Terve poika!

Meille syntyi 29.4 terve 9 pisteen poika 4040g 52cm ja py 38,5cm.<3

Kun sairaalasta pääsemme kirjoittelen synnytyksestä, mikä ei mennyt aivan oppikirjojen mukaan.

Raskausviikko 42 (!) ja viimeinen neuvola

Niin se vain on, että tänään pyörähti käyntiin rv42 eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu. Keskiviikkona kävin viimeisessä neuvolassa. Tutun terveydenhoitajan lisäksi paikalla oli harjoittelija, joka kirjasi kaikki arvot. Verenpaineet olivat kohonneet 135/95, mikä kuulemma loppua kohden on hyvin yleistä. Pissassa proteiini oli haalealla plussalla, mutta koska arvojen pitäisi olla lähtöarvoista 15 pykälää korkeammat, ei terveydenhoitaja epäillyt myrkytystä. Ei minulla tosin oireitakaan ole. Painoa oli tullut viikkoa kohden +544g ja kohdunpohjankorkeus noussut yhä sentillä eli on nyt 36cm. Hemoglobiini oli tipahtanut edelleen hieman ja nyt 85. Oma neuvolatäti sanoikin, että pitää tosiaan valmistautua veritankkaukseen sairaalassa ja synnytyksen jälkeen varmasti konsultoidaan vielä sisätautilääkäriä. Pyysi lähtiessämme ilmoittamaan, kun vauva on syntynyt niin katsotaan siitä sitten eteenpäin aikoja kotikäynnille.

Muutama päivä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ollaan kulutettu aikaa kävelemällä joka päivä ainakin 2h ja se onkin saanut hyvin napakoita supistuksia aikaan aina muutamaksi tunniksi, mutta aina ovat kuitenkin loppuneet Pandolilla ja suihkulla. Ovat ne kuitenkin aikaan saaneet hieman vereslimaista vuotoa, eli voidan olettaa kohdunsuun kypsyvän. Nyt oikeastaan vain odottelen maanantaita eikä haittaa, vaikka vauva ei syntyisikään ennen sitä. Ainakin saisi kodin siistiksi ennen kuin lähdetään ja tietää palaavansa puhtaaseen kotiin.

Tänään lueskeskelin erilaisista käynnistystavoista ja toivon nyt eniten kalvojen puhkaisua. Sen pitäisi onnistua, sillä kanavaa ei tosiaan ole, kohdunsuu on pehmeä ja 2cm auki. Olen myös kauhulla lukenut ihmisten synnytystarinoita käynnistettäessä. Synnytys voi olla todella raju ja nopea. Monen kertomuksen mukaan synnytyksen kesto on ollut parhaimmillaan 3h! Eipä paljoa ehdi ihmetellä!

Nyt alkaa melkein olemaan sellainen olo, ettei tiedä haluaako synnyttää. Tottakai haluan vatsasta eroon ja jätkän tähän maailmaan, mutta synnyttäminen tuntuu lähinnä enää etapilta. Ehkä maanantaina tosiaan asiat konkretisoituu ja voihan olla, että asiat tapahtuu hyvinkin nopeasti.

Loppuun vielä viimeinen masukuva 41+0. :) Tämä väsynyt mamma lähtee käyttämään koirat ja rentoutuu sitten auringonpaisteeseen. Tämän viikonlopun ajattelin ottaa rennosti ja kerätä voimia maanantaille. Palailen kirjoittelemaan viikonlopun aikana, jos jotain muutosta tulee, mutta muuten taidan palata ruudun äärelle vasta, kun meillä on pieni nyytti sylissämme.<3 Tai mahdollisesti kärvistelen monta päivää sairaalassa ja tulen tänne avautumaan. Peukut pystyyn!

Keväisiä kuvia!

Tässä kunnon kuvapostaus meidän keväästä!

Leskenlehdet kukkii

Sammakot kurnuttavat lähilätiköissä. Tänään oli kutuakin!

Kuomiokoski

Yhteiskuva. Vähän olen väsyneen näköinen lenkin jälkeen.

