko ajan ollut todella niukkaa! Tosin olivathan nuo jälkisupistuksetkin aivan kamalia.

Juho lähti takaisin töihin ja nyt olen kolmatta päivää poikien kanssa kotona. Eino kiukutteli Juhon loman aikana muutaman päivän, mutta johtui varmaan siitä, kun äiti oli ollut poissa. Imetyshetket oli ehkä kaikkein vaikeimpia, kun ei pääse liikkumaan ja Eino mennä touhuaa missä menee. Nyt ostettiin Einolle eläinkirja, mitä luetaan aina imettäessä. Eino on hurjan kiinnostunut Veikasta ja tuo kovasti leluja ja ruokaa ja silittelee. Ihanan reipas isoveli. Vähän on tietenkin rajut otteet ja pitää sen kanssa olla varovainen, mutta pikku hiljaa. Kantoliina on ollut ihan ehdoton meillä ja helpottaa arkea. Eilenkin Veikka viihtyi 2,5h putkeen tissillä ja aina kun sain nukahtamaan ja nostin omaan sänkyyn, hän heräsi. Mutta kantoliinasta toisessa postauksessa enemmän!Huomenna edessä olisi vielä kuulokontrolli keskussairaalassa, kun sitä ei saatu otettua kotiutuessa. Ei tosin saatu Einoltakaan.

Yöllä heräillään n. 4-1h välein syömään. Ensimmäinen unijakso on yleensä pidempi ja muut sitten lyhyempiä. Väsyttää totta kai, mutta onneksi tämä ei ikuisuuksia kestä!

Äippäpolikontrolli

Tiistaina oli taas äippäpolikontrolli. Pissa oli puhdas, käyrä hyvä vaikka muutama supistus olikin ja paineet hyvät. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun lääkäri kutsuikin sisälle. Lääkäri oli tuttu minulle, sillä hän leikkasi sillon kohdunulkoiseni. Hänen lisäkseen huoneessa oli nuori mies(!!)lääkäri. Sairaalaan oli kuulemma juuri saatu uusi ultraäänilaite, jota sitten samalla testattiin. Ensin lääkäri paineli vatsaa ja teki sisätutkimuksen ja katsoi alakautta ultralla. Tilanne ei onneksi ollut muuttunut mihinkään eikä enää ylimääräisiä kontrolleja tarvita. Sain laittaa housut päälle ja sitten alettiin testaamaan laitteen 3D-ominaisuuksia. Oli suhteellisen hölmö olo, kun huoneessa oli kolme ihmistä, jotka kaikki opettelivat laitteen käyttöä ja minä makoilin sängyllä kuin mikäkin mallinukke. Tosi hyvin näkyikin ja siellä se pieni Veikka imeskeli käsiään ja käänteli päätä pois edestä. Katsottiin vielä, että varmasti on poika ja siellähän se vehje oli komeasti pystyssä! 

Lääkäri oli jo pyyhkimässä geeliä pois, kun kysyin miten sen pään koko. Hän oli hieman ihmeissään, mutta ultrasi uudestaan ja teki painoarvionkin. Painoarvio oli 2002g eli paria viikkoa edellä kasvaa, mutta se pää... Vastasi nyt viikkoja 35+. Kysyin, miten nyt toimitaan ja lääkäri sanoi, että laskettuna käynnistetään. Silloinhan tuo pää on aivan hirmuinen taas! Synnytystapa-arvionkin sain vasta rv38+2. Sairaalasta päästyäni hajotti tosi paljon ja kaikki hyvät tunteet tulevasta synnytyksestä kyllä väistyi. Huomenna pitää soittaa neuvolaan ja varmistaa, että mitä ihmettä tämän asian kanssa nyt tehdään, sillä uutta reilu 38cm päätä en ajatellut puskea ulos.

Tärkeintä kuitenkin, että Veikalla kaikki hyvin! Huomenna lähdetään minilomalle Helsinkiin ja palataan maanantaina. Palaan siis blogiin ensi viikolla reissumme merkeissä!

Meillä asuu pyörremyrsky (Eino 8kk)

Viimeiset päivät ovat olleet aika menoa ja melskettä! Uusi vuosi vietettiin ihan kotona syöden ja käytiin muutama raketti ampumassa. Pieni mies ei niitä nähnyt, kun nukahti kesken kaiken. Valettiin kuitenkin tinat kaikille ja meille jokaiselle tuli siivet! Minulle iso ja pieni. Tarkoittaa varmaan, että tulee lennokas vuosi.

Pieni mies ryömii kauheaa menoa. Jos hänet johonkin laskee niin ei enää tiedä, mistä hänet löytää. Lempparipaikka on kylppäri, minne ryömitään äkkiä perässä. Konttausasentoon noustaan monta kertaa päivässä ja tänään otettiin varovaisesti ensimmäinen askel eteenpäin. Kohta siis mennään vielä kovempaa! Kaikki tavarat ovat kummasti nousseet ylöspäin ja niitäkin yritetään saada napattua. Yöt ovat ruvenneet katkeilemaan, kun yölläkin käännähdetään masulleen.

Ruoka maistuu hyvin ja nyt ollaan saatu maistaa vähän erikoisempaa ihan vähän; jäätelöä. Hirveä maiskaaminen kävi ja maistui selvästi. Muutenkin ollaan annettu maistaa vähän kaikkea aina pikkaisen, että makuihin tottuu.

Eino höpöttää kovasti "tätätä", "vavava", ättättättä". Kerran sieltä jo vahingossa tuli äitikin. Eino rakastaa fröbelin palikoita ja alkaa nauramaan heti, kun kuulee rytmin. Leijonan metsästyksessä pudistaa päätään kohdassa "enkä pelkää ollenkaan." Ihana hymypoika, joka valloittaa päivä päivältä enemmän.♡ Viikon päästä maanantaina saamme kuulla painoa ja pituutta, kun on Einon neuvolalääkäri.

Eino 7kk

Nyt olisi paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, joten jaan asiat kahteen postaukseen. Aloitetaan Einon 7kk neuvolasta.

Neuvolatäti oli tyytyväinen Einon monipuoliseen syömiseen. Nyt ollaan alettu syömään myös enemmän sormiruokia, kuten maissinaksuja, kiiviä, luumua, porkkanaa, kurkkua, päärynää, banaania ja banaanimunakasta. Pienelle miehelle maistuu hyvin ja kaikki uusi on hirveän jännää. Päikkäreiden suhteen ollaan siirrytty melkein kokonaan kaksiin; aamulla klo 930-10 ja 16-18. Joskus myös nukutaan pienet powersnapit klo 12-1230. Yöunille käydään klo 20 ja herätään klo 630-730. Vatsallaan pyöritään lattialla, välillä nousee polvet alle, mutta kontata ei vielä osata. Eino kuitenkin seisoo itse tuettuna. Voi olla, että hyppykiikku on opettanut, miten seisotaan. Uskon, että Eino lähtee ennemmin kävelemään kuin konttaamaan. Istua osataan, jos lähettyvillä on jotain mielenkiintoista. Muuten ampaistaan saman tien lattialla vatsalleen ja jonkun lelun kimppuun. Kaksi hammasta suussa ja kuulo kunnossa. Osaa pinsettiotteen ja nappaa itse tutin pois tai laittaa suuhun, kun haluaa. Viime aikoina on opittu pudistamaan päätä, mikä on jostakin kumman syystä kauhean hauskaa. Eino tosin onkin kauhea rämäpää. Hirmuinen kikatus, kun heittelee ilmaan tai rokottaa pää alaspäin. Välillä Eino sylissä istuessaan oikein nojaa taaksepäin, että pääsisi roikkumaan. Kyllä meillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun tuo pieni mies lähtee liikkeelle. :D

Painoa on tällähetkellä 10,3kg ja pituutta 75,2cm. Kulkee tasaisesti isojen poikien käyrällä. Kaikin puolin kuulemma sopusuhtainen. Neuvolatäti myös kehui kauheasti taas meitä ja Einoa ja kuinka Einosta näkee, että häntä rakastetaan. "Eihän tuollaisia geenejä ole olemassa!" Kyllä sitä joka päivä on vain onnellisempi, kun on tuollaisen pojan äiti.♡

Nyt ajateltiin Juhon kanssa, että jään osittain hoitovapaalle ja vähennän töitä. Työt alkavat ottaa polvien päälle tosi paljon ja aina töiden jälkeen särkee joka paikkaan ja olen vain tosi kiukkuinen. Ei tällaisessa turhasta riitelyssä ole mitään ideaa ja työt ei mene ikinä parisuhteen edelle. Nyt Kela tarjoaa minulle kuntoutusta, joiden avulla pääsisin kouluttautumaan ammattiin, mikä olisi minulle polvien kannalta paras. Jään odottamaan innolla, mitä se tuo tullessaan.

Onko teillä kokemusta Kelan tarjoamasta kuntoutuksesta? 

6kk neuvola!

Huh, kun on jäänyt päivittäminen vähillä, kun on ollut niin paljon töitä. Juuri loppui seitsemän päivän työputki ja nyt saa viikon levähtää. Ensi viikolla lähdetään pikku reissuun ja huomenna mennään Jyväskylään koiranäyttelyyn.

Mutta asiaan. Einon 6kk neuvola oli viime viikolla. Odoteltaessa vuoroamme, Eino tyytyväisenä makoili vatsallaan lattialla. Kovasti meillä läiskitään jo jaloilla ja käsillä, mutta ei olla vielä hoksattu, miten tästä pääsisi eteenpäin. Meillä oli käynnillä mukana terveydenhoitajaopiskelija, joka pääosin katsoi Einon. Hoitopöydällä oli Einon mielestä mahdottoman paljon mielenkiintoisia asioita ja kaikesta piti yrittää napata kiinni ja napattiinkin! Hyvä, että pystyttiin suojaheijasteet katsomaan. Einolla kuitenkin löytyi jo nyt joka puolelta heijasteet! Painoa oli 10,3kg ja pituutta 72,1cm. Pää oli 46,5cm.

Ruokailumme kuulostaa kuulemma oikein hyvältä. Ollaan annettu Einolle tosi nopeasti uusia makuja, kun ei ole ongelmia vatsan kanssa ollut. Nyt syödään aamuisin ja iltaisin puuro, lounas, välipala ja päivällinen ja väleissä tietenkin maitoa. Lisäksi ollaan alettu sormiruokailemaan. Herkkua onkin ollut vesimeloni, luumu, maissinaksut ja kiivi!

Eino nukkuu edelleen hyvin. Päivällä otetaan kahdet lyhyemmät (0,5-1h) päikkärit ja illalla yhdet pidemmät (2h). Nukkumaan mennään n.klo 20 ja aamulla herätään klo 7. Yöllä ei heräillä ollenkaan.

Lopuksi katsottiin Einon silmät ja näytettiin helmeä. Eino yllätti kaikki ja nappasi pinsettiotteella helmestä kiinni ja sai paljon kehuja. Neuvolatäti kehui meitä ihanan positiivisiksi ja elämäniloisiksi ihmisiksi ja siksi kuulemma Einokin on niin onnellinen ja tyytyväinen vauva.

"Eino on iloinen ja aktiivinen poika. Kasvaa hienosti. Pyörii akselinsa ympäri. Juttelee. Suojaheijasteet tulevat esille. Ravitsemus ikätasoista. D - vit. käytössä. Iho siisti. Aukile ok. Näkee helmen (10mm).  Valoheijaste symm."

Toissa päivänä Eino yllätti taas ja huomasin ensimmäisen hampaan! Jee vihdoin! Onneksi ollaan vältytty suuremmilta itkuilta!

Eino 5kk

Eino täytti tänään 5kk ja sen kunniaksi oli neuvolakäynti. Meillä tosiaan vaihtui neuvola ja samalla terveydenhoitaja, kun muutettiin. Tämä uusi neuvolatäti oli täti isolla T:llä! Kyseli ensin, miten syödään ja miten Eino nukkuu ja yleisesti miten menee. Kehui syömistä ja sanoi, että voidaan alkaa antaa jo toinen lämmin ateria päivässä. Sitten Eino puntarille!  Paino oli noussut vain reilu 400g tässä kuussa ja oli nyt 9770g. Pituus taas 70,8cm ja pää 46cm. Einon kasvu meneekin kuulemma "isojen poikien" kasvukäyrillä, eli pitkää poikaa olisi meille tulossa näillä näkymin. Rokotuksista itkettiin vain hetki, joten äitikin pääsi helpolla. Terveydenhoitaja kehui meitä vielä "kerrankin iloiseksi perheeksi" ja puhuttiin pätkä koiristakin. Katsoi läpi myös synnytyskertomukseni ja sanoi, että minulla on kyllä täysi oikeus keskusteluun seuraavan lapsen kohdalla.

Itse kävin Einon neuvolan jälkeen lääkärissä ja selvisi, että poskiontelontulehdushan se minulla on päällä. Viikon antibioottikuuri ja vielä huominen pois töistä. Toivotaan, että tauti lähtee helpottamaan!

Oletteko säästyneet syysflunssalta? 

4kk neuvola

Eino täyttää huomenna 4kk ja tänään oli aika lääkärille. Paino oli tasoittunut eikä 10kg mennyt vielä rikki, 9350g. Pituus oli 68,1cm eli sitä oli venähtänyt kuukaudessa 4cm lisää!  Ei ihmekään, että kaikki vaatteet alkavat tuntumaan pieniltä. Pää oli 45,1cm ja kasvaa ihan ylälinjalla. Lääkäri tokaisi, että taitaa tulla isopäiseksi. Isänsä on, geenit periytyvät selvästi.  ;) Lääkäri sanoi heijasteiden olevan katoamassa ja Eino vierasti lääkäriä hirveästi! Rauhoittui aina hetkeksi jos helistintä heilutti, mutta nähdessään lääkärin alkoi taas hirveä itku. Kaikki oli kunnossa ja neuvolakorttiin kirjoitettiin:

"Komea poika. Kasvaa hyvin. Ääntelyä tulee. Tunnistaa äänen tulosuunnan. Varhaisheijasteet häviämässä. Vuorovaikutus vanhempiin hyvää."

Seuraava neuvola syyskuun lopussa ja sitten tuleekin taas rokotteet...

