En ole vähään aikaan pelästynyt yhtä pahasti kuin tänään. Käytiin päivällä kaupoilla ja pysähdyttiin kahvilaan antamaan Einolle välipalaa. Annoin välipalan jälkeen Einolle hänen vauvalusikkansa ja sivusilmällä näin, kun poika huitaisi sillä. Ja hirveä itku! Silmä vuoti ja oli punainen, mutta Eino rauhoittui hetken päästä ja nukahti autoon. Jatkoi vielä nukkumista kotonakin pari tuntia. Herätessään alkoi kauhea itku eikä Eino avannut silmiään ollenkaan. Soitin ensineuvoon ja kysyin, mitä teen ja he pyysivät näytille. Ajattelin, että annetaan ensin päivällinen niin jaksaa sairaalassa. Ensimmäiset pari lusikallista meni hyvin ja sitten Eino meinasi nukahtaa! Pää alkoi nuokkua ja silmät pyörivät kuopissaan. Samalla muistin, että Eino oli aamulla kolauttanut päänsä ja pelästyin tosi paljon. Mitä jos Einolla onkin joku aivovamma! Kauhealla kiireellä vaatteet päälle, poika autoon ja sairaalaan.
Sairaalassa hoitaja sanoi, että tuskin on pahempaa, kun poika on suht hyväkuntoinen kuitenkin. Hoitaja tutki ja päästiin odottelemaan lääkäriä. Vanha mummo höpötteli Einolle ja Eino oli tyytyväinen, kun pääsi lattialle mönkimään. Parin tunnin päästä päästiin lääkärille, joka katsoi lampulla silmään ja sanoi silmän näyttävän hyvältä. Sitten laitettiin ikäviä silmätippoja, mitkä värjäsivät silmän niin, että sinisellä valolla näki mahdolliset haavaumat. Alhaalla silmässä olikin haava ja saatiin siihen antibioottitippoja ja perjantaina kontrolloidaan. Einokin oli jo parempi ja kotiin tullessa lähti samantien mönkimään ja tutkimaan paikkoja. Eino oppi muutama päivä ennen joulua mönkimään. Nyt sitä sitten mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti