Sitten puhuttiin erilaisista kivunlievityksistä. Ns. pehmeitä keinoja oli amme, suihku, jääpussit, lämpöpussit, jumppapallo, keinutuoli yms. Itse voisin ehkä muuten kokeilla tuota ammetta, mutta sinne pääsee vasta kun on 4cm auki ja siellä saa tunnin oleskella yhtäjaksoisesti. En ehkä myöskään halua ihan ilkosen alasti olla synnytyshuoneessa vaikka kuinka luonnollista onkin. Jotenkin en vain osaisi olla. Mutta ajatuksena tuo kiehtoo. Lisäksi ammeeseen oli todella paljon rajoitteita; ei saa olla yli- eikä ennenaikainen, ei myrkytystä, ei leikkausuhkaa, ei puudutuksia yms. Joten en edes tiedä, olisiko tuo käytännössä mahdollista. Pallo ja lämpöpussit kuulostivat noista siis hyvinkin realistisilta itselleni.
Lääkkeellisistä kivunlievityksistä ajattelin kokeilla, (jos mahdollista), ilokaasua ja epiduraalia. Spinaalipuudutuskin olisi vaihtoehto, mutta haluaisin kuitenkin pystyä kävelemään suhteellisen normaalisti. Myös pudendaalipuudutus, eli häpyhermon puudutus, kuulosti ihan vaihtoehdolta.
Kätilö kertoi teoriassa, miten lapsi ponnistetaan ulos ja meille näytettiin erilaisia ponnistusasentoja. Myös isän roolista synnytyksessä keskusteltiin. Kätilö myös sanoi, että jollemme muista mitään muuta tästä valmennuksesta niin pitää muistaa ainakin, ettei laita vastaan supistuskivuille, koska se voi vain pahentaa oloa. Isää muistutettiin ottamaan mukaan evästä ja äidille herkkuja. Lohdullista oli myös kuulla, ettei täältä käännytettäisi kotiin, vaan sairaalaan pitää lähteä, kun olo kotona alkaa olla sietämätön. Ei siis tarvitse kellotella supistuksia ja hyvä niin!
Sitten käytiin kierroksella synnärillä. Alkuun käytiin vastaanottohuoneessa, jossa oltiinkin jo oltu käyrillä aiemmin. Sitten nähtiin tarkkailuhuoneet, missä yhdessä oli leveä runkopatjasänky, mikä näytti suhteellisen mukavalta. Synnytyssalit olivat ehkä kodikkaammat, kuin mitä olin kuvitellut. Tietenkin niissä näkyi, että sairaalassa ollaan, mutta yllätyin positiivisesti! Pitää vielä polttaa oma cd musiikkia synnäriä varten, niin pystyy keskittymään ehkä siihenkin paremmin. Saatiin hypisteltäväksi virkkuukoukku, jolla puhkaistaan kalvot, sydänäänianturi, mikä asetetaan lapsen päähän sekä erilaisia imukuppeja. Meinattiin Juhon kanssa kuolla nauruun, kun kävelimme yhden synnytyssalin ohi, jossa joku oli synnyttämässä ja huoneesta kuului luonnollisesti huutoa. Kaikki hiljenivät ja kätilön kasvoille levisi leveä hymy ja hän sanoi: "No niin! Ja jatketaan!" Aivan kuin suoraan brittikomediasta! Käytiin vielä pyörähtämässä olohuoneessa ja isien huoneessa ja sitten suunnattiin osastolle.
Osastolle on kuulemma alettu sijoittamaan muitakin, kuin synnyttäneitä. Kirurgisen puolen potilaat ja gynekologiset potilaat ovat myös osastolla. Kätilö kertoi, että osastolla voi olla kaiken ikäisiä ja kuoleviakin potilaita. Nice. Ei lohduttanut kauheasti. Muuten osasto oli ihan ok. En tietenkään sairaaloista pidä, mutta ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Tuolla on nykyään myös yksi perhehuone, jonne ajateltiin mennä, jos se vain mahdollisesti on vapaa silloin. Ei tarvisi olla kenenkään vieraan kanssa osastolla vaan saisi olla Juhon ja vauvan kanssa kolmistaan. Toivotaan, että päästään sinne, kun aika koittaa. Käväistiin vauvalassa, missä opetetaan vauvojen hoitoa ja nähtiin ovet vauvojen teholle. Usein kuulemma vauva joutuu sokeritippaan teholle, jos äidillä on raskausdiabetes. Se oli hurjaa kuultavaa, sillä en olisi ikinä kuvitellut sen noin konkreettisesti vaikuttavan, vaikka myöhemmin tajusikin kuinka loogista se on. Vauvahan on silloin vatsassa tottunut suurempaan sokeripitoisuuteen kuin syntyessään saa, jolloin sokeripitoisuudet lähtevät laskemaan. Kätilön mukaan täälläpäin on kauhean yleistä tuo lapsen sokeritippa nimenomaan raskausdiabeetikoille.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli mielestäni hyvin hyödyllinen. Nyt tuntuu ihan mukavalta lähteä synnyttämään, kun on nähnyt tilat ja tietää suunnilleen miten kaikki etenee.
Illalla Juhon sisko ja hänen lapsensa tulivat meille. Tehtiin ruokaa, katsottiin Putous ja pelattiin lautapelejä. Tuli naurettua aivan liikaa koko päivänä ja se kostautui illalla, kun alkoi repivä kylkikipu. Lämpöpussikin auttoi vain hetken. Kun menin nukkumaan alkoi myös aaltomainen reisikipu! Kipu meni aalloissa alas vasenta reittä, kesti hetken ja loppui sitten. Ja hetken päästä alkoi taas. Tätä onneksi kesti ehkä vain 10min ja pääsin jotenkin nukkumaan. En nukkunut taaskaan hyvin, mutta ainakin kipu on nyt ohi.
Tänään vielä Juhon äidille auttamaan koulutyössä ja ostoksille. Tarvitsen rintaliivit, imetysliivit ja alushousuja. Lisäksi joku uusi paita voisi olla kiva! Lähinnä kuitenkin lähdetään hakemaan nuo tarpeelliset. Pitkä päivä tulossa siis tästäkin, huhhuh. Onneksi voi sitten koko viikon vain olla ja lauantaina lähteä ajamaan kohti Tamperetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti