Ensimmäinen neuvola

Tänään oli oma ensimmäinen neuvola. Oltiin pikkaisen myöhässä, kun aamu ei meinannut lähteä käyntiin ja menee muutenkin aina aikaa pukea Eino ja pakata rattaat autoon etc. Juteltiin pitkään vähän kaikesta. Välillä Einosta ja välillä raskaudesta. Tällä kertaa en tarvitse sokerirasitusta, mikä pelasti koko odotusajan! Hb oli 126 eli yllättävän paljon minulle ja paineet 129/74. Pissa oli puhdas. Tänään siis 8+5 ja tähän mennessä kaikki on mennyt suht hyvin. Pahoinvointia on edelleen ja samoin huimausta. Eilen olin itsekseni kotona ja silmissä pimeni ja tulin käsi edellä kaappiin. Lääkärissä kirurgi sanoi käden olevan murtunut, mutta kuvissa ei onneksi murtumaa oollutta hoidoksi riittää kipsilasta. Minkä kanssa on tosi vaikea tehdä yhtään mitään. Lääkärissä katsottiin paineet, verensokeri ja hemoglobiini ja kaikki oli kunnossa. Kirurgi yritti tarjota pizzaa, mutta tyydyin mehuun. Hauskin lääkäri käynti vähään aikaan. :D

Seuraavaksi olisi labrat tammikuun alussa, 15.1 np-ultra ja tammikuun lopussa uusi neuvola. Einon neuvolalääkäri on tammikuun puolessavälissä myös. Eli menoa on ja tarpeeksi!

Huomenna lähdetään Juhon töiden jälkeen kohti etelää ja mennään minun porukoilleni jouluksi. Toivotaan, että Eino jaksaa automatkan! Ps.hirveät turvotukset. Olen kohta varma, että tuolla on useampikin! :D

3vko neuvola

Käytiin Eikan kanssa neuvolassa viime maanantaina. Ensin katsottiin arvot minun osalta, kun Eikka nukkui niin tyytyväisenä kaukalossa. Hemiglobiini oli noussut 107 ja verenpaine oli 123/83. Hyvinkin sama, kuin raskausaikana. Ylimääräisiä kiloja jäljellä 2,7kg eli reilu 10kg lähtenyt. Silti tunnen itseni isoksi kuin mikäkin. Kriisi! Puhuttiin imetyksestä ja sanoin, että imetän enää vain öisin, kun ei maito riitä. Öisinkin joutuu välillä korviketta lämmittämään. Neuvolatäti sanoi, että on hyvä edes osittain imettää, niin vauva saa vasta-aineet sitä kautta. Yöimetys kuulemma pitää myös yllä maidontuotantoa. Siltikin saan pumpattua vain 75ml yhteensä kummastakin, nyyh. Kysyin myös noista tikeistä, että koskakohan mahtavat sulaa, kun ne alkavat jo ahdistamaan. Niinpä lähdettiin neuvolassa purkamaan niitä. Parisenkymmentä saatiin pois. Osa oli tehty kaiken hyvän lisäksi vielä sulamattomalla langalla, eikä siitä kukaan tietenkään ollut informoinut. Niinpä iho oli jo sen verran ärtynyt ja rikki, että tikkien poisto oli vähintäänkin epämukavaa. Loput tikit poistetaan jälkitarkastuksessa 12.6.

Einon paino oli taas hienosti noussut 4890g ja pituutta 57cm. Alkaa käymään pienimmät vaatteet liian pieniksi jo. Samoin päänympärys oli jo hurjat 40cm!

Eino on alkanut ottaa nyt enemmän katsekontakteja, kun hänelle puhuu ja hymyilee, kun hänelle höpöttää. Katseltiin kuvia synnäriltä ja voi että tuo kasvaa nopeasti! Kohta jää vauva-aika taakse tätä tahtia. ;)

Ainiin! Pää nousee täällä jo hurjasti!

Ensimmäinen käynti neuvolassa

Tänään oli neuvolakäynti vauvan kanssa. Painoa oli tullut hienosti 4220g eli syntymäpaino ylitetty! Pituuttakin oli tullut lisää 3,5cm ja oli nyt 55,5cm. Terveydenhoitaja kirjoitti korttiin: "Söpö pikkumies. Suu, silmät, iho ja napa siistit. Mainiosti paino nousee!"
Jätkä oli muuten kiltisti, mutta vaatteet kun riisui niin närkästyttiin. Vähemmästäkin, kun tulee kylmä. Oma hemoglobiini oli noussut 99. Neuvolatäti sanoi sen olevan vallan hyvä ja naureskeli perään, että harvoinpa hän tuota arvoa normaalisti hyväksi sanoisi. Pääasia, että on noussut kuitenkin.

Sitten lähdettiin kohti Lahtea pikku-ukon kanssa. Koko automatkan hän nukkui kiltisti ja vasta perällä heräsi. Syömisen jälkeen alkoikin kauhea ihmettely, missä ollaan ja sitten nukahti taas. Eipä kyllä paljoa stresssaile. Ja niin. Saatiin samalla hankittua meille uusi autokin. Nyt on tila-auto alla ja mahtuu ajelemaan koirien ja vauvan kanssa.

Imetyksen kanssa on epäonnistumisia ja onnistumisia. Nyt olen tarjonnut aina rintaa syömisen aluksi ja mahdollisesti vielä toista, jos on nälkäiseksi jäänyt. Öisin, aamuisin ja päivisin rinta riittääkin ukolle, mutta iltaisin ei maitoa enää tule tarpeeksi ja silloin ollaan annettu lisäksi korviketta. Tuntuu, että hän imee niin tiuhaan iltaisin, ettei rinnat ehdi täyttyä. Tosin tiheällä imemisellähän vauva varmistaa maidontulon.

Yöt ovat menneet hyvin ja ollaan saatu nukkua aina 4-5h pätkissä, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Normaalisti mennään nukkumaan ehkä klo 23 ja ensimmäinen herätys on klo 04. Jätkä on tosin nukkumassa jo ennen meitä. Toinen herätys on sitten vaihtelevasti klo 07-10, jolloin noustaan myös ylös. Juho nostaa vielä yöllä vauvan viereeni imemään ja vaihtaa vaipan, etten joudu kauheasti tikkejäni repimään.

Viikon päästä viikonloppuna on ristiäiset. Päivän päätähdelle pitäisi keksiä vielä asu. Oma mekko löytyi omasta kaapista ja on silitystä vaille valmis. Ensi viikolla pitäisi saada värjättyä vielä tämä takkupehko punaiseksi. Se on ihan väljähtänyt melkein ruskeaksi. Sitten vielä leipomiset ja ristiäispaikan kuntoon laittaminen. Toivotaan, että aurinko paistaisi ja voitaisiin olla ulkona.

Maltin ensimmäinen "virallinen" näyttely on helatorstaina Helsingissä. Aikataulut tuli jo nyt ja Maltti on ainoa irlanninsusikoira. Peukut pystyyn siis! Piina pitäisi viedä rokotuksille Jyväskylään 26.5 ja sitten voi unohtaa rokotukset marraskuuhun asti.

Sairaalasta kotiin ja kontrollikäynti

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Aamulla kätilö kävi sanomassa, ettei varmaankaan ajateltu vielä kotiin lähteä ja sanoin, että kyllä mielelläni lähtisin heti kun mahdollista. Pääsin nopeasti ensin omalle lääkärilleni, joka tutki alapääni. Huh, sitä tuskan määrää. Sanoi, että tikit ovat hyvät, mutta ainakin kaksi viikkoa on istumakielto. Hemoglobiinini oli tippunut 75 ja lääkäri olisi halunnut tehdä verensiirron, mutta sanoin voivani hyvin. Niinpä sovimme, että seuraavana päivänä tulisin kontrolliin.

Sitten lastenlääkäri tutki jätkän. Kaikki oli muuten hyvin, mutta kuuloa ei saatu mitattua. Kätilö sanoi sen johtuvan korvan töhnästä, mikä kuivuu päivien kuluessa. Se kontrolloitaisiin myös seuraavana päivänä.

Kotona Juhon sisko tuli käymään ja toi kassin ruokaa, mikä piristi kummasti. Väsytti aivan mielettömästi kahden päivän univelat ja torkahtelin koko illan. En pysynyt hereillä edes uusimman Game Of Thronesin ajan. Yö meni suhteellisen hyvin. Jätkä heräsi pari kertaa ja rinnalla söi hyvin. Lopuksi kun olin kummastakin rinnasta ruokkinut, jätkä jäi silti itkuiseksi ja päädyttiin antamaan hieman korviketta lisäksi. En saanut tisseistä lypsämällä yhtäkään pisaraa ja nännit olivat niin kipeät, että melkein itku tuli imettäessä.

Aamulla nopea imetys ja jätkän tavaroiden pakkaus ja kohti sairaalaa. Sairaalassa otettiin ensin jätkän kuulo. Kaksi kätilöä mittasi anturilla useamman kerran eikä silti saanut testiä läpi. Aloin jo hormoonihuuruissani pelkäämään, että jätkä on kuuro. Yritin kuitenkin muistutella itselleni, että jätkä tuijottaa kotona innokkaasti soittolelua ja meitä kun höpötellään. Lopuksi testi meni läpi ja kätilö sanoi sen tosiaan kestäneen niin kauan, koska korvien töhnä on vielä kosteaa.
Lähdettiin alas labroihin. Juho jäi vauvan kanssa odottelemaan kanttiinin eteen. Seisoin ja nojasin labran seinään odotellessani vuoroani. Vieressäni istui mummo, joka kehoitti istumaan ja kun kerroin istumakiellostani, onnitteli kauheasti. Labroissa pääsin makaamaan, jotta verinäyte saatiin otettua. Labroissa ollessani toinen mummo oli tullut siunaamaan jätkän ja sanonut pojan olevan niin kaunis, että yhteen lapseen ei kuulemma saa jättää. Ei kyllä heti ole tulossa! :D

Hyvät uutiset: hemoglobiini oli noussut 85. Ensi tiistaina saan aloittaa raudan uudestaan. Osastolla sain rautalisää suoraan suoneen ja siksi vasta tiistaina saa uuden raudan aloittaa. Tänään on myös maito lähtenyt nousuun ja päivällä oli varmaan hieman lämpöäkin. Nyt vain tissit kuumottavat. Jätkä viihtyi illalla tississä kiinni pari tuntia ja nyt vihdoin sammui taas. Toivottavasti yö menee yhtä hyvin!

Raskausviikko 42 (!) ja viimeinen neuvola

Niin se vain on, että tänään pyörähti käyntiin rv42 eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu. Keskiviikkona kävin viimeisessä neuvolassa. Tutun terveydenhoitajan lisäksi paikalla oli harjoittelija, joka kirjasi kaikki arvot. Verenpaineet olivat kohonneet 135/95, mikä kuulemma loppua kohden on hyvin yleistä. Pissassa proteiini oli haalealla plussalla, mutta koska arvojen pitäisi olla lähtöarvoista 15 pykälää korkeammat, ei terveydenhoitaja epäillyt myrkytystä. Ei minulla tosin oireitakaan ole. Painoa oli tullut viikkoa kohden +544g ja kohdunpohjankorkeus noussut yhä sentillä eli on nyt 36cm. Hemoglobiini oli tipahtanut edelleen hieman ja nyt 85. Oma neuvolatäti sanoikin, että pitää tosiaan valmistautua veritankkaukseen sairaalassa ja synnytyksen jälkeen varmasti konsultoidaan vielä sisätautilääkäriä. Pyysi lähtiessämme ilmoittamaan, kun vauva on syntynyt niin katsotaan siitä sitten eteenpäin aikoja kotikäynnille.

Muutama päivä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ollaan kulutettu aikaa kävelemällä joka päivä ainakin 2h ja se onkin saanut hyvin napakoita supistuksia aikaan aina muutamaksi tunniksi, mutta aina ovat kuitenkin loppuneet Pandolilla ja suihkulla. Ovat ne kuitenkin aikaan saaneet hieman vereslimaista vuotoa, eli voidan olettaa kohdunsuun kypsyvän. Nyt oikeastaan vain odottelen maanantaita eikä haittaa, vaikka vauva ei syntyisikään ennen sitä. Ainakin saisi kodin siistiksi ennen kuin lähdetään ja tietää palaavansa puhtaaseen kotiin.

Tänään lueskeskelin erilaisista käynnistystavoista ja toivon nyt eniten kalvojen puhkaisua. Sen pitäisi onnistua, sillä kanavaa ei tosiaan ole, kohdunsuu on pehmeä ja 2cm auki. Olen myös kauhulla lukenut ihmisten synnytystarinoita käynnistettäessä. Synnytys voi olla todella raju ja nopea. Monen kertomuksen mukaan synnytyksen kesto on ollut parhaimmillaan 3h! Eipä paljoa ehdi ihmetellä!

Nyt alkaa melkein olemaan sellainen olo, ettei tiedä haluaako synnyttää. Tottakai haluan vatsasta eroon ja jätkän tähän maailmaan, mutta synnyttäminen tuntuu lähinnä enää etapilta. Ehkä maanantaina tosiaan asiat konkretisoituu ja voihan olla, että asiat tapahtuu hyvinkin nopeasti.

Loppuun vielä viimeinen masukuva 41+0. :) Tämä väsynyt mamma lähtee käyttämään koirat ja rentoutuu sitten auringonpaisteeseen. Tämän viikonlopun ajattelin ottaa rennosti ja kerätä voimia maanantaille. Palailen kirjoittelemaan viikonlopun aikana, jos jotain muutosta tulee, mutta muuten taidan palata ruudun äärelle vasta, kun meillä on pieni nyytti sylissämme.<3 Tai mahdollisesti kärvistelen monta päivää sairaalassa ja tulen tänne avautumaan. Peukut pystyyn!

Rv38+3 ja neuvola

Tänään aamulla oli taas neuvola. Pissa ja paineet olivat hyvät, mutta turvotus oli aikaan saanut reilu 2kg painonnousun viikkoa kohden, oho. Streptokokki oli positiivinen, joten antibioottitippaan joudutaan synnytyksessä. Hemoglobiini oli laskenut ennestään ja oli nyt 88. Pikkuhiljaa se kapuaa alaspäin. Neuvolantäti toivoikin, että synnytys lähtisi nyt pian käyntiin. Uusi käynti olisi sitten viikon päästä tiistaina, jolloin jo 39+4. Toivon, että lähtisi syntymään ennen sitä, mutta pahoin pelkään toivovani liikoja.

Olen alkanut tulla skeptiseksi supistusten ja kivun kanssa. Tuntuu, että kipu on niin jatkuvaa, etten enää erota sitä supistuksiksi. Neuvolassakin kohtu oli kuulemma kivikova, enkä itse tuntenut mitään. Hormoonit heittelevät ja tekisi mieli vain itkeä koko ajan. Tai sitten itkeä tätä oloa, en tiedä.

Kysyin neuvolasta, koska lähtevät viimeistään käynnistämään, jos synnytys ei lähde käyntiin. Olen kuullut, että raja olisi 41+6, mutta täälläpäin kuulemma lasketun ajan jälkeen lähdetään jo äippäpolille. Parhaimmassa tapauksessa siis jo ensi viikolla!

Tänään taidan sukeltaa sohvan uumeniin piiloon ja juoda mansikkahilejuomaa, (poistaa kuulemma nesteitä.) Huomisen on pakko olla parempi päivä.

Väsymys

On tullut rampattua taas niin paljon lääkärissä, että huhhuh. Aina sama tilanne: käyrälle piirtyy säännölliset supistukset alle 5min välein, mutta paikat ovat vain 1,5cm auki. Kohdunkaula sentäs on kadonnut. Päivät ovat olleet vaikeita, kun öisin saan nukuttua max 4h vihlomisten takia. Päivällä ei meinaa jaksaa tehdä mitään.

Eilen kävin neuvolassa. Kaikki edelleen ok ja otettiin samalla streptokokkinäyte. Sieltä mentiin painoarvioon äippäpolille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, että lapsi kasvaa hienosti omalla käyrällään, vaikka pää onkin iso. Painoarvio oli nyt 3350g eli jos laskettuun menee niin tulee painamaan n. 4kg, hui! Kysyttiin, mitä voidaan tehdä sille, etten pysty nukkumaan, mutta ei kuulemma oikein mitään voi tehdä. Ehdotti, että tulisin osastolle pariksi päiväksi ja saisin vahvempaa kipulääkettä, mutta tyrmäsin ehdotuksen samantien. Ennne rv38 eivät kuulemma lähde käynnistämään ja nyt saatiin uusi aika polille torstaiksi ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Silloin onkin jo rv37+6. Tuli pienet hormoni-itkutkin itkettyä. Myöhemmin nolotti, mutta lähinnä turhautti tuo nukkumattomuus. Papereihin oli myös merkitty, että kun tulen synnyttämään, pitää ottaa verikokeet ja tilata valmiiksi lisäverta. Hemoglobiini on tosiaan taas laskenut ja on nyt 93. Millään sitä ei saa nousemaan.

