Elämää remontin ja muuton keskellä

Kulunut puolisen viikkoa on kulunut remontin ja muuton keskellä. Itsellä on ollut tosi huono olo, kun en ole selän takia pystynyt juuri mitään tekemään, mutta onneksi ollaan saatu paljon apuja. Nyt on osa tavaroista uudessa kodissa ja sunnuntaista asti ollaan täällä asuttu. Seinät ja katto on maalattu, lattia ja listat paikallaan. Tapetit tulee maaliskuun lopussa ja niistä tuleekin vain tehosteseinät. Suihkuhuone laatoitetaan uudelleen varmaan ensi kuussa. Sillä ei sinällään  ole kiire. Vessaan vaihdettiin istuin, mutta sitä vaihtaessa huomattiin koko pytyn olevan rikki, joten nyt on vessassa täysin uusi pytty. Keittiö haettiin tiistaina Ikeasta ja kaappien rungot on jo seinässä. Kaapeista puuttuu vielä ovet. Keittiö on muutenkin vielä vaiheessa, sillä myös altaat, uuni ja liesi vaihdettiin. Meidän väliaikainen keittiö on olohuoneessa ja se käsittää mikron, kahvinkeittimen ja vedenkeittimen. Vauvan kanssa ne tärkeimmät siis!

Yhteishaku alkoi ja laitoin hakemuksen menemään metsätalousinsinööriksi ammattikorkeaan. Opiskelu alkaisi tosin vasta 2016 syksyllä, kun möttiäinen on tarpeeksi vanha jäämään hoitoon. Täällä uudella paikalla on onneksi päiväkoti melkein meidän takapihalla ja Juho on pienenä ollut samassa päiväkodissa hoidossa.

Neurologilla kävin selän takia ja hän ohjasi ENMG-tutkimukseen ja fysiatrille. Sitä odotellessa, jos selän saisi kuntoon. Särkylääkkeiden avulla pystyn toimimaan sen kanssa jotenkuten, mutta esimerkiksi öiksi se jää jomottamaan niin, etten saa kunnolla nukuttua. Eilinenkin päivä meni aika pitkälti sohvalla torkkuessa.

Raskaus on muuten sujunut nyt ihan hyvin ja nyt ollaankin jo yli puolenvälin! Tänään rv 22. Potkut tuntuu nyt ja Juhokin tunsi ekat potkut vatsan läpi. Joinakin päivinä käy mieletön mylläys vatsassa ja joinakin päivinä vain yksittäisiä potkuja. Olihan noita jo ikävä. ♡ Vatsa on kasvanut hillitöntä vauhtia ja kaikki ovat ihmetelleet isoa vatsaani jo tässä vaiheessa.

Eino oppii joka päivä jotakin uutta. Oma tahto alkaa näkyä. Hirveä kiukuttelu jos ei saa jotakin, mitä haluaisi. Onneksi hän on kuitenkin yleensä aina yhtä aurinkoinen kuin aiemminkin. Herra aurinkoinen. Kohtahan meillä juhlitaan Einon 1v synttäreitä. Huh, onko siitä jo kohta vuosi kun näin ensimmäisen kerran rakkaan lapseni. ♡

Ps. Meitä voi seurata instagramissa nimimerkillä sannakkona. 

Kun hermot menivät (kirjaimellisesti)

Lauantaina menin sairaalaan, kun selkäkipu meni sietämättömäksi. Odotin 6h sänkypaikalla itkien. Mikään asento ei ollut hyvä ja jalka alkoi puutumaan. Lopulta seisoin ja nojasin sänkyyn. Odottelun jälkeen pääsin venäläiselle naislääkärille, joka tökkäsi kipulääkkeen kouraan ja sanoi heihei. Menin kotiin ja suoraan sänkyyn ja nukuin yöllä ehkä tunnin. Puutuminen levisi ja pian sekä etureidet että sisäreidet olivat tunnottomat. Uusi käynti lääkäriin, kun en kävelemään pystynyt - istumisesta puhumattakaan. Triage-hoitaja kysyi heti alkuun miksi minut on edes kotiutettu eilen eikä sanelua oltu edes purettu auki. Pääsin suoraan kirurgiseen päivystykseen, missä mukava hoitaja otti minut vastaan. Ensin gynekologi ultrasi ja katsoi, että vauvalla on kaikki hyvin ja sitten takaisin odottelemaan. Lääkäri kävi tutkimassa ja sanoi, että aamulla otetaan magneettikuvat ja yöksi jään osastolle.

Osastolla oli kaikkea muuta kuin hiljaista. Vieressä oli mummo, jolla ei ilmeisesti ollut kaikki muumit enää laaksossa ja hän mm.lauleskeli koko yön ja huuteli kiloista vaaleaa ja tummaa leipää sekä palasokeria. Sain iltapalan ja kipupiikin ja nukuin 10min pätkiä.

Aamulla kaksi lääkäriä kävi ja tutki jälleen. Ylilääkäri kertoi, että rangassa voi olla välilevyn pullistuma ja se pitäisi leikata jos näin on. En siis saanut syödä enkä juoda ja sitten mentiinkin jo magneettikuvaan. Mukava hoitaja kysyi, mitä haluan kuunnella kuvauksen aikana ja sitten suoraan putkeen. Vauva ei selvästi tykännyt magneettikuvauksesta yhtään ja alkoi potkia ja pyöriä aivan kamalasti. Kuvat tärähtivät, mutta hoitaja sanoi, että turha niitä on uudestaankaan ottaa, kun ei ole meistä kiinni oleva syy. Takaisin osastolle odottamaan. Aloin olla todella heikossa kunnossa neljän aikaan, kun viimeksi olin aamulla syönyt, mutta onneksi lääkäri tuli aika nopeasti. Sanoi, ettei magneetissa ollut näkynyt mitään niin merkittävää, että se leikattaisiin. Loppulausunnossa luki: "löydöksenä presakraalidiskus degeneroituneena, siinä annulusvaurio takareunassa ja hieman prostruutiota." Sain lähetteen kiireellisenä neurologianpoliklinikalle ja särkylääkereseptin ja aneluiden jälkeen pääsin kotiin.

Tänää  aamulla soitti hoitaja polilta ja sanoi, että olen sen verran kiireellinen tapaus, että aika olisi jo huomenna klo 1230. Huh, pelottaa jo valmiiksi.

Onko kellään kokemuksia välilevyn rappeumasta ja pienestä pullistuksesta? 

Rakenneultra

Tänään oli vihdoin odotettu rakenneultra ja viikkona tänään 19+2. Ultraamiseen meni vain 15min ja kaikki näytti olevan mitä mainioimmin. Painoa oli 300g ja vastasi viikkoja 19+3 eli hyvinkin aikataulussa oleva pieni lapsi. Oli nukkumassa ja peitti käsillä pään, mutta heräsi loppupuolella vähän mönkimään. Potkaisipa kerran jopa niin kovaa, että ultraajakin tunsi sen. Sukupuoli ei jäänyt arvailujen varaan. ;) Ultraaja sanoi myös, että tässä raskaudessa seurataan nyt tarkkaan sitä päänkokoa, ettei tule niin isopäinen kuin veljensä ja synnytys olisi helpompi. Toivotaan parasta, mutta hyvä, että ottivat asian hoitoon. Einon kohdallahan vain sanottiin, että kyllä se helposti tulee vaikka iso pää onkin ja no, lopputuloshan nähtiin.

Ainoa asia mikä vähän harmittaa on se, ettei nyt pääse ostelemaan ja hamstraamaan mitään tavaroita, kun kaikki vaatteetkin jo on. Odottamisesta vähän tipahti pohja siltä osin. Mutta pääasia, että on terve mies. ♡ Ehkä meille joskus se tyttökin suodaan.

Vatsa on kasvanut taas hurjasti ja sf-käyrä oli neuvolassa yli yläkäyrän. Katsotaan miten lähtee tasoittumaan. Iskias vaivaa nyt niin paljon, että pakko mennä hetkeksi pitkälleen. Seuraavaksi postailen meidän uuden asunnon rempasta!

Rv 19+1