Synnytyskertomus - kun kaikki meni niinkuin oppikirjoissa

Kerrankin postiviinen synnytyskokemus - ei voi muuta sanoa!

Pe-la Veikka vietti hiljaiseloa vatsassa. Välillä tuntui vaan kyljen kääntäminen, mutta minkäänlaista mylläystä ei ollut. Su-ma taas koko vatsa heilui aivan mielettömästi ja jatkuvasti. Ti aamuna oli ihan normaali olo. Kävin aamusta suihkussa, kun oli niin pirun kuuma. Suihkussa tuli pari kovempaa supistusta reittä myöten alaspäin, mutta olihan niitä nyt muinakin päivinä tullut. Eino meni päiväunille ja Juho valmistautui töihin lähtöön. Sanoi vielä, ettei yhtään nappaisi mennä töihin tänään. Rupesin sitten tekemään itselleni punaherukkarahkaa, kun jotain lorahti. Mietin hetken, että pissasinko housuun ja otin varovasti pari askelta eteen ja sama toistui. Taas kaksi askelta ja lorahti. Hirveetä kyytiä vessaan ja sieltä kun taas lähdin niin lorahti. Käytännössä siis aina kun liikuin. Soitin sitten Juholle ja sanoin, että kääntyy takaisin, sillä lapsivedet menee nyt. Juho vielä kysyi, että olenko varma ja sanoin, ettei tästä voi erehtyä. Synnärille soitin ja sanoivat, että tule kun ehdit. Strepto oli yllättäen tässä raskaudessa negatiivinen.

Alkoi kauhea soittelu kaikille, sillä Einon hoitajaa oli vaikea saada. Juhon äiti ja sisko olivat lähteneet Imatralle ja Juhon isä oli menossa Lohjalle. Lopuksi Juhon äiti ja sisko lähtivät ajamaan takaisin Imatralta. Soitin yhdelle ystävälleni, joka lupasi heittää minut sairaalalle etukäteen ennen Juhoa. Meillä tietenkin oli auto huollossa juuri tänä päivänä. Juho jäi katsomaan Einoa, kunnes hoitajat tulisivat ja minä lähdin synnärille sairaalakassineni.

Synnärillä istuttivat minut aulaan odottamaan, sillä hoitajilla oli juuri vuoronvaihto menossa. Lopulta yksi kätilö tuli laittamaan minut käyrille ja paineli vähän mahaa. Sanoi, että tuntuu kyllä selvästi tyhjemmältä. Käyrillä makoilin puolisen tuntia ja sitten tuli iltavuoron kätilö, joka teki sisätutkimuksen ja sanoi tilanteen olevan 4cm auki ja kanavaa 1,5cm. Lapsivettä lorahteli koko tämän ajan. Pääsin siis tarkkailuhuoneeseen odottamaan supistuksia. Illasta lapsivesi muuttui vihertäväksi ja minusta otettiin tulehdusarvot ja lämpö, missä ei kuitenkaan mitään ollut. Juho lähti yöksi kotiin ja minä yritin nukkua tarkkailuhuoneessa. Oli todella vaikea nukkua, kun aina kylkeä kääntäessä lorahteli lapsivettä ja kylki puutui kovalla sängyllä.

Aamulla tuli taas kätilö ja laittoi käyrille ja sanoi lääkärin tulevan kierrokselle kohta. Makoilin käyrillä tunnin ja painoin kutsunappia, sillä kylki rupesi kramppaamaan ja oli pakko päästä vessaan. Kätilö tuli ja sanoi, että voin käydä suihkussa ja sitten siirrytään saliin ja saan oksitosiini-tipan. Soitin Juholle ja Juho tulikin juuri kun saliin mentiin.

Alkuun jouduin makaamaan 3h käyrillä tipassa. Alkoi usko loppua, kun kylkeen alkoi sattua niin vietävästi. Oksitosiinia lisättiin pikkuhiljaa, mutta supistukset eivät olleet vielä kovia. Välissä vessassa käydessäni ne loppuivatkin kokonaan hetkeksi. Minua alkoi väsyttää ja torkuin sängyllä tunnin verran. Juho lähti tässä välissä käymään kotona käyttämässä koirat ja Einoa katsomassa. Pikkaisen ennen klo 14 Juho laittoi viestiä, että on tulossa ja hyvä niin, sillä supistukset alkoivat tuntumaan. Kätilö kysyi haluanko vielä kivunlievitystä ja sanoin voivani valmiiksi ottaa ilokaasun viereen vaikken vielä sitä tarvitse. Pääsi Juhokin kokeilemaan ilokaasua tällä kertaa! Kätilö teki sisätutkimuksen ja 5cm oltiin auki ja kanava hävinnyt.

Kätilöiden vuoronvaihto tuli ja supistukset alkoivat olla epämiellyttäviä. Yritin vetää ilokaasua, mutta supistuksen aikana en saanut vedettyä sisään ilmaa, joten painoin kutsukelloa ja pyysin epiduraalia. Lääkäri kävi ovella pyörähtämässä ja sanoi, että kai minä luomuna ajattelin synnyttää ja sanoin, että synnyttäisin jos ilokaasua pystyisin hönkimään, mutta siitä ei tule mitään. Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja 6cm auki. Epiduraali laitettiin ja leijailin taas vaaleanpunaisissaa pilvilinnoissa ilman kipua.

Kätilö sanoi puoli neljältä, että tulee neljän jälkeen katsomaan tilanteen. Klo 15:45 painoin kutsukelloa ja sanoin, että tämä muuten syntyy nyt. Kätilö katsoi kohdunsuun ja totesi pään olevan tulossa ja sanoi, että työnnä vaan. 7 min ponnistusvaihe, joka tuntuu aina yhtä epämiellyttävältä ja poika oli maailmassa. Ihana tuuheatukkainen poika. Juho leikkasi napanuoran ja sain pojan paidan sisälle lämpimään ja siinä sitten irrotettiin istukka. Istukka oli yläpäästä kiinni ja hetken ehdin jo kauhistelemaan, että joutuuko nyt kuitenkin leikkaussaliin, kun ei irtoa, mutta irtosi onneksi itsekseen. Kätilö katsoi tuliko paljon vahinkoja, mutta onneksi vain kaksi pientä limakalvovauriota, jotka eivät edes vuotaneet, joten selvisin ilman tikkejäkin tällä kertaa! Saliin jäätiin tunniksi imettämään ja sitten pääsin suihkuun ja Juho lähti kylvettämään ja mittailemaan Veikkaa. Aika hyvin piti veikkaukseni paikkansa, sillä olin Juholle sanonut 3,7kg, kun vauvan sain syliini. Synnytyssalissa juotiin vielä synttärikahvit ja sitten siirryinkin osastolle ja sain ihan oman huoneen! Luksusta! Nyt jännitetään päästäänkö huomenna vai tänään jo kotiin.

Kertakaikkiaan miellyttävä kokemus. Ei juurikaan kivulias ja olo on itsellä mitä mahtavin. Ihanaa, kun pääsee itse kävelemään ja tekemään kaikkea ilman pyörrytystä ja huonoa oloa!