Tasan 100 ja ransujen kuulumiset

Päädyinkin kirjoittamaan jo nyt illasta, kun Eino nukahti jo. Tämä onkin näköjään jo 100 postaus! Tasan sata omistetaan nyt siis ransuille,  Maltille ja Piinalle.

MALTTI
-ikää 8,5kk
-säkä n. 84cm
-paino on tuntematon käsite.  Pitää käydä punnitsemassa ensi viikolla

Maltti 

Maltti on ihan impulsiivinen kohelo,  joka on nyt teini-iän lähestyessä kadottanut korvansa. Vapaana ollessa ja luokse huutaessa vain  tuhahtaa ja jatkaa matkaa. Ulkona ollessa kiinnostaisi kaikki ja kauhea meno olisi joka suuntaan. Nyt ollaan alettu treenaamaan Maltin kansaa kontaktia. Namin saa nyrkistä aina kun katsoo silmiin. Tällä saavutettiin se, että ravatessa Maltti juoksee nyt pää pystyssä eikä pää maata laahaten, jolloin selkä köyristyy.  Treenaus jatkuu ja ensimmäiset junnukehät ovat 23.-24.8 Kouvolassa ja Heinolassa. Pentukehissä menestystä ei tullut juurikin epätasaisen juoksun takia, joten treeniä treeniä! Odotukset on kovat ja periksi ei anneta!

PIINA
-ikää 6,5kk
-säkä n.82cm
-paino yhtä tuntematon kuin Maltillakin.

Piina

Piina on alusta asti ollut täysin Maltin vastakohta. Piina on rauhallinen, kiltti ja tottelevainen. Näyttelytreeneissä Piina kulkee kuin unelma. Seisoo kuin puujumala ja juoksee kiltisti pää pystyssä. Yksi iso ongelma on Piinan alaleuka, jossa on kasvuhäiriö.  Leukojen väliin jää 9mm rako. Aluksi rako paheni ja pahimmillaan oli 12mm. Nyt parannusta on 3mm. Voi olla, että leuka kasvaa mukaan, kun pää alkaa kasvamaan. Siksi Piinan kanssa ei olla käyty nyt näyttelyissä vaan treenataan toistaiseksi vielä mätsäreissä. Piina on myös kasvanut hieman turhankin nopeasti. Pojilla on 2kk ikäeroa ja 2cm säkäkorkeudessa eroa! Nyt Piinalle on tullut kasvukipujakin. Kasvu saisi nyt hieman alkaa hidastua ja tasaantua ja leuka kasvaa.

Poikien kanssa ollaan käyty nyt melkein joka päivä koirapuistossa juoksemassa ja he tykkäävät siitä mielettömästi. Tänään puistossa aloitin Piinan armottoman turkin nyppimisen. Niska ja osa kyljestä nypitty ja ainakin miljoona karvaa jäljellä! Maltin turkki on suht kuosissa. Vielä muutama harmaa läiskä ja se on siinä. Nyt siis jäädään odottelemaan poikien kasvamista ja näyttelykausi aloitetaan tod. näköisesti ensi vuonna. :)

3kk neuvolakuulumiset

Niin aika taas vierähti ja meidän iso pienimies täytti 3kk. Neuvola jännitti aivan mielettömästi rokotusten vuoksi. Eino oli oma tyytyväinen ja hymyilevä itsensä ja neuvolatäti sanoikin pojan olevan flirttaileva hurmuri!

Ensin päästiin vaa'alle ja Einon paino olikin jo 8440g! Pituuttakin oli tullut 2cm lisää kuukaudessa ja oli nyt 64,0cm. Paino menee käyrällä +20(!) Ja pituus käyrällä +2. Kuulemma tasoittuu, kun lähdetään liikkeelle. Vauvoja ei saisi muutenkaan kuulemma vertailla, kun kehittyvät niin eri tahtiin. Pään ympärys 43,3cm. Iso kuula! :D Sitten Einolle näytettiin naaman kuvaa, jota piti seurata ja sehän kiinnosti hurjasti!

Sitten ikävämpi osuus eli ne rokotukset. Rota syötiin hieman irvistellen. Ei taida meidän pojasta ikinä tulla mikään kunnon sokerihiiri! Juho piti Einosta kiinni rokotteiden ajan. Ensimmäisen jälkeen itkettiin hetki ja rauhoituttiin, mutta toisen jälkeen itku jatkui pidempään. Annoin Einolle maitoa ja se auttoi hetkeksi, mutta kyllä näki, että poikaa sattui. Meinasin itsekin purskahtaa itkuun. Neuvolatäti kirjoitti korttiin: "Mainio hymypoika. Hienosti seuraa ympäristöä. Ääntelee. Kasvaa vauhdilla. Rokotukset harmittaa hetken."

Illalla Eino oli tosi itkuinen. Oikein lohdutonta itkua. Pientä lämpöäkin alkoi nousta ja annettiin nestemäistä särkylääkettä, jolloin nukahti samantien. Vielä aamullakin intranetiin, mutta sitten saatiin meidän hymypoika takaisin.

Seuraava onkin sitten 5kk neuvola kokonaan uudessa neuvolassa, kun muutettiin. Silloin ei onneksi rokotuksia vaan lääkärin vastaanotto.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Eino kasvaa ihan silmissä! On hienoa huomata, kuinka pieni mies kehittyy joka päivä. Nyt ollaan löydetty kädet ihan kunnolla ja niitä ängetään koko ajan suuhun. Lussutus vain käy! Eilen kävin ostamassa sitteriin ja vaunuihin kiinnitettävän lelun, mitä Eino tyytyväisenä räpeltää. Oli pojalla riemu ylimmillään, kun sai napattua kiinni lelusta. Kävin myös kirjaston poistomyynnistä hakemassa Einolle lastenkirjoja. Ostin niitä 7kpl ja kaikki maksoi yhteensä 7e! Eniten tykästyin intiaanisatuihin.

Myös ensimmäiset vierastamiset on koettu. Käytiin Juhon veljen luona ja Eino pelästyi hänen naisystäväänsä. Ihan paniikinomainen itku tuli!

Ollaan nyt muuton ohella puhuttu Juhon kanssa paljon tulevaisuudesta. Mitä haluan opiskella? Missä aiomme asua? Koska haluttaisiin seuraava lapsi? Loppujen lopuksi kaikki on vielä suht auki, mutta oli ihanaa, että jonkun kanssa pystyy puhumaan kaikki asiat läpi. Itse haluaisin lapsille (ainakin kahdelle ensimmäiselle) suht pienen ikäeron ja seuraavat voivat olla sitten suuremmalla. Olen huomannut, ettemme siskoni kanssa olleet kauhean läheisiä nuorena ison ikäeron (5v) takia. Nyt vanhemmalla iällä asiat ovat toisin.

Kihlajaisia ja tuomareita juhlimme 30.8. Siihen mennessä ajattelin saada uuden asunnon kuntoon. Ihanaa muuttaa! Olen niin innoissani, että pääsen kaupungille koska haluan ja saadaan enemmän tilaa asuntoon, kun kaikki on yhdessä kerroksessa. On koirillakin enemmän tilaa.

Huomenna otan suunnan kohti koiranäyttelyä taas vaihteeksi. Luumäen pentunäyttely kutsuu aamusta. Enää kuukausi ja Maltti on jo junnuikäinen. Mihin tämä aika oikein katoaa? Tiistaina suunnataan kohti Helsinkiä Juhon siskon ja hänen lastensa kanssa ja mennään hurvittelemaan Linnanmäelle! Eikka jää mummille hoitoon siksi aikaa. Vanhemmalla iällä käydään sitten koko perhe yhdessä.

Palaan kirjoittelemaan ensi viikolla!

Jälkitarkastus

Kirjoittelu on taas käynyt vähiin, kun ohjelmaa on ollut senkin edestä. Aloitetaan siis viime viikosta.

Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.

Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä! 

Hymypoika<3

Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan. 

Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti. 

Nyrkki maistuu

Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!

Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus. 

Maltti keinuttaa sitteriä

Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!

Ensimmäinen käynti neuvolassa

Tänään oli neuvolakäynti vauvan kanssa. Painoa oli tullut hienosti 4220g eli syntymäpaino ylitetty! Pituuttakin oli tullut lisää 3,5cm ja oli nyt 55,5cm. Terveydenhoitaja kirjoitti korttiin: "Söpö pikkumies. Suu, silmät, iho ja napa siistit. Mainiosti paino nousee!"
Jätkä oli muuten kiltisti, mutta vaatteet kun riisui niin närkästyttiin. Vähemmästäkin, kun tulee kylmä. Oma hemoglobiini oli noussut 99. Neuvolatäti sanoi sen olevan vallan hyvä ja naureskeli perään, että harvoinpa hän tuota arvoa normaalisti hyväksi sanoisi. Pääasia, että on noussut kuitenkin.

Sitten lähdettiin kohti Lahtea pikku-ukon kanssa. Koko automatkan hän nukkui kiltisti ja vasta perällä heräsi. Syömisen jälkeen alkoikin kauhea ihmettely, missä ollaan ja sitten nukahti taas. Eipä kyllä paljoa stresssaile. Ja niin. Saatiin samalla hankittua meille uusi autokin. Nyt on tila-auto alla ja mahtuu ajelemaan koirien ja vauvan kanssa.

Imetyksen kanssa on epäonnistumisia ja onnistumisia. Nyt olen tarjonnut aina rintaa syömisen aluksi ja mahdollisesti vielä toista, jos on nälkäiseksi jäänyt. Öisin, aamuisin ja päivisin rinta riittääkin ukolle, mutta iltaisin ei maitoa enää tule tarpeeksi ja silloin ollaan annettu lisäksi korviketta. Tuntuu, että hän imee niin tiuhaan iltaisin, ettei rinnat ehdi täyttyä. Tosin tiheällä imemisellähän vauva varmistaa maidontulon.

Yöt ovat menneet hyvin ja ollaan saatu nukkua aina 4-5h pätkissä, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Normaalisti mennään nukkumaan ehkä klo 23 ja ensimmäinen herätys on klo 04. Jätkä on tosin nukkumassa jo ennen meitä. Toinen herätys on sitten vaihtelevasti klo 07-10, jolloin noustaan myös ylös. Juho nostaa vielä yöllä vauvan viereeni imemään ja vaihtaa vaipan, etten joudu kauheasti tikkejäni repimään.

Viikon päästä viikonloppuna on ristiäiset. Päivän päätähdelle pitäisi keksiä vielä asu. Oma mekko löytyi omasta kaapista ja on silitystä vaille valmis. Ensi viikolla pitäisi saada värjättyä vielä tämä takkupehko punaiseksi. Se on ihan väljähtänyt melkein ruskeaksi. Sitten vielä leipomiset ja ristiäispaikan kuntoon laittaminen. Toivotaan, että aurinko paistaisi ja voitaisiin olla ulkona.

Maltin ensimmäinen "virallinen" näyttely on helatorstaina Helsingissä. Aikataulut tuli jo nyt ja Maltti on ainoa irlanninsusikoira. Peukut pystyyn siis! Piina pitäisi viedä rokotuksille Jyväskylään 26.5 ja sitten voi unohtaa rokotukset marraskuuhun asti.

Isyyden tunnustaminen ja neuvolatädin kyläily

Eilen käytiin lastenvalvojalla tunnustamassa isyys. Täti oli hiukan kuivakan oloinen ja luki paperit suoraan meille, mitkä allekirjoitettiin. Hän myös kysyi, olenko ollut sukupuoliyhteydessä jonkun muun kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Melkein alkoi naurattaa, sillä se olisikin ollut pelkästään aikamoinen saavutus mökillä ollessa keskellä metsää. :D Paperit saatiin kirjoitettua ja vahvistus tulee viimeistään kahden viikon päästä. Sitten päästään antamaan pojalle isän sukunimi. Ehkä minäkin sitten joskus saan saman nimen. :)

Eilen tuli myös neuvolatäti käymään. Saatiin paljon erilaisia lippusia ja lappusia mm. vauvan unesta, soseista ja vauvan ravistelusta. Neuvolatäti katsoi napatyngän ja sanoi sen olevan jo tosi paljon irti ja että tippuu kohta. Jätkän paino oli kasvanut enemmän kuin hyvin! Sairaalasta lähtiessä paino oli 3750g ja nyt painoa oli viikossa tullut melkein 200g eli 3920g! Eipä tarvitse stressata riittääkö oma maito.

Jätkä on ollut suhteellisen tiheästi syömässä. Onneksi yöt on nyt nukkunut hyvin ja herännyt 4-5h välein syömään. On itselläkin virkeä olo, kun saa nukuttua. Olen kyllä sohvallakin tosin päivisin torkkunut.

Eilen oltiin rupeamassa syömään ja jätkä oli vielä hereillä Juhon sylissä. Juho kysyi, mikä mahtaa olla jätkän suunnitelma. Meni ehkä minuutin verran ja sitten plörähti housuun sellainen satsi että. Kyllä naurettiin!

Seuraava neuvola on ensi keskiviikkona klo 15 ja siitä seuraava kerta onkin jälkitarkastus. Tikit kiristävät vielä vähän, mutta ovat vähemmän kipeät kuitenkin. Juholla alkaa työt ensi viikon perjantaina niin sinne asti on hieman helpompaa. Sitten pitäisi yrittää jo pärjätä itsekseen vauvan ja koirien kanssa, hui! No ei se muuten ongelma ole, kunhan nuo tikit saa vain pois.

Tänään posti yllätti mukavasti ja toi ystävältäni paketin, missä oli vauvan vaatteita. Lisäksi uusin vauva-lehti odotti laatikossa. :) Harkittiin mökille lähtöä viikonlopuksi, mutta auto ei taida olla niin hyvässä kunnossa, että pystyttäisiin niin pitkälle ajamaan. Kohta pitäisi uusi auto hankkia. Voi stressi...

Äippäpoli ja turhautuminen

Eilen oli äippäpolin aika. Ensin taas käyrillä, johon jälleen piirtyi selvät supistukset säännöllisesti. Verenpaineet oli pikkaisen koholla, mutta eivät pahasti ja pissa puhdas. Erikoislääkäri kokeili vatsan päältä ja sanoi pään painuneen syvälle lantioon. Kohdunsuussa ei muutosta juurikaan. Sanoi, etteivät lähde ensimmäistä käynnistämään, mutta jos olisi toinen lapsi kyseessä niin olisivat jo käynnistäneet. Tavallaan siis todella turha sairaalakäynti. Oli kyllä taas hormooneille tilaa, kun teki mieli vaan itkeä turhautumista. Kai se on unenpuute, mikä tuon olon tekee. Osittain kai myös se, kun en tee päivisin mitään. Juho tekee pitkää päivää töissä ja sillä aikaa itse istun kotona seinää tuijottaen. Nyt on sen verran tiukempaa rahankin kanssa, etten voi lähteä mihinkään. Juho ehdotteli kauneushoitoja tai vyöhyketerapiaakin, mutta turhan tyyriitä ovat nyt.

En jaksaisi olla enää hetkeäkään raskaana. Vatsa painaa, kävely sattuu alapäähän. Tuntuu, kuin joku olisi potkaissut jalkoväliin ja sinne olisi tullut verenpurkauma. Kaikki mahdolliset kotikonstit on käyty läpi. En enää edes jaksa yrittää. Kaikki puhuvat siitä, ettei varmasti mene laskettuun asti, kun paikat ovat jo niin kypsät, mutta tavallaan olen ihan varma, että vasta vappuna syntyy. Nyt paino oli 3,6kg eli täysiaikaisena painaisi jo 4kg. Alkaa ahdistaa tuo iso kokokin. Ensimmäisestä lapsesta ei haluaisi saada pahoja traumojakaan synnytyksestä. Vaikka vain arvioita ovatkin.

Huomenna sentäs jotain ohjelmaa, kun lähdetään koirien kanssa mätsäriin. Voi päiväksi unohtaa kodin luuttuamisen ja kaappien järjestelyn. Tasan kaksi viikkoa laskettuun. Jätkä, tule jo!

Väsymys

On tullut rampattua taas niin paljon lääkärissä, että huhhuh. Aina sama tilanne: käyrälle piirtyy säännölliset supistukset alle 5min välein, mutta paikat ovat vain 1,5cm auki. Kohdunkaula sentäs on kadonnut. Päivät ovat olleet vaikeita, kun öisin saan nukuttua max 4h vihlomisten takia. Päivällä ei meinaa jaksaa tehdä mitään.

Eilen kävin neuvolassa. Kaikki edelleen ok ja otettiin samalla streptokokkinäyte. Sieltä mentiin painoarvioon äippäpolille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, että lapsi kasvaa hienosti omalla käyrällään, vaikka pää onkin iso. Painoarvio oli nyt 3350g eli jos laskettuun menee niin tulee painamaan n. 4kg, hui! Kysyttiin, mitä voidaan tehdä sille, etten pysty nukkumaan, mutta ei kuulemma oikein mitään voi tehdä. Ehdotti, että tulisin osastolle pariksi päiväksi ja saisin vahvempaa kipulääkettä, mutta tyrmäsin ehdotuksen samantien. Ennne rv38 eivät kuulemma lähde käynnistämään ja nyt saatiin uusi aika polille torstaiksi ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Silloin onkin jo rv37+6. Tuli pienet hormoni-itkutkin itkettyä. Myöhemmin nolotti, mutta lähinnä turhautti tuo nukkumattomuus. Papereihin oli myös merkitty, että kun tulen synnyttämään, pitää ottaa verikokeet ja tilata valmiiksi lisäverta. Hemoglobiini on tosiaan taas laskenut ja on nyt 93. Millään sitä ei saa nousemaan.

Eilen kokeiltiin vielä illalla kaikki S:t ja Juho paineli lisäksi akupisteet jaloista läpi. Pisteet on vieläkin kipeet ja saivat tänään aikaan muutaman ikävän tuntuisen supistuksen, mutta muuten ei vielä edistystä. Laitettiin myös kämppä uuteen järjestykseen.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan ja turhaudutaan. Pahoinvointikin on alkanut uudestaan ja syöminen on mitä on. Jos saisi nukuttua niin en valittaisi! Vaikka tällä hetkellä turhauttaakin, että vain valitan jatkuvasti. Pahoittelut!

Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvio tehtiinkin jo eilen synnärillä. Lääkäri oli venäläinen tomera nainen. Oli kyllä naurussa pidättelemistä! Ultrasi pitkään vauvaa ja kertoi tarkkaan kaikki osat. Kaikki oli rakenteellisesti kunnossa. Mittoja ottaessa pudisteli ja pyöritteli päätään useasti ja lopuksi sanoi, että vauva on tosi iso viikkoihin nähden. Kysyi, onko kummankaan suvussa diabetesta ja kun kielsimme asian, kysyi koska minulla on sokerirasitus. Minulla on hänen mukaansa radi, koska vauva on niin iso. Kerroin arvojen olleen ihanteelliset. Vauva vastasi siis kooltaan keskimäärin viikkoja 41+. Kaikki mitat olivat yläkanttiin, suurimpana pää. Lääkäri sanoi myös, että minulla on pieni maha vauvan kokoon nähden, mutta johtuu kuulemma siitä, että itse olen niin pitkä.

Nyt saatiin uusi painoarvio 10pvän päähän ja siellä lääkäri katsoo uudestaan, mitä tehdään. Jos kasvu näyttää yhtä kovalta, aion pyytää käynnistystä aiemmin. En ensisynnyttäjänä halua tunkea hervotonta vauvaa ulos väkisin.

Jätkällä on nyt tosi vähän tilaa ja itseänikin ahdistaa jo pelkkä oleminen. Kumartuminen alkaa oksettamaan ja sohvalla makaaminenkin on ikävää. Välillä kantapää tunkee kyljestä ulos ja sen saa tökkäisemällä takaisin. Raskausaika ei tunnu enää yhtään hehkeältä. Lähinnä tuntuu vain isolta. Ketterä kuin gepardi, kyllä!

Muuten päivät ovat sujuneet hitaasti ja uneliaasti. Juho on pitkiä päiviä töissä ja itse en keksi kotona oikeastaan mitään tekemistä. Olen järjestänyt kaikki, mitä täällä voi järjestää ja siivonnut joka päivä. Pakkaseen en viitsi enempää leipoa, mutta en myöskään jaksaisi vain lukeakaan koko päivää. Vauvan vaatteet voisin vielä uudemman kerran järjestää ja kiinnittää hyllyihin kokojen numerot, jotta tietää mistä mitäkin löytää. Kohta alan varmaankin neuroottisesti hinkkaamaan seiniä hammasharjalla. :D

Huomenna olisi tarkoitus käydä Juhon äidillä syömässä ja auttamassa tietokoneen kanssa. Ensi viikolla onkin vain Maltin rokotukset tiistaina. Kovasti sitä haluaisi tehdä jotain, mutta en tiedä antaako oma jaksaminen periksi. Onneksi hyvä ystäväni lupasi tulla tänne pitämään seuraa minulle, niin en täysin turhaudu.<3 Muutenkin kyläilyseura olisi tervetullutta! Harmi, että kaikki hyvät ystävät asuvat niin kaukana...

Loppuun vielä pari kuvaa! Elikä uusin ultrakuva jätkän kasvoprofiilista ja tämän päivän masu (rv36+0.)

Äitiyspoli ja ylimääräinen neuvolakäynti

Tänään kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, kun harjoitussupistuksia on ollut nyt hurjasti. Kaikki arvot olivat hyviä ja ottivat vielä labraan pissanäytteen, jos sieltä vaikka tulehdus löytyisi, mikä voisi supistukset selittää. Terveydenhoitaja laittoi kuitenkin lähetteen äitipolille, kun ennenaikaisuuden riski on kuitenkin aina olemassa.

Polilla pääsin melkein suoraan käyrille. Alkuun kätilö ei meinannut löytää hyvää kohtaa anturille, kun jätkä mönki menemään minkä kerkesi. Lopuksi käyrästä tuli niin kaunis, ettei olisi kuulemma halunnut minua edes irrottaa. Muutama supistuskin piirtyi nauhalle. Lääkäri katsoi kohdunsuun. Kiinteä, mutta auki 1cm ja kanava oli lyhentynyt vain 0,5cm eli ei mitään hätää. Painoarvio oli 2,2kg ja kaikki kasvu menee keskikäyrällä. PAITSI, pää... Pään koko vastasi viikkoja 38+3. Vähän alkoi pelottamaan, että tästä tuleekin vielä sektiovauva, jos tuo pää tuosta rupeaa kasvamaan hurjastikin vielä. Toivon, että synnytystapa-arviossa laittavat käynnistyspäivän, jos näyttää siltä. Minähän repeän hurjasti vielä! :D Tässä vaiheessa se vielä naurattaa. Sanoi, että pitää nyt lepäillä. Ei tässä tosin enää kauhean kovaa pääsekään. Sanoi tosin vielä, että jos alkaa olla napakoita supistuksia tai lapsivettä alkaa lorahdella niin sitten takaisin. No, jos malttaisi olla avautumatta enempää ja pysyisi vatsassa ainakin kaksi viikkoa vielä, mieluiten neljä.

Nyt olen aika varma, että otan rastat takaisin. Hiuskriisi on alkanut alusta. En jaksa laittaa hiuksia aina ikuisuutta ennen ulos lähtöä. Ja pitkät punaiset rastat olisi jotain niin, ah!<3 Katsoo, miten on aikaa ja missä laittaa!

Kesä 2013

Huomenna lähdetään siis Helsinkiin ja lauantaina on synnytysvalmennus. Taidan siis palailla blogiin lauantain tai sunnuntain aikana.