Palautuminen synnytyksestä

Tänään uskalsin napata uuden kuvan vatsastani. Nyt synnytyksestä on reilu kk. Enää ei vaatteiden läpi näy juurikaan pullotusta, vaikkakin löysä vatsa häiritsee itseäni. Kuitenkin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Juhon kanssa aloitetaan nyt tehokuuri ja uudistetaan ruokavaliotamme hieman terveellisempään suuntaan. Tästä se lähtee! Tänä kesänä en kyllä ehkä silti bikineihin koske!

Helsinki EPN 29.5

Maltin ensimmäinen pentunäyttely oli tänään Tuomarinkartanossa Helsingissä. Oli aivan mielettömän kylmä ja satoi vettä. Eikka jäi mummille hoitoon, koska emme halunneet hänen kastuvan vaunuissa.

Maltilla oli herjapäivä ja kehässä mentiin hyppien ja pomppien. Tuomari haukkui Maltin lyttyyn. Hieno päivä siis!

Tuomari: Maija Sylgren
"6kk, vielä kauttaaltaan kevyt ja kesken kehityksen. Pään linjat saisivat olla yhdensuuntaisemmat. Paksut korvat. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula. Ylälinja saa asettua ja rintakehä tilavoitua. Riittävä luusto. Vielä kapea edestä. Liikkuu edestä löysästi. Sivuliike kaipaa tasapainoa. Köyristää ylälinjaa liikkeessä."
PEK 1

Ihanko tosi 6kk irlanninsusikoira on kesken kehityksen?! Huhhuh. Huomasipa ainakin, ettei tuomari osaa arvostella pentuja pentuina vaan koiran pitäisi olla jo valmis. Turha reissu siis kaikkineen.

Viikon päästä sunnuntaina on Lahden näyttely. Saa nähdä miten siellä käy vai haukutaanko meidät sieltäkin ulos. Nyt lämpimien vällyjen alle, Eikka kainaloon ja hieman Supernaturalia. Ehkä se päivä tästä hieman kirkastuu...

3vko neuvola

Käytiin Eikan kanssa neuvolassa viime maanantaina. Ensin katsottiin arvot minun osalta, kun Eikka nukkui niin tyytyväisenä kaukalossa. Hemiglobiini oli noussut 107 ja verenpaine oli 123/83. Hyvinkin sama, kuin raskausaikana. Ylimääräisiä kiloja jäljellä 2,7kg eli reilu 10kg lähtenyt. Silti tunnen itseni isoksi kuin mikäkin. Kriisi! Puhuttiin imetyksestä ja sanoin, että imetän enää vain öisin, kun ei maito riitä. Öisinkin joutuu välillä korviketta lämmittämään. Neuvolatäti sanoi, että on hyvä edes osittain imettää, niin vauva saa vasta-aineet sitä kautta. Yöimetys kuulemma pitää myös yllä maidontuotantoa. Siltikin saan pumpattua vain 75ml yhteensä kummastakin, nyyh. Kysyin myös noista tikeistä, että koskakohan mahtavat sulaa, kun ne alkavat jo ahdistamaan. Niinpä lähdettiin neuvolassa purkamaan niitä. Parisenkymmentä saatiin pois. Osa oli tehty kaiken hyvän lisäksi vielä sulamattomalla langalla, eikä siitä kukaan tietenkään ollut informoinut. Niinpä iho oli jo sen verran ärtynyt ja rikki, että tikkien poisto oli vähintäänkin epämukavaa. Loput tikit poistetaan jälkitarkastuksessa 12.6.

Einon paino oli taas hienosti noussut 4890g ja pituutta 57cm. Alkaa käymään pienimmät vaatteet liian pieniksi jo. Samoin päänympärys oli jo hurjat 40cm!

Eino on alkanut ottaa nyt enemmän katsekontakteja, kun hänelle puhuu ja hymyilee, kun hänelle höpöttää. Katseltiin kuvia synnäriltä ja voi että tuo kasvaa nopeasti! Kohta jää vauva-aika taakse tätä tahtia. ;)

Ainiin! Pää nousee täällä jo hurjasti!

Ristiäiset

Huhhuh, kun on tullut pitkä tauko kirjoittamiseen, pahoittelen!

24.5 meillä juhlittiin ristiäisiä. Meillä oli kirkossa kastetilaisuus ja sitten juhlat Juhon isän tilalla. Oli aurinkoinen ja kuuma päivä ja omenapuut kukki. Täydellistä! Kastetilaisuudessa jätkä vähän nurisi kuumuttaan, mutta tutti onneksi auttoi pahimpaan hätään. Vettä päähän valettaessa tuhisi tyytyväisenä, kun viilensi kivasti. Pieni suuri miehemme sai siis nimekseen Eino Ilmari.<3 Nimi tuntui meistä kummastakin hyvältä ja tykästyimme siihen oitis! Ei siis mitenkään sukulaispohjalta. Nyt olemmekin Einoa kutsuneet kotona välillä Eikaksi tai Eikka Veikka Gustavsson. :D

Vieraita meillä oli reilu 30 ja tarjolla oli vaikka mitä syötävää. Ei sinänsä mikään yllätys, kun tuo mies on kokki. Suolaisia oli korvasienikeitto, voileipäkakku, kanasalaatti, vihreä salaatti, patonkia, karjalanpiirakoita, lihapullia ja nakkeja. Makeina taas kaksi täytekakkua ja keksejä. Alkumaljat olimme itse tehneet sitruunasiirapista, mihin oli sekoitettu kivennäisvettä. Sai muuten paljon kehuja! Ruokaa oli juuri oikea määrä eikä paljon mitään jäänyt ylitse.

Lahjoiksi tuli paljon vaatteita, peitto, lahjakortti lastenvaateliikkeeseen, pehmolelu, kirjoja, valokuva-albumi, valokuvakehys, kastekoriste, taulu, vauvalle cd:t, kengät, säilytysrasiat, apina-lakanat... Kaikkea en enää edes muista, mutta kaikki olivat tosi käytännöllisiä!

Onneksi ristiäiset on vain kerran/lapsi. Hirveästi stressaamista, tekemistä ja siivoamista! Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan.

Mikä on kun ei maito riitä...

Masentaa. Olen yrittänyt aktiivisesti imettää kummastakin rinnasta, mutta paljoa ei tuolta ulos tule. Nykyään saan pumpattuakin alle 50ml yhteensä kummastakin rinnasta. Jätkä taas vetää korviketta/syöttökerta vähintään 90ml. Kyllä sitä kovasti miettii, missä voi olla vika. Yöllä on pari tuntia tyytyväinen tissin jälkeen.

Joka paikassa lukee ja toitotetaan, että imetys on paras vaihtoehto lapselle ja samaa mieltä olen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, ettei tästä mitään tule. Vielä en kuitenkaan täysin heitä hanskoja hyllylle, mutta lähellä ollaan. Yritän edelleen aina ensin imettää ja sitten annetaan loput korvikkeella.

Eilen jätkällä oli kitkutus päivä. Mikään ei ollut hyvin. Kyllä itselle tulee epätoivoinen olo, kun vauva itkee eikä itse voi tehdä mitään. Sanoin Juholle tänään, että melkeinpä mielummin olisin itse töissä ja tuli samantien huono omatunto. Ihmeen ikäviä fiiliksiä ilmassa taas vaihteeksi.

Huomenna ystäväni tulee meille ja ensi viikko on muutenkin aika hulinaa, kun viikonloppuna on ristiäiset. Pitäisi leipoa ja siivoilla ja pappikin tulee meille torstaina. Onneksi Juholla on pari vapaata ensi viikolla niin saa itsekin vähän hengähdettyä.

Rintatulehdus

Eilen aamulla olo oli tukala. Oli kylmä ja kuuma samaan aikaan. Mittasin lämmön ja se oli 37,7. Olin aiemmin yöllä herännyt siihen, että kummatkin rinnat olivat kipeät. Toivoin silloin, että jätkä heräisi pian ja pääsisi tyhjentämään. Aamulla kipu kuitenkin jatkui ja imetys sattui aivan mielettömästi. Yritin aamulla pumppaillakin rintoja tyhjäksi, mutta sain pumpattua kummastakin vain yhteensä 50ml, kun edellisenä päivänä olin saanut yli 100ml. Koko oikea rinta lisäksi kuumotti.

Lähdettiin Juhon kanssa käymään kaupungissa kahvilla Juhon siskon kanssa ja matkalla soitin neuvolaan ja kysyin, mitä teen. Hän pyysi menemään päivystykseen. Päivystyksessä vierähtikin sitten tovi. Alkuun ottivat verikokeet ja 5h odottelun jälkeen pääsin lääkärille. Oikeaa antibioottia oli vaikea löytää, kun Kefexinille olen allerginen. Lääkäri määräsi siis Orbeninea, mikä olisi maksanut 50e/pkt ja niitä olisin tarvinnut 3kpl! Huhhuh! Apteekissa farmaseutti sanoi, että lääke on erityisluvallinen eli olisin tarvinnut lääkäriltä erityislupalapun myös. Niinpä he soittivat lääkärille ja saivat muutettua lääkkeen Roxithromycin Sandoziin ja selvittiin maksamalla reilu 6e. Hurjaa tuo lääkefirmojen kilpailu!

Tulipa myös selvitettyä, että jätkä viihtyy hyvin vaunuissa. Nukkui koko matkan tyytyväisenä. Ja ensimmäinen julki-imetyskin tuli suoritettua sairaalassa.

Tänään Juho menee töihin ja minä jään toukan kanssa yksin kotiin. Onneksi pystyn suht hyvin toimimaan jo. Näillä kohti aurinkoista viikonloppua!

Ensimmäinen käynti neuvolassa

Tänään oli neuvolakäynti vauvan kanssa. Painoa oli tullut hienosti 4220g eli syntymäpaino ylitetty! Pituuttakin oli tullut lisää 3,5cm ja oli nyt 55,5cm. Terveydenhoitaja kirjoitti korttiin: "Söpö pikkumies. Suu, silmät, iho ja napa siistit. Mainiosti paino nousee!"
Jätkä oli muuten kiltisti, mutta vaatteet kun riisui niin närkästyttiin. Vähemmästäkin, kun tulee kylmä. Oma hemoglobiini oli noussut 99. Neuvolatäti sanoi sen olevan vallan hyvä ja naureskeli perään, että harvoinpa hän tuota arvoa normaalisti hyväksi sanoisi. Pääasia, että on noussut kuitenkin.

Sitten lähdettiin kohti Lahtea pikku-ukon kanssa. Koko automatkan hän nukkui kiltisti ja vasta perällä heräsi. Syömisen jälkeen alkoikin kauhea ihmettely, missä ollaan ja sitten nukahti taas. Eipä kyllä paljoa stresssaile. Ja niin. Saatiin samalla hankittua meille uusi autokin. Nyt on tila-auto alla ja mahtuu ajelemaan koirien ja vauvan kanssa.

Imetyksen kanssa on epäonnistumisia ja onnistumisia. Nyt olen tarjonnut aina rintaa syömisen aluksi ja mahdollisesti vielä toista, jos on nälkäiseksi jäänyt. Öisin, aamuisin ja päivisin rinta riittääkin ukolle, mutta iltaisin ei maitoa enää tule tarpeeksi ja silloin ollaan annettu lisäksi korviketta. Tuntuu, että hän imee niin tiuhaan iltaisin, ettei rinnat ehdi täyttyä. Tosin tiheällä imemisellähän vauva varmistaa maidontulon.

Yöt ovat menneet hyvin ja ollaan saatu nukkua aina 4-5h pätkissä, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Normaalisti mennään nukkumaan ehkä klo 23 ja ensimmäinen herätys on klo 04. Jätkä on tosin nukkumassa jo ennen meitä. Toinen herätys on sitten vaihtelevasti klo 07-10, jolloin noustaan myös ylös. Juho nostaa vielä yöllä vauvan viereeni imemään ja vaihtaa vaipan, etten joudu kauheasti tikkejäni repimään.

Viikon päästä viikonloppuna on ristiäiset. Päivän päätähdelle pitäisi keksiä vielä asu. Oma mekko löytyi omasta kaapista ja on silitystä vaille valmis. Ensi viikolla pitäisi saada värjättyä vielä tämä takkupehko punaiseksi. Se on ihan väljähtänyt melkein ruskeaksi. Sitten vielä leipomiset ja ristiäispaikan kuntoon laittaminen. Toivotaan, että aurinko paistaisi ja voitaisiin olla ulkona.

Maltin ensimmäinen "virallinen" näyttely on helatorstaina Helsingissä. Aikataulut tuli jo nyt ja Maltti on ainoa irlanninsusikoira. Peukut pystyyn siis! Piina pitäisi viedä rokotuksille Jyväskylään 26.5 ja sitten voi unohtaa rokotukset marraskuuhun asti.

Imetys vs korvike

Eilen illalla ei meinattu saada ukkoa millään rauhoittumaan. Yritettiin kaikkemme ja imetinkin monta kertaa, mutta kitkutus jatkui silti. Meinasi jo usko loppua kesken, kunnes kokeiltiin antaa hieman korviketta. Kappas, huuto loppui samantien ja ukko nukahti. Johtopäätös: jätkä ei ollutkaan saanut tarpeeksi maitoa! Oli tosin viihtynyt tissillä koko illan.

Tulihan siinä sitten tirautettua itkut. "Huono äiti"-fiilis nousi pintaan väistämättäkin, kun ei voinut ruokkia toista kylläiseksi. Kuitenkin pääasia, että jätkä sai itsensä kylläiseksi ja pääsi nukkumaan.

Aamulla oli tissit taas aivan pinkeät ja yöllä söi kiltisti rinnalla ja nukahti samantien uudestaan. Käytiin kuitenkin varuiksi ostamassa tänään jauhekorvikepurkki kaappiin, jos samanlainen tilanne tulee. Pumpannut en ole uskaltanut vielä. Pelkään, että sitten tulee pumpattua kaikki maidot pois eikä jätkä kerkeä saamaan vatsaansa täyteen.

Tänään laitettiin myös kotikaljaa tulemaan. En todellakaan pidä sen mausta, mutta toivotaan sen saavan maidon lisääntymään entisestään.

Isyyden tunnustaminen ja neuvolatädin kyläily

Eilen käytiin lastenvalvojalla tunnustamassa isyys. Täti oli hiukan kuivakan oloinen ja luki paperit suoraan meille, mitkä allekirjoitettiin. Hän myös kysyi, olenko ollut sukupuoliyhteydessä jonkun muun kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Melkein alkoi naurattaa, sillä se olisikin ollut pelkästään aikamoinen saavutus mökillä ollessa keskellä metsää. :D Paperit saatiin kirjoitettua ja vahvistus tulee viimeistään kahden viikon päästä. Sitten päästään antamaan pojalle isän sukunimi. Ehkä minäkin sitten joskus saan saman nimen. :)

Eilen tuli myös neuvolatäti käymään. Saatiin paljon erilaisia lippusia ja lappusia mm. vauvan unesta, soseista ja vauvan ravistelusta. Neuvolatäti katsoi napatyngän ja sanoi sen olevan jo tosi paljon irti ja että tippuu kohta. Jätkän paino oli kasvanut enemmän kuin hyvin! Sairaalasta lähtiessä paino oli 3750g ja nyt painoa oli viikossa tullut melkein 200g eli 3920g! Eipä tarvitse stressata riittääkö oma maito.

Jätkä on ollut suhteellisen tiheästi syömässä. Onneksi yöt on nyt nukkunut hyvin ja herännyt 4-5h välein syömään. On itselläkin virkeä olo, kun saa nukuttua. Olen kyllä sohvallakin tosin päivisin torkkunut.

Eilen oltiin rupeamassa syömään ja jätkä oli vielä hereillä Juhon sylissä. Juho kysyi, mikä mahtaa olla jätkän suunnitelma. Meni ehkä minuutin verran ja sitten plörähti housuun sellainen satsi että. Kyllä naurettiin!

Seuraava neuvola on ensi keskiviikkona klo 15 ja siitä seuraava kerta onkin jälkitarkastus. Tikit kiristävät vielä vähän, mutta ovat vähemmän kipeät kuitenkin. Juholla alkaa työt ensi viikon perjantaina niin sinne asti on hieman helpompaa. Sitten pitäisi yrittää jo pärjätä itsekseen vauvan ja koirien kanssa, hui! No ei se muuten ongelma ole, kunhan nuo tikit saa vain pois.

Tänään posti yllätti mukavasti ja toi ystävältäni paketin, missä oli vauvan vaatteita. Lisäksi uusin vauva-lehti odotti laatikossa. :) Harkittiin mökille lähtöä viikonlopuksi, mutta auto ei taida olla niin hyvässä kunnossa, että pystyttäisiin niin pitkälle ajamaan. Kohta pitäisi uusi auto hankkia. Voi stressi...

Viikko takana!

Jätkä täyttää tänään jo viikon! Muutama yö nukuttiin tosi huonosti, mutta nyt jätkä on alkanut nukkumaan 3-4h jaksoja öisin niin helpottaa kummasti. Herää silloin syömään ja nukahtaa yleensä tissille.

Eilen käytiin kaupassa ja apteekissa ensimmäistä kertaa. Oli pakko lähteä hakemaan Buranaa tuohon alapään särkyyn. Autossa istuminen ja pieni kävely saa särkemään aivan mielettömästi, mutta nyt vessassa käyminen ja suihkuttelu on jo suht kivutonta. Hieman tikit kiristää, mutta paranemaan päin! Uskalsinpa jopa kurkistaa peilillä, mitä siellä on tehty, mutta eipä tuosta turvotuksesta hirveästi osaa mitään sanoa. Voi olla, että makuuhuoneen puolella on hetken aikaa hiljaista! :D

Maito on lähtenyt kunnolla nousuun ja täysimetyksellä mennään. Nännit ovat kärsineet ja jouduin siksi taipumaan nännikumiin ja Lansinohiin. Nännikumista en kuitenkaan ota paineita sillä maitoa tulee kuitenkin kunnolla ja sen ansiosta pystyn imettämään. Muuten ei tulisi yhtään mitään. Eilen pumppasin hieman maitoa pakkaseenkin talteen. Vaikka ei sitä jätkän syömisen jälkeen saanut kuin kaksi jääpalallista. :)

Kävin vaa'alla tänään ja raskauskiloja on jäljellä 3,3kg. 3 päivää synnytyksen jälkeen oli vielä 6kg! Hurjaa vauhtia häviää. Vatsakin on jo aika hyvin kadonnut, vaikka onkin kuin puolityhjä ilmapatja. :D Katsotaan, jos tänä kesänä vielä bikinit päälle saisi.

Päivä on mennyt ristiäiskutsuja askarrellessa ja kohta ne postiin tipahtavatkin. Tänään kävi jätkä myös ekaa kertaa kylvyssä. Odotettiin kamalaa huutoa, kun hän ei pidä ollenkaan märästä ja kylmästä, mutta hyvin viihtyikin ja sitten olikin taas hyvä nukkua. Hereillä ollessaan tutkailee jo kauheasti ympärilleen. :) Torstaina tulee neuvolatäti kylään punnitsemaan. Nähdään paljonko ollaan saatu painoa takaisin. Osastolta lähtiessä painoa oli reilu 3700g. :)

Loppuun vielä muutama kuva jätkästä sekä vatsastani.

Synnytyskertomus

28.4.2014
Maanantaina mentiin yliaikaiskontrolliin äippäpolille sairaalakassimme kera. Alkuun käyrille, jossa kaikki niinkuin pitikin. Pissatestissä oli proteiinit edelleen heikosti plussalla ja verenpaineet normaalit. Päästiin nopeasti lääkärille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, ettei sen kummempaa painoarviota tee, kun se on kymmenen päivää sitten katsottu. Kuitenkin mittaili ja sai tulokseksi 4,3kg, minkä sanoi olevan hieman yläkantissa. Lääkäri kysyi, mitä mieltä olemme. Vauvalla näytti kaikki olevan hyvin, joten voisimme kahden päivän päästä tulla uudestaan, mikäli ei ole ennen sitä syntynyt. Sanoin, että olimme varautuneet siihen, että tänään käynnistellään, kun viimeksi näin meille sanottiin. Niinpä lääkäri sanoi, että minut siirretään osastolle, mutta jos mitään ei tapahdu niin sitten vielä kotiin.

Käyrillä äippäpolilla

Osastolla odottelimme hetken hoitajaa, joka näytti huoneen ja paikan. Sain ensimmäisen Cytotecin klo 11 ja naureskelin, että tekeeköhän tämä mitään. Hetken päästä alkoikin tiheät supistukset, mutta ne eivät sattuneet ollenkaan. Niinpä sain toisen pillerin klo 13 ja viimeisen vielä klo 18. Käyrä piirsi hurjia supistuksia! Parhaimmillaan toco näytti 127 ja tunsin vain vatsan kovettumiset ilmapalloksi. Juho lähti kotiin illalla klo 2015, sillä osastolle hän ei voinut jäädä. Kätilö sanoi, että aamulla siirryn kuitenkin synnärille ja siellä puhkotaan sitten kalvot. Katselin huippumalli haussa ja sitten alkoikin kipeät supistukset klo 2230. Kätilö käski suihkuun. Pääsin suihkuhuoneeseen ja tipahdin polvilleni, kun oksetusaalto pyyhkäisi yli. Hetken mietin, miten edes tulen suihkun alle pääsemään, mutta vihdoin siellä hieman helpotti. Suihkun jälkeen kätilön sisätutkimus, jossa olin väljästi 2cm auki. Kätilö lähti siirtämään minua synnärin puolelle. Soitin Juholle klo 0120 ja sanoin, että siirryin synnärille, mutta vielä ei ole mitään hätää. Juho tuli kuitenkin nopeasti ja siinä vaiheessa supistukset yltyivätkin ja jouduin jo puhisemaan niiden tullessa. Kätilö toi kipulääkkeeksi Oxydornia ja helpotti hetkeksi. Synnärillä oli kauhea ruuhka, joten kätilöt eivät juurikaan käyneet katsomassa minua. Särkylääke auttoi ja sain torkuttua aamuun asti.

29.4.2014
Aamulla kätilö tuli pistämään minut taas käyrille klo 07 ja lähti sen jälkeen kotiin. 40min päästä soitan kelloa ja pyydän, että pääsisin jo irti. Hyvin tympeä kätilö irrottaa minut ja lähtee samalla pois. Myöhemmin toinen kätilö käy sanomassa, ettei tiedä kohtaloani ja että synnytyssalit ovat täynnä. Sanoi, että lääkäri tulee katsomaan, kunhan joskus kerkiää. Itkin turhautumisitkut kun oli niin epätietoinen olo koko päivästä ja olin äärettömän väsynyt. Klo 9 tulikin jo lääkäri ja teki sisätutkimuksen. Tilanne oli hyvin pehmeä, kahdelle sormelle reilusti auki. Ballonki ei kuulemma enää hyödyttäisi yhtään mitään, sillä se vain tipahtaisi pois. Sanoi, että iltapäivästä ruuhkan loppuessa puhkaistaan kalvot ja tarvittaessa vauhditetaan tipalla. Tavoite olisi kuulemma saada tänään lapsi syliin. Klo 13 käymme kysymässä väliaikatietoja ja kätilö toteaa tylysti, että ei ole saleja ja puhe oli, että EHKÄ puhkotaan kalvot. Itkin taas parit turhautumisitkut ja mietin, miksei täällä voi saada mistään mitään tietoa ja miksi kaikki puhuvat niin hiton ristiriitaisesti.

Suurimmat supistukset ilman kipua

Klo 14 saan iltapäiväteen ja pullan. Luen Torey Hadenin kirjaa ja juon teetä, kun kätilö ja lääkäri porhaltavat huoneeseen ja sanovat, että nyt siirrytään synnytyssaliin. Hämmennyin ja annoin Juhon juoda teeni lopun. Salissa vaihdoin vaatteet kaapuun ja kipusin pöydälle. Lääkäri laittoi pyllyni alle astian ja sitten olikin jo kalvot puhki. Vedet vain holisi kuppiin. Lääkäri totesi veden olevan hieman vihertävää ja toivotti onnea synnytykseen. Olo oli outo, kun aina pikkaisenkaan jännittäessä lihaksia, holahti lisää vettä. N. 10 minuutin päästä vihlaisi ensimmäisen kerran alavatsasta ja siitä se meno sitten lähtikin. Kätilöksi vaihtui juuri mukava hieman nuorempi nainen, joka kysyi mitä kivunlievitystä haluan. Vastasin, että kaikki kelpaa, kunhan ei vain satu. Kätilö naurahti ja antoi alkuun taas Oxydornia, neuvoi ilokaasun käytön ja ohjasi sitten suihkuun. Pääsin suihkuun ja pystyin istumaankin siellä hetken, mutta sitten kivut vyöryivät päälle toden teolla. Oksetti, pyörrytti ja sattui aivan mielettömästi. Kipu ei tullut supistusten mukana vaan oli kuin koko ajan olisi ollut supistus päällä. Olin kontillani lattialla ja Juho hälytti kätilön paikalle, joka auttoi minut sängylle ja sängyllä siirryttiin takaisin synnytyssaliin. Salissa kätilö totesi minun olevan aivan väritön kasvoilta ja tökkäsi ilokaasun taas käteen ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Sisätutkimuksessa olin jo 4cm auki ja vauva kiinnittynyt, joten epiduraalia lähdettiin tilaamaan. Olin niin tuskissani, etten pystynyt puhumaan juurikaan ja vetelin ilokaasua senkin edestä. Supistusten välissä vajosin jonkinasteiseen transsitilaan ja kuulin vain muutamia sanoja sieltä täältä. Selkä putsattiin ja kaikki laitettiin valmiiksi mutta anestesialääkäriä ei saatu kiinni. Meni kauan, (kuulemma tunnin verran), ennen kuin anestesialääkäri viimein tuli ja laittoi epiduraalin. Epiduraalin jälkeen vaivuin euforiaan. Oli ihanaa olla, kun ei enää sattunut ollenkaan. Sain syötyäkin yhden myslipatukan ja laitettiin synnytys-cd soimaan. Melkein heti epiduraalin laitoin jälkeen alkoi kamala painontunne pyllyssä. Sanoin siitä kätilölle ja kätilö teki sisätutkimuksen todeten, että täydet 10cm ollaan jo auki. Ei siis ihme, että sattui niin jumalattomasti, kun avautuminen vain humpsahti. Kysyin pitääkö minun laittaa vastaan painon tunteelle aina supistusten tullessa vai saanko jo ponnistaa. Kätilö vastasi, että varovasti voidaan aloitella ponnistaminen, sillä vauva oli saatava alaspäin vielä. Aluksi ponnisteltiin seisaalteen hetki ja sitten säkkituolin päällä synnytyssalin sängyllä. Sitten käännyin puoli-istuvaan ja alkoi kunnon ponnistaminen. Joka supistuksella kerkesin ponnistamaan aina kolme kertaa. Ponnistaminen ei sattunut ollenkaan, mutta kyllä siinä kunnon työ oli. Juho antoi aina väleissä juotavaa ja sitten taas uusi ponnistus. Kätilö sanoi minun tuntuvan kuumalta ja mittasi kuumeen, mikä oli 37,9. Tippaan lisättiin uusi pullo laskemaan kuumetta, ettei vauva häiriinny siitä. Epätoivo alkoi iskemään, sillä tuntui etten etene minnekään vaikka kuinka ponnistan. Kätilö sanoi, että pää aina pikkaisen ponnahtaa takaisin ja pitää vain ponnistaa pitkään joka ponnistuksella. Lopuksi saatiin pää siihen kohtaan, ettei se enää ponnahtanut takaisin ponnistusta lopettaessa. Tässä vaiheessa alkoi taas kipu. Ensin alkoi kiristämään ja ehdin miettimään, että miksi ihmeessä tämä näin sattuu. Kuitenkin apinanraivolla jatkettiin. Kätilö puudutti välilihan valmiiksi, jos se jouduttaisiin leikkaamaan. Kuitenkin hetken päästä saatiin pää ulos ja kätilöt puhdistivat vauvan ilmatiet. Vielä muutama ponnistus ja vauva oli kokonaan ulkona järjettömän kivun kanssa. Kätilö totesi vauvan syntyneen käsi poskella. Sain jätkän heti syliini ja olo parani heti. Tirautettiin pienet itkut Juhon kanssa ja vain siliteltiin pientä ihmettä. Kätilö sanoi, että joutuu ikävästi vähän painamaan, että saadaan istukka nopeasti ulos. Kun istukka saatiin ulos, totesi kätilö sen olevan jo hieman kalkkeutunut ja oli hyvä, että nyt syntyi. Kätilö otti valmiiksi ompelutarvikkeet ja alkoi ommella. Hetken aikaa katsellessaan alapäätäni hän ilmoitti, ettei pysty näitä ompelemaan ja soitti päivystävän kirurgin paikalle.

Hetken päästä saapui kirurgi ja pyysi erilaisia välineitä ja alkoi puuduttamaan alapäätäni. Kätilö kehoitti minua ottamaan ilokaasua ja ehdin miettimään miksi, sillä olihan alapääni kuitenkin jo puudutettu. Hetken päästä syy selvisi, kun kirurgi alkoi painelemaan alapäätäni ja kipu vyöryi yli. Kolmas kätilö soitettiin paikalle ja Juhoa pyydettiin pitämään lamppua kirurgille. Kävi sääliksi Juhoa, kun hän katsoi minua niin säälien. Myöhemmin hän kertoi, miltä olin näyttänyt alapäästä enkä yhtään ihmettele, että oli myötätunto noussut pintaan. Vetelin ilokaasua kuin viimeistä päivää. Kolmas kätilö ilmoitti, ettei pysty olemaan paikalla ja lähti äkkiä pois. Selitin kirurgillekin, kuinka tuntuu, kuin olisin mielettömässä kännissä ja Juholle, ettei taida vähään aikaan olla purrpurr makuuhuoneen puolella. Kirurgi ilmoitti, että lähdetään leikkaussaliin, kun näitä haavoja ei saa paikattua salissa. Juho sai vauvan syliinsä ja minua lähdettiin kiireellä kärräämään leikkaussaliin. Salissa olin jotenkin täysin hämmentynyt koko tilanteesta. Sain spinaalipuudutuksen, enkä tuntenut mitään rintakehästä alaspäin. Minua alettiin operoimaan ja kirurgi totesi paikkojen olevan "tuhannen pillun päreinä." Vauriot ulottuivat kuulemma virtsaputkeen ja hyvin syvälle. Tikkaukseen meni tunti ja koko sen ajan olin ihan itkuun pillahtamassa.

Viimein pääsin takaisin synnytyssaliin, missä Juho oli. Vauva nukkui omassa kopassaan vieressä. Aloin itkemään hysteerisesti, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. En tiennyt vauvan painoa, pituutta, pisteitä... En yhtään mitään. Kätilö toi meille onnittelukahvit, leivät ja pullat. Niiden syömiseen meni aikaa kyyneleiltä. Kätilö katsoi säälien ja kysyi onko kaikki hyvin, enkä edes muista mitä vastasin. Muistin sentäs kysyä mitat. Juhokaan ei niitä muistanut, kun oli ollut myös niin sumussa. Aamuyöstä Juho joutui lähtemään ja jäin itsekseni saliin. Kätilö kävi nostamassa jätkän viereeni ja torkuin joten kuten aamuun.


