Vauva pilaa elämäsi?

Internetissä surffaillessa törmää usein keskusteluihin, missä puhutaan siitä, kuinka lapsi tai vauva pilaa elämän. On myös monia, jotka sanovat kaipaavansa jotain ajasta ilman lapsia. Päätin lyödä vähän vettä rattaisiin ja kysyä ihmisiltä, mitä lapsi/vauva pilaa heidän elämästään ja yritän peilata sitä omaan mielipiteeseeni ja kokemuksiini.

1. Vauvan saaminen pilaa kehon. 
Kyllä ja ei. Itse olen nyt muutaman kilon kevyempi, kuin ennen raskautumista. Ihoni on kuitenkin roikkuvampi vatsan kohdalta, puhumattakaan muutamasta raskausarvesta. Mutta toisaalta. Minulla on maailman ihanin poika. Välillä asioista pitää luopua tai kärsiä, jotta ne saavuttaa. Kyllä koiranpentukin sen muutaman kuukauden pissii ja kakkaa sisälle, kunnes kasvaa. Sekin pitää vain kestää, jos aikoo koiran hankkia. Itse voin ainakin ylpeänä sanoa, että nämä arvet tulivat pojan vuoksi. Ei takia, vaan vuoksi.

2. Alapää löystyy eikä seksi tunnu miltään
Löystyy- ehkä, mutta ei siitä tunto katoa. :D Minä kuitenkin repesin pahasti (III-IV -asteisesti) eikä seksi ole muuttunut  mihinkään. En sitten tietenkään osaa sanoa, muuttuuko tilanne viiden lapsen jälkeen.

3. Yhteinen aika häviää
Meillä yhteinen aika vain lisääntyi. Tietenkään emme voi enää vain makoilla sohvan nurkassa toistemme kainalossa, mutta silloin pitää improvisoida. Voimme käydä yhdessä lenkillä, kaupungilla, kalassa, marjassa, koiranäyttelyissä... vain taivas on rajana. Kun kaksi ihmistä sitoutuu lapsen hoitamiseen samalla tavalla on kaikki puolitettu.

4. Yöunet vähenevät tai häviävät kokonaan
Tämä on vaihe, mikä kestää jonkin aikaa. Meillä se kesti ehkä 1,5kk. Eino herätti alkuun kolmen tunnin sykleissä, mikä sekin oli minulle ihan ok. Elimistö alkoi pikkuhiljaa tottua siihen, että kolmen tunnin välein oli herätys ja usein heräsin jo muutama minuutti ennen vauvaa. 1,5kk eteenpäin Eino alkoi nukkumaan öitä 11-12h putkeen ja nykyäänkin nukutaan hyvät yöunet. Joillakin vaihe kestää pidempään ja joillakin vähemmän aikaa, mutta ei se ikuista ole. :)

5. Ystäviä ei enää näe
Riippuu pitkälti, missä elämäntilanteessa ystävät ovat. Jos ystävät ovat vielä ns.biletysiässä voi olla, että näiden ystävien näkeminen loppuu herkästi. Mutta sekin osaltaan kuuluu vanhemmuuteen, että kasvetaan vanhemman rooliin, missä ollaan vastuussa pienestä ihmisestä. Toisaalta, jos ystävät ovat samanlaisessa elämäntilanteessa kanssasi, voi ystävyytenne jopa lujittua ja saada uusia ulottuvuuksia.

6. Viihteelle ei enää pääse
Ennen vauvaa en käynyt muutenkaan viihteellä. Saatoin kyllä ennen raskautta juoda muutaman vaikka leffaa katsoessa, mutta mikään bilettäjä en ole. En vain yksinkertaisesti saa siitä oikein mitään irti. Ainoa kerta, kun olen nyt ollut viihteellä oli töiden kesäpäivät. Join kolme siideriä ja kipitin äkkiä kotiin miehen ja vauvan viereen.
Sanotaan, ettei viihteelle pääse ehkä yhtä helposti. Itse en jättäisi pientä vauvaa vielä yökylään, jolloin viihteellä ollessaan pitäisi juoda kohtuullisesti, jotta pystyy huolehtimaan lapsesta. Eri asia on nähdä esimerkiksi ystäviä ja juoda lasilliset viiniä.