Eilen kokeiltiin vielä illalla kaikki S:t ja Juho paineli lisäksi akupisteet jaloista läpi. Pisteet on vieläkin kipeet ja saivat tänään aikaan muutaman ikävän tuntuisen supistuksen, mutta muuten ei vielä edistystä. Laitettiin myös kämppä uuteen järjestykseen.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan ja turhaudutaan. Pahoinvointikin on alkanut uudestaan ja syöminen on mitä on. Jos saisi nukuttua niin en valittaisi! Vaikka tällä hetkellä turhauttaakin, että vain valitan jatkuvasti. Pahoittelut!

Neuvolakuulumisia 31+3

Eilen oli neuvola. Istuin odottamaan vuoroani ja samassa odotustilassa oli nuori nainen kahden lapsen kanssa. Vanhempi oli n. 3-vuotias poika. Poika teki hellalla ruokaa ja tarjosi minullekin "makaroonia." Ensimmäistä kertaa koko raskausaikana hellyin ajatukselle, että kohta meilläkin taapertaa pieni poika keittämässä makaroonia. Ainakin, jos yhtään isäänsä tulee!

Aluksi terveydenhoitaja kyseli, olinko ottanut jo influenssarokotteen ja kerroin ottaneeni sen jo syksyllä. Nythän keskustelut käyvät kuumana, kun uusi sikainfluenssa-aalto on pyyhkäisemässä Suomessa. Juteltiin sitten rokotuksista jonkin aikaa. Sanoin, että minusta on hölmöä, että yksi uusi rokote saa koko väestön aivan sekaisin ja media pyörittää tätä fiaskoa vielä enemmän. Olen toki samaa mieltä, että uusia rokotteita vastaan on hyvä olla vähän skeptinen, mutta sitä en ymmärrä, etteivät jotkut vanhemmat halua rokottaa lapsiaan MRP-rokotteella, jota on pistetty ihmiseen jo niinkin kauan. Luulisi, että tämän ajan sisällä olisi jo löydetty tuon rokotteen haitat, jos niitä on. HPV-rokotteesta on itsekin skeptinen, samoin sikainfluenssasta, mutta esim. perus influenssarokote on vuosi vuodelta sama. Vain vasta-aineita muokataan sen mukaan, millaista virusta odotetaan. Aikanaan en itsekään ottanut sikainfluenssaa ja sairastinkin sen pois. Tosin sain jälkitautina aivokalvontulehduksen, mutta tulipahan sairastettua. Hoitaja kysyi myös, onko kummankaan lähisuvussa ollut tuberkuloosia. En usko, en ainakaan ole kuullut. Niinpä rastittiin neuvolakorttiin, ettei BCG-rokotusta suositella lapselle. Rokotusta suositeltaisiin, jos olisimme muuttamassa vuoden sisään ulkomaille. Kyllä houkuttaisi muuttaa Intiaan, mutta sitä byrokratian määrää ei jaksa kukaan täysjärkinen ihminen. Jo pelkkä vuoden oleskelu vaati ainakin 20 reissua poliisiasemalle ja pinkan papereita. Enkä kyllä haluaisi kasvattaa lastani Intiassa. "Äiti kato! Mä löysin pytonin metsästä!" Huhhuh!

Goa beachin auringonlasku 2013

Ja asiaan. Painoa oli tullut viikkoa kohden +969g. Viimeksi pudotus oli niin roima, että tämä on kuulemma oikein hyvä. Nyt alkuraskaudesta painoa tullut +5,7kg. Verenpaine jatkaa samassa linjassa, kuin aiemminkin 131/78 ja pissa edelleen puhdas. Hemoglobiini myös pysynyt lähes samana ja nyt oli tasan 100. Vauva oleilee edelleen pää alaspäin ja kohddunpohjan korkeus 28cm, mikä menee täsmälleen keskikäyrällä. On meillä sitten ainakin keskivertovauva. :D

Seuraava neuvola varattiin reilu 2vkon päähän. Välissä meillä on käynti synnärillä synnytysvalmennuksessa. Kaikki siis enemmän kuin hyvin ja tällä on hyvä jatkaa viikkoa.

Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Neuvolakuulumisia!

Perjantaina aamulla oli sokerirasitus. Aamulla olin todella ärsyyntynyt, kun ei ollut saanut syödä eikä juoda. Syömättä oleminen ei ollut niin paha, mutta kuiva kurkku ei tehnyt hyvää. Kolautin pääni hattuhyllyyn ja olin valmis repimään koko hyllyn irti seinästä. Onneksi Juho oli mukana, niin en rikkonut mitään tuohuksissani. Pääsin jo ennen kahdeksaa ekaan labraan ja sain pahanmakuisen litkun eteeni. Kyllä se alas meni, mutta ei todellakaan ollut mikään nautinto. Labrahoitaja kertoi siinä olevan desin verran sokeria/kuppi. Yh. Sitten takaisin alas istumaan. Varsinaista heikotusta ei tullut, eikä pahaa oloa. Hieman etoi, kun muisti nesteen maun, mutta muuten oli suhteellisen hyvä olla.

Ensimmäisen verikokeen jälkeen käytiin neuvolassa. Pissanäytettä en pystynyt antamaan, kun mitään en ollut juonutkaan. Painoa oli tullut +122g/vko eli ei mitään hurjaa nousua. Nyt alkuraskaudesta painoa on tullut +1,3kg, mikä kuulostaa järjettömän vähältä, ainakin mitä muiden odottavien ihmisten blogeja olen lukenut. Joillakin on tässä vaiheessa jo +10kg. Ainakaan minulla ei ole sitten vaikea saada raskauskiloja pois! Verenpaine oli hyvä 120/67, itseasiassa alimmilla koskaan. Hemoglobiini oli taas laskenut ja oli nyt 101, mutta netistä luettuani haitallinen raja olisi vasta 80, joten en turhaan huolestu. Rautaa olen syönyt, mutta se ei ole koskaan nostanut rauta-arvojani. Joskus kun ne testattiin huomattiin, ettei minulla ole tarpeeksi rautavarastoja. Kohdunpohjankorkeus oli 23cm eli ihan täsmälleen keskikäyrällä menee kasvu. Sydänäänet kuului hyvin ja jätkä potki anturia antaumuksella. Syke oli 138. Neuvolatäti naureskeli, ettei ole nähnyt yhtä eloisaa vauvaa, kun toinen on koko ajan liikkeessä. Seuraava käynti onkin sitten vasta 31.1 ja silloin on neuvola ja neuvolalääkäri, joka tekee alatutkimuksen. Varasin myös ajan synnytystapa-arviointiin rv36, maaliskuun loppuun.

Sitten vielä kahdet verikokeet ja päästiin lähtemään. Alkuun oli suunnitelmissa, että menisimme syömään, mutta ei sitten jaksetukaan lähteä niin aikaisin vielä kaupunkiin. Niinpä tultiin kotiin katselemaan Grimmiä ja odottelemaan molempien töiden alkua. Oli kyllä helpotus päästä juomaan ja syömään pitkästä aikaa! Sokerirasituksen arvot saan tietää ensiviikolla. Siihen asti jännätään. Vaikka tuskinpa noissa arvoissa mitään on. Niin ainakin neuvolassa sanottiin.

Eilen sain myös myöntävän päätöksen äitiysrahalle, vanhempainrahalle ja äitiyspakkaukselle. Nyt jäädään siis innolla odottamaan paketin saapumista meille.

Tänään on päivä jolloin tekisi mieli vain maata paikallaan tekemättä mitään. Olo on aika vetämätön, tosin onhan tässä takanakin neljän päivän työputki. Pennulle on nyt kaikki hankittu ja saatiin tänään kuulla, että päästään lainaamaan Juhon isän autoa koiranhakureissulle. Siinä on renkaat kunnossa ja mukavammat penkit minun selkääni ajatellen. Meneehän siinä edestakaiseen reissuun kuitenkin se 10h pelkästään ajaen. Muutaman kerran joudutaan kyllä pysähtelemään jaloittelemaan ja pitäähän pentukin käyttää ulkona.

Olen miettinyt, että voisi alkaa näyttelyiden lisäksi harrastamaan juoksua irliksen kanssa. Vinttikoira kun on. Voisi olla hyvää vaihtelua ja lisätä koirankin innostusta, kun välillä saa vetää pää kolmantena jalkana niin kovaa, kuin pääsee. Se on kuitenkin vasta tulevaisuuden suunnitelmissa, kun pentu on kasvanut.

Nyt laitan pyykit ja hieman siistin kämppää ja sitten taidan vain rentoutua ja ottaa aikaa itselleni. Väsyttää mielettömästi. Huomenna meillä kummallakin on vapaapäivä ja voidaan tehdä jotain kivaa yhdessä!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.

Takaisin arkeen!

Sunnuntaina päästiin takaisin kotiin. Väsytti aivan mielettömästi ja nukuinkin osan automatkasta. Käväistiin matkalla myös Juhon mummilla ja papalla. Sunnuntaina ei jaksettu tehdä yhtään mitään. Kannettiin vain kaikki tavarat sisälle autosta ja syötiin nopeasti lihapiirakoita. Olipas ihana nukkua omassa sängyssä!

Laivalta

Koiranäyttelyt menivät ihan kivasti. Äidin koira on sen verran kasvuvaiheessa vielä, että sen kasvua jäämme odottelemaan. Kuitenkin Noppa esiintyi kauniisti niin kuin aina, niin jäi hyvä mieli. Toinen koira, jonka esitin, sai Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2013- tittelin ja Vara-Sertin. Oli handlerin helppo hymyillä! :) Toisaalta kehätoimitsijat eivät osanneet tehtäviään ja nöffien kehä kesti neljä tuntia, kun eivät saaneet arvosteluja kokoon! Aina iltaisin oli kauhea potkiminen vatsassa. Ehkä jätkä oli sitä mieltä, että ei nyt yhtään löysätä menoa!

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Andranada Leonora

Andranada Leonora

 Eilen minulla piti olla iltavuoro, mutta meninkin aamuun. Töistä tullessa olin taas niin väsynyt, etten jaksanut tehdä juurikaan mitään. En tiedä, olisiko hemoglobiini taas tipahtanut pohjalukemiin. Keskiviikon neuvolassa se sitten ehkä selviää. Tehtiin ruokaa ja haettiin joululahja postista, jonka äiti oli meille tilannut. Saatiin nyt Brion GoGo-turvakaukalo. Nyt onkin kaikki suurimmat asiat hankittuna.

Turvakaukalo

Tänään on vielä edessä työpaikan pikkujoulut. Eilen kuulin töissä, että minulle on varta vasten hankittu alkoholitonta juotavaa! Muuten meidän joulu ja uusivuosi onkin hieman auki. Juho joutuu töihin sekä jouluna että uutenavuotena. Eilen ei siksi ollut mitenkään kauhean hyvä päivä. Oltiin mietitty joulu Juhon siskon luona ja nyt joudumme lähtemään jo tosi aikaisin sieltä, koska Juholla on seuraavana päivänä aamuvuoro. Ja jouluaattonakin on aamussa. Uutenavuotena oli tarkoitus juhlia meidän vuosipäivää, mutta Juho on yövuorossa silloin. Ja minä seuraavan päivän illassa. Se siis siitäkin juhlapäivästä. Ärsyttää, että aina pitää vuorojen mennä ristiin. Toinen on aamussa ja toinen illassa. Eikä ihan innosta juhlia uuttavuotta yksinkään.

Vatsa on taas pulpahtanut. Nyt jopa näyttää siltä, että on vauvavatsa eikä ylimääräiseltä läskiltä! Napakoru pitää pian ottaa pois, kun se jo ikävästi sojoittaa vatsasta! Onneksi on tuo raskaudenaikainen napakoru.

Rv 22+3

Neuvolaa talven keskellä

Keskiviikkona oli siis neuvola. Jännitti mielettömästi lähinnä painonnousun takia. Neuvolatäti oli oma itsensä ja hoki jälleen joka väliin "ihanaa!" Pakko myöntää, että alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään! Pissanäyte oli puhdas ja verenpaine 133/77 eli hyvinkin sama kuin muina kertoina. Ennen puntarille nousua terveydenhoitaja naureskeli, että olenkohan pikkukiviä laittanut taskuun tätä punnituskertaa varten. Vastasin, ettei minulla ole taskuja ja siihen taas tuttu "Ihanaa!" Paino oli noussut 2,2kg eli +884g/vko. Kuitenkin paino on edelleen melkein 2kg alle lähtöpainon. Ehkä tämä vielä kiritään! Kohdunpohjan korkeus oli 14cm ja piirtää jo nyt hyvin tasaista käyrää. Ihan keskikasvussa mennään. Sydämensyke löytyi heti ja oli 144 ja kyllähän tuo jätkä taas kovasti potki anturia! Sanoin, että minua on vaivannut 5 päivää järjetön päänsärky ja lähetti sitten neuvolasta suoraan päivystykseen. Seuraava neuvola olisi 18.12.

Masu 20+2. Alkaa se pikkuhiljaa pyöristymään!

Päivystyksessä menikin pieni ikuisuus. Paineet otettiin ja olihan ne hieman nousseet. Aloin jo turhautua odottamiseen ja päänsärkyyn ja kun lopulta pääsin lääkärille hän totesi, ettei särylle oikein voi tehdä mitään, kun raskaana lääkkeiden otto on niin rajoitettua. Otti vielä verikokeet, mitkä nekin puhtaat. Hemoglobiini tosi 113, vaikka olenkin syönyt nyt 3krt/vko lisärautaa. Pitää seuraavan neuvolan jälkeen alkaa syömään joka päivä, jos ei ole korjaantunut. Ensi kerralla kirjoitellaan neuvolassa Kelan paperit ja varataan aika sokerirasitukseen sekä puolenvälin lääkärille. Niitä odotellessa! Toivon vain, etten joudu sitä banaaninmakuista litkua syömään, tai oksennan samantien! Intiassa ainoa vatsatauti, (mikä sekin oli Suomesta mukaan napattu), ja siihen yhdistettynä syödyt friteeratut banaanit ja nutella. Hyi hitto vie! En ole sen jälkeen pystynyt syömään mitään banaaniin viittaavaakaan!

Viikko on muuten mennyt todella nopeasti. Perjantaina alkoi taas mieletön pahoinvointi ja töissä pärjäsin miten kuten. Lauantaina aamulla mittasin kuumeen 38,4 ja ilmoitin töihin, että minulla on kai mahatauti tai joku vastaava. Kävin lääkärissä, jossa lääkäri sanoi, että jos taas kuivaksi menen niin pitää lähteä sairaalaan tiputukseen. Nyt tämä päivä on ollut vähän helpompi. Kuumetta oli vielä aamulla ja välillä pientä pahoinvointia, mutta olen kuitenkin syömään pystynyt edes hieman. Kyllä tämä tästä voitetaan!

Viikolla ostettin myös alkoholitonta punaviiniä, Light Live. Kyllä siitä erotti punaviinin maun, mutta olihan se vähän kuin olisi vedellä lantrattu. Jouluksi pitää löytää paremman makuista alkoholitonta!

Nyt alkaa odotus viikon päässä odottavaan Tukholman risteilyyn! Ihana ottaa pieni irtiotto arjesta oman kullan kanssa! Varsinkin, kun kummallakin olisi kauhea matkakuume päällä. Samalla viikolla olisi myös messukeskuksen koiranäyttely, missä juoksen kahden koiran kanssa kehässä.

Tänne on tullut lunta! Tuli tänne jo aiemmin, mutta sitten satoi vettä ja suurin osa lumesta suli. Nyt viimeyön ja tämän päivän aikana on satanut lisää! Ihanat lumivaipat ulkona. Harmi, ettei vielä pääse siitä kunnolla nauttimaan.

Neuloin jätkälle myös tossut. Harmi, että ovat hieman isot, kun lanka oli niin paksua!

Vieressämme virtaava koski on jo hieman jäässä