Sammakko oli tullut pihallekin

Juhon isän luona ja masu 40+0

Aurinkoa päivään!

Tänään käytiin päivällä Juhon isällä tyhjentämässä taloa lisää ja mukaankin tarttui yhtä sun toista. Aurinko paistoi ja oli mielettömän lämmin. Ilman takkia pärjäsi paremmin kuin hyvin. Koiratkin sai olla ulkona ja touhuta omiaan.

Pari päivää olin miettinyt vauvan hiljaisia likkeitä, mutta ajattelin niiden johtuvan loppuraskaudesta. Nyt soitin kuitenkin synnärille ja pyysivät näytille varmuuden vuoksi. Käyrillä makoiltiin varmaan tunnin verran. Ensin kone alkoi hälyttämään, kun vauvan syke näytti 68. Se loppujen lopuksi johtuikin siitä, että anturi oli liikahtanut ja laskikin omaa sykettäni. Toisella kerralla kone hälytti liian korkeasta sykkeestä ja silloin irroitettiin käyriltä muutenkin. Supistuksia piirtyi taas tasaisesti, mutta voimakkuudeltaan korkeintaan 40. Eivät edes olleet juurikaan kipeitä, lähinnä puristivat keuhkoja ikävästi.

Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Kaikki hyvin ja painoarvio himpun alle 4kg. Supistukset olivat edes jotain tehneet ja auki olin 2cm. Lääkäri kehoitti nyt tekemään ahkerasti lenkkejä, joilla saadaan supistuksiin lisää tehoa, eli huomenna lähdetään taas kävelemään. Yliaikaisuuskontrolli saatiin 28.4 klo 10. Varmistin vielä kätilöltä, että onhan tämä deadline, että viimeistään silloin käynnistetään ja kätilö sanoi, että on. Silloin siis kamat mukaan ja sairaalaan. Ihanaa, ettei tarvitse enää elää sumussa sen kanssa, että koska sitten lähtevät käynnistämään jos lähtevät. Fiilis parani huomattavasti!

Kotiin tullessa olin jo vuotanut hieman verensekaista vuotoa, eli lääkärin ronklaaminen sai ehkä jotain aikaan! Nyt on selkeästi kipeämmin myös supistellut. Toivoakin siis edes vähän on! Hyvällä tuurilla meillä on vauva ennen vappua, jee! Viikko kulu nopeasti! Keskiviikkona vielä viimeiseen neuvolaan ja sitten onkin taas muutama päivä vain odottelua.

Laskettuaika oli ja meni

Tänään siis rv 40+1. To-pe yönä supisteli jo koko yön suhteellisen säännöllisesti, mutta ei niin kipeästi etteikö sitä olisi kestänyt. Aamulla oli taas jo hyvä olo.

Eilen kävin alkuun juoksemassa Maltin kanssa match showssa. Tuomari kysyi kehässä pystynkö juoksemaan ja vastasin, että sen takia tänne tultiin. Jouduin suhteellisen hiljaa juoksemaan, ettei Maltti olisi laukannut. Pitää siis treenata sitä vielä enemmän. Loppujen lopuksi oltiil kuitenkin sinisten 4, eli ihan hyvä sijoitus. Tuomari olisi halunnut Maltin liikkuvan reippaammin. Kolmanneksi tuli belgianpaimenkoira, jonka esittäjä oli myös raskaana. Naureskeltiin, että tullaankohan olemaan samaan aikaan sitten synnärillä.

Match showsta jatkettiin Juhon isälle, jossa Juho ja Juhon veli kavereineen olivat auttamassa Juhon isän tilan tyhjentämisessä. Syötiin pääsiäisruokaa ja sitten lähdettiinkin ajamaan jo kotiin. Kotona oli niin väsynyt olo, että mentiin nukkumaan päiväunet ja illalla katsottiin elokuva Prisoners, mikä oli hyvin positiivinen yllätys.

Tänään Vilma lähtee kotiin päivällä ja me mennään Juhon kanssa käymään Juhon veljen ja hänen naisystävänsä tupareissa. Kiva, että on vaihteeksi jotain tekemistä, eikä tarvitse vain möllöttää kotona ja odotella. Katselin tosin tuota neuvolakorttia ja ihan ensimmäisessä ultrassa rv 13+0 on sikiön koko vastannut joko rv 12+6 tai rv 12+4. Tekstistä ei kunnolla saa selvää. Jos siis noihin olisi uskominen niin voisi syntyä maanantaina tai tänään. :D Epäilen, mutta aina voi toivoa.

Olo rupeaa muuten olemaan aika "ihan sama." Enää ei osaa odottaa niin paljoa ja siksi ei varsinaisesti paina, että edelleen kannan tätä etureppua mukanani. Ainoa ikävä puoli on tuo vatsalihasten repiminen ja turvotus. Ja eilen iltana alkanut jumalaton päänsärky. Meinasin itkeä eilen nukkumaan mennessä, kun pää tuntui räjähtävän. Tänä aamuna jouduin taas ottamaan särkylääkkeet. Toivotaan, ettei tämä kauaa kestäisi.

Nyt siis starttasi rv 41. Huh! No, kyllä se sieltä viimeistään vappuna ulos tulee. Eli max kaksi viikkoa enää!

Neuvolaa 39+3

Käytiinkin jo tänään neuvolassa pyörähtämässä, kun huomenna ystäväni tulee meille. Kaikki oli ok, vain paineet pikkaisen kohonneet. Painokin oli turvotuksien laskiessa tippunut kilon viikkoon.

Neuvolatäti sanoi monta kertaa, että ehkä tämä on lasketunajan lapsi, kun kasvaakin niin keskikäyrällä. Saatiin uusi aika viikon päästä keskiviikolle, kun rv 40+5. Neuvolatädin oma veikkaus oli, että vauva tuossa pääsiäisenä putkahtaisi maailmaan.

Alkoi kyllä masentamaan, kun ovesta ulos käveli. Sanoin Juholle, että olen melkein valmis lyömään satasen vetoa, että vauva syntyy vappuna, kun rv 41+6. Viimeksi sanottiin, ettei täällä anneta mennä niinkään pitkään, mutta pakosti menisi sinne asti, kun tuo seuraava neuvola on ensi viikolla ja äippäpolin saisi vasta siitä seuraavalle viikolle. Huoh.

Ei tässä kai muuten, mutta olo on tosiaan sietämätön. Siihen päälle se, että vain makaa samassa asennossa kaikki päivät tekemättä mitään, alkaa ottamaan psyykeenkin päälle. Päivät toistaa vain toisiaan.

Mutta tällä mennään, mitä on saatu. Ei tässäkään auta nyt itku sen enempää kuin naurukaan. Päivä päivältä alkaa silti hirvittämään enemmän ja enemmän tuo vauvan paino...

Masukuvaa 39+0

Tässä siis masukuvaa tältä päivältä.

Maltin ensimmäinen match show!

Olen kokonaan unohtanut kirjoittaa Maltin ensimmäisestä match showsta tänne, joten siitä nyt juttua!

Sitten juostaan!

Niille, jotka eivät tiedä match shown sääntöjä, kerrattakoon nekin tässä. Match show on siis leikkimielinen koiranäyttely, joissa ei jaeta virallisia titteleitä tai palkintoja. Yleensä mätsäreihin mennään treenaamaan koiran kanssa tulevia koiranäyttelyitä varten, mutta niissä voidaan käydä myös harrastusmielessä. Mätsäreihin saa osallistua myös värivirheinen, sekarotuinen tai leikattukin koira, jotka eivät virallisiin näyttelyihin saa osallistua. Typistyssäännöt ovat kuitenkin samat, kuin virallisissakin näyttelyissä. Varsinaista ikärajaa ei yleensä ole, kunhan koira on rokotettu Kennelliiton säännösten mukaisesti.