7. Harrastuksista/lemmikeistä joutuu luopumaan
Tämäkin on hieman harrastuksesta kiinni. Et tietenkään pysty lähtemään toiselle puolelle maailmaa riippuliitämään viikoksi, mutta mikä estää esim. pari kertaa viikossa käymästä salilla tai lenkillä. Ainakin meillä mies pystyy hyvin katsomaan poikaa sen aikaa.
Lemmikkien pitäminen riippuu tietenkin lemmikistä. Jos lemmikki on aggressiivinen lasta kohtaan on oikein luopua siitä ja estää vahingot. Tosin uskoisin, että jokaisella ihmisellä oma lapsi menee lemmikin edelle.

Onko vauvan saaminen "pilannut" jotain elämästänne? 

Piknikillä uuden ystävän kanssa!

Eilen käytiin piknikillä Janinan ja hänen tyttönä kanssa. Mentiin Janinan autolla. Oli aikamoinen suunnittelu, miten saada kahdet yhdistelmävaunut mahtumaan takakonttiin, mutta kun kaksi äitiä laittaa päät yhteen, saatiin nekin mahtumaan.

"Kato mikä tuolla on!"

Kaupungilla mentiin ensin kiertämään alennysmyyntejä.  Mukaan tarttui Einolle lippis 3 eurolla ja uusi tutti ja tuttinauha.  Edellisen tutin unohdin pöydälle ja ransut söi sen, murha.  Kävin kirjastossa lainaamassa muutamia itämaisia uskontoja käsitteleviä kirjoja ja sitten otettiin suunnaksi puisto.

Minä tuumailen

  Puistossa oli suhteellisen paljon porukkaa. Johtui varmaankin viikonlopun festareista kaupungissa. Meidän lähellä makasi yksi spuge,  jota kävin katsomassakin,  että kaikki on hyvin. Ei ollut kauhean kännissä, kun puhe ei sammaltanut,  joten annettiin miehen jatkaa päiväunia. Myöhemmin paikalle pysähtyi vielä monenmonta ihmistä ja yksi heistä lopulta soitti poliisit ja poliisit kävivät hätyyttämässä miehen matkoihinsa.  En tiedä olisiko hän nyt ketään häirinnyt. Otettiin kuvia ja pakko myöntää, että olen ihan rakastunut tähän tablettiin ja sen kameraan!

Äidin hymypoika ♡

Ihanaa, kun on tutustunut ihmiseen, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa kuin itsekin.♡ Vertaistuki on mieletöntä eikä kotona olo ahdista enää ollenkaan. Tosin olisi täällä kotonakin yhtä sun toista järjesteltävää vielä! 17.päivä käydään Ikeassa hakemassa muutama viimeinen huonekalu ja saadaan koriste-esineet seinille!

Tarkoitus oli kirjoittaa vielä koirien kuulumiset, mutta teen niistä oman postauksen huomenna. :)

Onko teillä samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä? Missä olette tutustuneet heihin?

Isyyden tunnustaminen ja neuvolatädin kyläily

Eilen käytiin lastenvalvojalla tunnustamassa isyys. Täti oli hiukan kuivakan oloinen ja luki paperit suoraan meille, mitkä allekirjoitettiin. Hän myös kysyi, olenko ollut sukupuoliyhteydessä jonkun muun kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Melkein alkoi naurattaa, sillä se olisikin ollut pelkästään aikamoinen saavutus mökillä ollessa keskellä metsää. :D Paperit saatiin kirjoitettua ja vahvistus tulee viimeistään kahden viikon päästä. Sitten päästään antamaan pojalle isän sukunimi. Ehkä minäkin sitten joskus saan saman nimen. :)

Eilen tuli myös neuvolatäti käymään. Saatiin paljon erilaisia lippusia ja lappusia mm. vauvan unesta, soseista ja vauvan ravistelusta. Neuvolatäti katsoi napatyngän ja sanoi sen olevan jo tosi paljon irti ja että tippuu kohta. Jätkän paino oli kasvanut enemmän kuin hyvin! Sairaalasta lähtiessä paino oli 3750g ja nyt painoa oli viikossa tullut melkein 200g eli 3920g! Eipä tarvitse stressata riittääkö oma maito.

Jätkä on ollut suhteellisen tiheästi syömässä. Onneksi yöt on nyt nukkunut hyvin ja herännyt 4-5h välein syömään. On itselläkin virkeä olo, kun saa nukuttua. Olen kyllä sohvallakin tosin päivisin torkkunut.

