Äitiyspoli ja ylimääräinen neuvolakäynti

Tänään kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä, kun harjoitussupistuksia on ollut nyt hurjasti. Kaikki arvot olivat hyviä ja ottivat vielä labraan pissanäytteen, jos sieltä vaikka tulehdus löytyisi, mikä voisi supistukset selittää. Terveydenhoitaja laittoi kuitenkin lähetteen äitipolille, kun ennenaikaisuuden riski on kuitenkin aina olemassa.

Polilla pääsin melkein suoraan käyrille. Alkuun kätilö ei meinannut löytää hyvää kohtaa anturille, kun jätkä mönki menemään minkä kerkesi. Lopuksi käyrästä tuli niin kaunis, ettei olisi kuulemma halunnut minua edes irrottaa. Muutama supistuskin piirtyi nauhalle. Lääkäri katsoi kohdunsuun. Kiinteä, mutta auki 1cm ja kanava oli lyhentynyt vain 0,5cm eli ei mitään hätää. Painoarvio oli 2,2kg ja kaikki kasvu menee keskikäyrällä. PAITSI, pää... Pään koko vastasi viikkoja 38+3. Vähän alkoi pelottamaan, että tästä tuleekin vielä sektiovauva, jos tuo pää tuosta rupeaa kasvamaan hurjastikin vielä. Toivon, että synnytystapa-arviossa laittavat käynnistyspäivän, jos näyttää siltä. Minähän repeän hurjasti vielä! :D Tässä vaiheessa se vielä naurattaa. Sanoi, että pitää nyt lepäillä. Ei tässä tosin enää kauhean kovaa pääsekään. Sanoi tosin vielä, että jos alkaa olla napakoita supistuksia tai lapsivettä alkaa lorahdella niin sitten takaisin. No, jos malttaisi olla avautumatta enempää ja pysyisi vatsassa ainakin kaksi viikkoa vielä, mieluiten neljä.

Nyt olen aika varma, että otan rastat takaisin. Hiuskriisi on alkanut alusta. En jaksa laittaa hiuksia aina ikuisuutta ennen ulos lähtöä. Ja pitkät punaiset rastat olisi jotain niin, ah!<3 Katsoo, miten on aikaa ja missä laittaa!

Kesä 2013

Huomenna lähdetään siis Helsinkiin ja lauantaina on synnytysvalmennus. Taidan siis palailla blogiin lauantain tai sunnuntain aikana.

Ostoksia!

Huh, että otti eilinen päivä kunnon päälle! Ensin ajelin kaupungille ja pyörähdin kirpputorilla. Mitään en varsinaisesti ollut etsimässä, mutta löysinkin muutaman yöpaidan ja muumipyyhkeen, jotka sitten tarttuivat mukaan siltä reissulta. Vaatteita nyt ei muutenkaan kauheasti enää tosiaan tarvita, kun ei kohta kaappiin mahdu enempää. Kirpputorilla oli ihan kauheasti porukkaa ja oli vaikea liikkua. Hiihtolomaviikot vetävät näköjään porukkaa myös sinne.

Kirpputorin löydöt

Täysi vaatekaappi

Kirpputorin jälkeen kävin syömässä Kotipizzassa Kotzonen ja käväisin Juhon siskon luona. Hän asuu aivan kaupungin keskustassa, niin on helppo nähdä aina silloin tällöin. Tämän jälkeen siirryin Sinooperiin ostamaan ristiäiskortteihin pohjia. Jouduin hetken pyörimään ja miettimään, kun visio kortteihin ei ollut aivan selvä, mutta nyt olen tyytyväinen valintoihini. Niistä myöhemmin sitten lisää, kun joitakin valmiiksi saan. Samassa kaupassa oli myös kaikkien sisustusttavaroiden outlet -50% ja ostin meidän vauvan huoneeseen kyltin. Maksoi alle euron.

Kävin juomassa Latten ja näin yhden työkaverin samalla, joka toivotteli hyviä odotuksia. Siinä vaiheessa Juho jo soittikin, että pääsi työharjoittelusta. Lähdettiin sitten yhdellä autolla ensin Agrimarkettiin hakemaan pari säkkiä koiranruokaa ja kuppiteline. Pihalla nähtiin myös Juhon isä, joka oli ollut ostamassa hevosille rehua. Siitä sitten Citymarkettiin euron päiville ja apteekkiin pyörähtämään. Apteekista ostin itselleni lisää parasetamolia ja vauvalle valmiiksi särkylääkettä sekä koiralle D-vitamiinia. Ihan perus kauppalista oli pitkä ja hintaisa, mutta nyt on kaikki hoitotarvikkeet vauvalle ostettu! Sinkkivoidekin löytyi paljon halvemmalla peruskaupasta, kuin apteekista.

Suoja-alustat, vaipat, liivinsuojukset ja yösiteet

Loput hoitotarvikkeet ja ihana tuttinauha

Käväistiin Mustissa & Mirrissä hakemassa Maltille uusi panta ja kanille ruokaa ja siitä jatkettiin hakemaan Juhon äiti kyytiin. Käytiin yhdessä Eurokankaassa, jossa Juhon äiti osti meille kaksi muovitettua froteeta vaunuihin ja pinnasänkyyn. Gigantista Juhon äiti osti meille Aventin itkuhälyttimen, mihin kummatkin meistä tykästyivät. Laitteiden välillä pystyy puhumaan, eli jos vauva alkaa itkemään, voi itkuhälyttimeen puhua. Samoin hälytin soittaa tuutulauluja ja siinä on yövalo. Vanhempien yksikön saa ripustettua kaulaan nauhalla. Ja se on kaiken hyvän lisäksi vielä vaaleansininen. :) Antonista&Niinasta Juhon äiti osti meille vielä kaksi pakettia kuviollisia harsoja ja me ostimme ihanan hiirituttinauhan. Punnitse&Säästä-kaupasta hain vielä mukaan vadelmanlehtiteen valmiiksi. Oltiin lähdössä kauppakeskuksesta, kun keski-ikäinen mies huusi minulle: "Kaunis vatsa!" Ehkä hämmentävintä koko raskauden aikana!

Muovitetut froteet

Kuvioharsot

Itkuhälytin

 Kun vihdoin päästiin kotiin, oli olo todella nuutunut. Kannettiin kaikki sisälle ja köllähdettiin hetkeksi sohvalle telkkarin ääreen. Koirat pihalle ja sitten nukkumaan. Tänä aamuna heräsin pirteänä auringonpaisteeseen ja lähdin koirien kanssa metsään. Lunta ei ole juuri nimeksikään ja erilaiset linnut lauloivat metsässä. Hain samalla myös synnytykseen valmistautumisöljyn postista. Tuntuu kyllä, että taakka on tippunut harteilta, kun kaikki hoitovälineet on nyt hankittuna.

Öljy

Lumeton metsäpolku

Hakkuuaukolla oli vielä vähän lunta

 Innostuin samalla myös kuvaamaan eilisen postauksen sairaalalaukun sisällön sekä vaunut ja pinnasängyn. Hyvin kuva-aiheinen postaus tästä nyt tulikin!

Vauvan kotiintulovaatteet

Omat kotiutumisvaatteet

Vauvan huoneesta kuvattu kevät

Vaunut valmiina

Pinnasänky makkarissa

Harjoitussupistuksia ja sairaalakassia

Viime päivät on supistanut aika hurjasti. Myös levossa ollessa menee vatsa ihan kivikovaksi, puhumattakaan kävelystä tai vaikka tiskaamisesta. Turhauttaa, kun oikein mitään ei pysty tekemään, vaan pitää vain maata sohvalla aloillaan. Välillä myös tulee sukkapuikkovihlaisuja. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan kypsyttäisi paikkoja liikaa. Pieni kypsyttäminen ei haittaisikaan, niin tietäisi ettei ainakaan mene yliaikaiseksi! ;) Muuten päivät onkin koostuneet kirjan lukemisesta, (vain yksi osa Myyttihovia jäljellä, nyyh!), leipomisesta ja telkkarin katsomisesta. Koirien kanssa kävelen joka aamu metsäreitin ja Maltin kanssa treenataan seisomista, minkä poika osaa jo todella hienosti! Tänään treenasin myös vähän ravaamista, mikä sekin menee jo yllättävän hienosti. Paljoahan en voi juosta, ilman vatsan kiristymisiä, mutta edes vähän. Niin ja onhan tuolla ulkona ihan tappoliukastakin.

Uusi äitiyspakkaus julkistettiin tänään ja olen ihan tyytyväinen, ettei saatu sitä. Pidän enemmän viime vuoden siilimakuupussista ja tietenkin niistä sammakkolakanoista! Onni onnettomuudessa siis näin päin! Tässä vielä kuva uudesta paketista.

Äitiyspakkaus 2014

Saatiin vihdoin lähes pakattua sairaalalaukku. Minun sairaalalaukkuni sisältää:

-Vauvan kotiintulovaatteet (New Baby-body, housut, sukat, pipo ja pehmoinen ja lämmin nalle-fleecehaalari)

- Omat vaatteet (Huppari, t-paita, haaremihousut, omia alusvaatteita, sukkia)

- Imetysliivit (Mitkä pitäisi vielä käydä ostamassa)

- Villasukat

- Shampoo, hoitoaine, dödö, hammasharja ja tahna, hiusharja

- Kamera + laturi

- Liivinsuojukset

- Kännykän laturi

- Neuvolakortti 

Mitään ajavietettä en aikonut ottaa mukaan. En usko, että pitkästyn kuitenkaan niin pahasti ja onhan Juho sitten siellä aikaa tappamassa myös. Tietenkin jos näyttää siltä, että joudun olemaan pidempään sairaalassa. niin voin pyytää Juhoa tuomaan jotakin lukemista ja tekemistä. Nyt on jo vähän helpottuneempi olo kun tietää, että kassi on lähtövalmiina!

Tänään skarppaan ja lähden kaupungille pitkästä aikaa. Käyn kirpputorilla tekemässä toivottavasti hyviä löytöjä tulevalle pienelle, käyn ostamassa kastekorttien pohjat, apteekista ostamassa lisää särkylääkkeitä ja Maltille D-vitamiinia ja kirjastosta lainaamassa muutaman kirjan lisää. Tänään vau.fi kertoi, että pitäisi alkaa lukemaan synnytyksestä ja ehkä pitäisi jokin kirja senkin kannalta lukea. Saisi itseänsä vähän psyykattua siihenkin. Lisäksi Juhon äiti ilmoitti, että ostaa meille tänään itkuhälyttimen. 

Perjantaina suunnistamme pääkaupunkiseudulle vanhemmilleni. Siskoni palaa lomalle Suomeen ja pystyn vihdoin esittelemään Juhon hänellekin. Siskoni on siis matkaoppaana ollut ulkomailla jo muutaman vuoden ja näkemiset ikävästi rajoittuu vain hetkiin silloin tällöin. Nyt ainakin tulevalla pojallamme ja siskolla on syntymäpäivät huhtikuussa molemmilla. Tai no. Eihän sitä tosiaan tiedä, koska tuo haluaa maailmaan tuolta tulla. 8.päivä  suuntaamme sitten Tampereelle mummolleni ja käymme Ikeassa samalla ja mahdollisesti myös kummitädilläni. Onhan tässä yllättävän paljon ohjelmaa maaliskuulle. Ainakaan ei aika käy kamalan pitkäksi. 

Ainiin! Alle 5viikkoa, niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Kohta meillä on jo oma nyytti sylissä.<3

Minä + Sinä = Me

Nyt sain viimein aloitettua tämän parisuhdepostauksen. Eilen illalla puhuttiin nukkumaan mennessä Juhon kanssa meistä ja millaisia olemme. Sanoin, että on niin ihme, että viime syksynä päätin niin spontaanisti lähteä Intiaan ja sinne mennessäni tapaankin miehen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Viime syksynä kaatui tosiaan kaikki päälle ja viikon itkettyäni tokaisin ääneen, että lähden Intiaan etsimään itseäni. "Miksi juuri Intiaan?" Taisi olla yleisin, mitä minulta kysyttiin. Intian kulttuuri on aina kiehtonut. Kaikki värit ja uusi ja ihmeellinen. Niinpä aloin suunnittelemaan reissuani ja hetken päästä huomasinkin hankkineeni viisumit ja lentoliput ja matka pystyi alkamaan. Olin tavannut Juhon netin keskustelupalstalla, missä suomalaisia oli lähtemässä Intiaan. Juho kertoi, että oli yhtä spontaanisti päättänyt lähteä Intiaan hänen isänsä kerrottua, että se on hieno paikka. Mikä mahdollisuus on siihen, että kaksi ihmistä eri puolilta Suomea päättävät spontaanisti lähteä reissaamaan Intiaan lähes samaan aikaan? En usko normaalisti kohtaloon, mutta Juhon myötä olen alkanut uskomaan siihen, että kaikelle tapahtuvalle on tarkoituksensa. Kirjoitin blogiakin tuon intian reissun ajan. Jos jotakin kiinnostaa lukea, niin se löytyy osoitteesta http://mynewlifeinindia.blogspot.fi

Kuuntelin yksi päivä myös Haloo Helsinkiä. Vapaus käteen jää-kappale kertoo jollakin tavalla elämääni ja aikaa ennen Intiaa ja uutta elämää. Tuntuu, etten edes elänyt tuolloin. Jos joku kysyi, mitä kuuluu, pystyin vastaamaan vain että töitä. Elämäni oli työtä ja koulua toisensa perään. Parisuhteet olivat rikkonaisia, joihin ei olisi ikinä pitänyt uskoa. Ymmärrän nyt paremmin käsitteen: "Rakkaus on sokea." En nähnyt totuutta, vaikka se tarjottiin eteeni hopeatarjottimella.

Juhon kanssa olen kokenut todella paljon todella lyhyessäkin ajassa. Viime kesä oli todella vaikea. Dissosiaatio-oireiden hypättyä pintaan en uskonut, että Juho haluaisi oikeasti seurustella ihmisen kanssa, joka oli välillä itsetuhoinen, vaikkei sitä itse kontrolloinutkaan. Silti siitä selvittiin, yhdessä. Sain olla ihmisen kanssa, joka hyväksyy minut täsmälleen sellaisena kuin olen. Enää ei tarvinnut miettiä, miten käyttäytyä eri tilanteissa tai mitä sanoa milloinkin. Pystyin ilmaisemaan asiat suoraan kiertelemättä.

Olen aina ilmaissut itseäni musiikin kautta. Joko itse tekemällä biisejä, sanoittamalla tai löytämällä itseäni koskettavan lyriikan jostakin biisistä. Ensimmäinen kappale, minkä Juho minulle lähetti oli Judas Priestin Before the dawn. Edelleen tuo biisi saa kylmät väreet kulkemaan selässäni. Toinen "meidän biisi" on ehdottomasti Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten. Siitä tulee mieleen viime kesän roadtrip Vaasan raippaluodolle ja Ilosaarirock, jossa oltiin vapaaehtoishommissa.

Nyt olen varma, että meidän tarina jää elämään. Me yhdessä. Siitä ei ole yhtään epävarmuutta. Näin on tarkoitettu.

Toimelias keskiviikko!

Kerrankin voin sanoa tehneeni kunnolla jotakin äitiysloman aikana! Ensin aamulla napattiin Maltti kyytiin ja vietiin rokotuksille. Vähän se aristeli uutta paikkaa, mutta rokotuspiikkiä ei edes huomannut. Otettiin samalla myös passi, kun ulkomaille aiotaan kuitenkin jossain vaiheessa suunnata näyttelyihin. Juho meni kouluun ja itse lähdin kaupungille koiran kanssa kävelemään ja sosiaalistamaan. Käveltiin toria edestakaisin ja tulihan siinä paljonkin ihmisiä silittelemään. Pelottavin oli Maltin mielestä mies, joka ajoi kolmipyöräisellä polkupyörällä, mutta lopulta uskalsi häntäkin haistella. Autot vielä vähän pelottaa, mutta muuten reissu meni tosi hyvin! Käveleminen vain sai aikaan supistelun ja oli pakko istua autossa jokunen tovi, ennenkuin jatkoin matkaa.

Maltti 12vko

Sitten käytiin pyörähtämässä Mustissa&Mirrissä. Ostin lisää koulutusnameja koirille ja röhkivän possun leluksi. Tuon Mustin&Mirrin yhteydessä on Isku ja siellä oli menossa jokin remppa. Kamala meteli, mutta ei Maltti onneksi liiemmin pelännyt.

Pojat leikkii 

Sitten pyörähdys kaupassa. Kassalla edessäni oli vanhempi pariskunta, jotka laittoivat kassahihnalle tavaraa korista. Mies tipautti vahingossa verigreipin lattialle kassahihnan väliin. Hetken aikaa yritti sitä jaloilla saada potkittua takaisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä sukelsin kassan alle ja nostin verigreipin hihnalle. Pariskunta oli todella otettu ja kiiteli kauheasti. Olivat palkkiotakin maksamassa, kun yritin selittää ettei tuollaisesta nyt mitään tarvitse. Kyllä sitä tällaisen pallon kanssa edelleen pystyy!

Illalla leivottiin Juhon kanssa valkosuklaa-mustikkamuffinsseja! Tehtiin tupla-annos taikinaa, niin saadaan pakastettua osa tulevaa varten. Ensimmäisistä muffinsseista tuli liiloja ja lopuista ruskeita. :D Ei tainnut taikina olla kunnolla sekoittunut noissa jälkimmäisissä. Tässä kuitenkin vielä ohje, jos joku innostuu leipomaan! Ovat muuten hyviä!

Valkosuklaa-mustikkamuffinit

3 munaa

1 1/4 dl sokeria

100 g voita tai margariinia

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl Flora vanillaa

80 g valkosuklaata (tai mustikka-valkosuklaata)

1 1/2-2 dl mustikoita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekä murusiksi leikattu tai rouhittu suklaa ja jäähtynyt rasva.

Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.

4. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

Valmiina menemään uuniin

Juho pursuttaa muotteihin

Neuvolakuulumisia 31+3

Eilen oli neuvola. Istuin odottamaan vuoroani ja samassa odotustilassa oli nuori nainen kahden lapsen kanssa. Vanhempi oli n. 3-vuotias poika. Poika teki hellalla ruokaa ja tarjosi minullekin "makaroonia." Ensimmäistä kertaa koko raskausaikana hellyin ajatukselle, että kohta meilläkin taapertaa pieni poika keittämässä makaroonia. Ainakin, jos yhtään isäänsä tulee!

