Lapsisurmat

Muutama vuosi sitten uutisotsikoissa oli kouluampumiset, nyt lapsisurmat. Äitinä nuo uutiset tuntuvat aina pahalta, enkä halua edes avata niitä uutisia. Kai samaistun uutisiinkin niin pahasti, että alkaa puristamaan.

En voi ymmärtää, miksi joku tappaa omat lapsensa. Ymmärrän väsymyksen ja masennuksen. Itse olen sairastanut vaikeaa masennusta, mutta en siinäkään tilassa olisi tehnyt kellekään muulle pahaa. Tiedän miltä tuntuu, kuin haluaisi vain kuolla ja lopettaa oleminen ja ajatteleminen. Edelleenkin välillä tuntuu siltä, että voisi lopettaa ajattelemisen kokonaan, mutta kuolla en enää halua. Nyt on se vahva syy elää; oma lapsi.

Osaltaan ymmärrän itsemurhan. Ymmärrän, miksi jotkut siihen ajautuvat ja varmasti se helpottaa. Pahinta siinä on vain se, ettei se kosketa vain itsemurhan tehnyttä vaan myös kaikkia hänet tuntevia. Silti olen sitä mieltä, että noilla lapsilla olisi ollut parempi elämä vaikka ilman äitiään, kuin ei elämää ollenkaan.

Miksi toisten ihmisten hätää ei nähdä tai miksi siihen ei puututa? Voi olla, että Suomessa on ns.suorittamisen kulttuuri. Koulut käydään kunnialla loppuun ja hankitaan hyväpalkkainen työpaikka, jossa puurretaan mahdollisesti esimieheksi asti. Pitää suorittaa kursseja ja saada todistusta niistä. Pitää aina olla jotenkin toista parempi. Avun pyytäminen tai hakeminen nähdään valitettavan usein heikkoutena. Ihan kuin olisit muita huonompi, kun et jaksa. Pakko myöntää, että näin ajattelin aikoinaan itsekin. Oli jotenkin "noloa" lähteä hakemaan apua. Pelkäsin läheisten ihmisten reaktiota ja sitä, että he pitävät minua ihan hulluna ja sekopäänä. Onneksi nyt tiedän asioiden oikean laidan. Nämäkin ovat yksi syy, miksi tekisi mieli muuttaa ulkomaille pois tästä oravanpyörästä.

Pahuushan ei lopu maailmasta, se on selvää. Onneksi täällä ei tarvitse kulkea yksin. Pitkäkin matka tuntuu lyhyemmät, kun sen aikana voi jutella toisen kanssa tai pitää toista kädestä. Pitäkää kädestä jokaista läheistänne ja auttakaa jos itse pystytte. Ja muistakaa hakea apua, jos sitä tarvitsette. Se kertoo siitä oikeasta rohkeudesta, sillä se vaatii sitä paljon enemmän kuin asian sivuun työntäminen.

Hyviä uutisia!

Näin viime yönä painajaista tämän päivän soittoajasta gynelle. Unessa gyne sanoi, ettei hcg ollut juurikaan noussut ja kuulemma kesken menee. Kyselin vielä, että miten voi olla varma, kun en edes vuoda, mutta toisti vaan itseään.

Tänään sitten oikeasti gyne soitti. Keskiviikkona oli hcg ollut vasta 152, mutta perjantaina jo 397 eli oli yli tuplaantunut! Sanoi, että kuulostaa hyvältä. Kysyi jaksanko odottaa ensi viikkoon ultraan ja sain tiistaille ajan. Jospa laskettu aikakin selviäisi!

Pahoinvointi on alkanut ja rinnat on kipeät. Toivoin, että tässä raskaudessa välttyisin pahoinvoinnilta, mutta pahalta näyttää. Itselläni on vähän auttanut seaband-rannekkeet ja jääpaloilla viilennetty sitruunavichy! Kannattaa kokeilla!

Mitä alkuraskauden oireita teillä on ollut?

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Mietin pitkään lähdenkö kirjoittamaan aiheesta, mutta tulin siihen tulokseen, että nämä ovat mielipiteitä ja kun joku on toista mieltä, on se hänen mielipiteensä. Tämä on siis pelkästään oma mielipiteeni asiasta.

Minulla ei ole mitään homoja vastaan. Jokainen saa kuksia kenen kanssa haluaa tai rakastaa ketä haluaa, vaikka kahvikuppia jos niin haluaa. Ainoa, mikä itse homoudessa ärsyttää on siitä kehittynyt "muoti-ilmiö". Useimmiten julkkikset tosi-tv ohjelmista ovat joko bimboblondeja, joilla on hullut silikoonit tai stereotyyppisiä homoja. Miksi? Onko homous jotenkin hieno asia? Hienompi kuin heterona olo?

Homojen avioliittoa vastaan minulla ei ole yhtään mitään. Kirkko päättäköön kirkon osuuden ja valtio valtion sen suhteen. Mikä minä olisin rakkauden edessä seisomaan? Minun puolestani näyttäköön rakkautensa ja menköön naimisiin. Mutta...

Homojen oikeutta adoptioon en kannata. Voi olla, että kanta on muuttunut nyt oman lapsen myötä. Minusta jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin. Kukaan nainen ei voi olla isä eikä kukaan mies voi olla äiti. Tässä en siis tarkoita nyt fyysisiä ominaisuuksia. Ainakin meillä mies tekee tuhat kertaa paremman ruskeakastikkeen kuin minä ja minä taas avaan samalla tavalla tukoksen putkesta kuin mies. Puhun niistä psyykkistä ominaisuuksista, mitä ei voi nähdä. Lapsi-isä ja lapsi-äiti suhteet ovat tärkeitä. Kummankin kanssa muodostetaan täysin erilainen suhde.

En väitä, että homopari olisi huonompi kasvattamaan lapsen kuin heteropari. En väitä, että homot eivät rakastaisi vai välittäisi lapsesta. Enkä väitä, että lapsen olisi parempi laitoksessa, kuin homoperheessä. Onhan maailmassa myös yksinhuoltajia ja lapsen yksin hankkineita naisia. En tiedä, mitä mieltä olen niistä, jotka lapsen hankkivat yksin. Mutta yksinhuoltajaksi mielestäni joudutaan. Homoparit eivät joudu adoptoimaan vaan päättävät.

Samalla tavalla haluaisin, että myös muut vähemmistöt saavat samat oikeudet kuin homot, jos lakialoite menee läpi. Mielestäni on väärin, että yksi vähemmistö sallitaan, mutta ei muita. Mitenkäs transseksuaalit, polyaviolliset tai eläimiin rakastuvat? Enkä puhu nyt eläimiin sekaantuvista! Seksi ei mielestäni aina automaattisesti kuulu rakkauteen.

Tämä on vain yhden ihmisen mielipide asiasta.

Mitä mieltä te olette?

Gyneä ja hampaita!

Tänään oli gynekologin aika. Heti alkuun hän sanoi, että onpa outoa, kun neuvola antoi ajan jo nyt, sillä raskaus on niin alkuvaiheessa vielä. Ultrattiin ja kohdun seinämät olivat paksut ja munatorvi siisti. Kohdussa näkyi myös pientä tiivistymää, mikä viittasi kohdunsisäiseen tällä kertaa! Kävin labroissa tarkastamassa hcg:n ja perjantaina uudet labrat. Lääkäri soittaa uudestaan maanantaina ja jos hormooni on lähtenyt hyvin nousemaan, niin ultrataan parin viikon päästä uudestaan. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin!

Einolle ilmestyi ensimmäiset hampaat!  4.11 huomattiin ensimmäinen alahampaan tynkä ja 13.11 toinen alahammas. Nyt ensimmäinen onkin kasvanut jo isoksi hampaan aluksi. Eino harjoittelee kovaa vauhtia hampaiden pesua itsenäisesti. Eihän se yhtä kivaa ole kuin jos äiti ne harjaisi. Kehityksen suhteen ei mitään suurta. Pyöritään edelleen ympyrää vatsallaan ja kääntyillään (koko ajan!!!!) vatsalleen ja takaisin. Eino yrittää myös vetää itseään ylös kaikesta, mihin käsi nyt vain sattuu osumaan. Hyppykiikku on paras juttu. Nyt ollaan opittu ottamaan muutama hyppyaskel läheiselle kaapille, kaappi auki ja paperit lattialle. En tiedä odotanko innolla sitä, kun tuo pieni mies lähtee liikkeelle!  :D

Pelonsekaista iloa

Minulle nousi lämpö viime viikon alussa. Alkuun ajattelin olevani vilustunut, mutta mitään nuhan oireita ei ollut. Sitten aloin pohtimaan raskauden mahdollisuutta, mikä kuitenkin olisi häviävän pieni. Eihän minulla leikkauksen jälkeen ole ollut edes kuukautisia. Kierrosta en osaa siis sanoa yhtään mitään. No päätin kuitenkin testata varmuuden vuoksi.

