Jos ylipaino on ylivoimaa niin alipaino on...?

Päivä alkoi kauhean hyvin. En ollut väsynyt aamulla lähtiessäni töihin ja töissäkin oli kiva fiilis. Juho ja Eino tulivat vastaan töihin ja aurinko paistoi. Siitä se alamäki sitten alkoi.

Kotiin oli tullut kirje sairaanhoitopiiriltä. Avatessani sen huomasin sen olevan vain sanelu kirurgilta, joka oli tutkinut polveni. Luin samat jupatukset uudestaan, kunnes pysähdyin lauseeseen: "10kg painonpudotus voisi lievittää oireita." Suutuin ja saatoin muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Olen juuri päässyt yli ulkonäköpaineista ja pitkästä aikaa ollut tyytyväinen siihen, miltä kroppani näyttää. Olen oppinut hyväksymään vielä hieman pehmeän vatsani raskausarpineen ja nyt tulee joku, joka rivien välistä haukkuu ylipainoiseksi. En ole ylipainoinen minkään käyrän mukaan. Painan 70kg ja olen yli 170cm pitkä. Minun pitäisi siis laihduttaa 60kg asti.

Samantien alkoi kauheat itsesyytökset. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Juoksisin varmaan lenkkejä, jos polvet kestäisi. Miksi tämän sairaan valtion pitää ihannoida langanlaihoja malleja, jotka elävät vitamiineilla ja vedellä. Malleilla, joita ei tunnistaisi naisiksi, jollei heilläkin pitkät hiukset ja meikkiä. Jos olet normaalipainoinen, olet xl-malli. M-koko on kriisi, puhumattakaan koosta 40!

Pakko tunnustaa, että olen itsekin syyllistynyt tuohon kriiseilyyn. Vaikka paitani ovatkin kokoa s ja housut kokoa 38 koen kriisiksi, jos koko suurentuisi. Miksi? Minulla on rakastava avomies ja ihana poika, jotka rakastavat minua tällaisena. Enkä mielestäni ole ollut seksuaalisestikaan vähemmän haluttavampi. Ja Herranen aika! Minä olen synnyttänyt 6kk sitten! Pitäisikö äidin olla jo 1kk synnytyksen jälkeen täysin kunnossa ja freesin näköinen.

Välillä tekisi mieli nostaa kytkintä ja muuttaa ulkomaille. Aloittaa kokonaan uusi elämä uudessa kulttuurissa, missä ei länsimaalaisten sairas medianäkökulma tule esille.

Nyt sitten alkaa dieetti ja katsotaan tuoko se helpotusta sitten polvikipuihin. Ei kai tässä muukaan auta.

Leikkaus

Kaksi viikkoa sitten tein positiivisen raskaustestin. Olimme onnellisia ja jännittyneitä tulevasta. Olemme päättäneet, että toinen lapsi saa tulla, kun on tullakseen. Haluamme kuitenkin kaksi ensimmäistä lasta suht pienillä ikäeroilla. Näköjään minun onkin helppo raskautua, vaikka toisin luulin. Kuitenkin viime keskiviikkona alkoi pieni tiputteluvuoto ja heitin jo hanskat tiskiin, että tämäkin meni kesken. Vuoto oli kuitenkin tosi pientä eikä kipuja ollut paljon, joten soitin ensineuvoon ja kysyin ohjeita. Ensineuvosta ohjattiin ensin terveyskeskukseen ja sieltä naistentautien poliklinikalle. Lääkäri ultrasi ja totesi kohdun olevan tyhjä ja pyysi uusiin verikokeisiin 27.pvä, että nähdään miten hcG laskee. Perjantaina aloin vuotamaan hieman enemmän, mutta kipuja ei edelleenkään ollut. Itkin hetken taas ja mietin, että miksi juuri meidän pitää kokea näitä keskenmenoja. On tosi vaikea olla iloinen muiden iloisista vauvauutisista, kun meiltä revitään mattoa jalkojen alta. Kuitenkin olen vilpittömästi iloinen näiden ihmisten onnesta ja onhan meillä maailman ihanin pienimies jo kotona, mutta ymmärrätte varmaan pointin?

Eilen olin jo valmistautunut töihin lähtöön, kun yht äkkiä alkoi vatsaan koskemaan todella paljon. Jouduin kävelemään kyyryssä ja makasin vain sängyllä. Juho käski soittamaan töihin ja sanomaan, etten pääse töihin ja menemään sairaalaan. Soitin siis taas ensineuvoon ja he ohjasivat päivystykseen. Ei tarvinnut mennä edes päivystyksen kautta, vaan pääsin suoraan naistentaudeille. Toimistossa hoitaja pyysi minua labraan verikokeisiin, mutta koska en päässyt kävelemään, tultiin kokeet ottamaan polille. Odottelin melkein kaksi tuntia labrojen vastausta ja pääsin lääkärille. Lääkäri paineli vatsaa, mikä sattui todella paljon ja ultrasi sisältä. Kohdun limakalvo oli normaalin ohut, mutta oikeassa munatorvessa oli 2cm pituinen löydös. Myös munatorvi oli paksuuntunut ja siellä oli nestettä. Vielä toinen lääkäri kävi katsomassa ja se todettiin kohdunulkoiseksi. Myös hcG oli noussut perjantaista.

Hoitaja ohjasi minut osastolle ja laittoi kipulääketipan. Suonta oli vaikea löytää, kun olin niin kuiva, joten useampi neulanjälki tuli käteen. En saanut syödä enkä juoda, sillä riskinä oli munatorven repeäminen, jolloin mentäisiin kiireesti leikkaussaliin. Juho ja Eino kävivät katsomassa minua ja Eino hurmasi koko osaston naureskelemalla.

Illalla kivut yltyivät ja päivystävä lääkäri ultrasi uudelleen. Nesteen määrä oli hieman noussut, joten hän määräsi päivystysleikkauksen. 1,5h myöhemmin minua vietiin jo saliin. Kun minua valmisteltiin leikkaukseen palelin kuin horkassa. Herätessäni luulin olevani töissä ja hoin hoitajille aterioiden summia. Heräämössä palelin ja sain kaksi ylimääräistä peittoa ja lämpöpuhaltimen. Lämpö oli pikkaisen reilu 35 eli ei ihmekään, että palelin! Kipulääkkeet auttoi kipuun hetkittäin ja minulle sanottiin, että sitä saa aina lisää jos siltä tuntuu. Kahden aikaan yöllä pääsin takaisin osastolle.

Oikea munatorvi jouduttiin poistamaan kokonaan. Löydös oli niin iso, että oli vaurioittanut torvet ja jos sitä ei olisi leikattu, olisi seuraavan kohdunulkoisen riski suuri. Lääkäri tosin sanoi, ettei sen pitäisi juurikaan vaikuttaa raskautumiseen. Tottakai se silti pelottaa. Mitä jos en enää saisikaan lapsia? Samalla on myös jotenkin "viallinen" ja "tyhjä" olo. Osa naisellisuuttani on jotenkin käsittämättömällä tavalla viety. Mutta nyt ei auta kuin yrittää toipua ja ajatella positiivisia. Vain aika näyttää, mitä se tuo tullessaan.

Onko kellään kokemusta/tietoa raskautumisesta munatorven poiston jälkeen? 

Mutta miltä vauvasta voisi tuntua?

Olen ihmisenä ollut aina sellainen, että mietin aina miltä toisesta mahtaa tuntua. Siksi on vaikeaa katsoa surullisia elokuvia tai ohjelmia, koska samaistun niissä oleviin ihmisiin. Nyt viime päivinä olen alkanut miettiä, miltä mahtaa Einosta tai vauvasta ylipäätään tuntua.

1) Vauva herää itkien.
Ehkä vauva on nähnyt pahaa unta. Olen itsekin joskus herännyt itkien pahaan uneen. Voi myös olla, että vauva pelästyy herättyään yksin. Mitäpä jos sinä heräisit oudosta paikasta pimeässä täysin pakokauhussa?

2) Vauva itkee nälkäänsä
Pienten lasten vatsa kestää vähemmän nälkää kuin aikuisten ja tyhjentyy useammin.  Aikuisen ihmisen nälänsietokyky on huomattavasti parempi, mutta mietitään asiaa suhteutettuna. Mitä jos sinulla olisi niin nälkä, että itkisit?

3) Paljon vieraita ihmisiä ympärillä
Mitä jos heräisit vieraasta paikasta ja ympärilläsi olisi joukko ihmisiä, joita et muista nähneesi ja jotka koskettelevat sinua ja puhuvat sinulle?

4) Vauva turhautuu lattialla olemiseen
Ainakin meillä Eino turhautuu ollessaan pitkään lattialla. Toisaalta miettikäähän, jos ette itse pääsisi liikkumaan vaan joutuisitte makaamaan aina siinä paikalla, mihin joku teidät laskee.

5) Vauva turhautuu syödessä
Olisi varmasti vaikeaa, jos joku muu syöttäisi, etkä itse pystyisi sanomaan mitään. Suuhusi laitettaisiin ruokia, mitä et voi sietää tai sitä lapotaan liian nopeasti. Ruoka voi olla liian kylmää tai kuumaa mielestäsi.

Nämä kaikki ovat tietenkin kärjistettyjä tilanteita, enkä tarkoita, etteikö lasta saisi jättää yksin hetkeksikään. Ja emmehän me voi tietää, mitä lapsen mielessä tapahtuu.

Oletteko miettineet koskaan asiaa näin? 

Korvatulehdus

Einolle rantautui korvatulehdus. Viikon verran oli hengitys rohissut ja ollut yskää, mutta ei kuumetta. Sitten yksi aamu alkoi haromaan oikeaa korvaa ja soitin lääkärille ajan. Lääkärissä Eino oli hyväntuulinen itsensä ja ihmetteli paljon kaikkea ympärillä. Kiltisti antoi katsoa korvat ja toisessa korvassa olikin tulehdus. Saatiin siis antibioottikuuri ja särkylääkettä. Edelleenkin korva vähän häiritsee, mutta suurimmaksi osaksi ollaan tyytyväisiä.

Kirjoittteleminen on jäänyt hieman, kun työt pitävät kiireisenä. Kaksi päivää olen ollut pitkässä aamuvuorossa ja kyllä tuntuu polvissa. Ilta on kulunut sohvan nurkassa kaurapussi polvissa. Saatiin eilen vietyä tavaraa kirpputorille myyntiin ja nyt sormet ristiin, että saadaan vähän taskurahaa!

Lomasuunnitelmat muuttuivat, eikä lähdetä nyt etelään vaan pienemmälle lomalle. Ajateltiin ensin risteily ja sitten miniloma Helsinkiin. Muutama päivä ihan vain oman perheen kesken. Tuntuu, että on ollut niin paljon kaikkea stressattavaa, että ei ole kunnolla pystynyt hengähtämään. Loma on siis enemmän kuin tarpeellinen.

Onko teillä ehdotuksia minilomalle? 

Before I die

Elämää jaksaa, kun on unelmia, mitä haluaa saavuttaa. Siksi päätin listata kuvia, mitä haluan saavuttaa ennen kuolemaani.

En vielä tiedä, mitä haluaisin työkseni tehdä, mutta haluan sen olevan mieluista. 

Intia tai Afrikka. Kunhan saisi hienoja kuvia eläimistä! 

Intiassa tuli köllittyä, mutta tähän ei ikinä kyllästy. 

Mitä tähän sanoisi? Kivaa!

Ratsastaminen on aina ollut kauhean terapeuttista.♡

Olen kaksi kertaa aloittanut ja kaksi kertaa lopettanut. Ehkä vielä joskus...

Varmaan jokaisen unelma, jolla on omia lapsia.

Sitten olisi maailman paras poika ja tytär ♡

Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Joskus ajattelin, ettei talon tarvitse olla iso, mutta nyt olen alkanut arvostaa tilaa.

Oikeastaan ihan missä tahansa maassa.

Olisiko pikkaisen hienoa? 

Välillä tulee tällaisia hetkiä...

Ja tämä tullaan toteuttamaan vielä koko perheen voimin!

Tai mikä tahansa muu paratiisi.

Liittyy maailman matkailuun. 

Mitä extremempi, sitä mielenkiintoisempi! 

Hammaslääkärikammoisen unelma...

Välillä sitä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa elämään ihan liikaa.

Häämatka? ;)

Joku siinä vaan kiehtoo.

♡

Aika hankalaa näissä olosuhteissa. 

21.5.2016♡

Kaduttaa vieläkin, kun joskus hiukseni leikkasin.

Jos vaikka seuraava ;)

Ehkä, kun lapset asuvat omillaan. 

Tätäkään en tiedä, mikä olisi unelmatalo, mutta talo jossa viihtyy!

Mikä on teidän unelmanne? 

Koirablogi!

Koiraosio muutti omaan blogiin. Minusta on vaikea kirjoittaa monesta asiasta samaan blogiin, joten päätin luoda oman blogin pelkästään koirille. Jos siis haluatte seurata karvaisten kavereiden elämää siirry seuraavaan osoitteeseen, ohop!

Jumalattomat Jollottajat

Etelään!

Loma-anomus tehty töihin,  Einon passi hankittu ja matkoja katsottu. Meidän perhe suuntaa siis etelän lämpöön 9.11! Vielä ei olla lopullista matkakohdetta lyöty lukkoon, sillä ajattelimme lähteä äkkilähdöllä. Ei oikeastaan mitään väliä kunhan on lämmintä! Vaihtoehtoina lähinnä Kreikka, Espanja ja Turkki. Ehkä myös Egypti. Kreikassa olin itse viimeksi vuonna 2011 2 viikkoa. Tällöin matkakohteena oli Rodoksen Ixia. Espanjassa kävin 2012 interrail reissulla pyörähtämässä Barcelonassa. Siitä edeltävä kerta on ollut joskus ihan pienenä. Turkissa en ole ikinä käynyt, mutta sisko on siellä muutaman vuoden asunut, kun on matkaoppaana ollut. Egyptissä taas kävin 2012 Hurghadassa. Jokaisessa maassa on omat viehätyksensä ja meidän perhe tulee kyllä reissaamaan. Kun Eino on vanhempi lähdetään vielä siellä Intiassa käymään uudelleen.

Kreikka 2011

Facebookin kautta löysin yhden ihmisen, jolta voidaan lainata matkarattaita reissulle, joten niitäkään ei vielä tarvitse lähteä kiireellä ostamaan. Haluan kuitenkin vertailla ja löytää meille ne oikeat rattaat. Muutaman kivan viileän paidan löysin Einolle kirpputorilta. Matkakohteista pitäisi löytyä vaippoja, mutta jonkun verran ruokaa otan kyllä täältä mukaan Einolle. Kuitenkin viikko on lyhyt aika ja ruokaa ei niin kauheasti kulu. Tuntuu ihanalta ajatella, että kohta päästään hengähtämään hetkeksi. Perheaikaa parhaimmillaan. ♡

Egypti 2012

Mitä pitää ehdottomasti ottaa mukaan etelään vauvalle? Mitä taas ei tarvitse? 

Vauva pilaa elämäsi?

Internetissä surffaillessa törmää usein keskusteluihin, missä puhutaan siitä, kuinka lapsi tai vauva pilaa elämän. On myös monia, jotka sanovat kaipaavansa jotain ajasta ilman lapsia. Päätin lyödä vähän vettä rattaisiin ja kysyä ihmisiltä, mitä lapsi/vauva pilaa heidän elämästään ja yritän peilata sitä omaan mielipiteeseeni ja kokemuksiini.

1. Vauvan saaminen pilaa kehon. 
Kyllä ja ei. Itse olen nyt muutaman kilon kevyempi, kuin ennen raskautumista. Ihoni on kuitenkin roikkuvampi vatsan kohdalta, puhumattakaan muutamasta raskausarvesta. Mutta toisaalta. Minulla on maailman ihanin poika. Välillä asioista pitää luopua tai kärsiä, jotta ne saavuttaa. Kyllä koiranpentukin sen muutaman kuukauden pissii ja kakkaa sisälle, kunnes kasvaa. Sekin pitää vain kestää, jos aikoo koiran hankkia. Itse voin ainakin ylpeänä sanoa, että nämä arvet tulivat pojan vuoksi. Ei takia, vaan vuoksi.

2. Alapää löystyy eikä seksi tunnu miltään
Löystyy- ehkä, mutta ei siitä tunto katoa. :D Minä kuitenkin repesin pahasti (III-IV -asteisesti) eikä seksi ole muuttunut  mihinkään. En sitten tietenkään osaa sanoa, muuttuuko tilanne viiden lapsen jälkeen.

3. Yhteinen aika häviää
Meillä yhteinen aika vain lisääntyi. Tietenkään emme voi enää vain makoilla sohvan nurkassa toistemme kainalossa, mutta silloin pitää improvisoida. Voimme käydä yhdessä lenkillä, kaupungilla, kalassa, marjassa, koiranäyttelyissä... vain taivas on rajana. Kun kaksi ihmistä sitoutuu lapsen hoitamiseen samalla tavalla on kaikki puolitettu.

4. Yöunet vähenevät tai häviävät kokonaan
Tämä on vaihe, mikä kestää jonkin aikaa. Meillä se kesti ehkä 1,5kk. Eino herätti alkuun kolmen tunnin sykleissä, mikä sekin oli minulle ihan ok. Elimistö alkoi pikkuhiljaa tottua siihen, että kolmen tunnin välein oli herätys ja usein heräsin jo muutama minuutti ennen vauvaa. 1,5kk eteenpäin Eino alkoi nukkumaan öitä 11-12h putkeen ja nykyäänkin nukutaan hyvät yöunet. Joillakin vaihe kestää pidempään ja joillakin vähemmän aikaa, mutta ei se ikuista ole. :)

5. Ystäviä ei enää näe
Riippuu pitkälti, missä elämäntilanteessa ystävät ovat. Jos ystävät ovat vielä ns.biletysiässä voi olla, että näiden ystävien näkeminen loppuu herkästi. Mutta sekin osaltaan kuuluu vanhemmuuteen, että kasvetaan vanhemman rooliin, missä ollaan vastuussa pienestä ihmisestä. Toisaalta, jos ystävät ovat samanlaisessa elämäntilanteessa kanssasi, voi ystävyytenne jopa lujittua ja saada uusia ulottuvuuksia.

6. Viihteelle ei enää pääse
Ennen vauvaa en käynyt muutenkaan viihteellä. Saatoin kyllä ennen raskautta juoda muutaman vaikka leffaa katsoessa, mutta mikään bilettäjä en ole. En vain yksinkertaisesti saa siitä oikein mitään irti. Ainoa kerta, kun olen nyt ollut viihteellä oli töiden kesäpäivät. Join kolme siideriä ja kipitin äkkiä kotiin miehen ja vauvan viereen.
Sanotaan, ettei viihteelle pääse ehkä yhtä helposti. Itse en jättäisi pientä vauvaa vielä yökylään, jolloin viihteellä ollessaan pitäisi juoda kohtuullisesti, jotta pystyy huolehtimaan lapsesta. Eri asia on nähdä esimerkiksi ystäviä ja juoda lasilliset viiniä.

7. Harrastuksista/lemmikeistä joutuu luopumaan
Tämäkin on hieman harrastuksesta kiinni. Et tietenkään pysty lähtemään toiselle puolelle maailmaa riippuliitämään viikoksi, mutta mikä estää esim. pari kertaa viikossa käymästä salilla tai lenkillä. Ainakin meillä mies pystyy hyvin katsomaan poikaa sen aikaa.
Lemmikkien pitäminen riippuu tietenkin lemmikistä. Jos lemmikki on aggressiivinen lasta kohtaan on oikein luopua siitä ja estää vahingot. Tosin uskoisin, että jokaisella ihmisellä oma lapsi menee lemmikin edelle.

Onko vauvan saaminen "pilannut" jotain elämästänne? 

Syksyn kuvailua

Käväistiin eilen kävelemässä pieni lenkki, kun Eino ei malttanut rauhoittua millään. Otti pienikin kävely vähän taudin päälle, mutta samalla tuli napsittua Einosta kivoja kuvia!

Äiti löysi kivan lelun.

Isä ja poika ihmettelevät aronioita