Viime viikkona jouduin soittamaan ensineuvoon ja kysymään, mitä teen. Alapää oli niin kipeä, etten meinannut pystyä kävelemään tai tekemään mitään muutakaan. Lisäksi vuodin kellertävää nestettä. Ensineuvosta ohjasivat sitten suoraan päivystykseen. Eikka oli mummilla hoidossa ja menin istumaan päivystykseen. Sanoin onneksi jo ilmoittautuessa, että minulla on pieni vauva hoidossa, enkä ihan yöhän asti joutunut istumaan. Minua ennen olisi meinaan ollut 20 potilasta! Lääkäri teki sisätutkimuksen ja konsultoi gynekologia, joka määräsi 10pvä antibioottikuurin kahdella eri antibiootilla. Ilmeisesti pitkään olleet tikit olivat aiheuttaneet arpikudoksen tulehduksen. Yh! Nyt on kuitenkin jo huomattavasti helpompi olla.
Tänään oli sitten jälkitarkastus ja Eikan lääkärintarkastus. Ensin punnittiin Eino ja hän painoi jo hurjat 6090g ja pituuttakin oli 58,0cm. On kyllä huomattu, että kasvaa hyvin, kun 56cm vaatteet eivät enää mahdu! Hurjaa, kuinka nopeasti aika menee. Pipo oli kasvanut 41,3cm. Lääkäri kirjoitti: "Kasvaa hyvin. Nyt mennyt pelkkä korvike, koska äidillä antibioottikuuri, jonka aikana imetys kielletty. Lonkat ok, sydän ok, iho terve, kivekset +/+, jäntevä, virkku poika!" Lääkäriltä saatiin myös "lupa" aloittaa vellejä maidon kanssa niin saadaan korvikkeen määrää pienemmäksi. Poika kun tosiaan syö sen 1,5l korviketta/pvä!
 |
| Hymypoika<3 |
Omaan jälkitarkastukseeni lääkäri kirjoitti: "Haava parantunut. Emätin ja portio siistit. Kohdun koko, kiinteys, liikkuvuus ja sisäelimet tavalliset." Hieman tulehtunut arpikudos kuulemma vielä punoittaa ja lääkäri sanoi, että tuo sivu voi vielä kiristää jonkin aikaa. Lähinnä petihommia ajatellen. Sain reseptin nyt minipillereille Desogestrel ja niitä kokeillaan puoli vuotta ja sitten PAPA-kokeisiin ehkäisyneuvolaan.
Muuten meillä menee loistavasti. Äitiys rupee tuntumaan päivä päivältä paremmalta, kun ei ole enää kipuja. Eino syö samalla tavalla ja nukkuu ensimmäisen hetken 4h yöllä ja herää sitten vielä kerran 3h päästä. Kun häntä katsoo, hän hymyilee tunnistaessaan kasvot ja jokeltelee tyytyväisenä. Eilen myös ensimmäisen kerran läpsäistiin lelua! Äidillä voi alkaa pää pehmetä kotona ollessa. Eilen ajoin Juhoa hakemaan töistä ja Eino alkoi itkemään. Radiosta soi Haddaway - What is love. Selitin Eikalle, kuinka radiossa lauletaan siitä, mitä on rakkaus. "Joo kyllä se välillä on itkua ja kiukkuakin, mutta ei nyt sentään koko ajan!" Vähän itseäkin jo nauratti.
 |
| Nyrkki maistuu |
Huomenna suunnataan ensimmäiselle lomalle Forssaan irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn. Takaisin tullaan vasta sunnuntaina. Sormet ristiin, että muistetaan kaikki Einon tavarat. Hänelle meinaan tulee meistä kaikista eniten tavaraa. On se vauvan mukaan ottaminen oma hommansa ainakin tavaroiden puolesta! Ensi viikolla päivittelen sitten kuvien kanssa viikonloppua paremmin!
Koulusuunnitematkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mietin pitkään, mihin haen kouluun. Ajattelin, että aloittaisin tammikuussa 2015 opiskelemaan eläinklinikkahoitajaksi, jos kouluun pääsisin ja nyt selvisi, ettei kyseistä koulutusta ole enää tuossa koulussa. Siitähän se ahdistus sitten alkoi. Kävin vaihtoehtoja läpi ja puntaroin ja puntaroin. Nyt päätin hakea ensihoitajaksi tammikuussa 2015 alkavaan koulutukseen. Työ olisi sopivan hektistä minulle ja päivät erilaisia. Ja mikä tarkeintä, saisi tehdä työtä, millä on oikeasti tarkoitus.
 |
| Maltti keinuttaa sitteriä |
Ps. Einon kelakortti tuli! Nyt sitä kuulutaan virallisesti tähän oravanpyörään! Heija byrokratia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti