tiistai 2. joulukuuta 2014

Eino 7kk

Nyt olisi paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, joten jaan asiat kahteen postaukseen. Aloitetaan Einon 7kk neuvolasta.

Neuvolatäti oli tyytyväinen Einon monipuoliseen syömiseen. Nyt ollaan alettu syömään myös enemmän sormiruokia, kuten maissinaksuja, kiiviä, luumua, porkkanaa, kurkkua, päärynää, banaania ja banaanimunakasta. Pienelle miehelle maistuu hyvin ja kaikki uusi on hirveän jännää. Päikkäreiden suhteen ollaan siirrytty melkein kokonaan kaksiin; aamulla klo 930-10 ja 16-18. Joskus myös nukutaan pienet powersnapit klo 12-1230. Yöunille käydään klo 20 ja herätään klo 630-730. Vatsallaan pyöritään lattialla, välillä nousee polvet alle, mutta kontata ei vielä osata. Eino kuitenkin seisoo itse tuettuna. Voi olla, että hyppykiikku on opettanut, miten seisotaan. Uskon, että Eino lähtee ennemmin kävelemään kuin konttaamaan. Istua osataan, jos lähettyvillä on jotain mielenkiintoista. Muuten ampaistaan saman tien lattialla vatsalleen ja jonkun lelun kimppuun. Kaksi hammasta suussa ja kuulo kunnossa. Osaa pinsettiotteen ja nappaa itse tutin pois tai laittaa suuhun, kun haluaa. Viime aikoina on opittu pudistamaan päätä, mikä on jostakin kumman syystä kauhean hauskaa. Eino tosin onkin kauhea rämäpää. Hirmuinen kikatus, kun heittelee ilmaan tai rokottaa pää alaspäin. Välillä Eino sylissä istuessaan oikein nojaa taaksepäin, että pääsisi roikkumaan. Kyllä meillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun tuo pieni mies lähtee liikkeelle. :D


Painoa on tällähetkellä 10,3kg ja pituutta 75,2cm. Kulkee tasaisesti isojen poikien käyrällä. Kaikin puolin kuulemma sopusuhtainen. Neuvolatäti myös kehui kauheasti taas meitä ja Einoa ja kuinka Einosta näkee, että häntä rakastetaan. "Eihän tuollaisia geenejä ole olemassa!" Kyllä sitä joka päivä on vain onnellisempi, kun on tuollaisen pojan äiti.♡

Nyt ajateltiin Juhon kanssa, että jään osittain hoitovapaalle ja vähennän töitä. Työt alkavat ottaa polvien päälle tosi paljon ja aina töiden jälkeen särkee joka paikkaan ja olen vain tosi kiukkuinen. Ei tällaisessa turhasta riitelyssä ole mitään ideaa ja työt ei mene ikinä parisuhteen edelle. Nyt Kela tarjoaa minulle kuntoutusta, joiden avulla pääsisin kouluttautumaan ammattiin, mikä olisi minulle polvien kannalta paras. Jään odottamaan innolla, mitä se tuo tullessaan.

Onko teillä kokemusta Kelan tarjoamasta kuntoutuksesta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti