Imetyksen ahdistus

"Imetys on maailman luonnollisin asia." Olen yrittänyt hokea tuota lausetta itselleni vaikka kuinka monta kertaa. Maito nousi sairaalassa toisena päivänä enkä muistanut, kuinka kipeätä se tekee. Kummatkin rinnat olivat turvonneet ja kuumat ja imetys sattui aina vauvan ahmaistessa kiinni. Kotona imetys sujui alkuun ihan hyvin. Sitten alkoi rinnanpäät menemään rikki. Ensin vasen meni verille ja imetin pelkästään oikeasta. Sitten meni oikea rikki ja imetin pelkästään vasemmasta. Olin melkein epätoivoinen, kun imetys teki niin kipeää ja veri valui. Kyselin imetyksen tuki-yhteisöstä tukiäidiltä apuja ja hän neuvoi pitämään rinnanpäät kosteana ja imettämään vaikka verta tuleekin. Ajatus tuntui kuitenkin vieraalta, että antaisin Veikalle veristä maitoa, joten vain pumppasin toista tyhjäksi.

Tilanne helpottui ja pystyin taas hetken imettämään kummastakin rinnasta. Sitten alkoi tiheänimun-kausi. Veikka käytännössä asui tissillä. Yksi ilta istuin 5h putkeen sohvalla imettämässä. Oikeaan rintaan tuli haava, mikä ei mennyt umpeen millään ja imetys tuntui aivan hirveältä. Olisin voinut purskahtaa itkuun joka kerta siitä rinnasta imettäessäni. Kipu jatkui koko imetyksen ajan ja monta tuntia imetyksen jälkeenkin. Imetys alkoi ahdistamaan. Joka kerta, kun Veikka heräsi tuntui pahalta, kun tiesin joutuvani imettämään. Alkoi ahdistamaan ja tuli niin huono olo, etten nauti siitä, että pystyn ruokkimaan oman lapseni. Pari päivää olin aivan maassa, sillä henkinen olo oli vain niin kamala.

Otin sitten yhteyttä meidän alueemme imetystukihenkilöön, joka tuli meillä käymään. Sanoin hänelle, että uskon Veikalla olevan kapea imuote, mutta en saa sitä korjautumaan mitenkään. Pohdin myös voisiko kipu johtua sammaksesta, sillä Veikalla hieman on vaaleaa kielessä. Tukiäiti sanoi imuotteen tosiaan olevan hieman kapea. Otin nännin pois Veikan suusta, että voisimme korjata otteen ja maitoa lähti oikein roiskumaan kaaressa. Tukiäiti sanoikin silloin, että kapea imuote johtuu varmaankin siitä, että Veikka pitää otteen itse kapeana, ettei tukehdu maitoon. No vasemmasta imettäessä ei ole kipua, joten itseäni kapea imuote ei häiritse. Oikeasta tukiäiti epäili myös sammasta ja nyt aloin vichyllä hoitaa sekä rintojen päitä, että Veikan suuta. Viime yön pumppasin vielä oikeaa tyhjäksi, mutta tänään sain vihdoin imetettyä myös siitä.

Tuntuu pahalta kuulla joka paikasta, kuinka imettäminen on niin helppoa ja luonnollista ja joillakin imetyksen kanssa kamppaillaan ja jos joutuu antamaan korviketta saa vähintäänkin paheksuvia katseita. Kaikille se imetys ei ole itsestäänselvyys. Itse yritän nyt imettää ainakin siihen 6kk asti, mutta toivotaan parasta! Älkää pelätkö kysyä neuvoa, jos olette epävarmoja. Imetys voi olla välillä hankalaa eikä mitenkään itsestäänselvyys!