Postauksia kiitos!

Onko jotain, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Mikä kiinnostaa tai askarruttaa? Kerro postausehdotuksesi kommentteihin, niin saan aiheita kirjoittaa! Kiitos jo etukäteen! :)

Tirsokas-kantoliina

Sain yhteistyön merkeissä Tirsokas-kantoliinan lastentarvike-liike tiiperotaaperolta. Einon aikana kokeilin kantaa erilaisilla liinoilla, mutta Eino ei niissä viihtynyt ja itse olin niin huonossa kunnossa, ettei kantamisesta mitään olisi tullutkaan. Nyt ajattelin kokeilla kuitenkin uudestaan, sillä kahden lapsen kanssa on kädet enemmän kuin täynnä.

Tiiperotaaperon sivuilla kerrotaan liinasta näin:

 Tirsokas trikookantoliinat Onni sydämellä ovat laadukasta kotimaista käsityötä

Pitkä kantoliina on Suomessa valmistettu kotimaisesta vahvasta mustasta puuvillainterlockista. Onni sydäntaskun kuosina suomalaista suunnittelua olevia Muru kuoseja. Murun neulokset ovat 100% luomupuuvillaa.

Liinan pituus on n. 4,8m ja leveys leveimmältä kohtaa 52cm.

Liinan päät kapenevat, jotta solmusta tulee sopiva. Onni sydän on samalla tasku, joka toimii puklurätin, tutin tai vaikka kotiavaimen säilytyspaikkana. Taskussa on molemmilla puolilla aukot. Sopii alle 12 kg painoisen lapsen kantamiseen. Erittäin hyvä tuote vastasyntyneen kantamiseen. Pehmeä ja miellyttävä sekä kantajalle että kannettavalle.

Liina on pääväriltään musta, taskuun on valittavissa useita eri Muru kuoseja.

Itse valitsin sinisen koira-kuosin liinaan, sillä vannoutuneena koiraihmisenä ja näyttelyissä kävijänä liina miellytti eniten silmääni. En muistanut enää yhtään sidontaa, mutta youtuben avulla opin liinan sitomaan nopeasti ja nyt muistan sen ulkoa. Vauva on helppo pujottaa liinaan ja ainakin meillä nautitaan liinailusta kovin. Harmi, että näin kuumilla ilmoilla liinassa kantaminen on kyllä tosi kuumaa, mutta ilmojen viiletessä syksyllä varmasti todella mukavaa. Vauva pysyy tuettuna liinassa ja saan itse kädet vapaaksi touhuamiseen Einon kanssa. Tätä ollaan kokeiltu niin perhejuhlissa kuin koirien kanssa lenkillä eikä ongelmia ole ollut.

Liinan kanssa on myös hyvä nostattaa maitoa, sillä vauva on hyvin ihokontaktissa liinassa. Normaalisti meillä Veikka ei viihdy vatsallaan rintakehäni päällä vaan alkaa samantien hamuamaan, mutta liinassa rauhoittuu heti. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan liinailua rohkeasti, varsinkin jos teillä on kotona pieni taapero, jolla on innostusta mennä joka ikiseen paikkaan nyt ja heti! :)

Tällaisen liinan voi tilata tiiperotaaperolta täältä! Käykäähän tutustumassa kivoin ja kätevin liinoihin! 

Imetyksen ahdistus

"Imetys on maailman luonnollisin asia." Olen yrittänyt hokea tuota lausetta itselleni vaikka kuinka monta kertaa. Maito nousi sairaalassa toisena päivänä enkä muistanut, kuinka kipeätä se tekee. Kummatkin rinnat olivat turvonneet ja kuumat ja imetys sattui aina vauvan ahmaistessa kiinni. Kotona imetys sujui alkuun ihan hyvin. Sitten alkoi rinnanpäät menemään rikki. Ensin vasen meni verille ja imetin pelkästään oikeasta. Sitten meni oikea rikki ja imetin pelkästään vasemmasta. Olin melkein epätoivoinen, kun imetys teki niin kipeää ja veri valui. Kyselin imetyksen tuki-yhteisöstä tukiäidiltä apuja ja hän neuvoi pitämään rinnanpäät kosteana ja imettämään vaikka verta tuleekin. Ajatus tuntui kuitenkin vieraalta, että antaisin Veikalle veristä maitoa, joten vain pumppasin toista tyhjäksi.

Tilanne helpottui ja pystyin taas hetken imettämään kummastakin rinnasta. Sitten alkoi tiheänimun-kausi. Veikka käytännössä asui tissillä. Yksi ilta istuin 5h putkeen sohvalla imettämässä. Oikeaan rintaan tuli haava, mikä ei mennyt umpeen millään ja imetys tuntui aivan hirveältä. Olisin voinut purskahtaa itkuun joka kerta siitä rinnasta imettäessäni. Kipu jatkui koko imetyksen ajan ja monta tuntia imetyksen jälkeenkin. Imetys alkoi ahdistamaan. Joka kerta, kun Veikka heräsi tuntui pahalta, kun tiesin joutuvani imettämään. Alkoi ahdistamaan ja tuli niin huono olo, etten nauti siitä, että pystyn ruokkimaan oman lapseni. Pari päivää olin aivan maassa, sillä henkinen olo oli vain niin kamala.

