Parisuhteen muuttuminen lasten myötä

Ennen lapsia oltiin Juhon kanssa hyvin hektinen pari. Saatettiin käydä syömässä tai kyläilemässä ilman sen suurempia suunnitelmia ja tehtiin me muutama roadtrippikin. Kun Eino syntyi, niin oltiin aluksi myös lennossa. Einon ollessa 1,5kk käytiin irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyssä Forssassa ja kaikki pitivät meitä hulluina, kun niin pienen kanssa reissattiin. Einon ollessa pieni oli vielä helppo tehdä kaikkea ja käydä kaikkialla, kun vauva vaan söi ja nukkui. Tuona aikana ei siis parisuhde muuttunut suuntaan eikä toiseen.

Einon kasvettua taaperoksi olikin jo vaikeampaa. Kyläilyt jäivät minimiin, kun yli-innokas taapero haluaa repiä kaikki tavarat itselleen. Yhteiset tekemiset rajoittuvat lähinnä illalla sohvannurkkaan tai yhteiseen kauppareissuun. Pari kertaa oli Eino yökylässä ja saatiin vähän aikaa toisillemme.

Toivon synnyttyä yhteisistä sohvailloista tuli entistäkin tärkeämpiä. Välillä ollaan käyty yhdessä koko perhe vaunulenkillä, mutta sitäkin rajoittaa Toivon epätyytyväisyys vaunuissa olemiseen. Nykyään meillä on omia menoja, jolloin toinen hoitaa aina lapsia. Itse käyn koiranäyttelyissä ja Juho metsällä. Kauppareissutkin tehdään yleensä erikseen.

Vaikka yhteinen aika onkin kortilla, ei itse tunteet ole muuttuneet mihinkään. Tuntuu pikemminkin, että rakkaus on syventynyt. Pidämme tärkeänä, että joka ilta toivotetaan hyvät yöt ja sanotaan rakastavan toista. Pyrimme halailemaan ja suutelemaan päivän mittaan, mutta myös antamaan tilaa, jos toinen sitä tarvitsee. Pitää muistaa, että pikkuvauva-aika on vain lyhyt hetki ja siitä pitää yrittää nauttia sen raskaudesta huolimatta. Uskon, että poikien kasvaessa meille tulee enemmän ns.perheen yhteistä aikaa. Ehkä yhteisiä harrastuksiakin.