Ei tietoa

Päästiin aamusta vihdoin äitipolille, jossa kätilö ultrasi. Rakenteet ja istukka olivat kaikki kunnossa ja painoarvio 685g. Teki vielä sisätutkimuksen, mikä sattui aivan tajuttomasti ja siinäkin kaikki hyvin.

Veressä CRP 17 ja kalsium oli kohonnut, mutta ovat kuulemma mitään sanomattomia arvoja. Lähetti siis takaisin ylen lääkärille. Lääkäri sanoi, että pitää vain katsoa minne tauti kehittyy. Määräsi vahvempaa kipulääkettä selkään, että saan nukuttua. Nyt koko illan on jatkunut etova olo. Alas en ole saanut kuin yhden satsuman. Ikävää, että meidän vuosipäivä meni näin mönkään! Nyt yritän saada unta oksetuksesta huolimatta. Pääasia kuitenkin, että vauva voi hyvin!

Yö sairaalassa

Eilen illalla alkoi alaselkään pistämään ja lämpö nousi. Yritin laittaa kanin takaisin häkkiin, enkä päässyt kyykkyyn. Sain jalalla jotenkin tökittyä sen häkkiinsä. Mittari näytti 37,5, kun lähdin hakemaan Juhoa töistä. Koko päivän oli etonut, enkä ollut juurikaan mitään syönyt.

Mentiin nukkumaan ja sammuin samantien. Tärisin, kun palelin niin paljon. Yöllä heräsin kahden aikaan. Olin ollut jo pidempään hereillä, kun selkä särki ja aina kylkeä kääntäessä alkoi oksettamaan. Silittelin Juhoa ja kun hän heräsi sanoin, etten pysty nukkumaan kun on niin huono olo. Juho haki minulle mehua ja kuumemittarin, mikä näytti 38 astetta.

Ajettiin sairaalaan ja kun olin vartin istunut odotusaulassa oli pakko käydä oksentamassa muutaman kerran. Olo helpottuikin hieman. Tulipa todistettua, ettei ison vatsan kanssa ole helppo oksentaa. Hoitaja mittasi saman lukeman kuumeessa ja verenpaine oli koholla 128/83. Virtsanäytteessä proteiinit ja leukosyytit koholla. Lääkäri katsoi kohdunkaulan ja nyt odotellaan verikokeiden ja gynekologin mielipieltä asiasta. Aluksi veikattiin munuaistulehdusta tai raskausmyrkytystä ja nyt se ikävästi näyttää kallistuvan raskausmyrkytyksen puolelle. Ikävä vuodenvaihde.

Vatsassa heiluu

Eilen illalla onnistuin ottamaan videokuvaa siitä, kun vauva möyri vatsassa. Koko vatsa heilu kovaa vauhtia! Jännä ajatella, että joskus odotin innolla sitä, että alan tuntemaan liikkeet ja nyt niihin jo melkein väsyy. Myös jätkän kääntyminen on alkanut tuntumaan. Siitä aiheutuu jatkuva paine alavatsalle. Liikkeet tuntuvat siis päivittäin ja öittäin melkein koko ajan. Potkut ovat alkaneet tuntua hyvin ylhäällä kylkiluissa ja välillä osuvat kipeästi jonkin hermon kohdalle niin, että ihan hypähtää ilmaan.

Pari päivää on sattunut jännästi vatsaan. Kipu kestää hetken ja loppuu taas. Lämmin tekee hyvää ja helpottaa ja voisinkin jäädä suihkuun istumaan. Myös alaselkä alkaa muistuttelemaan kasvavasta vatsasta. Muuten ei ole väsyttänyt erityisemmin. Hieman ärsyttää, kun ei pääse kävelemään niin paljon kuin aiemmin, mutta töissä pystyy vielä olemaan ja nautinkin siitä.

Tänään iski hiuskriisi kunnolla ja päädyin siihen, että haluan rastani takaisin. Tänään aloitan urakan ja katsoo nyt, koska saan sen valmiiksi. Sitten voi pikkujätkä kiskoa hiuksista vapaasti!

Huomenna meillä olisi Juhon kanssa vuosipäivä. Vuosi sitten tulin Mikkeliin tapaamaan lähes tuntematonta miestä ja nyt tuntuu, että ollaan koettu jo niin paljon hyvää ja huonoa yhdessä. Kaikki tämä on vain lujittanut suhdettamme, enkä voisi kuvitella eläväni kenenkään muun kanssa tai odottavani lasta kenellekään muulle.<3

Ristiäisten mietintää

Ollaan nyt Juhon kanssa muutama päivä mietitty ristiäisiä ja niiden järjestämistä. Helpottaa omaakin stressiä, kun suunnittelee jo valmiiksi jotakin.

Kastehan on evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentti, jossa lapsi kastetaan seurakunnan yhteyteen. Ennen kasteen yhteydessä uskottiin lapsesta häädettävän paholainen, mutta kirkko luopui tästä tavasta. Risitäiset sanaa käytetään, koska kastaessa pappi tekee ristinmerkin lapsen otsaan ja rintaan. Väestörekisteriin lapsen nimi on ilmoitettava kahden kuukauden sisällä syntymästä ja tämäm jälkeen pidetään yleensä juhla.

Päätimme, että haluamme lapsen kastettavan seurakuntaan ja hän saa sitten myöhemmin päättää eroaako kirkosta vai ei. Juho ei kirkkoon kuulu, mutta itse kuulun kyllä, vaikka en täysin varma uskonnollisesta vakaumuksestani ole. Olen kyllä sanonut, että Juho saa sitten joskus liittyä hetkeksi kirkkoon, kun naimisiin mennään! Haluamme myös, että lapsi pääsee rippikouluun ja konfirmoidaan.

Muistettavaa on yllättävän paljon. Pelkkä ajankohta on vaikea miettiä. Laskettuaika kun on 18.4 eli nimi on ilmoitettava viimeistään 18.6. Kesäkuun alussa ei haluta ristiäisiä, sillä Juhon siskon lapsi pääsee peruskoulusta silloin ja sitäkin sitten juhlitaan, joten parempi voisi olla ennen sitä toukokuun lopulla. Paikasta emme myöskään ole vielä yksimielisiä, mutta kummatkaan eivät pappia halua omaan kotiinsa. Asumme muutenkin niin kaukana, että olisi parempi, kun juhlapaikka olisi lähempänä keskustaa. Kirkko olisi toki hieno ja itse pitäisin siitä, mutta en tiedä, ajatteleeko Juho ihan täsmälleen samalla tavalla. Kastemekko saadaankin Juhon suvulta.

Omalta puoleltani olen kummit jo miettinyt valmiiksi ja kummatkin ovat olleet tietoisia asiasta jo hyvän aikaa. Toisen hyvän ystäväni kanssa puhuimme asiasta jo ennenkuin lapsenhankinta varsinaisesti oli edes mielessä. Juho on puhunut vaihtoehdoista myös. Sylikummi on siis vielä mietinnän alla.

Vieraat koostuvat varmasti pitkälti suvusta. Juhon puolelta siis äiti, isä ja hänen naisystävänsä, veljet ja siskot ja heidän puoliskonsa ja lapsensa, mummi ja pappa, tädit ja sedät jne. Omalta puoleltani äiti, isäpuoli, sisko (ja mahd. hänen miehensä, jos silloin Suomessa on), veli, kummitädit, mummo. Oman puolen suku ei kovin iso ole. Lisäksi muutama hyvä ystävä meidän kummankin puolelta, eli onhan tuossa jo aika paljon porukkaa.

Kutsukortit haluaisin tehdä itse aivan alusta asti ja niillä saisi ainakin vapaa-ajan hyvin kulumaan äitiyslomalla. Muutama idea minulla jo onkin, joten pitää varmaankin suunnata askarteluliikkeisiin helmikuussa. Minusta on kiva, että vieraat saavat sitten kutsun hyvissä ajoin, että työt voidaan sovittaa. Varsinkin, kun on paljon ihmisiä, joilla on vuorotyö.

Pappi tuo mukanaan kastekynttilän, mikä on seurakunnan lahja lapselle. Kastekynttilän voi sitten myöhemmin polttaa loppuun esim. konfirmaatiopäivänä. Kakun haluaisin tehdä Juhon kanssa kahdestaan, samoin muut ruuat. Kummatkin pidämme ruuanlaitosta ja saahan siinä samalla oman kätensä jäljen näkymään.

Musiikista olen aina ollut tarkka ja haluaisinkin nimenomaan yhden vanhan opettajani esittämään yhden kappaleen. Täytyy ottaa häneen yhteyttä ja kysyä, haluaisiko hän mahdollisesti esittää ko. kappaleen.

Loppuun laitan vielä muistilistan ristiäisistä:

- Kastepäivän päättäminen

- Yhteys kirkkoherranvirastoon kastetilaisuuden järjestelyiden sopimiseksi

- Kastepaikan varaaminen, mikäli juhlat pidetään muualla kuin kotona

- Valokuvauksesta sopiminen

- Nimen valinta, erikoisten nimien kohdalla tarkista nimilaki

- Rekisteröintilomakkeen täyttäminen ja lähettäminen

- Kummien valinta, varmista kirkkoon kuuluminen

- Toimituskeskustelu papin kanssa

- Virsien valinta

- Kastetilaisuuden tehtävien jako

- Kastepuvun hankinta

- Vieraiden kutsuminen

- Tarjoilun suunnittelu

- Ohjelman/musiikin/puheiden suunnittelu

Jos kastejuhla kotona:

- Kastepöytä

- Valkoinen pöytäliina

- Kastemalja (täytä lämpimällä vedellä hieman ennen kastetilaisuuden alkua)

- Raamattu

- Kynttilä

- Valkoinen liina pään kuivaamiseen

- Kukka-astelma

Joulu

Maanantaina käytiin viimeisillä jouluostoksilla. Porukkaa oli vähemmän kuin oletin. Kaupassa kassamyyjä kuitenkin sanoi, kuinka on mukava nähdä iloisia ihmisiä kassajonossa. Piristi kummasti. Sää oli tasaisen harmaa, eikä kummallakaan ollut juurikaan joulufiilistä. Ajeltiin Juvalle Juhon siskon luo ja tehtiin valmiiksi jouluruokia aatoksi. Yö nukuttiin kaikki tosi huonosti. En tiedä miksi. Juho lähti aamulla kuuteen töihin ja itse sain vielä pari tuntia unta. Aamulla kävin siivoamassa tallit ja viimeistä kertaa ratsastamassa. Nyt se lysti saa jäädä hetkeksi! Pihalla onnistuin liukastumaan peilikirkkaalla tiellä ja tulin kylki/vatsa edellä jäähän. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tunnin päästä alkoi koskemaan vatsaan. Soitin neuvoon ja ohjasivat sieltä päivystykseen. Sairaalassa ei ollut juurikaan porukkaa ja pääsinkin melkein heti lääkärille. Lääkäri ei vaikuttanut tietävän oikein mistään mitään ja sanoi, että varmaankin vatsalihas revennyt. Ei päästy kuuntelemaan sydänääniä eikä ultraan vaikka neuvossa sanoivat, että voisi olla istukan repeytymä. Onneksi jätkä on nyt liikkunut hyvin ja tänään kuuntelin sydänääniäkin kotidopplerilla, mikä helpottaa. Oikean puolen lihakset ovat kaikki kipeät ja jumissa, samoin niska. Autossa istuminen ja liikkuminen on ihan tuskaa. Ehkä tämäkin tässä parin päivän sisällä helpottaa.

Joulukuusen epätoivoista pystytystä

Joulukuusi kiinni katossa paalinaruilla!

Juho on nyt koko joulun töissä, mutta onneksi meillä on sunnuntaina yhteinen vapaa. Eilinen molemminpuolinen väsymys ja turhautuminen lääkäriin sai pientä kitkaa ilmaan takaisin tullessa. Onneksi kumpikin tiedostaa, ettei se johtunut mistään muusta kuin juurikin väsymyksestä ja kipuilusta. Aattoiltana syötiin ja pukki kävi. Teho pelkäsi yli kaiken pukkia ja purisi ja haukkui pöydän alla. Saatiin Juhon veljen naisystävältä kanituikut, (kiitos Marjaana!) ja Juholta sain sammakkoavaimenperän, jolle seuraa kuulemma jatkoa tammikuussa. Emme kumpikaan ehtineet lahjoja ostelemaan töiden ja muun kiireen ohessa ja päädyimme ostavamme ne sitten myöhemmin. Illalla pelattiin piirrustuspeliä, jonka parissa tulikin naurettua! Scriblish! Suosittelen! Myös alkoholiton punaviini oli hyvää!

Melkein edustava parikuva meistä

Tehon kuvasta tehty joulukortti

Kauhea väsymys vieläkin päällä. Juho meni aamusta töihin ja minä tulin kotiin nukkumaan. Muuta en olekaan juuri saanut aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä välttämättä saadakaan? Illasta hakemaan kulta kotiin ja ehkä vähän elokuvan katselua illasta.

Joulu siis oli ja meni. Perjantaina takaisin töihin. Seuraavat odotuksen arvoiset asiat ovatkin uusi vuosi, koiranpennun tulo, syntymäpäiväni ja siitä sitten jo siskon Suomeen tulo ja jätkän maailmaan putkahtaminen. Kyllä aika menee nopeasti, pakko sanoa!

Neuvolakäynti ja supistelut

Toissapäivänä oli neuvola. Juho ei päässyt mukaan, joten menin ensimmäistä kertaa itsekseni. Saatiin Kelan laput ja laiteltiin saman tien kotona hakemukset menemään äitiyspakkauksen, äitiysrahan, vanhempainrahan ja lapsilisän osalta. Isyysraha jäi vielä hieman auki, sillä Juho opiskelee samalla eikä ole takuita, saako siltä ajalta Kelan tukea vai ei. Pitää vielä selvitellä. Klamydia-näytteen tulos oli tullut takaisin negatiivisena, mikä ei ollut yllätys! Verenpaine jatkaa samaa linjaa, kuin aiemmin. Painoa oli tullut +866g/vko, mutta nyt ollaan vasta lähtöpaino ylitetty. Virallisesti raskaus on nyt tuonut mukanaan vasta 900g lisää painoa. Neuvolatäti sanoi, ettei tule ainakaan ongelmia saada raskauskiloja pois ja jouluna voi huoletta herkutella. Syke löi nätisti 136krt/min ja potkaisi jätkä neuvolatätiäkin, kun tämä paineli vatsaa. Sf-mitta menee keskikäyrällä tasaisesti ja neuvolatäti sanoi, että usein lääkäreiden mittaamana tuo käyrä on pidempi kuin hänen. Hän sai mitaksi 19cm, vaikka lääkäri oli saanut muutama viikko takaperin 20cm. Hemoglobiini oli tipahtanut, vaikka rautaa syönkin ja oli nyt 107. Ensi kerralla pitää katsoa, mihin suuntaan on lähtenyt. Sain ajan sokerirasitukseen 10.1 ja samalla on neuvola. Juho lupasi onneksi tulla mukaan, niin ei tarvitse yksin tylsistyä kolmea tuntia terveyskeskuksessa. Nyt sain myös selville, miksi tuo rasitus tehdään. Juhon suvussa on diabetesta ja siksi se nyt poissuljetaan.

Neuvolan jälkeen menin töihin ja töissä alkoi mieletön supistelu taas. En tiedä johtuiko se siitä, että jouduin kauheasti kumartelemaan ja nostelemaan tavaroita. Aamulla soitin lääkärille ja sain ajan klo 12. Kohdunkaula näytti ihan hyvältä, eikä ollut lähtenyt aukeamaan. Kirjoitti reilun viikon sairaslomaa ja sanoi, että pitää tulla takaisin, jos alkaa vielä supistelemaan. Edellinen virtsanäyte oli kadonnut laboratoriossa (tai sen tulokset) ja siksi tänä aamuna piti uusi viedä laboratorioon. Joku tulehdus voi myös selittää supistelut.

Äitiysloma alkaa 19.2.2014. Ei siis kauaa enää jäljellä! Toivottavasti keksin jotain tekemistä äitiysloman ajalle, kun muuten turhaudun. Tammikuussa alkaisi mammajooga ja sitä harkitsen kovasti. Voisin melkein tänään siihen ilmoittautua. Sitten pitää enää hommata alusta joogaan! Olen odottanut kovasti, että tännekin päin Suomea tulisi odottaville joitakin kuntotunteja ja nyt niitä vihdoin on järjestetty. Ehkä samalla tutustuisi muihinkin odottaviin äiteihin.

Kohta on joulu ja ulkona on tasaisen harmaa ja masentava keli. Onhan täällä toki hieman lunta maassa ja tänään satoi vielä lisää. Äsken koiraa käyttäessä tosin satoi vettä, että se siitä lumesta sitten. Ei muutenkaan ole yhtään jouluinen olo. Maanantaina pitäisi käydä ostamassa vielä Juhon joululahja (ei yhtään myöhässä), ja meidän osuutemme jouluruuista.

Puhuttiin tänään ystäväni kanssa alkoholin juomisesta ja kännäämisestä. En itse ole ikinä ollut mikään mieletön alkoholin litkijä ja siitä on vain negatiivisia kokemuksia. Viime kesänä join silloin tällöin punaviiniä ja valkoviiniä, mutta baareissa juhliminen ei vain ole minua itseäni. Alkoholi saa aikaan turhia riitoja, joita on tosi vaikea sopia ja aiheuttaa helposti luottamuksen menettämistä pienistä jutuista. En myöskään tiedä, miten käyttäytyä, kun muut ovat humalassa. Olen tyytyväinen, ettei Juho juo paljoa ja ymmärtää minua tässä asiassa. En myöskään haluaisi lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä.

Innostus olisi kauhea taas uusiin hiuksiin! Haluaisin pidennykset tai sitten vain odottelen näiden kasvamista. Ovat juuri sen verran lyhyet, ettei näitä saa kunnolla kiinni ja avoinna näyttävät typeriltä. Myös joku kylpylähoito olisi ihana. Kyllä tämä raskaus saa jänniä mielihaluja aikaan, kun en aiemmin mistään hoidoista ole välittänyt.

Haaste!

Sain haasteen Iinalta. Kiitos! :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukiaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

 11 asiaa minusta: 

1. Olen harrastanut elämäni aikana monia eri lajeja, kuten kilpacheerleadingia, pesäpalloa, lentopalloa, laulua ja sukellusta

2. Olen kauhean kilpailuhenkinen ja siksi kaikki kilpailullinen saa adrenaliinini kuohumaan.

3. Harmistun helposti pienistä asioista, vaikka ne olisivatkin täysin mitättömiä. Kuitenkin lepyn yhtä nopeasti.

4. Haaveilen omakotitalosta, jossa olisi iso piha ja siellä koira-aitaukset ja hevonen. Ehkä minusta kasvattajakin tulee jossakin vaiheessa.

5. Haluaisin matkustella paljon ja nähdä mahdollisimman monta eri maata. Eniten nyt kuitenkin haluaisin lähteä Pohjois-Intiaan.

6. Haluaisin valmistua joko eläinklinikkahoitajaksi tai ensihoitajaksi. 

7. En polta enkä juurikaan juo alkoholia.

8. En itke kovin usein.

9. Kävin lukion 2,5vuodessa ja olin menossa armeijaan, mutta kk ennen palvelukseenastumistani rikoin polveni niin pahasti, että jouduin perumaan palvelukseenastumiseni. Edelleenkin harmittaa, jos joku kertoo armeijatarinoitaan.

10. Synnytys itsessään ei pelota, mutta huolettaa se joudunko lähtemään itsekseni synnyttämään, jos mies joutuu olemaan töissä.

11. Näen mielettömän omituisia unia ja usein ne ovat myös kauhusävytteisiä.

Minulle osoitetut kysymykset:

1. Minkälaisena näet itsesi?
- Riippuu pitkälti päivästä. Joskus pidin itseäni avoimena ja sosiaalisena, mutta nykyään ehkä enemmänkin yksinäiseltä ja eristäytyneeltä. Voi toki olla, että harmaalla säällä on merkityksensä. Olen kuitenkin energinen ja haluan mielummin tehdä asioita, kuin olla paikallani.

2. Onko sinun koskaan vaikea olla oma itsesi?
- En ehkä ole vielä kunnolla sisäistänyt millainen olen. Käyn kuitenkin paljon päässäni sitä, miten minun oletetaan käyttäytyvän tietyissä tilanteissa.

3. Missä olet lahjakas?
- Luonnontieteellisissä aineissa ja liikunnassa.

4. Minkälainen aamuihminen olet?
- Aamuherätykset pitäisi kieltää lailla. Olen uninen melkein koko ajan ja aamu lähtee hitaasti käyntiin.

