Hyvää syntymäpäivää minulle!

Eilen täytin taas vuosia. En odottanut päivältä mitään ihmeellistä ja jotenkin turhalta tuntui täyttää 24. Ehkä ensi vuonna kriisi on isompi! Onhan se jo neljännes sadasta. Aamulla hyvä ystäväni soitti ja toivotti hyvät syntymäpäivät ja myöhemmin myös äiti. Juho tuli päivällä kotiin ja toi kauniin kukkakimpun ja itse leiponeensa kakun, vadelma-lime juustokakun! Kukkakimppu oli ollut kuulemma ihan näköiseni ja pakko myöntää, että kyllä tuo mies minut tuntee. 

Illalla käytiin syömässä ja kotiin päästyämme Juho laittoi lämpimät eukalyptukselta tuoksuvat pyyhkeet hartioilleni ja hieroi niskat ja hartiat kokonaan. Illalla vielä sänkyyn mennessä sain selkä-, jalka-, käsi-, ja pakarahieronnan! Oli kyllä rentoutunut olo!

Yöllä en nukkunut kunnolla. Pyörin koko yön ja mietin, pitäisikö hakea Opamox, että saisi edes vähän nukuttua. Kyljet särki eikä mikään asento ollut hyvä. Näin tosi levottomia unia, missä adoptoimme lapsen. En tiedä, mitä omallemme kävi. Adoptoitu oli n. 5-vuotias aasialainen tyttö. Olin hieman harmissani, kun en päässyt hoitamaan vauvaa vaan lapsi oli jo kasvanut. Muutaman päivän päästä lapsi olo valittanut meistä, että olimme pahoinpidelleet häntä. Hyi olkoon, mikä uni!
Toisessa unessa olin MasterCheffissä ja tein ruisleivän päälle vuohenjuustomoussea, Maustekurkkua, karpaloa ja ruisleivän murusia. Ja minähän en mikään huippukokki ole. Leipominen on enemmän minun heiniäni ja kokkaaminen jää miehelle.