Lääkäri ja mammatapaaminen

Eilinen aamu alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Minulla piti olla lääkäri klo 10.30 ja Juholla alkoi työt klo 11. Eino oli tarkoitus viedä mummille hoitoon siksi aikaa, kun olen lääkärillä. Hypättiin autoon ja huomattiin, että akku on tyhjä. Juostiin bussipysäkille ja huomattiin, että seuraava bussi lähtee vasta 10.30. Niinpä päätettiin kokeilla mäkilähtöä ja sillä saatiin auto käyntiin. Kiireen vilkkaa Juhon äidille, johon Juho ja Eino jäi ja kiireellä lääkäriin.

Ehdin juuri klo 10.30 lääkärille. Lääkäri määräsi astman takia spirometriaan ja tutki polvet. Polvista otettiin röntgenkuvat ja niistä lähtee lähete nyt ortopedeille. Onhan tässä viimeiset 9vuotta odoteltu, jos nämä joskus leikattaisiin. Jos vaikka nyt saisi toimivat polvet!

Lääkärin jälkeen hyppäsin autoon ja kappas - akku taas tyhjä. Ei muuta kuin vaunujen kasaus ja kävellen keskustaan. Istuin Juhon äidillä hetken ja lähdettiin sitten Einon kanssa keskustaan mammatapaamiseen. Käytiin ennen tapaamista yhden Maijan kanssa kahvilla, jolla on 14 kk poika. Juttu kulki ja tultiin hyvin juttuun. Sitten puistoon, missä odotti ehkä kuusi muuta äitiä. Oli vaikea yrittää jutella kaikkien kanssa, mutta sana sieltä ja toinen täältä tuli vaihdettua. Oli siellä yksi nainen, jolla ei ollut kyllä kaikki muumit laaksossa. Hänellä oli kirkas villapaita(!) päällä ja kuljeskeli meidän joukossa tuijotellen vauvoja. Välillä esitti ihmeellisiä kysymyksiä ja jatkoi taas haahuilua. Kysyi mm. Oliko Eino vahinko ja aiotaanko hankkia vielä lapsia. Ärähdin muutaman kerran todella tylysti. En vain ymmärrä, miksi pitää tulla täysin vieraalta ihmiseltä kyselemään yksityisasioita. Viimeinen niitti oli, kun Eino alkoi itkeä väsymystä. Annoin tutin ja tämä nainen sanoi: "kannattaakohan sille nyt tuttia antaa?" Sanoin tylysti takaisin, että Enköhän minä tiedä, mikä on lapselleni oikein. Vieläkin kiukuttaa!

Tapaamisen jälkeen käytiin Maijan kanssa vielä kahvilla torilla ja sitten Juhon veli tuli hakemaan minut ja Einon ja käytiin käynnistämässä auto. Kotimatkalla se vilkkui kuin jouluvalot. Huoh, nyt se on lopullisesti rikki. Uusi osa tulee tällä viikolla ja sitten tuo menee huoltoon. Ja taas kuluu rahaa. Autot alkaa masentaa.

Ajattelin tehdä "meidän asunto"-postauksen, kun saadaan asunto siihen kuntoon, että tätä kehtaa näyttää! 30.8 pitäisi viettää tupareita ja pienimuotoisia kihlajaisia ja siihen mennessä pitäisi asunnon olla suht kunnossa! Peukut pystyyn!

Onko teidän lastenhoitoa arvosteltu? Kuinka kohdata arvostelu omasta lapsesta?

3kk neuvolakuulumiset

Niin aika taas vierähti ja meidän iso pienimies täytti 3kk. Neuvola jännitti aivan mielettömästi rokotusten vuoksi. Eino oli oma tyytyväinen ja hymyilevä itsensä ja neuvolatäti sanoikin pojan olevan flirttaileva hurmuri!

Ensin päästiin vaa'alle ja Einon paino olikin jo 8440g! Pituuttakin oli tullut 2cm lisää kuukaudessa ja oli nyt 64,0cm. Paino menee käyrällä +20(!) Ja pituus käyrällä +2. Kuulemma tasoittuu, kun lähdetään liikkeelle. Vauvoja ei saisi muutenkaan kuulemma vertailla, kun kehittyvät niin eri tahtiin. Pään ympärys 43,3cm. Iso kuula! :D Sitten Einolle näytettiin naaman kuvaa, jota piti seurata ja sehän kiinnosti hurjasti!

Sitten ikävämpi osuus eli ne rokotukset. Rota syötiin hieman irvistellen. Ei taida meidän pojasta ikinä tulla mikään kunnon sokerihiiri! Juho piti Einosta kiinni rokotteiden ajan. Ensimmäisen jälkeen itkettiin hetki ja rauhoituttiin, mutta toisen jälkeen itku jatkui pidempään. Annoin Einolle maitoa ja se auttoi hetkeksi, mutta kyllä näki, että poikaa sattui. Meinasin itsekin purskahtaa itkuun. Neuvolatäti kirjoitti korttiin: "Mainio hymypoika. Hienosti seuraa ympäristöä. Ääntelee. Kasvaa vauhdilla. Rokotukset harmittaa hetken."

Illalla Eino oli tosi itkuinen. Oikein lohdutonta itkua. Pientä lämpöäkin alkoi nousta ja annettiin nestemäistä särkylääkettä, jolloin nukahti samantien. Vielä aamullakin intranetiin, mutta sitten saatiin meidän hymypoika takaisin.

Seuraava onkin sitten 5kk neuvola kokonaan uudessa neuvolassa, kun muutettiin. Silloin ei onneksi rokotuksia vaan lääkärin vastaanotto.

Muuttokriisi ja ehkäisyasiaa

Eilen tuli huonoja uutisia. Meillä piti olla muutto 25.7, mutta nyt ilmoitettiin asunnon tarvitsevan remonttia ja muuttamaan päästään 1.8. Tietenkin Juholla on se viikonloppu täynnä töitä (10h/päivä) eli muutto on käytännössä mahdoton tehdä. Ollaan lisäksi siirretty jo posti ja sähköt alkamaan silloin 25.7. Vanhasta kämpästä on pakattu jo melkein kaikki. Olen jättänyt vain välttämättömimmät "viimeiselle viikolle" ja kappas nyt niistä tarvittaisiinkin osaa.

Vanhan kämpän siivoaminen on turhauttavaa kun tietää, että kohta kuitenkin muutetaan. Mitään intressiä ei olisi olla enää vanhassa kämpässä. Lisäksi meillä on sisällä yötä päivää +30astetta lämmintä. Ilmaa ei saa viileämmäksi puhaltimella eikä läpivedolla. Lisäksi ulkona on arviolta miljoona hyttystä. Itseni lisäksi Eino kiukuttelee, kun on niin kuuma ja koirat läkähtyy vaikka saavatkin koko ajan vettä. Hermot pettävät ja kaikki masentaa.

Tuntuu, että nuo minipilleritkin vaan vaikeuttavat elämää. Kuukautiset ovat melkein koko ajan. Viikko on välissä, jolloin en vuoda. Hirveät kuukautiskivut, mitä minulla ei ole ikinä ollut. Ja tuo mielialan pomppiminen vielä päälle. Nyt taidan hylätä pillerit suosiolla. En usko, että sopivat minulle.

Minkälaisia kokemuksia teillä on minipillereistä? Mikä ehkäisykeino on ollut teille sopivin ja miksi?

Linnamäki 15.7

Eilen lähdettiin Juhon siskon ja siskonlapsien kanssa Linnanmäelle. Aamulla ajettiin Juhon äidille viemään Eino hoitoon. Ajateltiin aluksi, että otetaan Eino mukaan, mutta sitten alettiin miettiä Linnanmäen melua ja päädyttiin jättämään Eino mummille hoitoon.

Pasilaan oli luvattu vettä ja ukkosta, mutta koko päivän oli puolipilvistä. Käytiin melkein kaikissa laitteissa päivän mittaan. Silti aika ei ihan kaikkiin laitteisiin riittänyt. Käymättä jäi Vekkula ja Kieppi. Voitin myös Derbyssä itselleni sammakkopehmon! Uusi Kingi oli myös ihan hieno kokemus. Tosin oletin, että olisi ollut kamalampi!

Käytiin syömässä uudessa ravintolassa, jossa tilasin lasin valkoviiniä ja nacholautasen kanalla. Valkoviini oli ihan kamalan makuista. Melkein kuin käynyttä omenamehua ja nacholautanen maistui märiltä nachoilta. Ruuasta tuli vain kiukkuiseksi. Juho osti minulle sammakko-aamutossut ja samalla ostettiin Einolle tuliaiseksi nallehelistin. Viimeiseksi käytiin vielä kastumassa Vonkaputouksessa ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin.

Katsotaan ensi vuonna sitten uudestaan. Silloin otetaan pieni mieskin mukaan.

Onko tänä vuonna tullut testattua jo Linnanmäen laitteet?

Hyvä äiti vs huono äiti

Hyvä äiti on kotona pitkään. Hyvä äiti imettää mahdollisimman pitkään. Hyvä äiti unohtaa oman elämänsä lapsensa takia. Hyvä äiti ei koskaan valita. Hyvä äiti siivoaa, pyykkiä, hoitaa lapsen ja tekee ruuan päivittäin. Mitäpä sitten jos onkin tämän kaiken vastakohta? Onko tällöin huono äiti.

Itse en halua olla paria vuotta kotona lapsen kanssa. Nautin vauvan kanssa olosta, mutta kaipaan myös aktiviteettia. Asia olisi ehkä eri, jos pystyisi harrastamaan vauvan kanssa jotain, ystävien kanssa voisi käydä kahvilla tai he voisivat tulla kyläilemään. Nykytilanteessa en voi ajatella tuollaista vaihtoehtoa. Juho tekee viikossa 10h työpäiviä 5-6 ja silloin minä istun kotona vauvan kanssa. Ystävät asuvat kaukana ja yksi auto rajoittaa liikkumiset hyvin minimiin. Käytännössä istun sisällä koko päivän. Nyt kun polvetkin ovat alkaneet taas reistailla. Tammikuussa haluaisin aloittaa koulun jos pääsen sisälle. Haluan kuitenkin, että tulevaisuudessa minulla on ammatti jossa viihdyn.

En pystynyt imettämään kauaa, sillä maidontuotanto loppui. Vieläkin kuulee arvostelua asiasta, jolle ei itse mahtanut mitään. Stimuloinnit ja lääkkeet testattiin samoin ihokontakti, mutta ei auttanut.

Olen äiti, mutta samalla olen myös avovaimo Juholle ja ystävä ystäville. Minussa on monta puolta eikä niitä voi sulkea pois. Niitä pystyy kuitenkin yhdistämään enkä tiedä onko se niin väärin?

Valittaminen on inhimillinen piirre. Kenenkään elämä tuskin on täysin ruusuilla tanssimista ja valittamalla tuodaan esiin omia tunteita. Se kuuluu asiaan. Itse olen valinnut tulla äidiksi ja tiedostanut sen tuovan mukanaan esim. väsymystä, mutta kai silti saa ilmaista olevansa väsynyt? Kyllä moni on valinnut myös ammattinsa ja valittaa siitä, miten työ ei olekaan mieluista. Se ei tarkoita, että haluaisi hypätä ajassa taaksepäin tai että haluaisi muuttaa asioita. Sillä vaan kerrotaan, mitä tunnetaan.

Millaisia huono äiti-kokemuksia teillä muilla on ollut? Oletteko arvostelleet muiden äitiyttä vai onko teitä arvosteltu? Mikä määrittää hyvän tai huonon äidin?

Tulevaisuuden suunnitelmia

Eino kasvaa ihan silmissä! On hienoa huomata, kuinka pieni mies kehittyy joka päivä. Nyt ollaan löydetty kädet ihan kunnolla ja niitä ängetään koko ajan suuhun. Lussutus vain käy! Eilen kävin ostamassa sitteriin ja vaunuihin kiinnitettävän lelun, mitä Eino tyytyväisenä räpeltää. Oli pojalla riemu ylimmillään, kun sai napattua kiinni lelusta. Kävin myös kirjaston poistomyynnistä hakemassa Einolle lastenkirjoja. Ostin niitä 7kpl ja kaikki maksoi yhteensä 7e! Eniten tykästyin intiaanisatuihin.

Myös ensimmäiset vierastamiset on koettu. Käytiin Juhon veljen luona ja Eino pelästyi hänen naisystäväänsä. Ihan paniikinomainen itku tuli!

Ollaan nyt muuton ohella puhuttu Juhon kanssa paljon tulevaisuudesta. Mitä haluan opiskella? Missä aiomme asua? Koska haluttaisiin seuraava lapsi? Loppujen lopuksi kaikki on vielä suht auki, mutta oli ihanaa, että jonkun kanssa pystyy puhumaan kaikki asiat läpi. Itse haluaisin lapsille (ainakin kahdelle ensimmäiselle) suht pienen ikäeron ja seuraavat voivat olla sitten suuremmalla. Olen huomannut, ettemme siskoni kanssa olleet kauhean läheisiä nuorena ison ikäeron (5v) takia. Nyt vanhemmalla iällä asiat ovat toisin.

Kihlajaisia ja tuomareita juhlimme 30.8. Siihen mennessä ajattelin saada uuden asunnon kuntoon. Ihanaa muuttaa! Olen niin innoissani, että pääsen kaupungille koska haluan ja saadaan enemmän tilaa asuntoon, kun kaikki on yhdessä kerroksessa. On koirillakin enemmän tilaa.

Huomenna otan suunnan kohti koiranäyttelyä taas vaihteeksi. Luumäen pentunäyttely kutsuu aamusta. Enää kuukausi ja Maltti on jo junnuikäinen. Mihin tämä aika oikein katoaa? Tiistaina suunnataan kohti Helsinkiä Juhon siskon ja hänen lastensa kanssa ja mennään hurvittelemaan Linnanmäelle! Eikka jää mummille hoitoon siksi aikaa. Vanhemmalla iällä käydään sitten koko perhe yhdessä.

Palaan kirjoittelemaan ensi viikolla!

Eino 2kk

Huh, kun on taas edellisestä päivityksestä aikaa. Ollaan lähinnä oltu kotona kahdestaan Einon kanssa ja nautittu niistä parista vapaasta/viikko, mitä Juholla on.

Nyt olisi muutto edessä 25.7. Saatiin melkein keskustasta asunto. Kerrostalo tosin. 75 neliötä, 3huonetta, keittiö, parveke, sauna ja vaatehuone. Alin kerros ja pääsee ovesta suoraan metsään koirien kanssa. Ja ovipuhelin! Eipähän tule kuka tahansa ovikelloa soittelemaan. Nyt olisi operaatio muutto vielä edessä. Huh. Aina sitä unohtaa, millainen projekti tämäkin on. Olen saanut pakattua olohuoneen suht hyvin, keittiöstä osan, kylppäristä osan ja Vaatehuoneen. Vielä olisi kuitenkin paljon jäljellä. Onneksi muuton jälkeen helpottaa kulkeminen ja pääsen vihdoin salillekin treenaamaan. Huomasin, että vatsalihakset ovat vieläkin erillään. :/ pystyn vetämään vatsastani ensin toisen puolen ja sitten toisen puolen sisään. Hurjan näköistä.

Einon 2 kk neuvola oli tiistaina. Eino painaa nyt 7,2kg ja on 62cm pitkä. Pää oli jo 42cm. Iso poika siis. Neuvolatäti sanoi, että vellien käyttö on hyväksi, kun näinkin potra poika on ja ettei maito kauaa pitäisi nälkää. Eino sai rotarokotteen suun kautta ja siitä ei tykätty. Oli sellainen itse naamalla. :D Neuvolatäti sanoi myös, ettei ole koko uransa aikana nähnyt 2kk vauvaa, joka juttele näin paljon!

Lauantaina ja sunnuntaina matkataan Juvalle taas koiranäyttelyyn. Maltti on lauantaina ja sillon esitettävänä on myös kaksi belgiä. Sunnuntaina esitän bokserin ja stabyn. Kiirettä siis pitää!