Meillä asuu pyörremyrsky (Eino 8kk)

Viimeiset päivät ovat olleet aika menoa ja melskettä! Uusi vuosi vietettiin ihan kotona syöden ja käytiin muutama raketti ampumassa. Pieni mies ei niitä nähnyt, kun nukahti kesken kaiken. Valettiin kuitenkin tinat kaikille ja meille jokaiselle tuli siivet! Minulle iso ja pieni. Tarkoittaa varmaan, että tulee lennokas vuosi.

Pieni mies ryömii kauheaa menoa. Jos hänet johonkin laskee niin ei enää tiedä, mistä hänet löytää. Lempparipaikka on kylppäri, minne ryömitään äkkiä perässä. Konttausasentoon noustaan monta kertaa päivässä ja tänään otettiin varovaisesti ensimmäinen askel eteenpäin. Kohta siis mennään vielä kovempaa! Kaikki tavarat ovat kummasti nousseet ylöspäin ja niitäkin yritetään saada napattua. Yöt ovat ruvenneet katkeilemaan, kun yölläkin käännähdetään masulleen.

Ruoka maistuu hyvin ja nyt ollaan saatu maistaa vähän erikoisempaa ihan vähän; jäätelöä. Hirveä maiskaaminen kävi ja maistui selvästi. Muutenkin ollaan annettu maistaa vähän kaikkea aina pikkaisen, että makuihin tottuu.

Eino höpöttää kovasti "tätätä", "vavava", ättättättä". Kerran sieltä jo vahingossa tuli äitikin. Eino rakastaa fröbelin palikoita ja alkaa nauramaan heti, kun kuulee rytmin. Leijonan metsästyksessä pudistaa päätään kohdassa "enkä pelkää ollenkaan." Ihana hymypoika, joka valloittaa päivä päivältä enemmän.♡ Viikon päästä maanantaina saamme kuulla painoa ja pituutta, kun on Einon neuvolalääkäri.

Vatsassa heiluu

Eilen illalla onnistuin ottamaan videokuvaa siitä, kun vauva möyri vatsassa. Koko vatsa heilu kovaa vauhtia! Jännä ajatella, että joskus odotin innolla sitä, että alan tuntemaan liikkeet ja nyt niihin jo melkein väsyy. Myös jätkän kääntyminen on alkanut tuntumaan. Siitä aiheutuu jatkuva paine alavatsalle. Liikkeet tuntuvat siis päivittäin ja öittäin melkein koko ajan. Potkut ovat alkaneet tuntua hyvin ylhäällä kylkiluissa ja välillä osuvat kipeästi jonkin hermon kohdalle niin, että ihan hypähtää ilmaan.

Pari päivää on sattunut jännästi vatsaan. Kipu kestää hetken ja loppuu taas. Lämmin tekee hyvää ja helpottaa ja voisinkin jäädä suihkuun istumaan. Myös alaselkä alkaa muistuttelemaan kasvavasta vatsasta. Muuten ei ole väsyttänyt erityisemmin. Hieman ärsyttää, kun ei pääse kävelemään niin paljon kuin aiemmin, mutta töissä pystyy vielä olemaan ja nautinkin siitä.

Tänään iski hiuskriisi kunnolla ja päädyin siihen, että haluan rastani takaisin. Tänään aloitan urakan ja katsoo nyt, koska saan sen valmiiksi. Sitten voi pikkujätkä kiskoa hiuksista vapaasti!

Huomenna meillä olisi Juhon kanssa vuosipäivä. Vuosi sitten tulin Mikkeliin tapaamaan lähes tuntematonta miestä ja nyt tuntuu, että ollaan koettu jo niin paljon hyvää ja huonoa yhdessä. Kaikki tämä on vain lujittanut suhdettamme, enkä voisi kuvitella eläväni kenenkään muun kanssa tai odottavani lasta kenellekään muulle.<3

Joulu

Maanantaina käytiin viimeisillä jouluostoksilla. Porukkaa oli vähemmän kuin oletin. Kaupassa kassamyyjä kuitenkin sanoi, kuinka on mukava nähdä iloisia ihmisiä kassajonossa. Piristi kummasti. Sää oli tasaisen harmaa, eikä kummallakaan ollut juurikaan joulufiilistä. Ajeltiin Juvalle Juhon siskon luo ja tehtiin valmiiksi jouluruokia aatoksi. Yö nukuttiin kaikki tosi huonosti. En tiedä miksi. Juho lähti aamulla kuuteen töihin ja itse sain vielä pari tuntia unta. Aamulla kävin siivoamassa tallit ja viimeistä kertaa ratsastamassa. Nyt se lysti saa jäädä hetkeksi! Pihalla onnistuin liukastumaan peilikirkkaalla tiellä ja tulin kylki/vatsa edellä jäähän. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tunnin päästä alkoi koskemaan vatsaan. Soitin neuvoon ja ohjasivat sieltä päivystykseen. Sairaalassa ei ollut juurikaan porukkaa ja pääsinkin melkein heti lääkärille. Lääkäri ei vaikuttanut tietävän oikein mistään mitään ja sanoi, että varmaankin vatsalihas revennyt. Ei päästy kuuntelemaan sydänääniä eikä ultraan vaikka neuvossa sanoivat, että voisi olla istukan repeytymä. Onneksi jätkä on nyt liikkunut hyvin ja tänään kuuntelin sydänääniäkin kotidopplerilla, mikä helpottaa. Oikean puolen lihakset ovat kaikki kipeät ja jumissa, samoin niska. Autossa istuminen ja liikkuminen on ihan tuskaa. Ehkä tämäkin tässä parin päivän sisällä helpottaa.

Joulukuusen epätoivoista pystytystä

Joulukuusi kiinni katossa paalinaruilla!

Juho on nyt koko joulun töissä, mutta onneksi meillä on sunnuntaina yhteinen vapaa. Eilinen molemminpuolinen väsymys ja turhautuminen lääkäriin sai pientä kitkaa ilmaan takaisin tullessa. Onneksi kumpikin tiedostaa, ettei se johtunut mistään muusta kuin juurikin väsymyksestä ja kipuilusta. Aattoiltana syötiin ja pukki kävi. Teho pelkäsi yli kaiken pukkia ja purisi ja haukkui pöydän alla. Saatiin Juhon veljen naisystävältä kanituikut, (kiitos Marjaana!) ja Juholta sain sammakkoavaimenperän, jolle seuraa kuulemma jatkoa tammikuussa. Emme kumpikaan ehtineet lahjoja ostelemaan töiden ja muun kiireen ohessa ja päädyimme ostavamme ne sitten myöhemmin. Illalla pelattiin piirrustuspeliä, jonka parissa tulikin naurettua! Scriblish! Suosittelen! Myös alkoholiton punaviini oli hyvää!

Melkein edustava parikuva meistä

Tehon kuvasta tehty joulukortti

Kauhea väsymys vieläkin päällä. Juho meni aamusta töihin ja minä tulin kotiin nukkumaan. Muuta en olekaan juuri saanut aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä välttämättä saadakaan? Illasta hakemaan kulta kotiin ja ehkä vähän elokuvan katselua illasta.

Joulu siis oli ja meni. Perjantaina takaisin töihin. Seuraavat odotuksen arvoiset asiat ovatkin uusi vuosi, koiranpennun tulo, syntymäpäiväni ja siitä sitten jo siskon Suomeen tulo ja jätkän maailmaan putkahtaminen. Kyllä aika menee nopeasti, pakko sanoa!

Takaisin arkeen!

Sunnuntaina päästiin takaisin kotiin. Väsytti aivan mielettömästi ja nukuinkin osan automatkasta. Käväistiin matkalla myös Juhon mummilla ja papalla. Sunnuntaina ei jaksettu tehdä yhtään mitään. Kannettiin vain kaikki tavarat sisälle autosta ja syötiin nopeasti lihapiirakoita. Olipas ihana nukkua omassa sängyssä!

Laivalta

Koiranäyttelyt menivät ihan kivasti. Äidin koira on sen verran kasvuvaiheessa vielä, että sen kasvua jäämme odottelemaan. Kuitenkin Noppa esiintyi kauniisti niin kuin aina, niin jäi hyvä mieli. Toinen koira, jonka esitin, sai Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2013- tittelin ja Vara-Sertin. Oli handlerin helppo hymyillä! :) Toisaalta kehätoimitsijat eivät osanneet tehtäviään ja nöffien kehä kesti neljä tuntia, kun eivät saaneet arvosteluja kokoon! Aina iltaisin oli kauhea potkiminen vatsassa. Ehkä jätkä oli sitä mieltä, että ei nyt yhtään löysätä menoa!

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Andranada Leonora

Andranada Leonora

 Eilen minulla piti olla iltavuoro, mutta meninkin aamuun. Töistä tullessa olin taas niin väsynyt, etten jaksanut tehdä juurikaan mitään. En tiedä, olisiko hemoglobiini taas tipahtanut pohjalukemiin. Keskiviikon neuvolassa se sitten ehkä selviää. Tehtiin ruokaa ja haettiin joululahja postista, jonka äiti oli meille tilannut. Saatiin nyt Brion GoGo-turvakaukalo. Nyt onkin kaikki suurimmat asiat hankittuna.

Turvakaukalo

Tänään on vielä edessä työpaikan pikkujoulut. Eilen kuulin töissä, että minulle on varta vasten hankittu alkoholitonta juotavaa! Muuten meidän joulu ja uusivuosi onkin hieman auki. Juho joutuu töihin sekä jouluna että uutenavuotena. Eilen ei siksi ollut mitenkään kauhean hyvä päivä. Oltiin mietitty joulu Juhon siskon luona ja nyt joudumme lähtemään jo tosi aikaisin sieltä, koska Juholla on seuraavana päivänä aamuvuoro. Ja jouluaattonakin on aamussa. Uutenavuotena oli tarkoitus juhlia meidän vuosipäivää, mutta Juho on yövuorossa silloin. Ja minä seuraavan päivän illassa. Se siis siitäkin juhlapäivästä. Ärsyttää, että aina pitää vuorojen mennä ristiin. Toinen on aamussa ja toinen illassa. Eikä ihan innosta juhlia uuttavuotta yksinkään.

Vatsa on taas pulpahtanut. Nyt jopa näyttää siltä, että on vauvavatsa eikä ylimääräiseltä läskiltä! Napakoru pitää pian ottaa pois, kun se jo ikävästi sojoittaa vatsasta! Onneksi on tuo raskaudenaikainen napakoru.

Rv 22+3