Myrkytysepäilyä (taas...)

Minulla on särkenyt päätä nyt neljä päivää. Tänään soitin neuvolaan ja kysyin, voisiko vaikka paineet katsoa, että ovat kohdallaan. Katsoi sitten kaikki arvot. Muuten kaikki oli ihan ok, mutta paino oli noussut 1,5kg/vko! Konsultoi sitten neuvolalääkäriä, joka lähetti käymään sairaalassa.

Päivystyksen luukulta nuori mies lähti johdattamaan meitä toiseen paikkaan sairaalassa. Päästiin synnytyssalien ovien eteen ja mies kysyi meiltä: "Tännehän te olitte tulossa?" Hämmennyin vähän, että eihän nyt vielä. Kätilö otti kuitenkin vastaan ja laittoi suoraan käyrille, joissa makoiltiin tovi. Kätilö sanoi, että varmasti jään tarkkailuun ja sanoi lääkärin tulevan kohta. Otettiin verikokeet ja lääkäri ultrasi. Jätkä painoi 1600g ja vastasi viikkoja 32+2, eli 3vko ollaan aikaamme edellä. Mentiin odottelemaan labrojen tuloksia pehmeille sohville ja lääkäri tuli sanomaan, ettei päänsärylle voi tehdä mitään. Kiva, kiitos tästä. Täysin turha käynti siis taas. Pakko vain kärjistellä tämän säryn kanssa. Nyt ainakin selvisi miksi kyljet särkevät, kun kasvuvauhti on ollut noin hurja!

Miten raskaus on muuttanut minua?

Olen nyt jo hyvän aikaa pyöritellyt tätä aihetta päässäni, kun Elsa pyysi minua kirjoittamaan tästä. Alkuun ajattelin, ettei mitenkään, mutta sitten aloin ryhmittelemään asioita henkisiin ja konkreettisiin asioihin.

Konkreettiset asiat:
- Kahvin ja energiajuomat olen jättänyt lähes kokonaan. Energiajuomia en ole muutenkaan juurikaan juonut, mutta sekin vähä on pannassa nyt. Kahvin haju teki todella pahaa alkuraskaudessa ja se jäi kokonaan sekä minulta, että Juholta. Nyt tykkään haistella töissä kahvipapupusseja ja silloin tällöin voin erikoiskahvin juoda. Korkeintaan sen kerran kuukaudessa, jos silloinkaan.

- Olen alkanut nukkumaan enemmän. Aiemmin liika nukkuminen sai minut ahdistumaan, mutta nyt voisin nukkua vuorokauden ympäri hyvällä omallatunnolla. Olen myös alkanut näkemään mitä erikoisempia unia. Olen aiemminkin ihmetellyt outoja uniani, mutta nyt niistä on tullut hyvin todentuntuisia. Voin lisäksi nähdä kymmeniä unia yössä ja muistaa aamulla niistä jokaisen. Väsymys on alkanut myös painamaan, vaikka aiemmin en ole ollut juuri koskaan väsynyt. Nyt kaiken aloittaminen tuntuu ponnistelulta.

-  Ulkonäkökriittisyyteni on tasoittunut. Aiemmin olin todella tarkka siitä, mitä söin ja peili oli painajainen. Nyt omaa kehoaan on oppinut arvostamaan ja ymmärtämään enemmän. Ei se tosin ikuista hiuskriisiä ole poistanut! Iho-ongelmia raskaus ei ole mukanaan tuonut, eikä niitä minulla aiemminkaan ole ollut.

- Limakalvot kuivuvat. Yöllä tuntuu, ettei meinaa saada henkeä ja aamulla on nenäontelot täynnä kuivunutta verta. Ikävä osuus raskaudessa. Myös lysyssä istuminen tai selällään makaaminen estävät hapen kulun.

Henkiset asiat:
- Olen aina kokenut olevani kauhean tasainen persoona, mutta nyt olen huomannut, kuinka saatan räjähtää hyvinkin pienestä asiasta. Huomaan itsekin ärsyyntyväni siitä, että ärsyynnyn jostakin. Maiskuttaminen, ryystäminen ja muut häiritsevät äänet saavat minut ihan tolaltaan, ja täysin syyttä suotta! Mielialat hyppivät myös ylionnellisesta surkeaan ja ärtyneeseen. Onneksi töissä on pystynyt pitämään pään suhteellisen tasapainossa. Itkenyt en ole sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka alkuraskaudessa jotkut tv-ohjelmat saivat kyyneleet silmiin. En ole ikinä muutenkaan pitänyt itseäni herkistelijänä.

- Perhe ja sukulaiset ovat tulleet eri tavalla tärkeiksi. Sitä osaa arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä ihan eri tavalla. Harmi, että meidän pieni suku on hajaantunut vähän ympäriinsä tällä hetkellä.

- Tunteiden syventyminen. Jotenkin sitä vain nauttii Juhon seurasta myös pieninä lyhyinä hetkinä todella vahvasti. Itsekseen oleminen saa taas ajattelemaan yhdessä oloa. Vauvat eivät vielä aiheuta "aww"- kohtauksia kadulla. Ainoa, mistä olen ollut innoissani on, kun on nähnyt aivan pienen vauvan. Silloin sitä ajattelee, että kohta meilläkin on tuollainen. Ei muiden lapset saa sellaista tunneryöppyä, mutta oma lapsi on aina oma lapsi.

- Olen käynyt koko tunneskaalan läpi siitä, millainen äiti minusta tulee. Olenko hyvä, myötätuntoinen ja osaanko kasvattaa lapsen oikein? Osaanko näyttää rakastavani häntä? Varmasti kaikki käyvät nämä samat tunteet läpi odottaessaan. En kuitenkaan ole epävarma tai epätietoinen. Lähinnä olemme Juhon kanssa miettineet, miten tietyistä asioista kerrotaan lapselle. Vaikka siihen onkin vielä monta vuotta aikaa. Esim. Mitä on kuoleman jälkeen? Meistä kumpikaan ei osaa ihan kunnolla itsekään vastata tuohon, mutta kummatkin uskomme, ettei elämä lopu kuoleman jälkeen, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Raamatun taivaaseen en usko, enkä uudelleensyntymään. Silti haluaisin lapselle kertoa enkeleistä ja siitä, ettei kuolema ole lopullista, mutta Juho ateistina ei taas enkeleihin usko. Enkä nyt sano itsekään uskovani, mutta se jollakin tasolla on rinnastettavissa Joulupukkiin, pääsiäispupuun ja hammaskeijuun, mitkä ehdottomasti haluan lapsen elämään tuoda. Lapsen pitää saada olla lapsi ja kokea nuo juhlapyhät juhlapyhinä.

Voihan isous!

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että on ISO, vaikka tämä vielä kasvaakin. Kenkien jalkaan laittaminen, kumartuminen, kaulitseminen, käveleminen, kantaminen, nukkuminen, tiskaaminen, lattioiden pesu... kaikki on niin hankalaa. Jopa sohvalla makaaminen tuntuu tukalalta. Alan melkein jo toivomaan, että aika menisi nopeasti ja pääsisin vatsasta eroon ja samalla se on kuitenkin jo iso osa identiteettiä.

Viime yönä sain kauhean paniikkikohtauksen. Näin unta hämähäkeistä, joita inhoan yli kaiken. Pienet ja suuret hämähäkit ovat ihan ok, mutta peukalonpään kokoiset jotain sietämätöntä. En muista unesta juurikaan mitään, mutta heräsin siihen, että haukoin henkeä. Meni hetki saada itsensä taas kasaan ja käperryin Juhon viereen hämähäkit unohtaen. Yh.

Pitäisi ehkä kirjoittaa välillä jostain mukavastakin. Tuntuu, että vain valitan kaikesta jatkuvasti. Kuitenkin ollaan jo viimeisellä kolmanneksella ja olisi ehkä outoa, jos olo olisi mitä mainioin. Viikosta 37 otan kyllä käyttöön kaikki keinot, millä synnytyksen käynnistymistä voi jouduttaa. Siihen olisi aikaa vielä pikkaista alle 9vko. Reilu 2kk siis. Mihin tämä aika oikein hukkuu?

Tänään käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Koirat telmivät tyytyväisinä lumihangessa, kun pakkanenkin oli lauhtunut. Aamulla tosin kiukuttelin taas Juholle kaikesta, kun joka paikka oli kipeä. Se saa jotenkin karvani pystyyn. Pieni, ärsyttävä ja jatkuva kipu. Onneksi huomenna on edessä hölläilypäivä ja sitten ti-to taas töitä. Perjantaina on neuvolalääkäri ja saa kuulla, saanko jatkaa normaalisti töitä. Nyt on muutama ilta tuntunut ikäviä vihlaisuja alapäässä, joten toivotaan, ettei paikat ole pehmenneet ainakaan vielä!

Kivut

En lähtenytkään uimisen jälkeen enää joogaamaan, koska alkoi hieman taas supistelemaan. Uiminenkin oli hieman hassua. Tottakai painopiste on sen verran edessä, että se muuttaa koko uima-asennon. Ja vesikin oli kylmää. Palelin porealtaassakin.

Viime yönä nukuin taas tosi katkonaisesti. Näin mitä ihmeellisimpiä unia ja heräilin vähän väliä. Selkä ja kyljet särkivät, enkä meinannut löytää mitään hyvää asentoa. Ei tämä onneksi samanlaista selkäkipua ole kuin viimeksi, mutta ikävää silti. Varsinkin, kun unentarpeen huomaa. Yli 9h kun saa nukuttua niin olo on aamulla paljon parempi.

Pakkaset ovat olleet armottomat. Eilen aamulla auto ei meinannut käynnistyä, vaikka oli ollut tolpassa kiinni. Ja itse kun ei saa puettua niin paljon, että olisi lämmin. Onneksi tänä aamuna mittari näyttää vain -10, niin on parempi fiilis hypätä autoon ja suunnata töihin. Tänään tj 11 työpäivää äitiyslomaan. Hurjaa! Kohta sitä pääseekin vain oleilemaan. Pitää kehittää jotakin tekemistä loman ajaksi. Onko kenelläkään vinkkejä?

Eilen töissä asiakas hämmensi kysymällä: "Onko toukokuun lapsi?" Hetken jouduin miettimään, että kuka ja mies kertoi itse syntyneensä toukokuun 15. Jännää, että alle 3kk ja toisen pitäisi syntyä. Kyllä aika menee nopeasti!

Äitiyspakkaus saapui

Eilen käytiin hakemassa äitiyspakkaus postista. Postissa virkailija hymyili ja sanoi, että tämäpä onkin sitten mukava pakkaus. Kotona avattiin yhdessä paketti. Ihan sama mikä paketti on, niin sen avaaminen on aina yhtä mieluista! Vaatetta oli paljon! Erityisen innoissani olin kuitenkin sammakko-lakanoista! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Harsoja oli kuitenkin vain yksi, joten niitä pitää hankkia sitten maaliskuun Ikea-reissulla. Muuten oltiin kyllä tyytyväisiä pakkaukseen. Rattaisiin kiinnitin eilen pienen sydämen, jossa lukee baby. Juho korjasi vaunujen kuomun,mikä oli väärin koottu ja nyt sekin pelittää. Loppuilta menikin television ääressä supernaturalia katsellen ja laskiaispullia syöden.

Tänään olisi tarkoitus käydä uimassa ennen mammajoogaa. Pitää vain testailla kaikki uimapuvut, missä näytän edes kutakuinkin fiksulta. En ole käynyt uimahallissa pitkään aikaan. Kesälläkin pulahdin vain pari kertaa järveen, kun en kylmästä vedestä pidä. Intiassa kävin kyllä useammin uimassa, mutta siellä vesi olikin jatkuvasti sen +30. Laivalla oltiin porealtaassa ja huomasi kyllä, kuinka jätkä nautti siitä. Joten voi tehdä ihan hyvää sekä itselleni, että vauvalle.

Huomenna taas aamuvuoroon, samoin lauantaina. Onneksi nyt on vain 3vuoroa/viikko niin ei tunnu niin pahalta. Polvet rupeaa olemaan suhteellisen kipeät, jos kauan seisoo paikoillaan.

Loppuun nyt vihdoin tämä masukuva eiliseltä 27+5. Aikamoinen rantapallo jo!

Perhevalmennus osa 1/5

Eilen illalla oli ensimmäinen perhevalmennus, minkä aiheena oli "Meistä tulee perhe." Odotin aika innolla ajatuksia herättäviä keskusteluja. Päästiin paikalle ja aulassa nainen ohjasi meidät sisälle ja näytti wct ja kysyi, mistä päin tulemme. Koko tilaisuus pidettiin isossa juhlasalissa, missä oli tosi huono akustiikka ja haisi vahvalta pesuaineelta. Paikalla oli eilen psykologit ja perhetyöntekijät. Positiivista oli, että meille oli varattu mehua, porkkanoita, viinirypäleitä ja keksejä valmennuksen ajaksi. Jossain kohtaa meinaan alkoi heittää päästä aivan mielettömästi sen pesuaineen haju ja kaikki näkyi kuin savun keskeltä.

Aluksi keskusteltiin vierekkäisen pariskunnan kanssa siitä, miten vauva tulee muuttamaan perhe-elämäämme ja arkea ja kokosimme kaikkien vastaukset yhteen:

-Lemmikkieläimet:
Maltti pitää opettaa kävelemään kauniisti, että pääsen rattaiden kanssa liikkumaan ja Teho niin, ettei sotkeennu jalkoihin. En muuten usko, että koirien kanssa tulee ongelmia. Teho pysyttelee omissa oloissaan, jos ei välitä lapsista eikä varmasti äsähdä lapselle tai kellekään ihmiselle. Ainoa kysymysmerkki on kani. Tosin sekin pysyttelee omissa oloissaan, mutta saattaa esim. juosta päin tai hypätä syliin. Ja kyllähän se 10kg kanin elopainoa tuntuu. Ratkaisu voi olla kanin häkin siirtäminen tilaan, jossa vauva ei ole.

-Kotitöiden jakaminen:
Ei tule olemaan meillä ongelma. Ollaan kummatkin niin huolettomia ja selvitään kyllä, vaikka kämppä ei hohtaisikaan puhtauttaan. Eikä meillä ole kotitöitä, jotka olisi jotenkin jaettu. Kumpikin tekee vähän kaikkea, mikä on hyvä. En voisi edes ikinä kuvitella, että tästä voisi tapella.

-Unirytmin puuttuminen:
Alkuun varmasti rasittaa, mutta onneksi sen pitäisi tasoittua suhteellisen nopeasti. Tällä vain mennään.

-Yhteisen ajan puuttuminen:
Mielestäni voi aikaa viettää yhdessä myös vauvan kanssa. Voidaan harrastaa kolmistaan tai käydä kävelyllä yhdessä. Ja onhan noita koiranäyttelyreissujakin suunniteltu kolmistaan.

Sitten alkoi outo osuus, josta en oikein saanut mitään irti. Kyseltiin, millaisia odotuksia meillä on vauvasta. Miltä se näyttää? Millainen persoona? En ole edes ajatellut tuollaisia, enkä ymmärrä miksi edes pitäisi. Sen näkee sitten. Ei tuollaisia voi tietää, eikä minulla päässäni ole mitään toivevauvaa.

Lopuksi listattiin vielä hyviä ominaisuuksia, mitä pitäisi omata ja käytiin läpi kaupungin tarjoamia palveluita ja ilta oli pulkassa. Ensi viikolla on suuhygienia ja ravinto, joka antaa toivottavasti enemmän kuin tämä.

Tänään haetaan viimein äitiyspakkaus postista! Pääsee hypistelemään. Olen nyt muutaman yön nukkunut tosi huonosti, kun herään tosi pieneenkin ääneen. Nyt päätettiin siirtää koirat yläkertaan yöksi, niin pystyy nauttimaan yöstä kunnolla. Katsotaan, miten lähtee rullaamaan.

Maltti is in the house

En ole vähään aikaan taas päässyt kirjoittamaan, kun läppäri sanoi itsensä irti. Kummankaan meidän läppäri ei toimi, mutta onneksi kännyköissä on netti. Tällä on vaan todella huono lisätä kuvia.

Lauantaina lähdettiin töiden jälkeen ajamaan kohti Oulua. Juho toi töistä tullessaan minulle kukkakimpun. Se oli todella suloista. Olen ihmisenä tosi huono näyttämään innostusta tai kiitollisuutta kauhean hyvin ja matkalla puhuttiinkin asiasta. Juho onneksi sanoi näkevänsä sen minusta kuitenkin ja hyvä niin. Olisi kauheaa loukata jotakin vain, koska se on osa luonnettani.

Matka oli pitkä! Onneksi autossa oli hyvät penkin, niin selkä ei pahemmin alkanut särkeä. Pysähdyttiin pari kertaa vessaan ja ostamaan kahvia/teetä, mutta ajettiin silti suhteellisen yhtämittaa. Lähdettiin täältä kahden jälkeen ja perillä oltiin seitsemän jälkeen. Pentu kyytiin ja paluumatka alkoi. Minä ajoin Ouluun ja Juho takaisin. Paluumatkalla alkoi väsyttämään mielettömästi ja nukahdin pari kertaa. Kuopiossa käytiin mäkkäristä hakemassa ruokaa ja siitähän se riemu repesi. Jätkä alkoi potkimaan tuhottomasti, kun söi ja minulla alkoi olla jo tuskallinen olo. Potkut osuivat suoraan rakkoon ja kylkiluihin ja seuraavaan vessaan olisi 50km matkaa. Lopuksi löydettiin P-paikka, missä oli wc, (Mihin en kyllä olisi mennyt jos ei olisi ihan pakko ollut,hyi!) Loppumatka meni kuin koomassa. Kaikki tuntui todella epätodelliselta ja kotiin päästessä yöllä klo kaksi, oltiin jo ihan puolikuolleita. Sänkyyn peiton alle ja kuuntelemaan koiran uikutusta, mikä onneksi loppui todella nopeasti.

Eilinen päivä meni kotona ollessa ja siivotessa. Tehtiin suklaachip-cookieita ja kukkakaaligratiinia ja haettiin Teho Juhon äidiltä. Pojat tulikin samantien toimeen, eikä kanikaan ollut ongelma. Toisaalta Maltti tuskin ymmärsi, mikä se edes on. Illalla olin taas todella väsynyt ja huonolla päällä. Ihan itseäkin ärsyttää, kun koko ajan olen niin ärtynyt. Ei tarkoitukseni oli tiuskahdella, mutta en vain mahda sille mitään. Väsymys on lisääntynyt selvästi ja unentarve lisääntynyt. Ruokahalu taas on kasvanut.

Huomenna olisi aamuvuoro ja illalla perhevalmennus. Tänään ajattelin ottaa ihan rauhassa ja käydä ehkä vähän koiria kuvaamassa ulkona. Pääsevät riehumaan yhdessä. Ihan mahdottomia sisällä. Lisään tähän nyt kännykällä muutaman kuvan, mutta ne asettuvat varmasti tyhmästi tekstiin. Katsoo, jos jossain vaiheessa saisi uuden läppärin hankittua!

Taas on mennyt muutama päivä, ettei ole ehtinyt kirjoittaa. Mukamas niin kauhea kiire koko ajan. No olenhan toki tällä viikolla 5 päivää töissä eli siihen se suurin osa ajasta sitten meneekin. Tänäänkin töihin taas klo 13-17, toisin sanoen tosi turhaan vuoroon!

Ps. nenäni näyttää ankan nokalta.

 Eilen oli vapaapäivä ja näin yhtä työkaveria kahvilla. Käytiin läpi Intian kuvia ja tuli kauhea kaipuu takaisin sinne. Ehkä vielä joku päivä taaperon kanssa. Käytiin samalla ostamassa Juhon kanssa koiraportti rappusiin, sekä koiraa että vauvaa ajatellen, muutama lelu koiralle, hihna ja näyttelypanta ja kanille aktivointipallo. Se olikin ihan hullu sen pallon perään, kun kerrankin saa luvan kanssa nököttää jotakin rikki! Maanantaina käyn vielä koiran kanssa hakemassa talvimanttelin, niin pärjää ensimmäisen talven ulkona. Kasvattajallemme oli eilen syntynyt uusi pentue, josta 12 oli jäänyt henkiin ja kaksi kuollut! Hurja määrä! Edellinen koira teki mustia pentuja ja tämä vaaleita. Sitten, kun asutaan joskus omakotitalossa niin meillekin tulee vielä blondi.

Ed nukkuu

Eilen oli tosi outo olo. Ei jotenkin kai innostanut oikein mikään. Juho yritti kysellä painaako joku, mutta ei mielestäni. Ainakaan en keksi yhtäkään sellaista asiaa. Eilen minulla oli harvinaisen kiva olo ja tuntui, että kaikki menee nyt harvinaisen putkeen.Työt vähän turhauttaa, kun tuntuu etten osaa taas vaihteeksi tehdä mitään oikein. Putsasin toissapäivänä yhden kaapin ovia polvillani lattialla, kun vuoropäällikkö tuli sanomaan, etten saisi olla polvillani, koska se näyttää asiakkaille hassulta. Siis mitä hittoa? En minä ainakaan asiakkaana katso, miten joku putsaa jotakin kaappia. Kysyin, miten minun sitten pitäisi olla, kun en pysty kyykyssäkään olemaan ja minua vain kehoitettiin sitten olemaan ottamatta niitä. No selvä. Tulipas harvinaisen turha olo! Varsinkin, kun yhtäkään asiakasta ei ollut, niin seisoin sitten ja tuijotin tyhjää salia. Huokaus. Ehkä tuo oli jokin hormonimyrsky.

Teho tuli viereen<3

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin jossain vaiheessa vatsakipuun, enkä saanut käännyttyä oikein mihinkään viisaaseen asentoon. Niinpä vain pyörin sängyssä muutaman tunnin. Aamulla Juho nosti Tehon sänkyyn ja heräsin, kun se nukkui kainalossani tyytyväisenä. Harvemmin se edes jää sänkyyn nukkumaan. Nyt on vähän huolestuttanut, kun jätkä ei ole potkinut kunnolla, mutta voihan olla, että se vain nukkuu. (Ja juuri edellisen kirjoitettuani, alkoi kauhea jytä vatsassa! :D) Toissapäivänä oli syntynyt ensimmäinen huhtikuinen tyttö. Hänellä oli ollut laskettuaika 6.4 ja jouduttiin käynnistämään, koska napavirtaus oli heikentynyt. Pieni oli painanut vain alle 600g. Ja vau.fin sovellus kertoi tänään, että meidän jätkä painaa jo kilon! Hurjaa vauhtia se aika meneekin. Tänään kuulin myös tapauksesta, jossa erään tutun veljen täti (34v) oli ollut raskaana ja suunniteltu sektioaika olisi ollut 2.2. Yöllä oli hakeutunut lääkäriin vatsakipujen takia ja istukka oli irronnut ja vauva kuollut. Kauheaa jo pelkästään yksittäisenä tapauksena, mutta tämä oli heidän toinen kuollut vauvansa. Edellinen oli kuollut synnytyksessä. En haluaisi enää lukea yhtäkään kauheaa tarinaa, kun alkaa samantien itsekin murehtimaan, että entä jos meille käy noin? Kuinka tuosta pääsisi yli? Hyi kamala.

Nyt on hyvä tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja kasvu on ollut normaalia. Välillä tuntuu, ettei tämä vatsa kasva mihinkään ja kaikki vain kummastelevat, kuinka iso se jo on. Jollakin tapaa olen kateellinen ihmisille, joilla on jo iso vatsa ja tavallaan onnellinen siitä, että pystyn suhteellisen hyvin vielä tekemään asioita. Ristiriitaista, I know. Päätin jättää mammajoogan kokonaan väliin, sillä en töiltä ehdi jokaiseen joogaan. Tänäänkin olisi jooga klo 1630, mutta pääsen vasta klo 1700. Ja äitiyslomaan on kuitenkin vielä kuukausi aikaa.

Päätettiin Juhon kanssa, että tehdään itse soseet vauvalle, kun aika koittaa. Pakkaseen voidaan jo valmiiksi keitellä erilaisia soseita. Tulee paljon halvemmaksi ja tietää, mitä mikäkin sose varmasti sisältää. Lainasin kirjastosta pari hyvää vauvanruoka-kirjaa, jossa on reseptejä. Nyt joku päivä aletaan kokkailemaan yhdessä. Laitan siitä sitten enemmän informaatiota ja kuvia, kun sinne asti päästään.

Onko muuten jotakin, mistä haluaisitte minun erityisesti kirjoittavan tai mikä kiinnostaisi? Nyt olen lähinnä kirjoittanut päivien kulusta. Ehdotelkaa toki aiheita!

Tehon kanssa aamulenkillä.

Hyviä uutisia neuvolasta!

Tänä aamuna herätessäni, puhelimeeni oli ilmestynyt viesti neuvolasta. "Huomenta! Hyviä uutisia neuvolasta! Sok.ras. vallan mainio, kaikki ok!" Raskausajan diabetes siis suljettu pois! Tällä on hyvä mennä eteenpäin! :)

Eilen suunnittelin pennulle tulevat näyttelyt ja kyllähän niitä sitten kertyikin.

29.5 Helsinki EPN
8.6 Lahti EPN
13.-15.5 Irlanninsusikoirien erikoisnäyttely
28.6 Forssa KR
5.7 Juva KR
6.7 Raasepori KR
12.7 Luumäki EPN
19.7 Ristiina KR
26.7 Saarijärvi KR
27.7 Helsinki KR
1.-3.8 Kuopio KV
9.8 Helsinki KV
23.8 Kouvola KR
24.8 Heinola KR
6.9 Helsinki KR
13.9 Porvoo KR
28.9 Eckerö KV
8.11 Jyväskylä KV
6.-7.12 Helsinki KV

Listasta puuttuu vielä ulkomaan näyttelyt, mutta niitä katsotaan sitten paremmin junnuikäisenä. Varattiin eilen mökkikin valmiiksi tuon erikoisnäyttelyn ajaksi. Kaksi yötä kahdelle hengelle, vauvalle ja koiralle 140€, ei mielestäni paha ollenkaan. Paikkana siis Kuuman Kartano.

Tänään pitäisi vielä illalla miettiä hieman ristiäisten paikkaa ja katsella, miten ne ovat vapaina. Nyt töihin ja illaksi suunnittelemaan. Tästä tuli nyt todella pikainen postaus, mutta työt tosiaan kutsuvat. Palailen taas paremmalla ajalla. 

Neuvolakuulumisia!

Perjantaina aamulla oli sokerirasitus. Aamulla olin todella ärsyyntynyt, kun ei ollut saanut syödä eikä juoda. Syömättä oleminen ei ollut niin paha, mutta kuiva kurkku ei tehnyt hyvää. Kolautin pääni hattuhyllyyn ja olin valmis repimään koko hyllyn irti seinästä. Onneksi Juho oli mukana, niin en rikkonut mitään tuohuksissani. Pääsin jo ennen kahdeksaa ekaan labraan ja sain pahanmakuisen litkun eteeni. Kyllä se alas meni, mutta ei todellakaan ollut mikään nautinto. Labrahoitaja kertoi siinä olevan desin verran sokeria/kuppi. Yh. Sitten takaisin alas istumaan. Varsinaista heikotusta ei tullut, eikä pahaa oloa. Hieman etoi, kun muisti nesteen maun, mutta muuten oli suhteellisen hyvä olla.

Ensimmäisen verikokeen jälkeen käytiin neuvolassa. Pissanäytettä en pystynyt antamaan, kun mitään en ollut juonutkaan. Painoa oli tullut +122g/vko eli ei mitään hurjaa nousua. Nyt alkuraskaudesta painoa on tullut +1,3kg, mikä kuulostaa järjettömän vähältä, ainakin mitä muiden odottavien ihmisten blogeja olen lukenut. Joillakin on tässä vaiheessa jo +10kg. Ainakaan minulla ei ole sitten vaikea saada raskauskiloja pois! Verenpaine oli hyvä 120/67, itseasiassa alimmilla koskaan. Hemoglobiini oli taas laskenut ja oli nyt 101, mutta netistä luettuani haitallinen raja olisi vasta 80, joten en turhaan huolestu. Rautaa olen syönyt, mutta se ei ole koskaan nostanut rauta-arvojani. Joskus kun ne testattiin huomattiin, ettei minulla ole tarpeeksi rautavarastoja. Kohdunpohjankorkeus oli 23cm eli ihan täsmälleen keskikäyrällä menee kasvu. Sydänäänet kuului hyvin ja jätkä potki anturia antaumuksella. Syke oli 138. Neuvolatäti naureskeli, ettei ole nähnyt yhtä eloisaa vauvaa, kun toinen on koko ajan liikkeessä. Seuraava käynti onkin sitten vasta 31.1 ja silloin on neuvola ja neuvolalääkäri, joka tekee alatutkimuksen. Varasin myös ajan synnytystapa-arviointiin rv36, maaliskuun loppuun.

Sitten vielä kahdet verikokeet ja päästiin lähtemään. Alkuun oli suunnitelmissa, että menisimme syömään, mutta ei sitten jaksetukaan lähteä niin aikaisin vielä kaupunkiin. Niinpä tultiin kotiin katselemaan Grimmiä ja odottelemaan molempien töiden alkua. Oli kyllä helpotus päästä juomaan ja syömään pitkästä aikaa! Sokerirasituksen arvot saan tietää ensiviikolla. Siihen asti jännätään. Vaikka tuskinpa noissa arvoissa mitään on. Niin ainakin neuvolassa sanottiin.

Eilen sain myös myöntävän päätöksen äitiysrahalle, vanhempainrahalle ja äitiyspakkaukselle. Nyt jäädään siis innolla odottamaan paketin saapumista meille.

Tänään on päivä jolloin tekisi mieli vain maata paikallaan tekemättä mitään. Olo on aika vetämätön, tosin onhan tässä takanakin neljän päivän työputki. Pennulle on nyt kaikki hankittu ja saatiin tänään kuulla, että päästään lainaamaan Juhon isän autoa koiranhakureissulle. Siinä on renkaat kunnossa ja mukavammat penkit minun selkääni ajatellen. Meneehän siinä edestakaiseen reissuun kuitenkin se 10h pelkästään ajaen. Muutaman kerran joudutaan kyllä pysähtelemään jaloittelemaan ja pitäähän pentukin käyttää ulkona.

Olen miettinyt, että voisi alkaa näyttelyiden lisäksi harrastamaan juoksua irliksen kanssa. Vinttikoira kun on. Voisi olla hyvää vaihtelua ja lisätä koirankin innostusta, kun välillä saa vetää pää kolmantena jalkana niin kovaa, kuin pääsee. Se on kuitenkin vasta tulevaisuuden suunnitelmissa, kun pentu on kasvanut.

Nyt laitan pyykit ja hieman siistin kämppää ja sitten taidan vain rentoutua ja ottaa aikaa itselleni. Väsyttää mielettömästi. Huomenna meillä kummallakin on vapaapäivä ja voidaan tehdä jotain kivaa yhdessä!

TJ 100!

Tänään jäljellä tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja 42päivää äitiysloman alkuun. Etappipäivä siis kaikin puolin. Eilen kävin kaupungilla hakemassa eilisessä postauksessa mainitsemaani rasvaa ja tuoksuu muuten niin paljon paremmalta kuin bio-oil ja oli muutaman euron halvempaakin. Samalla tuli haettua tulevalle koiranpennulle D-vitamiinitipat ja matolääkkeet. Kirjastosta bongasin Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen", mikä kertoo lapsettomuudesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tänään alkaa ahkera lukeminen taas ennen töitä. Kirpputorilla pyörähtäessä löytyi kasa vaatteita ja vauvan leikkimatto. Yhteensä 10€. On kyllä tullut ihastuttua kirpputorilla käymiseen ainakin lastenvaatteita etsiessä. Noistakin melkein kaikki vaatteet maksoivat 0,20-0,50€.

Työilta meni suhteellisen nopeasti, vaikka olikin hiljaista. Vain muutama venäläislauma teki pieniä ruuhkia. Yksi venäläismies seisoi ja tuijotti vatsaani pitkään ja hymyili. Vatsa aiheuttaa hupia myös työkavereiden keskuudessa. Paras oli eilen, kun kaksi työkaveria kiusoitteli toisiaan. Miespuolinen lähinnä naista. Nainen kysyi mieheltä: "Mikset kiusaa Sannaa vaan koko ajan mua?" Mies vähän hämmentyneenä vastasi: "No kun... Sanna on raskaana." Saatiin päivän parhaat naurut. Vatsakin kesti mukana hyvin koko illan. Vähän kävely alkaa pistämään tuonne oikealle alavatsaan, mutta muuten olo oli ihan mukava. Tänään taas töihin klo 16-21. Tekisi kyllä mieli ennen sitä käydä ostamassa korttipohjat valmiiksi, mutta ehkä kiltisti odotan äitiyloman alkuun, etten innostu ennen aikojani! 

Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin miettimään asioita. On todella outoa, ettei enää oikeastaan edes tunnu siltä, että olisi raskaana. Tai oikeammin kaikki tuntuu kauhean epätodelliselta. Kyllähän minulla on faktoja asiasta, että se on todella totta, mutta mieli ei jotenkin osaa prosessoida sitä välillä. Jätkä potkii minkä jaksaa ja vatsa kasvaa. Puhumattakaan siitä, kuinka huonossa kunnossa olen normaaliin verrattuna. Toisaalta mitenpä asiat voisivatkaan konkretisoitua, kun ei ole koskaan aiemmin käynyt tällaista läpi? Ehkä asiat konkretisoituvat vasta, kun synnytyssairaalassa saa lapsen rinnalleen ja tajuaa, että nyt se pieni nyytti sitten oikeasti on siinä, eikä vain vatsassa piilossa. Kyllä tämä silti on jännää aikaa kaikinpuolin. Eniten nyt kuitenkin toivon, ettei synnytys käynnisty syystä tai toisesta ainakaan ennen sitä viikkoa 35. Paras olisi jos kestäisi mukana viikolle 39. Juho jää kuitenkin kotiin silloin viikolla 39 ja on siitä kaksi viikkoa. Sitten toivotaan, että tämän aikavälin sisällä syntyy tai sitten kehitetään varasuunnitelma. Itsekseni en lähde synnyttämään ja se on varma! Enkä kyllä ketään muuta siihen mukaan haluakaan. Synnytyksestä toivon myös normaalia alateitse syntymistä, mutta sen saamme tietää paremmin sitten synnytystapa-arvioinnissa, joka on joskus helmi-maaliskuun taitteessa. Sektiossa on kuitenkin aina tulehdusriski ja siitä parantuminen vie aikansa. En minä repeämiä pelkää. En ole koskaan mikään kipuherkkä ollut. Jos repeää niin sitten repeää. Eiköhän se unohdu, kun toimitus on ohi! Kipulääkkeitä vastaan en ole, enkä ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat synnyttää ilman mitään kipulääkkeitä. Avuksihan ne on kehitetty. Sairaalassa toivon joutuvani olemaan mahdollisimman vähän aikaa senkin takia, että Juho joutuu menemään aina kotiin, koska täällä ei ole perhehuoneita. Eli toivottavasti selvitään sillä kolmella päivällä eikä yllätyksiä tule!

Tähän mennessä kaikki on ollut vauvalla niin hyvin, että on suhteellisen vakaa pohja tulevaisuuteen. Kasvu on ollut tasaista, kaikki rakenteet kunnossa, liikkeet tuntuvat ja sydän lyö. Mitään poikkeavuuksia ei ole ollut. Ja jo nyt syntyvällä lapsella on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Käpälät ristiin siis, että kaikki menee loppuun asti hyvin! 

Nyt hieman kullan leipomaa Mango-tuorejuustokakkua ja teetä sekä hyvä kirja tämän etappipäivän kunniaksi!

Päivien kulkua

Ajattelin kirjoittaa päiväni kuluista tälleen yleismaalisesti. Vuorotyössä ollessa päivien kulku on aina erilainen riippuen siitä, menenkö iltaan vai aamuun töihin vai jotakin siltä väliltä. Tänään olen menossa iltavuoroon ja siksi päiväni kulku on kutakuinkin tällainen.

Ed makaa keittiön nurkassa

Herään joskus klo 9 aikaan aamulla ja käännän kylkeä vielä tunniksi eteenpäin. Nyt olen nukkunut taas vähän vaihtelevasti ja yritän saada kaikesta unesta kiinni, mitä vain ikinä pystyn! Sänkyä en ole pitkään aikaan jaksanut pedata, jos emme odota vieraita. Siinä pitäisi ehkä hieman skarpata. Ylös rappusia ja Edi ulos häkistä. Tänä aamuna se ei yrittänyt repiä ovea auki, (suuri yllätys!), vaan makasi tyytyväisenä häkissään, kun oven avasin ja siitä 10min päästä lähtikin jo ulos.

Sitten aamiainen. Olen aina ollut todella huono syömään aamupalaa, mutta nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä tässä asiassa. Aamupalaani kuuluu aina tee, yleensä Twiningsin Earl Grey. Olen kauhea teehamstraaja ja kaapeistamme löytyy valehtelematta ainakin 30 eri lajia teetä, vaikka juonkin melkein aina tuota samaa. Vain tietyissä mielentiloissa juon jotakin muuta. Ennen synnytystä pitää ostaa vielä Clipperin vadelmateetä, jota on kehuttu teeksi, mitä kannattaa juoda ennen synnytystä. Vähentää kuulemma synnytyskipuja ja edesauttaa synnytystä. No, tulipahan eksyttyä taas aiheesta. Viime aikoina olen juonut paljon omenatäysmehua, mutta nyt hemmottelin itseäni ja ostin god morgon-mehua. Eko-mehussa on porkkanaa, sitruunaa, omenaa ja appelsiinia ja on muuten hyvää! Kunnon vitamiinipommi. Nyt ostin Olo-jogurttia, kun on röyhtäyttänyt koko ajan ja röyhtäilyt ovat loppuneet. Lisäksi Ladyvita Mama-lisäravinteet aamuun x 3. Aiemmin oli käytössä Multivita raskaus, mutta olen näistä pitänyt enemmän, vaikka ovatkin kalliimpia, sillä niiden sisältämät määrät ovat suurempia. Tuossa pakkauksessa on 120 tablettia ja niitä otetaan 3 x päivässä. Eli kestää sen reilu kuukauden. Multivita raskaus sisältää kanssa 120 tablettia ja niitä otetaan vain yksi/päivä, eli kestää huomattavasti pidempään. Tosin uskon syöväni noita vitamiineja vain synnytykseen asti ja sitten lopettavani, jos arvot näyttävät hyvältä.

Sitten koiran kanssa ulos tuohon harmaaseen ja sateiseen säähän. Naapureiden kanssa höpöttelyä ja postin haku, joka toi vain mainoksia onneksi. Koira tekee tarpeensa ja takaisin sisälle. Nyt en ole pystynyt tekemään pitkiä lenkkejä, sillä selkäni on ollut niin kipeä. Pitää hommata se tukivyö, että pennun kanssa pääsee sitten liikkumaan. Tosin ison koiran kanssa ei alkuun mennäkään mitään maratonmatkoja onneksi. Olemme Juhon kanssa sopineet, että Maltti koulutetaan alusta lähtien siihen, että se kävelee kauniisti, jotta voin sitten vaunujen ja koirien kanssa kulkea äitiyslomalla.

Sisällä aukeaa tietokone ja kirjoitan blogin. En muuten kauhean kauaa viihdy tietokoneella. Kaiken muun tarvittavan teen aina kännykän välityksellä. Tuntuu, että läppäreistäkin on tullut jotenkin kömpelöitä käyttää. Kännykällä pystyn selaamaan samat asiat läpi. Vain kirjoittaminen on mukavampaa läppärillä.

Eilen loppiaisena siivottiin koko kämppä Juhon kanssa, joten siitä ei tarvitse tänään huolehtia. Pyykit laitan vielä narulle ja Juho lupasi illalla tiskata, joten siinä tämän päivän siivoukset. Eilen järjestettiin myös pinnasänky makkariin ja laitettiin vauvanvaatteet järjestykseen kaappiin. Muutama 50cm vaate pitää vielä hommata, samoin sukkia ja housuja kokoon 60cm. Tämän lisäksi harsoja ja pieniä froteepyyhkeitä. Ikea-reissu tulee vastaan maaliskuun alussa, kun Juholle tulee opintolaina. Silloin haetaan portti portaisiin ja säilytyslaatikot hoitopöydän alle. Tänään käyn vielä ennen töitä Bodyshopilla katsomassa kaakaorasvaa vatsaani. Yksi työkaveri suositteli sitä kosteuttajana ja uskon sen tuoksuvan paremmalta kuin bio-oil. Vatsassani tai rinnoissani ei ole yhtään raskausarpea! Jopa neuvolantäti sanoi, että minulla on todella kaunis maha, kun arpia ei ole ilmestynyt. En tosin noita arpia olisi stressannut, sillä käteni ovat niin täynnä arpia, että tuskinpa muutama arpi vatsassa enää missään tuntuisi.

Sitten pitäisi alkaa harkita jo töihin menoa, jotka alkavat klo 16. Meillä menee Juhon kanssa ikävästi ristiin koko viikon työvuorot, kun olen iltavuorossa ti-pe ja Juholla on koulua ja perjantaina lisäksi iltavuoro. Perjantaina tosin mennään yhdessä aamulla siihen sokerirasitukseen ja neuvolaan ja sieltä sitten töihin. Ensi listoissa minulla on onneksi aika pitkälti aamua, niin voidaan kulkea samalla autollakin, ettei turhaan tarvitse kahdella kulkea.

Paljon olisi aiheita kirjoittaa, mutta taidan huomenna kirjoittaa enemmän ja nyt laittaa pyykit kuivumaan ja rentoutua hetken. Sitten kaupungille ja pikkuhiljaa töihin. Mukavaa arkiviikon alkua kaikille!

26. raskausviikko

Olo on huomattavasti helpottunut. Selkä on edelleen välillä suhteellisen kipeä, mutta helpottaa, kun makaa paikallaan. Iltaisin on vaikea saada unta, kun alkaa kylkeen pistämään eikä muissa asennoissa meinaa kunnolla saada happea! Kaasua on alkanut kerääntymään elimistöön ja vatsa on siitä johtuen välillä kipeä. Syömisten kanssa on joutunut olemaan todella tarkka, että olisi edes suhteellisen mukava olla. Töissä on vatsa alkanut kiristämään ja pitää muistata rasvata yhä useammin, että on helpompi olla. Heihei mukava ja helppo keskiraskaus! Taitaa olla raskauden ainoa mukava aika. Alkuraskaudessa kauhea pahoinvointi ja loppuraskaudessa hengenahdistukset ja selkäkipu. Melkein naurattaa jo!

Eilen kävin Tehon kanssa Kuopiossa Match Showssa. Kun oli pihaan ajettu tajusin, että olin unohtanut rokotustodistuksen kotiin! Melkein alkoi itkettämään. En yleensä ole tällainen hatarapää ja nyt uhohdan noinkin oleellisen asian! Päätin, että kokeilen kuitenkin kysyvätkö jokaiselta rokotukset ja pääsin luikahtamaan sisään. Normaalisti en ikinä tekisi mitään tuollaista, mutta kuitenkin koiran rokotukset ovat ajantasalla, joten en aiheuttanut vaaraa kellekään muulle. Koiria oli aivan mielettömästi ja me pääsimme kehään vasta n. 4h odottelun jälkeen. Menestyttiinkin vielä! Oltiin n.40:stä koirasta neljänsiä! On minulla hieno pieni mies! Seuraavaksi suunnataankin Tehon kanssa Jyväskylän Ryhmänäyttelyyn 16.2. Katsoo, pystynkö itse esittämään koiraa vai joudunko etsimään varahandlerin. Takaisin tultaessa selkä oli jo todella kipeä istumisesta. Vähän itkettää jo valmiiksi koiranhakureissu kahden viikon päästä, kun joutuu autossa istumaan 8h. Voi olla, että selkää ei enää sen jälkeen ole!

Teho poseeraa

Maltti 6vko

Olen alkanut näkemään yhä enemmän unia siitä, kun vauva on maailmassa. Vaikka eihän sitä ikinä täydellisesti voi tietää, millaista elämä tulee olemaan. On kuitenkin mukava yrittää edes varautua hieman siihen, mitä tuleman pitää.

Tuntuu, että vatsa on kasvanut taas aivan mielettömästi. Töissä pitää jo ähistä ja puhista, kun kaikki on suhteellisen hankalaa. Miten muiden mahat ovat kasvaneet? Tässä viimeisin kuva tältä aamulta. Ja nyt siis tosiaan rv 25+2.