Apteekin testi näytti heti testin teon jälkeen negatiivista, mutta 3min myöhemmin testissä virnisti haamu. En kuitenkaan luottanut tuohon haamuun ja testasin seuraavana aamuna clearbluen digitaalisella. Näytössä teksti: "Raskaana 1-2". Alan kohta olemaan sitä mieltä, että raskaudun pelkästään Juhoa tuijottamalla. :D

Soitin neuvolaan ja pyysin aikaa ultraan, sillä kohdunulkoisen jälkeen riski uuteen on suuri. Sehän tästä puuttuisi, että toinenkin munanjohdin vaurioituisi ja jouduttaisiin poistamaan. Sitten ei enää lapsia saisi kuin koeputkilla. Huh, pelkkää ajatusta. En siis vielä hypi riemusta, vaan hieman varaudun siihen, että voi mennä tämäkin kesken. Toivotaan kuitenkin parasta!<3

Ps. Tuttuja pyydän vielä olemaan hiljaa, sillä kaikki on niin epävarmaa vielä.

6kk neuvola!

Huh, kun on jäänyt päivittäminen vähillä, kun on ollut niin paljon töitä. Juuri loppui seitsemän päivän työputki ja nyt saa viikon levähtää. Ensi viikolla lähdetään pikku reissuun ja huomenna mennään Jyväskylään koiranäyttelyyn.

Mutta asiaan. Einon 6kk neuvola oli viime viikolla. Odoteltaessa vuoroamme, Eino tyytyväisenä makoili vatsallaan lattialla. Kovasti meillä läiskitään jo jaloilla ja käsillä, mutta ei olla vielä hoksattu, miten tästä pääsisi eteenpäin. Meillä oli käynnillä mukana terveydenhoitajaopiskelija, joka pääosin katsoi Einon. Hoitopöydällä oli Einon mielestä mahdottoman paljon mielenkiintoisia asioita ja kaikesta piti yrittää napata kiinni ja napattiinkin! Hyvä, että pystyttiin suojaheijasteet katsomaan. Einolla kuitenkin löytyi jo nyt joka puolelta heijasteet! Painoa oli 10,3kg ja pituutta 72,1cm. Pää oli 46,5cm.

Ruokailumme kuulostaa kuulemma oikein hyvältä. Ollaan annettu Einolle tosi nopeasti uusia makuja, kun ei ole ongelmia vatsan kanssa ollut. Nyt syödään aamuisin ja iltaisin puuro, lounas, välipala ja päivällinen ja väleissä tietenkin maitoa. Lisäksi ollaan alettu sormiruokailemaan. Herkkua onkin ollut vesimeloni, luumu, maissinaksut ja kiivi!

Eino nukkuu edelleen hyvin. Päivällä otetaan kahdet lyhyemmät (0,5-1h) päikkärit ja illalla yhdet pidemmät (2h). Nukkumaan mennään n.klo 20 ja aamulla herätään klo 7. Yöllä ei heräillä ollenkaan.

Lopuksi katsottiin Einon silmät ja näytettiin helmeä. Eino yllätti kaikki ja nappasi pinsettiotteella helmestä kiinni ja sai paljon kehuja. Neuvolatäti kehui meitä ihanan positiivisiksi ja elämäniloisiksi ihmisiksi ja siksi kuulemma Einokin on niin onnellinen ja tyytyväinen vauva.

"Eino on iloinen ja aktiivinen poika. Kasvaa hienosti. Pyörii akselinsa ympäri. Juttelee. Suojaheijasteet tulevat esille. Ravitsemus ikätasoista. D - vit. käytössä. Iho siisti. Aukile ok. Näkee helmen (10mm).  Valoheijaste symm."

Toissa päivänä Eino yllätti taas ja huomasin ensimmäisen hampaan! Jee vihdoin! Onneksi ollaan vältytty suuremmilta itkuilta!