5. Mitä asiaa tai esinettä ilman et voisi elää?
- Kännykkä esineenä. Lasketaanko mies asiaksi? :D Ehdottomasti hän!

6. Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikana?
- Kaupungilla on aina kiva käydä kävelemässä ja ihmettelemässä. Joskus on ihan kiva olla vain kotona ja katsoa elokuvaa yhdessä.

7. Miten haluat viettää lomasi?
- Idyllisintä olisi lähteä jonnekin lämpimään näkemään ja kokemaan uutta. Ehdottomasti jotakin tekemistä, ei vain paikallaan makaamista.

8. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoutua?
- Miehen kainalossa sängyllä kölliminen.

9. Tähän astisen elämäsi mieleenpainuvin kokemus?
- Intian 3kk reissu. Samalla reissulla oppi tutustumaan Juhoon kunnolla ja oppi myös itsestään paljon.

10. Mitkä ovat elämäsi tärkeimmät arvot?
- Terveys, perhe ja onnellisuus

11. Mitä toivot elämältäsi?
- Toivon vakaata ja turvallista tulevaisuutta, johon sisältyisi jonkin verran matkailua. Vakaa talous ja mielekäs työ.

Kysymykset haastetuille:

1. Mikä on suurin haaveesi?
2. Asia, jota et enää ikinä halua joutua kokemaan?
3. Lempieläimesi?
4. Mihin maahan haluaisit matkustaa ja miksi?
5. Olitko hyvä koulussa?
6. Paras kuulemasi kohteliaisuus?
7. Mitä kieliä osaat puhua?
8. Syötkö terveellisesti?
9. Työ, jota et voisi kuvitella itsellesi?
10. Tulevaisuuden suunnitelmasi?
11. Voiko nuori ihminen olla hyvä äiti?

Haastan:

1. From me with love
2. Everybody have a dark side
3. Keväällä se valo
4. Perhosia masussa
5. Kumpuilevaa
6. Pieni Haave
7. Under my bed
8. Vahinkoraskaus
9. Vauvahaaveita
10. Is this something about me?
11. Baby countdown

Takaisin arkeen!

Sunnuntaina päästiin takaisin kotiin. Väsytti aivan mielettömästi ja nukuinkin osan automatkasta. Käväistiin matkalla myös Juhon mummilla ja papalla. Sunnuntaina ei jaksettu tehdä yhtään mitään. Kannettiin vain kaikki tavarat sisälle autosta ja syötiin nopeasti lihapiirakoita. Olipas ihana nukkua omassa sängyssä!

Laivalta

Koiranäyttelyt menivät ihan kivasti. Äidin koira on sen verran kasvuvaiheessa vielä, että sen kasvua jäämme odottelemaan. Kuitenkin Noppa esiintyi kauniisti niin kuin aina, niin jäi hyvä mieli. Toinen koira, jonka esitin, sai Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2013- tittelin ja Vara-Sertin. Oli handlerin helppo hymyillä! :) Toisaalta kehätoimitsijat eivät osanneet tehtäviään ja nöffien kehä kesti neljä tuntia, kun eivät saaneet arvosteluja kokoon! Aina iltaisin oli kauhea potkiminen vatsassa. Ehkä jätkä oli sitä mieltä, että ei nyt yhtään löysätä menoa!

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Vaikonniemen Yasmin Jagr

Andranada Leonora

Andranada Leonora

 Eilen minulla piti olla iltavuoro, mutta meninkin aamuun. Töistä tullessa olin taas niin väsynyt, etten jaksanut tehdä juurikaan mitään. En tiedä, olisiko hemoglobiini taas tipahtanut pohjalukemiin. Keskiviikon neuvolassa se sitten ehkä selviää. Tehtiin ruokaa ja haettiin joululahja postista, jonka äiti oli meille tilannut. Saatiin nyt Brion GoGo-turvakaukalo. Nyt onkin kaikki suurimmat asiat hankittuna.

Turvakaukalo

Tänään on vielä edessä työpaikan pikkujoulut. Eilen kuulin töissä, että minulle on varta vasten hankittu alkoholitonta juotavaa! Muuten meidän joulu ja uusivuosi onkin hieman auki. Juho joutuu töihin sekä jouluna että uutenavuotena. Eilen ei siksi ollut mitenkään kauhean hyvä päivä. Oltiin mietitty joulu Juhon siskon luona ja nyt joudumme lähtemään jo tosi aikaisin sieltä, koska Juholla on seuraavana päivänä aamuvuoro. Ja jouluaattonakin on aamussa. Uutenavuotena oli tarkoitus juhlia meidän vuosipäivää, mutta Juho on yövuorossa silloin. Ja minä seuraavan päivän illassa. Se siis siitäkin juhlapäivästä. Ärsyttää, että aina pitää vuorojen mennä ristiin. Toinen on aamussa ja toinen illassa. Eikä ihan innosta juhlia uuttavuotta yksinkään.

Vatsa on taas pulpahtanut. Nyt jopa näyttää siltä, että on vauvavatsa eikä ylimääräiseltä läskiltä! Napakoru pitää pian ottaa pois, kun se jo ikävästi sojoittaa vatsasta! Onneksi on tuo raskaudenaikainen napakoru.

Rv 22+3

Reissailua

Nyt on ollut pieni blogitauko, kun ollaan oltu reissussa Juhon kanssa. Kävimme viime viikon torstaina ensin ystäväni lakkiaisissa ja sieltä menimme äidilleni ja täällä olemme edelleen. Maanantaina lähdimme laivalla Tukholmaan. Laivamatka oli mukava, vaikka taisinkin jonkin pienen ruokamyrkytyksen saada kananmunista ja koko tiistai oli ikävä olo. Tukholman näkeminen jäi siis hieman lyhyeksi. Toisaalta käveleminen rupesi repimään kohdun kiinnikkeitä ja loppumatkan lyllersinkin vain perässä. Ostin kuitenkin ihanan pehmeän ja lämpöisen alpakanvillasta tehdyn ponchon. Takaisin tullessamme kävimme yökerhossa katsomassa siellä esiintynyttä mieskuoroa, johon kuului neljä eri äänialaa omaavaa Etelä-Afrikkalaista miestä. Il Divo Ancora lauloi mm. Moulin Rougessa olevan kappaleen "Come what may" italiaksi. Kylmät väreet ja jätkäkin tykkäsi, kun potki kauheasti. Myös porealtaassa oleminen teki hyvää, kun hieroi mukavasti vatsaa.

Käytiin myös kirpputorilta ostamasta doppler ja nyt voidaan kotonakin kuunnella sydänääniä. Jännää!

Vatsa on nyt pompahtanut kunnolla näkyviin. Ainakin omiin silmiin! Ensi viikolla olisi neuvola, niin näkee sielläkin miten on arvot lähtenyt nousemaan.

Vatsa pulpahti!

 Huomenna olisi tarkoitus lähteä koiranäyttelyihin ja sunnuntaina sitten vihdoin kotiin. Kiva mennä taas vaihteeksi kotiin, kun aina oma koti on oma koti.

Andranada Leonora "Noppa"

Tällainen pikapostaus tänne väliin. Kirjoittelen uudemman kerran varmaankin maanantain puolella, kun ollaan taas kotiin asetuttu.

Sairasloma

Tänään kävin sitten lääkärissä supistusten takia. Lääkäri kysyi, tunnenko liikkeet normaalisti ja kyllähän tuo jätkä tuolla kovaa vauhtia potkii. Mittasi sitten sf-mitan, joka oli viikossa kasvanut 6cm! Sanoikin, että tuosta hurjasta kasvusta voi supistelut johtua. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja potkaisi jätkä anturiakin muutaman kerran. Kohdunsuu oli kiinni, joten sen kanssa ei hätää. Kirjoitti sairaslomaa ensi sunnuntaihin ja sanoi, että pitää vähän rauhallisemmin ottaa, muttei kuitenkaan tarvitse vuodelevossa olla, luojan kiitos! Huomenna pitää mennä vielä antamaan pissanäyte laboratorioon niin tarkistavat, ettei mitään bakteeria ole. Se kun joskus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia.

Huomenna ystävän lakkiaisiin! Pe-su olisi ollut töitä, mutta nyt en sitten tiedä, mitä niille päiville kehittää.

Supistuksia, auts!

Tänään aamulla alkoi supistukset. Ihan raskauden alkuvaiheessa ajattelin, että mistä sitä ikinä voi tietää, miltä ne supistukset tuntuvat. No, nyt voin tietää. Repii mielettömästi alaselkää ja vatsa muuttuu ihan kovaksi. Kun makaa tai istuu, niin tuntuu ihan hyvältä, mutta seisomaan noustessa ja kävellessä alkaa kipu. Näytin varmasti 80-vuotiaalta mummolta, kun käytin koiran aamulla ulkona!

Soitin neuvolaan ja kysyin, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä ja hän ohjasi neuvolalääkärille huomenna klo 13, ettei vain olisi lähtenyt avautumaan liian aikaisin tms. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin!

Järkyttävä päänsärky häiritsee edelleen. Ehkä niskani vain ovat totaalisen lukossa. Rupee jo tympimään 24/7 jatkuva särky. Jätkä kuitenkin potkii kovin, joten sen asian puolesta voi olla rauhallinen.

Kirjoittelen huomenna lisää, kun lääkäristä pääsen. Nyt takaisin vaaka-asentoon ja särkylääkkeet päänsärkyyn.

Meidän taipaleemme

Osallistuin ennen isänpäivää Vau.fi:n järjestämään kirjoituskilpailuun siitä, missä tapasit lapsesi isän. Kas kummaa, sijoituin kolmanneksi ja muutama päivä takaperin sain kirjapalkinnon esikoisellemme. Nyt ajattelin julkaista tarinan tällekin puolelle blogia. :)

Viime syksynä olin hyvin loppuun palanut töiden ja koulun kanssa. Tuntui, että jokainen pienikin asia kaatui päälle. Kämppä lähti alta ja jouduin luopumaan rakkaista koiristani. Yksi ilta itkiessäni koulumme asuntolassa päätin vihdoinkin repäistä ja lähteä ulkomaille etsimään itseäni. Etsin vapaaehtoistyön eläinten parissa ja matkapaikaksi määräytyi Intia. Varasin matkan ja guesthousen ja matkani oli määrä alkaa 1.1.2013. Takaisin tulisin vasta vuoden päästä.

Viimeiset kaksi viikkoa vietin äidilläni ja surffailin internetissä lueskellen ihmisten kokemuksia Intiasta. Eksyin sivustolle, jossa kerrottiin muistakin suomalaisista, jotka ovat lähdössä Intiaan. Törmäsin miehen kuvaan, jossa hänellä oli hyvin "maalaismainen" asustus ja jossa hän teki heinätöitä. Jollakin tavalla tuo kuva kiehtoi nuorta naista, joka oli koko elämänsä elänyt kaupungin sykkeessä. Sivustolla pystyi näkemään, kuka oli käynyt kuvaasi katselemassa. Tästä alkoi molemminpuolinen kuvien katselu. Aina sisäänkirjautuessani näin, että hän oli käynyt katsomassa kuvaani ja menin aina hänen kuvaansa katsomaan. Loppujen lopuksi uskaltauduin ja aloitin keskustelun siitä, että olemme kummatkin Intiaan lähdössä ja vielä samaan suuntaankin. Siitä se keskustelu sitten alkoikin. Foorumin keskustelut eivät riittäneet ja siirryimme käyttämään messengeriä. Juttelimme yöt läpeensä ja nukahdin aina hymyillen.

Uudenvuoden aatonaattona kerroin, kuinka minulla ei ole mitään tietoa, mitä teen uutena vuotena. Naureskelimme yhdessä, että voisinhan tehdä pienen roadtripin Etelä-Savoon.Sanoinkin, että mikäs siinä. Minulla on kyllä auto, mikä kulkee. Niinpä hyppäsin autooni 31.12.2012 ja lähdin ajamaan. Heinolan kohdalla pysähdyin ABC:lle ja ilmoitin olevani jo siellä. Vastaus olu hämmentynyt naurahdus ja myöhemmin sain kuulla, ettei hän ollut uskonut, että todella lähtisin ajamaan uutenavuotena niinkin pitkälle. Pääsin perille asti ja halasimme. Oikeastaan mikään kunnollinen kahvila ei ollut auki ja menimme istumaan paikalliseen kuppilaan kahville. Mies avasi minulle oven, mistä hämmennyin totaalisesti. Minulle ei ollut kukaan koskaan aiemmin avannut ovea! Baarimikko naureskeli, kun emme kumpikaan ottaneet maitoa kahviimme. Sanoi, ettei ole palvellut paria, joista kumpikin joisi kahvinsa mustana. Juttelimme pitkät pätkät Intiasta ja itsestämme, kunnes lopulta kummankin aika alkoi käymään vähiin ja meidän piti lähteä tahoillemme. Mies tokaisi, että mistä ihmeestä tuollaisia naisia, kuin sinä tulet. Kotipuolessa kaikki olivat kuulemma kauhean tavallisia ja tylsiä. Hän saattoi minut autolleni ja kysyi saako minua suudella. Siinä sitten vaihdettiin myös ensimmäinen pusu, vuoden viimeisenä päivänä.

Ei mennyt kuin 10min ja minun oli pakko laittaa viesti, että minulla oli ollut todella mukavaa. Sain samanlaisen vastauksen. Illalla menin ystävälleni juhlimaan uuttavuotta, mutta ilta meni viestejä lähetellessä tuolle miehelle. Taisin naureskella ja hymyillä itsekseni koko illan. Keskiyöllä menimme katsomaan ilotulituksia Senaatintorlle ja mies laittoi minulle uudenvuoden toivotuksen ja pienen laulunpätkän: "It's been a lifetime, since I found someone, someone who will stay." Aamulla herätessäni oli vielä tullut kuvaviesti ja hyvät huomenet.

Haikeana lähdin lentokentälle ja mietin, että näkisimme vasta kuukauden päästä Goalla, sillä mies kävisi ennen sitä muissa paikoissa. Ei se viestittely tietenkään loppunut, vaikka niin yritin vannottaa itselleni. Intiasta Suomeen kun ei ole mitenkään kovin halpaa viestitellä. Vähintään kolme viestiä/päivä lähti Suomeen ja saman verran tuli takaisin.

Loppujen lopuksi tuli ilta, kun meidän piti nähdä. Pukeuduin valkeaan pitkään mekkoon ja tallustelin lähellä olevaan ravintolaan, jossa mies ystävineen istui. Istahdin hänen viereensä ja hänen ystävänsä katsoivat minua suu auki. Jatkoimme kahdestaan rantabaariin istumaan. Aurinko laski Intian Valtamereen ja aallot löivät rantaan. Tuuli sai kirkkaan punaiset hiukseni heilumaan ja naureskeli suolan makua huulillani. Juttelimme koko illan ja kävelimme takaisin rannantuntumassa niin, että suurimmat aallot kastelivat helmani ja miehen sortsit. Miehellä oli käsi lanteillani ja hetki oli täydellinen.

Loppu Intian matkan asuimme yhdessä ja nukuimme yhdessä. Opimme joka päivä toisesta enemmän ja enemmän ja ihastuminen syveni rakkaudeksi. Lähestyvä ero tuntui murskaavalta, sillä miehen oli tarkoitus lähteä kotiin helmikuun lopussa. Kun matkapäivät lyhenivät, kumpaakin alkoi ahdistaa. Mies päätti siirtää paluutaan kuukaudella. Tuon kuukauden aikana reissasimme hieman Intiaa ympäri ja nautimme toistemme seurasta. Loppujen lopuksi tein päätöksen ja ilmoitin palaavani Suomeen miehen mukana. Niinpä 20.3.2013 astuimme kummatkin samaan aikaan Lontooseen lähtevään lentokoneeseen ja sain viimeisen yön nukkua pää vasten hänen rintakehäänsä. Lontoosta Suomeen emme saaneet samaa konetta, joten jouduimme hyvästelemään toisemme portilla. Itketti, vaikka tiesin, että kohta olisimme taas yhdessä. Miehestä oli kauheaa jättää minut yksin kentälle ja minusta oli ihan yhtä hirveää jäädä.

Suomessa olimme päivän kumpikin tahoillamme, kunnes mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan minut kotoani. Hän ajoi koko matkan Helsinkiin ja menin hänen mukanaan Etelä-Savoon. Siitä lähti yhteinen taipaleemme, emmekä sen jälkeen ole olleet erossa toisistamme päivääkään. Intia sai meidät näkemään toisemme mahdollisimman pahalla päällä kuumuuden ja nestehukan vuoksi, eikä sekään ole parisuhdettamme horjuttanut. Vuosipäivämme pääsemmekin viettämään myös minun ison vatsani kanssa.<3

Neuvolaa talven keskellä

Keskiviikkona oli siis neuvola. Jännitti mielettömästi lähinnä painonnousun takia. Neuvolatäti oli oma itsensä ja hoki jälleen joka väliin "ihanaa!" Pakko myöntää, että alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään! Pissanäyte oli puhdas ja verenpaine 133/77 eli hyvinkin sama kuin muina kertoina. Ennen puntarille nousua terveydenhoitaja naureskeli, että olenkohan pikkukiviä laittanut taskuun tätä punnituskertaa varten. Vastasin, ettei minulla ole taskuja ja siihen taas tuttu "Ihanaa!" Paino oli noussut 2,2kg eli +884g/vko. Kuitenkin paino on edelleen melkein 2kg alle lähtöpainon. Ehkä tämä vielä kiritään! Kohdunpohjan korkeus oli 14cm ja piirtää jo nyt hyvin tasaista käyrää. Ihan keskikasvussa mennään. Sydämensyke löytyi heti ja oli 144 ja kyllähän tuo jätkä taas kovasti potki anturia! Sanoin, että minua on vaivannut 5 päivää järjetön päänsärky ja lähetti sitten neuvolasta suoraan päivystykseen. Seuraava neuvola olisi 18.12.

Masu 20+2. Alkaa se pikkuhiljaa pyöristymään!

Päivystyksessä menikin pieni ikuisuus. Paineet otettiin ja olihan ne hieman nousseet. Aloin jo turhautua odottamiseen ja päänsärkyyn ja kun lopulta pääsin lääkärille hän totesi, ettei särylle oikein voi tehdä mitään, kun raskaana lääkkeiden otto on niin rajoitettua. Otti vielä verikokeet, mitkä nekin puhtaat. Hemoglobiini tosi 113, vaikka olenkin syönyt nyt 3krt/vko lisärautaa. Pitää seuraavan neuvolan jälkeen alkaa syömään joka päivä, jos ei ole korjaantunut. Ensi kerralla kirjoitellaan neuvolassa Kelan paperit ja varataan aika sokerirasitukseen sekä puolenvälin lääkärille. Niitä odotellessa! Toivon vain, etten joudu sitä banaaninmakuista litkua syömään, tai oksennan samantien! Intiassa ainoa vatsatauti, (mikä sekin oli Suomesta mukaan napattu), ja siihen yhdistettynä syödyt friteeratut banaanit ja nutella. Hyi hitto vie! En ole sen jälkeen pystynyt syömään mitään banaaniin viittaavaakaan!

Viikko on muuten mennyt todella nopeasti. Perjantaina alkoi taas mieletön pahoinvointi ja töissä pärjäsin miten kuten. Lauantaina aamulla mittasin kuumeen 38,4 ja ilmoitin töihin, että minulla on kai mahatauti tai joku vastaava. Kävin lääkärissä, jossa lääkäri sanoi, että jos taas kuivaksi menen niin pitää lähteä sairaalaan tiputukseen. Nyt tämä päivä on ollut vähän helpompi. Kuumetta oli vielä aamulla ja välillä pientä pahoinvointia, mutta olen kuitenkin syömään pystynyt edes hieman. Kyllä tämä tästä voitetaan!

Viikolla ostettin myös alkoholitonta punaviiniä, Light Live. Kyllä siitä erotti punaviinin maun, mutta olihan se vähän kuin olisi vedellä lantrattu. Jouluksi pitää löytää paremman makuista alkoholitonta!

Nyt alkaa odotus viikon päässä odottavaan Tukholman risteilyyn! Ihana ottaa pieni irtiotto arjesta oman kullan kanssa! Varsinkin, kun kummallakin olisi kauhea matkakuume päällä. Samalla viikolla olisi myös messukeskuksen koiranäyttely, missä juoksen kahden koiran kanssa kehässä.

Tänne on tullut lunta! Tuli tänne jo aiemmin, mutta sitten satoi vettä ja suurin osa lumesta suli. Nyt viimeyön ja tämän päivän aikana on satanut lisää! Ihanat lumivaipat ulkona. Harmi, ettei vielä pääse siitä kunnolla nauttimaan.

Neuloin jätkälle myös tossut. Harmi, että ovat hieman isot, kun lanka oli niin paksua!

Vieressämme virtaava koski on jo hieman jäässä