Namia seurataan

Luokkia mätsäreissä on yleensä pienille koirille, isoille koirille, pennuille ja veteraaneille. Pennut on saatettu jakaa joko ikänsä tai kokonsa mukaan pieniin ja isoihin pentuihin. Näiden luokkien lisäksi voi olla luokka erikseen x-rotuisille. Jos luokkaa ei erikseen ole, sekarotuiset osallistuvat rotukoirien kanssa kokonsa/ikänsä mukaan. Luokkia on usein isoimmissa mätsäreissä myös juniorhandler, lapsi&koira ja lapsi&lelukoira. Muutamassa mätsärissä olen törmännyt myös esim. mies&äijä-luokkaan. Jos mätsärin järjestää jokin tietty rotujärjestö, voi olla oma kehä myös tälle tietylle rodulle. Esimerkiksi saksanpaimenkoirille oma kehä ja muut rodut menevät ikänsä/kokonsa mukaan.

"Kuik! Mamma tää nainen kopeloi mua."

Koirat menevät ilmoittautumisen järjestyksessä kaksi koiraa kerrallaan kehään. Koirat seisotetaan paikallaan ja tuomari katsoo hampaat ja rakenteet kummaltakin koiralta ja juoksuttaa ne ympäri kehää katsoessaan liikkeet. Kun tuomari on katsonut kummatkin koirat, hän antaa omasta mielestään "paremmalle" koiralle punaisen nauhan ja toiselle sinisen nauhan. Tämän jälkeen odotetaan, kunnes jokainen luokkaan ilmoittautunut koira on jaettu punaisiin ja sinisiin. Jaottelun jälkeen kaikki sinisen nauhan saaneet koirat pyydetään yhdessä samaan kehään. Tällöin kehässä saattaa siis olla kerralla hyvinkin monta koiraa! Yleensä tuomari katsoo uudestaan seisotuksen ja liikkeet ja käy tämän jälkeen kättelemässä ihmiset, joiden koirat eivät enää jatka kisaa. Mätsäristä riippuen tuomari sijoittaa paremmuusjärjestykseen 1-5 koiraa. Sininauhaisten koirien ensimmäinen jatkaa yleensä BIS-kehään eli Best In Show. Tämän jälkeen sama jaottelu tehdään punanauhaisten koirien osalta. BIS-kehässä jokaisen luokan sinisten ja punaisten nauhojen saaneet koirat kilpailevat kaikki keskenään ja tuomari sijoittaa nämäkin koirat paremmuusjärjestykseen.

Nyt seisotaan punanauhaisten kehässä

Maltti oli siis ensimmäistä kertaa ikinä käymässä missään, missä oli samaan aikaan paljon koiria ja ihmisiä. Aluksi oli pää pyörällä ja kauhea pyöriminen, että mitä kummaa täällä oikein tapahtuu. Nopeasti kuitenkin rauhoituttiin ja nukahdettiinkin hetkeksi. Kehässä Maltti käyttäytyi nimensä mukaisesti eikä lähtenyt karkuun edes hampaita katsoessa! Juokseminenkin meni yli odotusten, vaikka se vielä onkin hieman häsellystä. Saatiin punainen nauha ja jäätiin odottelemaan, että loputkin koirat arvostellaan. Punanauhaisten kehässä en olettanut, että oltaisiin mitään saatu, sillä koiria oli aika paljon. Kuitenkin tuomari loppujen lopuksi sijoitti meidät toiseksi! Oltiin siis pennuista toiseksi parhaimpia! Kyllä olin ylpeä tuosta turriaisesta! Kyllä siitä vielä hieno näyttelykoira tehdään! Vielä olisi muutama mätsäri jäljellä ennen pentukehiä.

"Jotain taisi mennä silmään!"

Turhia odotuksia

Viime yönä tuli taas hyvin kipeitä supistuksia. En edes kellottanut vaan päätin, että huomaan kyllä jos liikaa sattuu. Heräilin ja pyörin monta kertaa ja oli kaiken kaikkiaan tosi tukala olla.