Otin sitten yhteyttä meidän alueemme imetystukihenkilöön, joka tuli meillä käymään. Sanoin hänelle, että uskon Veikalla olevan kapea imuote, mutta en saa sitä korjautumaan mitenkään. Pohdin myös voisiko kipu johtua sammaksesta, sillä Veikalla hieman on vaaleaa kielessä. Tukiäiti sanoi imuotteen tosiaan olevan hieman kapea. Otin nännin pois Veikan suusta, että voisimme korjata otteen ja maitoa lähti oikein roiskumaan kaaressa. Tukiäiti sanoikin silloin, että kapea imuote johtuu varmaankin siitä, että Veikka pitää otteen itse kapeana, ettei tukehdu maitoon. No vasemmasta imettäessä ei ole kipua, joten itseäni kapea imuote ei häiritse. Oikeasta tukiäiti epäili myös sammasta ja nyt aloin vichyllä hoitaa sekä rintojen päitä, että Veikan suuta. Viime yön pumppasin vielä oikeaa tyhjäksi, mutta tänään sain vihdoin imetettyä myös siitä.

Tuntuu pahalta kuulla joka paikasta, kuinka imettäminen on niin helppoa ja luonnollista ja joillakin imetyksen kanssa kamppaillaan ja jos joutuu antamaan korviketta saa vähintäänkin paheksuvia katseita. Kaikille se imetys ei ole itsestäänselvyys. Itse yritän nyt imettää ainakin siihen 6kk asti, mutta toivotaan parasta! Älkää pelätkö kysyä neuvoa, jos olette epävarmoja. Imetys voi olla välillä hankalaa eikä mitenkään itsestäänselvyys!

Veikka 2vko ja arki alkoi

Veikka täytti tänään tasan 2vko ja sen "kunniaksi" käytiin tänään neuvolassa. Poika kasvaa hyvin rintamaidolla. Paino oli nyt 3910g ja pituus 51,2cm. Iho on hieman kellertävä, mutta omasta mielestäni yhtä kellertävä kun on aina ollut. Terveydenhoitaja pyysi vain seurailemaan, että poika on virkeä ja herää itse syömään. Eipä ole tämän kanssa ongelmia ollut!

Alkuun nännit oli tosi kipeät imettämisestä. Toinen meni alkuun verille ja jätin sen lepäämään ja imetin vain toisesta ja pumppasin toista. Lopulta aukesi toinenkin, mutta onneksi toinen oli ehtinyt paranemaan siinä välissä. Vieläkään imettäminen ei tunnu mukavalta, mutta ei ole ylitsepääsemätöntäkään. Monesti olen miettinyt imetyksen lopettamistakin, mutta en halua enkä aio luovuttaa. Terveydenhoitaja epäili, että nännit ovat niin isot, ettei Veikka saa kunnon otetta vaan ote jää kapeaksi. Muuten ote kuulemma näyttää oikealta. Otin nyt yhteyttä oman alueeni imetystukihenkilöönkin ja hänen kanssaan sovitaan kotikäynti, jos saataisiin sillä imetys täysin kivuttomaksi. Muuten maitoa kyllä tulee ja kun Veikka saa tissin herumaan, ollaan kummatkin pojan kanssa läpimärkiä. Maidonkerääjät on päällä 24/7 ja keskimäärin päivässä tulee niihin n.200ml maitoa. Osan olenkin pakkaseen saanut ja osan antaa Juho aina Veikalle. Oppii Veikka samalla myös pulloon.

Kohtutulehdus iski 5päivää synnytyksen jälkeen. Sain tajuttomia vatsakramppeja enkä päässyt 45min liikkumaan mihinkään, kun vain itkin sängyssä. Kävin äippäpolilla ja siellä lääkäri teki epämielyttävän sisätutkimuksen ja irroitteli jääneitä kalvonpalasia ja irrotti myös yhden hematooman, mikä oli jäänyt kohdunsuun eteen. 10pvä antibioottikuuri kahta eri antibioottia. Nyt ollaan jo plussan puolella, vaikkakin jälkivuoto on koko ajan ollut todella niukkaa! Tosin olivathan nuo jälkisupistuksetkin aivan kamalia.

Juho lähti takaisin töihin ja nyt olen kolmatta päivää poikien kanssa kotona. Eino kiukutteli Juhon loman aikana muutaman päivän, mutta johtui varmaan siitä, kun äiti oli ollut poissa. Imetyshetket oli ehkä kaikkein vaikeimpia, kun ei pääse liikkumaan ja Eino mennä touhuaa missä menee. Nyt ostettiin Einolle eläinkirja, mitä luetaan aina imettäessä. Eino on hurjan kiinnostunut Veikasta ja tuo kovasti leluja ja ruokaa ja silittelee. Ihanan reipas isoveli. Vähän on tietenkin rajut otteet ja pitää sen kanssa olla varovainen, mutta pikku hiljaa. Kantoliina on ollut ihan ehdoton meillä ja helpottaa arkea. Eilenkin Veikka viihtyi 2,5h putkeen tissillä ja aina kun sain nukahtamaan ja nostin omaan sänkyyn, hän heräsi. Mutta kantoliinasta toisessa postauksessa enemmän!Huomenna edessä olisi vielä kuulokontrolli keskussairaalassa, kun sitä ei saatu otettua kotiutuessa. Ei tosin saatu Einoltakaan.

Yöllä heräillään n. 4-1h välein syömään. Ensimmäinen unijakso on yleensä pidempi ja muut sitten lyhyempiä. Väsyttää totta kai, mutta onneksi tämä ei ikuisuuksia kestä!