Kaiken kaikkiaan kokemus oli järkyttävä. Ei ehkä niinkään kipujen osalta, vaan sen sumun osalta, kun kaikki kävi niin nopeasti. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopputuloksena siis III-IV asteen repeämät. Nyt joudun olemaan ainakin kaksi viikkoa istumakiellossa. Sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, samoin syöminen makuullaan. Muuten olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä. Toivon, ettei tästä jää traumaattista kokemusta vaan vielä joskus haluaisin alakautta synnyttää. Aika kultaa muistot, sanotaan. Toivotaan, että myös tässä asiassa. Kuitenkin nyt meillä vihdoin on maailmassa meidän jätkä.<3 Oli kyllä kaiken kivun arvoinen.

Ps. Juho on kauheasti kehunut ja sanoi ihmetelleensä, kun en koko synnytyksen aikana kertaakaan huutanut tai kiroillut. Taisin olla niin omissa maailmoissani, etten tajunnut!

Osastolla odotellaan käynnistystä

Sairaalasta kotiin ja kontrollikäynti

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Aamulla kätilö kävi sanomassa, ettei varmaankaan ajateltu vielä kotiin lähteä ja sanoin, että kyllä mielelläni lähtisin heti kun mahdollista. Pääsin nopeasti ensin omalle lääkärilleni, joka tutki alapääni. Huh, sitä tuskan määrää. Sanoi, että tikit ovat hyvät, mutta ainakin kaksi viikkoa on istumakielto. Hemoglobiinini oli tippunut 75 ja lääkäri olisi halunnut tehdä verensiirron, mutta sanoin voivani hyvin. Niinpä sovimme, että seuraavana päivänä tulisin kontrolliin.

Sitten lastenlääkäri tutki jätkän. Kaikki oli muuten hyvin, mutta kuuloa ei saatu mitattua. Kätilö sanoi sen johtuvan korvan töhnästä, mikä kuivuu päivien kuluessa. Se kontrolloitaisiin myös seuraavana päivänä.

Kotona Juhon sisko tuli käymään ja toi kassin ruokaa, mikä piristi kummasti. Väsytti aivan mielettömästi kahden päivän univelat ja torkahtelin koko illan. En pysynyt hereillä edes uusimman Game Of Thronesin ajan. Yö meni suhteellisen hyvin. Jätkä heräsi pari kertaa ja rinnalla söi hyvin. Lopuksi kun olin kummastakin rinnasta ruokkinut, jätkä jäi silti itkuiseksi ja päädyttiin antamaan hieman korviketta lisäksi. En saanut tisseistä lypsämällä yhtäkään pisaraa ja nännit olivat niin kipeät, että melkein itku tuli imettäessä.

Aamulla nopea imetys ja jätkän tavaroiden pakkaus ja kohti sairaalaa. Sairaalassa otettiin ensin jätkän kuulo. Kaksi kätilöä mittasi anturilla useamman kerran eikä silti saanut testiä läpi. Aloin jo hormoonihuuruissani pelkäämään, että jätkä on kuuro. Yritin kuitenkin muistutella itselleni, että jätkä tuijottaa kotona innokkaasti soittolelua ja meitä kun höpötellään. Lopuksi testi meni läpi ja kätilö sanoi sen tosiaan kestäneen niin kauan, koska korvien töhnä on vielä kosteaa.
Lähdettiin alas labroihin. Juho jäi vauvan kanssa odottelemaan kanttiinin eteen. Seisoin ja nojasin labran seinään odotellessani vuoroani. Vieressäni istui mummo, joka kehoitti istumaan ja kun kerroin istumakiellostani, onnitteli kauheasti. Labroissa pääsin makaamaan, jotta verinäyte saatiin otettua. Labroissa ollessani toinen mummo oli tullut siunaamaan jätkän ja sanonut pojan olevan niin kaunis, että yhteen lapseen ei kuulemma saa jättää. Ei kyllä heti ole tulossa! :D

Hyvät uutiset: hemoglobiini oli noussut 85. Ensi tiistaina saan aloittaa raudan uudestaan. Osastolla sain rautalisää suoraan suoneen ja siksi vasta tiistaina saa uuden raudan aloittaa. Tänään on myös maito lähtenyt nousuun ja päivällä oli varmaan hieman lämpöäkin. Nyt vain tissit kuumottavat. Jätkä viihtyi illalla tississä kiinni pari tuntia ja nyt vihdoin sammui taas. Toivottavasti yö menee yhtä hyvin!