Aamulla herätessä oli olo taas ihan "ok." Väsytti aivan mielettömästi, mutta muuten ei erityistä kipuilua. Sohvalla maatessa alkoi vihlomaan alavatsa silloin tällöin ja vatsa tyhjeni. Useathan mieltävät nuo synnytystä edeltäviksi oireiksi, mutta itse en jotenkin osaa ajatella, että ne mitään enteilisivät. Olen asennoitunut siihen, että yli mennään ja reippaasti. Pessimisti ei pety.

Olo alkaa olla kohtalaisen tukala. Eilen istuin suihkussa pitkän aikaa vain, koska se tuntui hyvältä. Istuminen ja nouseminen ärsyttää. Makaaminen ärsyttää. Syöminen ärsyttää. Mikäpä ei ärsyttäisi?

Huomenna alkaa rv40. Hurjaa. Ja ensi perjantaina olisi laskettuaika. Tiistaina olisi neuvola ja sieltä pitäisi saada lähete äitipolille lasketuksi. Tosin en tiedä, tulenko saamaan sitä silloin, kun pyhät ovat kuitenkin välissä eli pitäisi odottaa siitä vielä viikon päähän tiistaiksi, huoh. Miksi tämä aika onkin näin pitkä? Eniten kuitenkin ärsyttää ja ahdistaa tämä tekemättömyys. Tai ehkä se, ettei mitään voi tehdä. Olo on jotenkin tosi turha. Makaan vain sohvalla ja juon mansikkasmoothieta, (minkä aineksetkin loppui kaapista.)

Näillä mietteillä kohti viikonloppua pikku hiljaa. Huomenna päivittelen masukuvaa 39+0.

Rv38+3 ja neuvola

Tänään aamulla oli taas neuvola. Pissa ja paineet olivat hyvät, mutta turvotus oli aikaan saanut reilu 2kg painonnousun viikkoa kohden, oho. Streptokokki oli positiivinen, joten antibioottitippaan joudutaan synnytyksessä. Hemoglobiini oli laskenut ennestään ja oli nyt 88. Pikkuhiljaa se kapuaa alaspäin. Neuvolantäti toivoikin, että synnytys lähtisi nyt pian käyntiin. Uusi käynti olisi sitten viikon päästä tiistaina, jolloin jo 39+4. Toivon, että lähtisi syntymään ennen sitä, mutta pahoin pelkään toivovani liikoja.

Olen alkanut tulla skeptiseksi supistusten ja kivun kanssa. Tuntuu, että kipu on niin jatkuvaa, etten enää erota sitä supistuksiksi. Neuvolassakin kohtu oli kuulemma kivikova, enkä itse tuntenut mitään. Hormoonit heittelevät ja tekisi mieli vain itkeä koko ajan. Tai sitten itkeä tätä oloa, en tiedä.

Kysyin neuvolasta, koska lähtevät viimeistään käynnistämään, jos synnytys ei lähde käyntiin. Olen kuullut, että raja olisi 41+6, mutta täälläpäin kuulemma lasketun ajan jälkeen lähdetään jo äippäpolille. Parhaimmassa tapauksessa siis jo ensi viikolla!

Tänään taidan sukeltaa sohvan uumeniin piiloon ja juoda mansikkahilejuomaa, (poistaa kuulemma nesteitä.) Huomisen on pakko olla parempi päivä.

Äippäpoli ja turhautuminen

Eilen oli äippäpolin aika. Ensin taas käyrillä, johon jälleen piirtyi selvät supistukset säännöllisesti. Verenpaineet oli pikkaisen koholla, mutta eivät pahasti ja pissa puhdas. Erikoislääkäri kokeili vatsan päältä ja sanoi pään painuneen syvälle lantioon. Kohdunsuussa ei muutosta juurikaan. Sanoi, etteivät lähde ensimmäistä käynnistämään, mutta jos olisi toinen lapsi kyseessä niin olisivat jo käynnistäneet. Tavallaan siis todella turha sairaalakäynti. Oli kyllä taas hormooneille tilaa, kun teki mieli vaan itkeä turhautumista. Kai se on unenpuute, mikä tuon olon tekee. Osittain kai myös se, kun en tee päivisin mitään. Juho tekee pitkää päivää töissä ja sillä aikaa itse istun kotona seinää tuijottaen. Nyt on sen verran tiukempaa rahankin kanssa, etten voi lähteä mihinkään. Juho ehdotteli kauneushoitoja tai vyöhyketerapiaakin, mutta turhan tyyriitä ovat nyt.

