lauantai 16. elokuuta 2014

Tatuoinnit äidillä, OMG!

Netissä olen monta kertaa törmännyt teksteihin, missä tatuoituja ihmisiä arvostellaan. Leimataan tatuoitu ihminen huoraksi, lesboksi,  narkkariksi tai muuten vain halvaksi ihmiseksi. Ihmisen arvo siis määritellään sillä, minkälaisia ja montako kuvaa on ihossa. Myönnän, että itsekin saatan katsoa oudoksien ja hieman varauksella tietynlaisia tatuointeja. Tällöin puhutaan esim. pääkalloista, aseista, teräaseista tms. Ehkä, koska yhdistän ne negatiiviseen asiaan. Samoin vaikuttavat alkoholipullot, tupakat ja neulat. Tällä tarkoitan kyseisiä asioita yksittäisinä kuvina, en isojen kuvien lomassa/niihin liitettynä.

Tatuointeja on ollut kautta aikojen ja monissa eri kulttuureissa. Esimerkiksi vuonna 1991 löydetyllä jäämies Ötzillä oli tatuointeja ja hänen arvellaan olevan 5300 vuotta vanha!  Japanissa tatuoinnella on pitkät perinteet ja Euroopassa niitä oli tiettävästi ainakin kelteillä. Löytöretkeilijät toivat tatuoinnit takaisi  Eurooppaan 1600-1700 -luvuilla, jolloin he tatuoivat mm. alkuaikoina. 1800-luvulla tatuoinnit alkoivat olla muotia ja jopa Tanskan kuningas Frederikillä oli tatuointi! 1920-luvulla tatuointien suosio laski ja niitä käyttivät pääasiassa enää rikolliset ja merimiehet.

Tatuoinneilla on tosiaan merkitty aikoinaan sotilaita, vankeja ja prostituoituja (vrt. Natsi-Saksan ihmiset vankileireillä tatuoitiin.) Voi olla, että nykyiset tatuointivastaiset ovat ammentaneet tietonsa tästä. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Miksi siis itse hankin tatuointeja? Ensimmäisen tatuointini otin muutaman päivän päästä 18-vuotis syntymäpäivistäni. Äitini sanoi aikoinaan, että nahkani kuuluu hänelle kunnes täytän 18! :D Niinpä marssin Itäkeskuksen Duck's tattoo liikkeeseen ja hakkautin pienen pikku Myyn lapaluuhuni. Olen aina nähnyt itseäni Pikku Myyssä ja siksi tuon kuvan halusin.  Ei kai sillä sen ihmeempää tarinaa. Ei mennyt kauaakaan ja tatuointikuume iski jälleen. Tämän jälkeen ideoita alkoi satelemaan yhä enemmän ja enemmän. Viimeisin tatuointi iskettiin ihooni joulukuussa 2013.

Pikku Myy. Ensimmäinen tatuointini. 

Käden käärme ja rinnassa S J. Minä siskoni ja veljeni. 

Kylkitatuoinnit. 


Lantion live your life. 

Nilkka.

Korvantaus. 

Sääri. 

Toinen ranne. Toisessa sama öttiäinen eri asennossa.
Käden sammakot ja numerokoodi.


Kuvaamatta on selkäni, missä on iso ihmisen sydän. En löytänyt edes mitään selvää kuvaa ja yksin on mahdotonta kuvata. Pidän jokaisesta kuvastani enkä kadu niistä yhtäkään. Nyt on suunnitteilla kuva ranteeseen, mihin saisin myös Einon nimen ja syntymäajan. 

En koe olevani huono äiti vaikka minulla tatuointeja onkin. En koe olevani myöskään halpa, huora tai prostituoitu. En ole rikollinenkaan. Olen tavallinen poikaansa, miestänsä ja koiriansa rakastava nuori nainen, joka haluaa koristaa itseään kuvilla, jotka jollain tavalla kuvastavat häntä itseään. 

Onko teillä tatuointeja? Oletteko mitä mieltä niistä? 

2 kommenttia:

  1. Täällä myös olkapäätä kaunistaa dia de los muertos tatuointi. Se on ensimmäinen tatuointi jonka otin 3kk sen jälkeen kun 18 täytin.
    Monet ihmiset järkyttyivät tatuoinnin koosta ja kyselivät miksi otin ensimmäiseksi tatuoinniksi noin ison?
    Nyt 4kk ikäisen pojan äitinä olen edelleen ylpeä siitä mitä ihoon on tullut hakattua. Se on taidetta iholla eikä mielestäni ole yhtään rumaa. Nyt olisi myös tarkoitus mennä ottamaan uusi tatuointi, sitten kun imetys on jätetty. Suunnitteilla myös jotakin: pojan nimeä ja syntymäaikaa jollakin tapaa iholle :)!

    VastaaPoista