Eilinen aamu alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Minulla piti olla lääkäri klo 10.30 ja Juholla alkoi työt klo 11. Eino oli tarkoitus viedä mummille hoitoon siksi aikaa, kun olen lääkärillä. Hypättiin autoon ja huomattiin, että akku on tyhjä. Juostiin bussipysäkille ja huomattiin, että seuraava bussi lähtee vasta 10.30. Niinpä päätettiin kokeilla mäkilähtöä ja sillä saatiin auto käyntiin. Kiireen vilkkaa Juhon äidille, johon Juho ja Eino jäi ja kiireellä lääkäriin.
Ehdin juuri klo 10.30 lääkärille. Lääkäri määräsi astman takia spirometriaan ja tutki polvet. Polvista otettiin röntgenkuvat ja niistä lähtee lähete nyt ortopedeille. Onhan tässä viimeiset 9vuotta odoteltu, jos nämä joskus leikattaisiin. Jos vaikka nyt saisi toimivat polvet!
Lääkärin jälkeen hyppäsin autoon ja kappas - akku taas tyhjä. Ei muuta kuin vaunujen kasaus ja kävellen keskustaan. Istuin Juhon äidillä hetken ja lähdettiin sitten Einon kanssa keskustaan mammatapaamiseen. Käytiin ennen tapaamista yhden Maijan kanssa kahvilla, jolla on 14 kk poika. Juttu kulki ja tultiin hyvin juttuun. Sitten puistoon, missä odotti ehkä kuusi muuta äitiä. Oli vaikea yrittää jutella kaikkien kanssa, mutta sana sieltä ja toinen täältä tuli vaihdettua. Oli siellä yksi nainen, jolla ei ollut kyllä kaikki muumit laaksossa. Hänellä oli kirkas villapaita(!) päällä ja kuljeskeli meidän joukossa tuijotellen vauvoja. Välillä esitti ihmeellisiä kysymyksiä ja jatkoi taas haahuilua. Kysyi mm. Oliko Eino vahinko ja aiotaanko hankkia vielä lapsia. Ärähdin muutaman kerran todella tylysti. En vain ymmärrä, miksi pitää tulla täysin vieraalta ihmiseltä kyselemään yksityisasioita. Viimeinen niitti oli, kun Eino alkoi itkeä väsymystä. Annoin tutin ja tämä nainen sanoi: "kannattaakohan sille nyt tuttia antaa?" Sanoin tylysti takaisin, että Enköhän minä tiedä, mikä on lapselleni oikein. Vieläkin kiukuttaa!
Tapaamisen jälkeen käytiin Maijan kanssa vielä kahvilla torilla ja sitten Juhon veli tuli hakemaan minut ja Einon ja käytiin käynnistämässä auto. Kotimatkalla se vilkkui kuin jouluvalot. Huoh, nyt se on lopullisesti rikki. Uusi osa tulee tällä viikolla ja sitten tuo menee huoltoon. Ja taas kuluu rahaa. Autot alkaa masentaa.
Ajattelin tehdä "meidän asunto"-postauksen, kun saadaan asunto siihen kuntoon, että tätä kehtaa näyttää! 30.8 pitäisi viettää tupareita ja pienimuotoisia kihlajaisia ja siihen mennessä pitäisi asunnon olla suht kunnossa! Peukut pystyyn!
Onko teidän lastenhoitoa arvosteltu? Kuinka kohdata arvostelu omasta lapsesta?
Mä saan kuulla tosi paljon arvostelua varsinkin mun äidiltä vauvan hoidosta. Sanon kyllä tiukasti takaisin, viimeksi hän oli sitä mieltä etten missään nimessä saa aloittaa sormiruokailua, koska tyttöhän tukehtuu heti. Totesin vaan että me tehdään niin kuin neuvolassa neuvotaan ja hän ei voi vaikuttaa asiaan mitenkään. :)
VastaaPoistaTuo on kyllä niin ärsyttävää, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Vielä kun kaikki suosituksetkin on ehtinyt muuttua niin monta kertaa. :)
VastaaPoista