En jaksaisi olla enää hetkeäkään raskaana. Vatsa painaa, kävely sattuu alapäähän. Tuntuu, kuin joku olisi potkaissut jalkoväliin ja sinne olisi tullut verenpurkauma. Kaikki mahdolliset kotikonstit on käyty läpi. En enää edes jaksa yrittää. Kaikki puhuvat siitä, ettei varmasti mene laskettuun asti, kun paikat ovat jo niin kypsät, mutta tavallaan olen ihan varma, että vasta vappuna syntyy. Nyt paino oli 3,6kg eli täysiaikaisena painaisi jo 4kg. Alkaa ahdistaa tuo iso kokokin. Ensimmäisestä lapsesta ei haluaisi saada pahoja traumojakaan synnytyksestä. Vaikka vain arvioita ovatkin.

Huomenna sentäs jotain ohjelmaa, kun lähdetään koirien kanssa mätsäriin. Voi päiväksi unohtaa kodin luuttuamisen ja kaappien järjestelyn. Tasan kaksi viikkoa laskettuun. Jätkä, tule jo!

Väsymys

On tullut rampattua taas niin paljon lääkärissä, että huhhuh. Aina sama tilanne: käyrälle piirtyy säännölliset supistukset alle 5min välein, mutta paikat ovat vain 1,5cm auki. Kohdunkaula sentäs on kadonnut. Päivät ovat olleet vaikeita, kun öisin saan nukuttua max 4h vihlomisten takia. Päivällä ei meinaa jaksaa tehdä mitään.

Eilen kävin neuvolassa. Kaikki edelleen ok ja otettiin samalla streptokokkinäyte. Sieltä mentiin painoarvioon äippäpolille. Lääkäri ultrasi ja sanoi, että lapsi kasvaa hienosti omalla käyrällään, vaikka pää onkin iso. Painoarvio oli nyt 3350g eli jos laskettuun menee niin tulee painamaan n. 4kg, hui! Kysyttiin, mitä voidaan tehdä sille, etten pysty nukkumaan, mutta ei kuulemma oikein mitään voi tehdä. Ehdotti, että tulisin osastolle pariksi päiväksi ja saisin vahvempaa kipulääkettä, mutta tyrmäsin ehdotuksen samantien. Ennne rv38 eivät kuulemma lähde käynnistämään ja nyt saatiin uusi aika polille torstaiksi ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Silloin onkin jo rv37+6. Tuli pienet hormoni-itkutkin itkettyä. Myöhemmin nolotti, mutta lähinnä turhautti tuo nukkumattomuus. Papereihin oli myös merkitty, että kun tulen synnyttämään, pitää ottaa verikokeet ja tilata valmiiksi lisäverta. Hemoglobiini on tosiaan taas laskenut ja on nyt 93. Millään sitä ei saa nousemaan.

Eilen kokeiltiin vielä illalla kaikki S:t ja Juho paineli lisäksi akupisteet jaloista läpi. Pisteet on vieläkin kipeet ja saivat tänään aikaan muutaman ikävän tuntuisen supistuksen, mutta muuten ei vielä edistystä. Laitettiin myös kämppä uuteen järjestykseen.

Nyt vain odotellaan ja odotellaan ja turhaudutaan. Pahoinvointikin on alkanut uudestaan ja syöminen on mitä on. Jos saisi nukuttua niin en valittaisi! Vaikka tällä hetkellä turhauttaakin, että vain valitan jatkuvasti. Pahoittelut!