Aluksi terveydenhoitaja kyseli, olinko ottanut jo influenssarokotteen ja kerroin ottaneeni sen jo syksyllä. Nythän keskustelut käyvät kuumana, kun uusi sikainfluenssa-aalto on pyyhkäisemässä Suomessa. Juteltiin sitten rokotuksista jonkin aikaa. Sanoin, että minusta on hölmöä, että yksi uusi rokote saa koko väestön aivan sekaisin ja media pyörittää tätä fiaskoa vielä enemmän. Olen toki samaa mieltä, että uusia rokotteita vastaan on hyvä olla vähän skeptinen, mutta sitä en ymmärrä, etteivät jotkut vanhemmat halua rokottaa lapsiaan MRP-rokotteella, jota on pistetty ihmiseen jo niinkin kauan. Luulisi, että tämän ajan sisällä olisi jo löydetty tuon rokotteen haitat, jos niitä on. HPV-rokotteesta on itsekin skeptinen, samoin sikainfluenssasta, mutta esim. perus influenssarokote on vuosi vuodelta sama. Vain vasta-aineita muokataan sen mukaan, millaista virusta odotetaan. Aikanaan en itsekään ottanut sikainfluenssaa ja sairastinkin sen pois. Tosin sain jälkitautina aivokalvontulehduksen, mutta tulipahan sairastettua. Hoitaja kysyi myös, onko kummankaan lähisuvussa ollut tuberkuloosia. En usko, en ainakaan ole kuullut. Niinpä rastittiin neuvolakorttiin, ettei BCG-rokotusta suositella lapselle. Rokotusta suositeltaisiin, jos olisimme muuttamassa vuoden sisään ulkomaille. Kyllä houkuttaisi muuttaa Intiaan, mutta sitä byrokratian määrää ei jaksa kukaan täysjärkinen ihminen. Jo pelkkä vuoden oleskelu vaati ainakin 20 reissua poliisiasemalle ja pinkan papereita. Enkä kyllä haluaisi kasvattaa lastani Intiassa. "Äiti kato! Mä löysin pytonin metsästä!" Huhhuh!

Goa beachin auringonlasku 2013

Ja asiaan. Painoa oli tullut viikkoa kohden +969g. Viimeksi pudotus oli niin roima, että tämä on kuulemma oikein hyvä. Nyt alkuraskaudesta painoa tullut +5,7kg. Verenpaine jatkaa samassa linjassa, kuin aiemminkin 131/78 ja pissa edelleen puhdas. Hemoglobiini myös pysynyt lähes samana ja nyt oli tasan 100. Vauva oleilee edelleen pää alaspäin ja kohddunpohjan korkeus 28cm, mikä menee täsmälleen keskikäyrällä. On meillä sitten ainakin keskivertovauva. :D

Seuraava neuvola varattiin reilu 2vkon päähän. Välissä meillä on käynti synnärillä synnytysvalmennuksessa. Kaikki siis enemmän kuin hyvin ja tällä on hyvä jatkaa viikkoa.

Raskasta raskautta!

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Töissä oli kamala kiire koko ajan ja sai juosta vatsa viidentenä jalkana paikasta toiseen. Nyt on alkanut supistelemaan, jos pikkasen nopeampaa liikkuu paikasta toiseen. Ei kivuliaita, mutta epämukavia. Lauantaina oli jo suhteellisen mukava fiilis, kun tiesi ettei tarvitse tehdä töitä piiiitkään aikaan! Ei jäänyt edes haikea olo. Onhan tuota samaa työtä tultu tehtyä kohta 7 vuotta, vaikka välissä on kaikkea muutakin kokeiltu.

Eilen käväistiin Jyväskylässä ja pakko myöntää, että oli rankka reissu. Kylkeen alkaa pistämään, jos on kauan samassa asennossa. Nyt autossa istuminen ja näyttelypaikalla istuminen alkoi sattumaan. Yöllä sattuu nukkuminen ja töissä sattui pitkään seisominen. Tuomari oli tosi tiukka eikä kleineilla ollut mitään selvää linjaa, mistä olisi tykännyt. Rokotti paljon kehäkäyttäytymisestä. Onneksi Teho kerrankin esiintyi spitzimäisesti korvat pystyssä. Kuitenkin kolmesta avouroksesta Teho ja toinen sai H ja viimeinen EH. "hyvä koko, mutta olemukseltaan matalaraajainen. Silmät saisi olla pienemmät, muuten hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Häntä saisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Turhan heikot kintereet. Kaunis karva ja väri. Saisi liikkua reippaammin ja ryhdikkäämmin." Tuomarina siis Jussi Liimatainen. Keskiviikkona on Maltin ensimmäiset rokotukset ja kohta päästään siis kakarankin kanssa kehään juoksemaan.

Jätkä on alkanut potkia aivan kyljessä olevia alimpia kylkiluita. Tai oikeammin möyrii siellä. Möyriminen on melkeinpä kivuliasta, eikä silloin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilisen lätkäpelin katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun nauratti ja itketti samaan aikaan vauvan kiemurtelu. Muutama yö on menty taas 3-4h yöunilla, mutta viime yönä onneksi sain nukuttua. Käytiin hankkimassa vehnätyyny, jota voin öisin käyttää ja oli kyllä kannattava ostos!

Nyt on kyllä niin helpottunut olo, kun on virallisesti äitiyslomalla! Lomaan kuuluu sohva, peitto, sitruuna-kivennäisvettä ja hyvä kirja. Jos vielä yöt saisi nukuttua kunnolla, niin en muuta pyydä! Loma alkaa neuvolalla nyt aamusella. Näkee, mihin hb on pompannut ja kuinka paljon painoa taas tullut lisää. Tuntuu, että olen syönyt aivan mielettömästi viime aikoina! Aloin muuten miettimään, kuinka alussa oli niin jännää kuulla aina sydänäänet, mutta nykyään ne ei kauheasti merkitse neuvolassa, kun tunnen liikkeet aivan koko ajan. Kahden viikon päästä olisi jo synnytysvalmennuskin. Huhhuijaa!

Raskausviikko 32 alkaa!

Huh, taas ollaan askelta lähempänä etappia. Eilen illalla juttelin Juhon kanssa, että parhaimmassa tapauksessa vauva voisi syntyä jo kuuden viikon päästä täysiaikaisena. Mikä olisikaan sen parempaa!

En ole taas vähään aikaan saanut lisättyä masukuvia tänne, mutta tässä olisi nyt viime keskiviikolta eli 30+5. Kauhea möllykkähän se alkaa olemaan. Kääntymiset näkyy todella hyvin, samoin kuin venyttelyt. Eilen vatsaa rasvatessa vauvan jalka oli keskellä vatsaa pystyssä. Vatsani oli siis päältä kuin nuuskamuikkusen teltta hetken aikaa! Kyllä nauratti! Aina välillä ei edes "muista", kuinka iso tuo jo on. Siitä on tullut niin tavallinen asia. Sitten jää vatsastaan kiinni jonnekin ja todellisuus paljastuu!

Tänään käyn Tokmannilta ostamassa kaksi tuttia ja tuttipullon. Siellä on perjantai-sunnuntai alennuksessa Leijona-tuotteita ja nyt haetaan jätkälle vaaleansiniset Leijona-tutit ja pullo! Sitten on nekin hankittu. Rupeaahan tässä pikkuhiljaa tulemaan kiire muiden tavaroiden hankkimiseen. Onneksi kaikki kriittiset on suht koht hankittu.

Tarkoitus oli kirjoittaa ällösöpö parisuhdepostaus näin ystävänpäivän kunniaksi, mutta siirretään sitä nyt sitten hieman eteenpäin! Hyvää ystävänpäivää kaikille! Muistakaa näyttää, ettei se toinen ihminen vieressäsi ole mikään itsestäänselvyys vaan henkilö, jota rakastatte ja jonka kanssa on hyvä olla. 

Ärrin murrin!

Olisi kiva kirjoittaa siitä, kuinka mukavaa raskausaika on, mutta pikku hiljaa aletaan kyllä olemaan siinä pisteessä ettei enää jaksaisi. Kylki- ja selkäsärky on äitynyt järjettömäksi. Öisin ei pysty nukkumaan kivun takia ja pyörin vain kyljeltä kyljelle. Päivän seisominen aiheuttaa järjettömät kivut ja kaupassa joudun puhisemaan ja vaappumaan. Iso vatsa alkaa olemaan edessä joka paikassa. Tänään töissä työhousut repesivät. Taisi olla liian iso vatsa edessä. Onneksi enää kaksi vuoroa töitä ja sitten alkaisi loma.

Jatkuva pieni kipu, saa minut todella räjähdysherkäksi. Suutun todella helposti ja todella pienistä asioista. Tämä ärsyttää tilanteessa jopa itseänikin, mutta ei sille vain yksinkertaisesti mahda mitään. Onneksi Juho on ollut ihana ja ymmärtää, vaikka tiuskinkin ja kiukuttelen jatkuvasti. Mikään ei tunnu olevan hyvin, ärh.

Nyt voin todellakin sanoa, että loma tulee tarpeeseen. Haluaisin vain käpertyä peiton alle sohvalle ja lukea kirjaa. Aloitin kirjasarjan "Myyttihovi", jonka on kirjoittanut Brandon Mull. Loistavaa fantasiaa kertakaikkiaan. Nyt menossa kolmas kirja viidestä. Sen jälkeen pitää keksiä lisää luettavaa.

Ainiin! Värjäsin hiukseni taas. Nyt olen taas punatukkainen ja hiuskriisi helpottikin kummasti. Jotenkin punainen vain on se minun värini. En näytä enää kalpealta, eikä kulmakarvani liian vaaleilta. Yritän viimeistään ensi viikolla lisäillä kuvia hieman. Huomenna vielä töitä 1100-1700 ja lauantaina 0830-1330. Sunnuntaina kohti Jyväskylän koiranäyttelyä, joten taidan olla niin väsynyt, että kirjoittaminen jää väkisinkin ensi viikkoon.

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Eilen täytin taas vuosia. En odottanut päivältä mitään ihmeellistä ja jotenkin turhalta tuntui täyttää 24. Ehkä ensi vuonna kriisi on isompi! Onhan se jo neljännes sadasta. Aamulla hyvä ystäväni soitti ja toivotti hyvät syntymäpäivät ja myöhemmin myös äiti. Juho tuli päivällä kotiin ja toi kauniin kukkakimpun ja itse leiponeensa kakun, vadelma-lime juustokakun! Kukkakimppu oli ollut kuulemma ihan näköiseni ja pakko myöntää, että kyllä tuo mies minut tuntee. 

Illalla käytiin syömässä ja kotiin päästyämme Juho laittoi lämpimät eukalyptukselta tuoksuvat pyyhkeet hartioilleni ja hieroi niskat ja hartiat kokonaan. Illalla vielä sänkyyn mennessä sain selkä-, jalka-, käsi-, ja pakarahieronnan! Oli kyllä rentoutunut olo!

Yöllä en nukkunut kunnolla. Pyörin koko yön ja mietin, pitäisikö hakea Opamox, että saisi edes vähän nukuttua. Kyljet särki eikä mikään asento ollut hyvä. Näin tosi levottomia unia, missä adoptoimme lapsen. En tiedä, mitä omallemme kävi. Adoptoitu oli n. 5-vuotias aasialainen tyttö. Olin hieman harmissani, kun en päässyt hoitamaan vauvaa vaan lapsi oli jo kasvanut. Muutaman päivän päästä lapsi olo valittanut meistä, että olimme pahoinpidelleet häntä. Hyi olkoon, mikä uni!
Toisessa unessa olin MasterCheffissä ja tein ruisleivän päälle vuohenjuustomoussea, Maustekurkkua, karpaloa ja ruisleivän murusia. Ja minähän en mikään huippukokki ole. Leipominen on enemmän minun heiniäni ja kokkaaminen jää miehelle.

Dominoita ja smoothieita

Eilen kävin jälleen neuvolasss tarkistuttamassa paineet ja neuvolatäti päätti samalla katsoa kaiken muunkin. Pissanäyte oli puhdas ja paineet 127/79. Vauva oleilee yhä raivotarjonnassa ja toivottavasti siinä pysyykin! Syke kuului kauniisti +138. Ainoa, mikä nauratti oli painonnousuni. 31.1 se oli +1584g ja nyt 4.2 -2975g. Neuvolatäti sanoi, että näyttää niin hirveältä, ettei hän haluaisi edes kirjata tätä ylös! Painon äkillinen muutos johtuu kuitenkin varmaan vain nesteen lisääntymisestä ja nyt poistumisesta. Painoa on tullut raskauden alusta +3,9kg eli voin olla hyvillä mielillä raskauskilojen kanssa. Seuraava aika sovittiin kahden viikon päähän 17.2. Nyt viimeisellä kolmanneksella aletaan seurailla kahden viikon välein. Neuvolatäti oli todella ihmeissään myös vauvan suuresta koosta, sillä sokerirasitus oli ollut niin täydellinen. Jätkä on vain ottanut kasvuspurtin nyt. :)

Muutaman päivän on ahdistanut oma koko. Ei vatsan koko niinkään vaan yleisesti. Tosin tiedän, että sitten voi alkaa taas treenaamaan, kun vauva on maailmassa eikä tällä nyt pitäisi päätänsä vaivata sen enempää. Eikä minulle kuitenkaan ole tullut mitään +12kg vaikka en ole yhtään seurannut syömisiäni vaan syönyt aina sitä, mitä tekee mieli. Nyt on tehnyt kauheasti mieli dominokeksejä ja niitähän tuli sitten ostettua. Tänään leivotaan Juhon kanssa myös runebergin torttuja, runebergin päivän kunniaksi. Eilen intouduin tekemään smoothieta. Hedelmäsmoothieen tuli banaania, ananasta, omenaa, päärynää ja maitorahkaa. Toiseen smoothieen odottaa vielä ainekset kaapissa; mustikkaa ja persikkaa.

Eilen, kun katseltiin telkkaria, vatsani päältä näki kun jätkä käänsi kylkeä. Oikealle puolelle ilmestyi kohouma ja Juhokin naureskeli asialle. Oli jännää huomata, kuinka kääntyminen näkyy noin helposti ulospäin. Illalla taas kun mentiin nukkumaan niin jätkä potki kuin julmettu. Rauhottui tosin heti, kun Juho laittoi käden vatsan päälle ja höpötti vauvalle.

Nyt olen sairaslomalla tämän viikon ja yritän parannella migreeniä. Aina välillä näen lentäviä valopisteitä, mutta muuten olen melkein jo oppinut elämään säryn kanssa. Jos tänään vielä lämmittelisi miedon saunan ja illalla teetä ja runebergin torttuja!

Neuvolalääkäri ja uudet tropit

Eilen oli tosiaan neuvolalääkäriaika aamulla. Sain samalla myös tietää sokerirasituksen luvut, jotka olivat 0h: 4,8mmol/l, 1h: 5,4mmol/l ja 2h: 5,0mmol/l. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja pituus oli 3cm. Vauva on kuitenkin alkanut jo laskeutumaan ja neuvolalääkäri sanoi, että hyvin tuntee vauvan pään jo alvahaalta kokeiltaessa. Sf- mitta oli 27cm eli pikkaisen keskikäyrän yläpuolella. Paineet olivat kuitenkin korkeat 148/96 ja siksi varattiin ensi tiistaiksi kontrolliaika. Päänsärky ei ollut hellittänyt, joten soitettiin sitten synnärille ja kysyttiin, miten toimitaan. Synnäri kehotti tulemaan paikan päälle.

Synnärillä makoilin käyrillä taas puolisen tuntia. Käyrä oli hyvin katkonainen, kun jätkällä oli iltapäiväjumpat menossa ja kauhea meno päällä. Paineet olivat laskeneet 132/75, mutta lääkäri ultrasi vielä varmuuden vuoksi ja otatti verikokeet. Pääsin odottelemaan kokeiden tuloksia tarkkailuhuoneeseen, missä oli mukava pehmeä sänky. Verikokeet olivat kunnossa ja neurologi kävi vielä juttelemassa ja arveli, että migreenini on päässyt kroonistumaan, kun sitä ei ole päästy katkaisemaan. Konsultoi gynekologia ja määräsi lääkkeiksi panacodia, primperania ja tramalia tarvittaessa. Ei siis kaikkia samaan aikaan vaan jotakin noista. Luin vielä internetistä ja useille muillekin raskaana oleville on samoja lääkkeitä määrätty satunnaiseen käyttöön raskausaikana. Vaarallisimpia kaikki lääkkeet ovat yleensäkin alkuraskauden aikana.

Nyt päänsärky on jo hieman hellittänyt ja pystyy tekemään jopa jotakin, eikä vain murjottamaan.Tänään olen siivoillut ja heittänyt turhat vaatteet pois vaatekaapista. Näin siitä unta ja pitihän se sitten toteuttaa. Tuli jollakin tavalla haikea olo, kun katseli vaatteita ja muisti tilanteita, joissa niitä on pitänyt päällään. Intiassa tuli pidettyä vaikka mitä kivoja kesävaatteita. Olisipa jo kesä! Rintaliivejä pitää ostaa lisää, sillä kaikki ovat liian pieniä. Itseasiassa olivat jo ennen raskautta, mutta en vain ole saanut aikaan käydä ostamassa lisää. Ehkä muiden hankintojen kanssa voisi hieman skarpata.

Koirat pääsivät tänään taas metsälenkille. Ollaan otettu tavaksi pyörähtää nyt metsälenkki joka aamu ja ilta. On ihana nähdä, kuinka koirat nauttivat, kun saavat vapaana juoksennella ja telmiä. Koiran ilo välittyy jotenkin niin aidosti ja vilpittömästi. Maltille on rokotusaikakin varattu nyt 19.2 klo 10. Tänään myös punnittiin Maltti ja painoa oli reilu 14kg jo. Muutama kuukausi niin meidän pentu ei ole enää pennun mitoissa. Huhhuh, kun aika juoksee.

Eilen illalla Juho naureskeli, kun juttelin vatsalleni ja sanoin, että jätkä saa luvan syntyä maaliskuun 28.-30. viikonloppuna. Silloin pidän teekestit ja juon vadelmanlehtiteetä saunoessani! Sitä pitää kyllä alkaa juomaan kuulemma jo viikolla 34, eli kuukauden päästä. Kyllä sitä vaan alkaa toivomaan, että syntyisipä jo. Tietenkin niin, että pärjäisi jo itsekseen eikä keskoseksi jäisi. Tuolloin maaliskuun lopussa olisi jo 37 viikkoa täynnä ja hän olisi täysiaikainen. Ajattelin kokeilla myös välilihan rasvausta ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä varten pitäisi käydä ostamassa Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä. Rasvaus alkaa samoilla viikoilla teen kanssa.

Sairaalalaukun ajattelin pakata maaliskuun lopussa varmuuden vuoksi. Ikinä ei tiedä millaisia yllätyksiä sitä voi tulla ja sitten on hyvä, että kaikki tavarat on valmiiksi pakattuna. Olen jo alustavasti miettinyt sairaalasta lähtö-vaatteitakin. Muutama pikku juttu pitää vielä hommata maaliskuun alussa ja sitten on bebe vapaa tulemaan. Toisaalta minun tuurillani menee niin yliaikaiseksi, että ehdin jo monta kertaa turhautumaan.

Tässä vielä vähän tavaralistan täydennystä kuvineen:

- Pikkupyyhkeitä Ikeasta 

- Harsoja Ikeasta

- Säilyskorit Ikeasta

- Säilytysrasiat hoitopöydän alle Ikeasta

- Lokerikko hoitopöydälle myös Ikeasta

- Seinälokerikko Ikeasta

- Kantoliina 

- Itkuhälytin

- Rintakumi (varmuuden vuoksi)

- Tutti x 2

- Vaippoja

- Imetysliivit x 2

- Rintaliivit x 2

- Talkkia

- Vanulappuja

- Kosteuspyyhkeitä

- Korviketta

- Vauvaöljyä

- Syöttötuoli

- Potta

- Unipussi? 

- Särkylääkettä vauvalle

- Sinkkivoidetta

- Tuttinauha

- Kaksi roskista

- Vadelmanlehtitee

- Weleda synnytykseen valmistautumisöljy

Kaikkiahan ei ihan heti alkuun tarvitsisi edes hankkia, mutta suurin osa näistä löytyy Ikean puolelta ja sinne kun on meiltä vähän matkaa, niin samalla hankkii sitten kaikkea mitä tarvitsee.