Kun hermot menivät (kirjaimellisesti)

Lauantaina menin sairaalaan, kun selkäkipu meni sietämättömäksi. Odotin 6h sänkypaikalla itkien. Mikään asento ei ollut hyvä ja jalka alkoi puutumaan. Lopulta seisoin ja nojasin sänkyyn. Odottelun jälkeen pääsin venäläiselle naislääkärille, joka tökkäsi kipulääkkeen kouraan ja sanoi heihei. Menin kotiin ja suoraan sänkyyn ja nukuin yöllä ehkä tunnin. Puutuminen levisi ja pian sekä etureidet että sisäreidet olivat tunnottomat. Uusi käynti lääkäriin, kun en kävelemään pystynyt - istumisesta puhumattakaan. Triage-hoitaja kysyi heti alkuun miksi minut on edes kotiutettu eilen eikä sanelua oltu edes purettu auki. Pääsin suoraan kirurgiseen päivystykseen, missä mukava hoitaja otti minut vastaan. Ensin gynekologi ultrasi ja katsoi, että vauvalla on kaikki hyvin ja sitten takaisin odottelemaan. Lääkäri kävi tutkimassa ja sanoi, että aamulla otetaan magneettikuvat ja yöksi jään osastolle.

Osastolla oli kaikkea muuta kuin hiljaista. Vieressä oli mummo, jolla ei ilmeisesti ollut kaikki muumit enää laaksossa ja hän mm.lauleskeli koko yön ja huuteli kiloista vaaleaa ja tummaa leipää sekä palasokeria. Sain iltapalan ja kipupiikin ja nukuin 10min pätkiä.

Aamulla kaksi lääkäriä kävi ja tutki jälleen. Ylilääkäri kertoi, että rangassa voi olla välilevyn pullistuma ja se pitäisi leikata jos näin on. En siis saanut syödä enkä juoda ja sitten mentiinkin jo magneettikuvaan. Mukava hoitaja kysyi, mitä haluan kuunnella kuvauksen aikana ja sitten suoraan putkeen. Vauva ei selvästi tykännyt magneettikuvauksesta yhtään ja alkoi potkia ja pyöriä aivan kamalasti. Kuvat tärähtivät, mutta hoitaja sanoi, että turha niitä on uudestaankaan ottaa, kun ei ole meistä kiinni oleva syy. Takaisin osastolle odottamaan. Aloin olla todella heikossa kunnossa neljän aikaan, kun viimeksi olin aamulla syönyt, mutta onneksi lääkäri tuli aika nopeasti. Sanoi, ettei magneetissa ollut näkynyt mitään niin merkittävää, että se leikattaisiin. Loppulausunnossa luki: "löydöksenä presakraalidiskus degeneroituneena, siinä annulusvaurio takareunassa ja hieman prostruutiota." Sain lähetteen kiireellisenä neurologianpoliklinikalle ja särkylääkereseptin ja aneluiden jälkeen pääsin kotiin.

Tänää  aamulla soitti hoitaja polilta ja sanoi, että olen sen verran kiireellinen tapaus, että aika olisi jo huomenna klo 1230. Huh, pelottaa jo valmiiksi.

Onko kellään kokemuksia välilevyn rappeumasta ja pienestä pullistuksesta?