Vihloo, vihloo

Eilen alkoi kunnon vihlominen. Koko päivän iski kipupiikit alaselkään, alavatsaan ja siitä sitten takareisiin. Välillä makasin vain myttynä sohvan nurkassa ja yritin keskittyä telkkariin. Ei kipu kuitenkaan ollut niin pahaa, että olisin puuskutellut tai muuten kauheammin kärsinyt. Yölläkin sain ihan hyvin nukuttua vaikka aina herätessä huomasinkin, että vihloo edelleen.

Vatsa on koko ajan pinkeä, joten ota tästä nyt selvää ovatko supistuksia vai eivät. Tänään aamulla ne alkoivat uudestaan. En oikeastaan osaa edes sanoa, kuinka paljon aikaa niiden välissä on vai onko niissä ollenkaan väliä. 1g paratabsin otin aamulla, mutta eihän se mitään auttanut. Nyt kokeillaan kauratyynyä. Synnärille en kyllä turhaan lähde, ennen kuin alkaa olemaan aivan käsittämätöntä kipua. Tai sitten synnytän tien päälle. :D

Limatulppa

Tänä aamuna irtosi limatulppa. Hetken aikaa piti netistä lueskennella, että onkohan tämä nyt sitä, mutta eihän tuosta voi erehtyä. Joillakin limatulppa irtoaa päivän tai kaksi ennen synnytystä ja toisilla voi mennä monta viikkoa. En nyt elättele toiveita synnytyksen alkamisesta, mutta kelpaisi kyllä! 36cm päänympärykseltään riittää kyllä minulle, kiitos!

Viime yönä sai taas tosi huonosti nukuttua, kun vatsaan sattui koko vatsan seudulta. Pyörin koko yön ja puhisin. Tänä aamuna taas oksetti niin paljon, etten juuri mitään pystynyt tekemään. En usko, että tänään saan mitään aikaan. Huomenna pitäisi viedä Maltti rokotuksille ja käydä koirapuistossa pyörähtämässä ainakin. Ja kaupassa. Huh.

No, odotellaan ja katsellaan tapahtuuko mitään vai ei. :)

Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvio tehtiinkin jo eilen synnärillä. Lääkäri oli venäläinen tomera nainen. Oli kyllä naurussa pidättelemistä! Ultrasi pitkään vauvaa ja kertoi tarkkaan kaikki osat. Kaikki oli rakenteellisesti kunnossa. Mittoja ottaessa pudisteli ja pyöritteli päätään useasti ja lopuksi sanoi, että vauva on tosi iso viikkoihin nähden. Kysyi, onko kummankaan suvussa diabetesta ja kun kielsimme asian, kysyi koska minulla on sokerirasitus. Minulla on hänen mukaansa radi, koska vauva on niin iso. Kerroin arvojen olleen ihanteelliset. Vauva vastasi siis kooltaan keskimäärin viikkoja 41+. Kaikki mitat olivat yläkanttiin, suurimpana pää. Lääkäri sanoi myös, että minulla on pieni maha vauvan kokoon nähden, mutta johtuu kuulemma siitä, että itse olen niin pitkä.

Nyt saatiin uusi painoarvio 10pvän päähän ja siellä lääkäri katsoo uudestaan, mitä tehdään. Jos kasvu näyttää yhtä kovalta, aion pyytää käynnistystä aiemmin. En ensisynnyttäjänä halua tunkea hervotonta vauvaa ulos väkisin.

Jätkällä on nyt tosi vähän tilaa ja itseänikin ahdistaa jo pelkkä oleminen. Kumartuminen alkaa oksettamaan ja sohvalla makaaminenkin on ikävää. Välillä kantapää tunkee kyljestä ulos ja sen saa tökkäisemällä takaisin. Raskausaika ei tunnu enää yhtään hehkeältä. Lähinnä tuntuu vain isolta. Ketterä kuin gepardi, kyllä!

Muuten päivät ovat sujuneet hitaasti ja uneliaasti. Juho on pitkiä päiviä töissä ja itse en keksi kotona oikeastaan mitään tekemistä. Olen järjestänyt kaikki, mitä täällä voi järjestää ja siivonnut joka päivä. Pakkaseen en viitsi enempää leipoa, mutta en myöskään jaksaisi vain lukeakaan koko päivää. Vauvan vaatteet voisin vielä uudemman kerran järjestää ja kiinnittää hyllyihin kokojen numerot, jotta tietää mistä mitäkin löytää. Kohta alan varmaankin neuroottisesti hinkkaamaan seiniä hammasharjalla. :D

Huomenna olisi tarkoitus käydä Juhon äidillä syömässä ja auttamassa tietokoneen kanssa. Ensi viikolla onkin vain Maltin rokotukset tiistaina. Kovasti sitä haluaisi tehdä jotain, mutta en tiedä antaako oma jaksaminen periksi. Onneksi hyvä ystäväni lupasi tulla tänne pitämään seuraa minulle, niin en täysin turhaudu.<3 Muutenkin kyläilyseura olisi tervetullutta! Harmi, että kaikki hyvät ystävät asuvat niin kaukana...

Loppuun vielä pari kuvaa! Elikä uusin ultrakuva jätkän kasvoprofiilista ja tämän päivän masu (rv36+0.)

Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.

Eilen alkoivat kunnon supistukset iltapäivästä. En tehnyt koko päivänä mitään, mutta silti tunnissa tuli useampi kipeä supistus. Välillä joutui ihan miettimään, miten pystyy hengittämään.

Illalla kellottelin supistuksia ja tunnissa niitä tulikin jopa neljä. Soitin synnärille ja kysyin, miten tässä tilanteessa toimitaan. Kätilö pyysi ottamaan sairaalalaukun varaksi mukaan ja käymään tarkistuttamassa, onko synnytys käynnistynyt.

Käyrillä oltiin tunnin verran ja supistuksia piirtyi käyrälle muutama kappale. Epäsäännöllisen säännöllisesti. Pissassa oli heikko + proteiineissa ja verenpaine 130/80. Tosin verenpaineen ottaminen sattui supistuksen kanssa yhteen, niin hieman väärensi arvoa. Kohdunsuu ei kuitenkaan ollut lähtenyt avautumaan enempää. Kätilö palaveerasi lääkärin kanssa pitkän tovin ja loppujen lopuksi sanoi, että voidaan lähteä kotiin jos uskallamme. Sanoi, että tuskin syöksyen lähtee kuitenkaan syntymään. Sitten takaisin synnärille, jos napakoituu entisestään.

Nyt siis jännätään, päättääkö jätkä lähteä syntymään jo ennen aikojaan. Onneksi ollaan jo rv35+3, joten vauvan pitäisi pärjätä oikein hyvin. Tämä viikko taitaakin mennä siis makoillessa ja kirjaa lukiessa. Juho lupasi päivystää kännykän äärellä töissä, jos tuleekin lähtö. Ikävää tässä on vain tällainen epätietoisuus. En tiedä olisiko helpompaa huomata, että lapsivettä lorisisi jatkuvasti, kuin alkavat supistukset. Alan pikkuhiljaa epäilemään, olenko supistuksia tuntenutkaan. Toisaalta nytkin maatessa paikallaan, supistuksia tulee tuon tuosta. Ei kuitenkaan juurikaan kivuliaita.

Huomasin muuten tänään, että napakorun reikä on edelleen auki! Sain työnnettyä hiuspinnin koko reiän läpi, eli se on vain isontunut. Olin ihan varma, että se menisi umpeen.

Neuvola ja Ikea reissu

Maanantaina oli siis neuvola, missä kaikki oli hyvin jälleen. Pissa oli puhdas, RR 126/77 ja sf-mitta 30cm. Mitta ei kuulemma ole paljoa kasvanut, kun vauva on jo laskeutunut niin alas. Terveydenhoitaja kehoitti kantamaan neuvolakorttia mukana, jos synnytys lähtee käynnistymään pikku hiljaa.

Eilen lähdettiin käymään Ikeassa. Huh, mikä reissu oli. Kun vihdoin oltiin saatu kaikki ostettua ja päästiin illasta kotiin, piti kaikki vielä järjestää paikoilleen. Olin totaalisen loppu ja istuin vain lattialla. Tuli melkein itkupotkuraivari, kun oli niin ikävä olla. Kirosin loppuraskauden maan alimpaan helvettiin kaikkien kipujensa kanssa. Onneksi Juho ymmärtää hetkelliset ärtymykseni ja paineli jalkoja ja hartioita ja olo parani edes hieman. Yöllä sitten veti kummastakin pohkeesta suonta vuorotellen ja meinasi taas usko loppua. Aamulla olinkin huonolla päällä taas. Ajettiin toinen auto huoltoon ja heitin Juhon töihin.

Tänään alkoi oikeasti kipeät supistukset. Hyvä, että tiellä pysyi, kun ajoin takaisin kaupungilta. Onneksi näitä on nyt tullut vain n. tunnin välein. Tiskasin ja leivoin vielä kotona ja laitoin saunan päälle, että pääsisin hetkeksi rentoutumaan. Juho naureskeli jo, että katsotaan ollaanko ensi yönä synnyttämässä, mutta tuskinpa nämä vielä siihen johtavat. Nyt vain lepoa ja rentoutumista ilta.

Reissua ja synnytyspelästys!

Lauantaina ajeltiin aurinkoiselle Tampereelle. Käytiin kummitädillä kahvilla ja pyörähdettiin maltillisesti Ikeassa. Hankittiin muutama tarjoilukulho, soppakauha, pari tuoksukynttilää, pikkupyyhkeitä, pari nokkamukia, vaipparoskis, yövalo ja hylly. Oli rankkaa kävellä niinkin isossa kaupassa, mutta päätettiin hakea kuun lopussa vielä vähän keittiötarpeita. Sitten mentiin mummolle, jossa pöydät taas notkuivat ruokaa. Syötiin hyvin ja katseltiin kuvia meidän Intian reissulta ja mentiin lopuksi nukkumaankin suht myöhään. Tai no meidän myöhään. Ei kello ollut kuin 2130. :)

Lauantaina menin laitattamaan itselleni rastat ja Juho meni sillä aikaa kaverillensa. Kyllä oli rankkaa istua reilu 6h paikallaan! Loppujen lopuksi kävin vessassa ja kun olin lähdössä, holahti housut märäksi! Melkein tragikoominen tilanne! Hyppäsin autoon ja sanoin Juholle, että joko pissasin housuuni tai sitten humahti vähän lapsivettä. Naureskelin kuitenkin, ettei ole mikään kiire ja niinpä ajettiin takaisin kotikaupunkiin. Siellä soitin sitten synnärille ja kysyin, miten pitäisi toimia. Alkuun sanoi, että voin rauhassa yön yli odottaa ja tarkistuttaa asian huomenna neuvolassa, mutta vähäisten viikkojen takia pyysi lopulta näytille. Sanoi myös, että pitäisi ottaa sairaalakassi mukaan, jos joudun sinne jäämään. Ensiavusta sairaanhoitaja ohjasi meidät iloisesti synnytyssalien oville ja höpötteli ihanasta maalisvauvasta. Oli pakko sanoa, että toivotaan että on väärä hälyytys, kun laskettuun on kuitenkin vielä reilu kuukausi. Synnärillä mentiin käyrille, jossa jätkällä oli kivaa möyriä. Hyvä käyrä kuitenkin ja muutama supistus, mitä en edes tuntenut. Kätilö teki varovaisen sisätutkimuksen ja edelleen olen kuulemma sormelle auki. Pää ja sikiökalvot tuntuivat selvästi, eli tosi alhaalla kyllä oleilee jo. Onneksi tikkutesti näytti negatiivista eikä kyseessä siis ollut lapsivesi vaan varmaankin vesittynyt valkovuoto! Kyllä säikäytti! Sanoin käyrillä maatessa Juholle, etten aio vielä synnyttää, kun en ole henkisesti valmis! Ja parempihan olisi, että täysiaikaisena syntyisi vaikka nytkin on vauva jo hyvässä kunnossa. Juttelin kotiin mennessä vauvalle, että kaksi viikkoa saisi vielä sisällä olla ja sitten tervetuloa! Katsotaan ottaako oppiin.

Tänään järjestin vauvan tavarat paremmin ja roudasin kaikki steriloitavat tavarat yläkertaan. Vaunuihin asensin kosteussuojan, mutta pinnasänkyyn jäi vielä laittamatta. Samoin hylly ja yölamppu jää Juhon asennettaviksi. Ärsyttävät naulat ja ruuvit ja pah!

Nyt on muuten virallisesti lähtenyt maitobaari käyntiin! Rapsuttelin tossa yksi ilta tissin alusta, kun huomasin rintojen alkavan vuotaa tällöin. Hurjaa!

Nyt nokka kohti neuvolaa! Päivittelen sitten sieltä saadut tiedot tänne.

Masukuva 33+6

Huomenna poksuu taas viikot ja tässä tämänhetkinen masu! Eikös ole aikamoinen pallo jo? :)

Ihana aamu!

Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa. Avasin verhot ja sitten ikkunan ja aurinko paistoi. Takapihamme näytti kutsuvalta ja teki mieli alkaa heti aamusta tekemään sille jotain. Ehkä kuitenkin jätän rakentamiset vähän pysyvämpään asuntoon sitten. Kiipesin rappuset ylös ja hieroin kivistävää vatsaa ja kylkiä. Olin kai nukkunut jotenkin ihmeellisessä asennossa, mutta en valita! Kerrankin nukuin hyvin! Puin päälleni ja päästin koirat ulos ovesta ja kierrettiin metsälenkki. Oli kivan valoista ja koirat juoksivat into pinkeänä koko matkan. Sitten aamupala sekä minulle että koirille! Kani meillä syökin aina öisin.

Tänään ajattelin siivota hieman ja hinnoitella kirpputorituotteita, jos joskus saataisiin aikaiseksi viedä nekin sinne. Ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Voi mennä ihan omalla ajallaan tai olla menemättä. Lauantaina onkin sitten edessä pitkä automatka mummolle ja kummitädille ja sunnuntaina menen viimein otattamaan ne rastani takaisin! Lupasin Juholle, että sitten ei ole enää hiuskriisiä ainakaan puoleen vuoteen. Pitää pitää siitä sitten kiinni!

Katselin myös matchshowta Maltille ja 6.4 olisi Lappeenrannassa yksi minne mennään, jos olen vielä yhdessä osassa. Pakko päästä treenaamaan kunnon ympäristössä ennen virallisia kehiä. Hyvin tuo poika malttaa jo nyt seistä paikallaan, mutta pitää pidentää aikaa ennestään. Onhan se vielä ihan eri asia, kun kehässä on monta koiraa vielä samaan aikaan. Saa nähdä, mitä tulee!

Nyt on tosiaan päivittäin ollut supistuksia ja sukkapuikkovihlaisuja alapäässä. En tiedä sitten ovatko paikkoja kypsytelleet mihinkään suuntaan. Ensi maanantaina neuvola ja siellä sovitaan sitten neuvolalääkäri, joka seuraavaksi katsoo paikat. Yliaikaiseksi en tosiaan toivo, että tämä menisi. Vaikka kuulostaa ehkä kauhealta sanoa, niin en tiedä nautinko raskausajasta. Hetkittäin se on mukavaa ja hetkittäin ihan hirveää. Kyllä silti haluan vielä raskaaksi, kun sen aika tulee.

Katsoin eilen yhteishakua ja pohdin, laitanko paperit vetämään eläinlääketieteelliseen. Päädyin siihen, etten kerkeä lukemaan kemiaa ja fysiikkaa niin hyvin ennen kokeita. Biologia pitäisi sen verran olla hallussa, mutta onhan tuosta lukion suorittamisesta jo aikaa sen 6 vuotta, että kaikki eivät tuoreessa muistissa ole. Ehkä pysyn vanhassa suunnitelmassa ja haen sinne Kajaaniin pieneläinklinikka hoitajaksi. Silloin opiskelu alkaisi tammikuussa 2015.

Päivystys

Eilen sain aikaiseksi soittaa äitipolille tuon kylkikivun takia. En ole muutamaan päivään syönyt paljon mitään, sillä kylkikipu pahenee syönnin jälkeen. Toissayönä heräsin mielettömään kylkikipuun ja nyt ajattelin selvittää, mikä ihme tämä on.

Äitipolilla vastasi kätilö, joka ei osannut sanoa oikein yhtään mitään. Kysyi vielä kaiken hyvän lisäksi olenko raskaana?! Herranen aika! Tuskin äitipolille soittaisin, jos en raskaana olisi. Niinpä aloin jonottamaan ensineuvoon, josta hoitaja käskikin sitten päivystykseen.

13:18 pääsin päivystykseen, missä ensin hoitaja haastatteli. Verenpaine oli vähän korkeampi kuin yleensä 129/96, lämpöä 37,4 ja verensokeri 7,1. Otettiin vielä verikokeet ja jäin odottamaan lääkäriä. Päivystyksessä oli kauhea ruuhka ja pääsin lääkärille vasta viiden aikaan. Lääkäri tosin pahoitteli myös paljon, kun olin joutunut odottamaan. Kyseli ja paineli. Verikokeissa kaikki muuten hyvin, mutta hb matala (mikä ei uutta olekaan) ja veren valkosolut koholla. Veikkasi joko alkavaa sappitulehdusta tai sappikiviä. Seuraavana aamuna pitäisi mennä kontrollikokeisiin ja ultraääneen ja sitten uudestaan lääkärille, niin keksittäisiin syy. 
Tänä aamuna siis uudestaan ensin verikokeisiin ja sitten odottelemaan ultraääneen pääsyä. Lähete ultraan oli kadonnut, mutta se tehtiin samantien uudestaan. Ultrassa sappi ja maksa olivat normaalit, mutta munuaisissa painetta. Sanoi, että johtuu usein siitä, kun vauva ja kohtu painaa, mutta kipu voi johtua juuri tuosta. Katsoi samalla vauvaakin ja sanoi, että alkaa pienellä olla aika ahtaat oltavat. Niinpä lääkärin odottelua. Odotustilassa vanha nainen alkoi juttelemaan ja kertomaan lapsuudestaan ja kyseli lasketusta ajasta.

Lääkärille pääsin viimein. Arvot olivat pysyneet samana kuin eilen ja kuulemma pientä hydronefroosin oiretta olisi munuaisissa, mutta ei mitenkään varmaa, kun raskaudessa kohtu kuitenkin painaa. Niinpä määräsi haponestäjiä ja pyysi sanomaan neuvolassa ensi ma, jos vielä jatkuu. Sitten pitää kuulemma miettiä keuhkoröntgeniä, mihin en tule suostumaan, joten tämän kivun kanssa sitten kärvistellään. Tättärää. Jos vielä kolme viikkoa jaksaisi ja jos vaikka syntyisi jo silloin. Sormet ja varpaat ristiin!

Synnytysvalmennus

Eilen oli tosiaan synnytysvalmennus. Päästiin äitipolille, jossa hieman vanhempi kätilö kertoi alkuun itsestään ja kyseli kaikilta lasketut ajat, ovatko he mistä ja kuinka mones lapsi on kyseessä. Kaikkien paikalla olleiden perheiden laskettu aika oli huhtikuussa ja kaikille oli ensimmäinen lapsi. Kätilö kertoi alkuun synnytyskivusta ja siitä, kuinka se on hirveintä, raastavinta luonnollista kipua. Vähän alkoi naurattamaan joidenkin äitien ja isien ilmeet. Itse en tosiaan tuota kipua pelkää, niin en kai osaa ottaa sitä "tosissaan" jollakin tapaa. Tiedän sen sattuvan, mutta se on kuitenkin vain kipua ja loppuu aikanaan.

Sitten puhuttiin erilaisista kivunlievityksistä. Ns. pehmeitä keinoja oli amme, suihku, jääpussit, lämpöpussit, jumppapallo, keinutuoli yms. Itse voisin ehkä muuten kokeilla tuota ammetta, mutta sinne pääsee vasta kun on 4cm auki ja siellä saa tunnin oleskella yhtäjaksoisesti. En ehkä myöskään halua ihan ilkosen alasti olla synnytyshuoneessa vaikka kuinka luonnollista onkin. Jotenkin en vain osaisi olla. Mutta ajatuksena tuo kiehtoo. Lisäksi ammeeseen oli todella paljon rajoitteita; ei saa olla yli- eikä ennenaikainen, ei myrkytystä, ei leikkausuhkaa, ei puudutuksia yms. Joten en edes tiedä, olisiko tuo käytännössä mahdollista. Pallo ja lämpöpussit kuulostivat noista siis hyvinkin realistisilta itselleni.

Lääkkeellisistä kivunlievityksistä ajattelin kokeilla, (jos mahdollista), ilokaasua ja epiduraalia. Spinaalipuudutuskin olisi vaihtoehto, mutta haluaisin kuitenkin pystyä kävelemään suhteellisen normaalisti. Myös pudendaalipuudutus, eli häpyhermon puudutus, kuulosti ihan vaihtoehdolta.

Kätilö kertoi teoriassa, miten lapsi ponnistetaan ulos ja meille näytettiin erilaisia ponnistusasentoja. Myös isän roolista synnytyksessä keskusteltiin. Kätilö myös sanoi, että jollemme muista mitään muuta tästä valmennuksesta niin pitää muistaa ainakin, ettei laita vastaan supistuskivuille, koska se voi vain pahentaa oloa. Isää muistutettiin ottamaan mukaan evästä ja äidille herkkuja. Lohdullista oli myös kuulla, ettei täältä käännytettäisi kotiin, vaan sairaalaan pitää lähteä, kun olo kotona alkaa olla sietämätön. Ei siis tarvitse kellotella supistuksia ja hyvä niin!

Sitten käytiin kierroksella synnärillä. Alkuun käytiin vastaanottohuoneessa, jossa oltiinkin jo oltu käyrillä aiemmin. Sitten nähtiin tarkkailuhuoneet, missä yhdessä oli leveä runkopatjasänky, mikä näytti suhteellisen mukavalta. Synnytyssalit olivat ehkä kodikkaammat, kuin mitä olin kuvitellut. Tietenkin niissä näkyi, että sairaalassa ollaan, mutta yllätyin positiivisesti! Pitää vielä polttaa oma cd musiikkia synnäriä varten, niin pystyy keskittymään ehkä siihenkin paremmin. Saatiin hypisteltäväksi virkkuukoukku, jolla puhkaistaan kalvot, sydänäänianturi, mikä asetetaan lapsen päähän sekä erilaisia imukuppeja. Meinattiin Juhon kanssa kuolla nauruun, kun kävelimme yhden synnytyssalin ohi, jossa joku oli synnyttämässä ja huoneesta kuului luonnollisesti huutoa. Kaikki hiljenivät ja kätilön kasvoille levisi leveä hymy ja hän sanoi: "No niin! Ja jatketaan!" Aivan kuin suoraan brittikomediasta! Käytiin vielä pyörähtämässä olohuoneessa ja isien huoneessa ja sitten suunnattiin osastolle.

Osastolle on kuulemma alettu sijoittamaan muitakin, kuin synnyttäneitä. Kirurgisen puolen potilaat ja gynekologiset potilaat ovat myös osastolla. Kätilö kertoi, että osastolla voi olla kaiken ikäisiä ja kuoleviakin potilaita. Nice. Ei lohduttanut kauheasti. Muuten osasto oli ihan ok. En tietenkään sairaaloista pidä, mutta ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Tuolla on nykyään myös yksi perhehuone, jonne ajateltiin mennä, jos se vain mahdollisesti on vapaa silloin. Ei tarvisi olla kenenkään vieraan kanssa osastolla vaan saisi olla Juhon ja vauvan kanssa kolmistaan. Toivotaan, että päästään sinne, kun aika koittaa. Käväistiin vauvalassa, missä opetetaan vauvojen hoitoa ja nähtiin ovet vauvojen teholle. Usein kuulemma vauva joutuu sokeritippaan teholle, jos äidillä on raskausdiabetes. Se oli hurjaa kuultavaa, sillä en olisi ikinä kuvitellut sen noin konkreettisesti vaikuttavan, vaikka myöhemmin tajusikin kuinka loogista se on. Vauvahan on silloin vatsassa tottunut suurempaan sokeripitoisuuteen kuin syntyessään saa, jolloin sokeripitoisuudet lähtevät laskemaan. Kätilön mukaan täälläpäin on kauhean yleistä tuo lapsen sokeritippa nimenomaan raskausdiabeetikoille.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli mielestäni hyvin hyödyllinen. Nyt tuntuu ihan mukavalta lähteä synnyttämään, kun on nähnyt tilat ja tietää suunnilleen miten kaikki etenee.

Illalla Juhon sisko ja hänen lapsensa tulivat meille. Tehtiin ruokaa, katsottiin Putous ja pelattiin lautapelejä. Tuli naurettua aivan liikaa koko päivänä ja se kostautui illalla, kun alkoi repivä kylkikipu. Lämpöpussikin auttoi vain hetken. Kun menin nukkumaan alkoi myös aaltomainen reisikipu! Kipu meni aalloissa alas vasenta reittä, kesti hetken ja loppui sitten. Ja hetken päästä alkoi taas. Tätä onneksi kesti ehkä vain 10min ja pääsin jotenkin nukkumaan. En nukkunut taaskaan hyvin, mutta ainakin kipu on nyt ohi.

Tänään vielä Juhon äidille auttamaan koulutyössä ja ostoksille. Tarvitsen rintaliivit, imetysliivit ja alushousuja. Lisäksi joku uusi paita voisi olla kiva! Lähinnä kuitenkin lähdetään hakemaan nuo tarpeelliset. Pitkä päivä tulossa siis tästäkin, huhhuh. Onneksi voi sitten koko viikon vain olla ja lauantaina lähteä ajamaan kohti Tamperetta!

Siskoilua!

Eilen käytiin tosiaan pyörähtämässä pääkaupunkiseudulla. Haettiin sisko kyytiin äitini luota ja mentiin kahville. Oli mukava istua ja jutella pitkästä aikaa. Saatiin myös tuliaisia Dubaista: vauvan vaatteita ja erikoisia karkkeja. Vaatteet olivat kivoilla kuoseilla ja kangas oli mukavaa. Kaiken kaikkiaan kivat! Käytiin myös kaupassa valmiiksi tätä päivää varten. Sitten mentiin äidille tutustuttamaan Maltti äidin hurjiin bernhardilaisiin. Hiukan oli poika paniikissa alkuun, mutta rauhottui sitten lopulta. Automatkatkin meni tosi hyvin ja Maltti nukkui auton takakontissa koko matkan. Itsellä kylki alkoi taas särkeä, mutta muuten suht kivuton matka. Tosin kotiin päästessä oli taas koko vatsa ihan kosketusherkkä.

Aamulla herättiin jo 7:30 ja alettiin siivoamaan. Siivottiin koko kämppä ja käytiin koirien kanssa lenkillä nätissä metsässä. Siivoaminen otti koville ja hetken aikaa oksetti tosi paljon, mutta meni onneksi ohi. Poksautettiin myös tulehtunut karvatuppi Maltilta. Nyt kello on jo 10:30 ja kohta lähdetään liikkumaan kohti kaupunkia ja synnytysvalmennusta. Jännää, kun ei yhtään tiedä, mitä odottaa!