Eilen oltiin rupeamassa syömään ja jätkä oli vielä hereillä Juhon sylissä. Juho kysyi, mikä mahtaa olla jätkän suunnitelma. Meni ehkä minuutin verran ja sitten plörähti housuun sellainen satsi että. Kyllä naurettiin!

Seuraava neuvola on ensi keskiviikkona klo 15 ja siitä seuraava kerta onkin jälkitarkastus. Tikit kiristävät vielä vähän, mutta ovat vähemmän kipeät kuitenkin. Juholla alkaa työt ensi viikon perjantaina niin sinne asti on hieman helpompaa. Sitten pitäisi yrittää jo pärjätä itsekseen vauvan ja koirien kanssa, hui! No ei se muuten ongelma ole, kunhan nuo tikit saa vain pois.

Tänään posti yllätti mukavasti ja toi ystävältäni paketin, missä oli vauvan vaatteita. Lisäksi uusin vauva-lehti odotti laatikossa. :) Harkittiin mökille lähtöä viikonlopuksi, mutta auto ei taida olla niin hyvässä kunnossa, että pystyttäisiin niin pitkälle ajamaan. Kohta pitäisi uusi auto hankkia. Voi stressi...

Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvio tehtiinkin jo eilen synnärillä. Lääkäri oli venäläinen tomera nainen. Oli kyllä naurussa pidättelemistä! Ultrasi pitkään vauvaa ja kertoi tarkkaan kaikki osat. Kaikki oli rakenteellisesti kunnossa. Mittoja ottaessa pudisteli ja pyöritteli päätään useasti ja lopuksi sanoi, että vauva on tosi iso viikkoihin nähden. Kysyi, onko kummankaan suvussa diabetesta ja kun kielsimme asian, kysyi koska minulla on sokerirasitus. Minulla on hänen mukaansa radi, koska vauva on niin iso. Kerroin arvojen olleen ihanteelliset. Vauva vastasi siis kooltaan keskimäärin viikkoja 41+. Kaikki mitat olivat yläkanttiin, suurimpana pää. Lääkäri sanoi myös, että minulla on pieni maha vauvan kokoon nähden, mutta johtuu kuulemma siitä, että itse olen niin pitkä.

Nyt saatiin uusi painoarvio 10pvän päähän ja siellä lääkäri katsoo uudestaan, mitä tehdään. Jos kasvu näyttää yhtä kovalta, aion pyytää käynnistystä aiemmin. En ensisynnyttäjänä halua tunkea hervotonta vauvaa ulos väkisin.

Jätkällä on nyt tosi vähän tilaa ja itseänikin ahdistaa jo pelkkä oleminen. Kumartuminen alkaa oksettamaan ja sohvalla makaaminenkin on ikävää. Välillä kantapää tunkee kyljestä ulos ja sen saa tökkäisemällä takaisin. Raskausaika ei tunnu enää yhtään hehkeältä. Lähinnä tuntuu vain isolta. Ketterä kuin gepardi, kyllä!

Muuten päivät ovat sujuneet hitaasti ja uneliaasti. Juho on pitkiä päiviä töissä ja itse en keksi kotona oikeastaan mitään tekemistä. Olen järjestänyt kaikki, mitä täällä voi järjestää ja siivonnut joka päivä. Pakkaseen en viitsi enempää leipoa, mutta en myöskään jaksaisi vain lukeakaan koko päivää. Vauvan vaatteet voisin vielä uudemman kerran järjestää ja kiinnittää hyllyihin kokojen numerot, jotta tietää mistä mitäkin löytää. Kohta alan varmaankin neuroottisesti hinkkaamaan seiniä hammasharjalla. :D

Huomenna olisi tarkoitus käydä Juhon äidillä syömässä ja auttamassa tietokoneen kanssa. Ensi viikolla onkin vain Maltin rokotukset tiistaina. Kovasti sitä haluaisi tehdä jotain, mutta en tiedä antaako oma jaksaminen periksi. Onneksi hyvä ystäväni lupasi tulla tänne pitämään seuraa minulle, niin en täysin turhaudu.<3 Muutenkin kyläilyseura olisi tervetullutta! Harmi, että kaikki hyvät ystävät asuvat niin kaukana...

Loppuun vielä pari kuvaa! Elikä uusin ultrakuva jätkän kasvoprofiilista ja tämän päivän masu (rv36+0.)